Aihearkisto: HauHaus

HauHaus-blogi

Messutalojen ovet auki – ja sehän on mukavaa!

Tiedättekö mitä – allekirjoittanut on ihan fiiliksissä siitä, että messut ovat alkaneet. Meillä nimittäin on käynyt mukavia kaksijalkaisia vieraita ja kerrassaan mahtavia nelijalkaisia vieraita, kuten tässä Mauri-koira.

vieraita ja koiravieraita

Lauantaipäivän olin lähestulkoon kokonaan talolla itsekin, välillä Turcan, välillä Carlosin kanssa. HauHaus on messukierroksen loppupäässä kohdenumerolla 36/43 ja moni onkin meidän talollemme päästessään jo messukierroksesta uuvuksissa, mikä näkyy vakavoituneina kasvoina ja kiristyneenä kommentointina. Mutta antakaas olla, kun näkevät talolla Carlosin! Siinä vaiheessa suupielet nousevat ylös, puheääni muuttuu leperteleväksi ja kommentitkin täyskäännöksellä positiivisiksi. Niin terapeuttisia nämä koirakaverit ovat!

Carlos

Pienenä vinkkinä muuten: jos haluaa välttää messuilla ruuhkaa, voi olla hyvä idea aloittaa kierros kohdenumeroinnin loppupäästä.

Kohde nro 36

Pienen harkinnan jälkeen uskaltauduimme viemään talolle vieraskirjan. Messuilla kotonamme käynee paljon myös sellaisia vanhoja tuttuja, joiden visiitistä emme muuten tietäisi ja toivoisinkin saavamme näistä vierailuista terveiset vieraskirjaan. Samoin kuulemme mielellämme muiden HauHausissa vierailleiden kyläilykokemuksesta ja toki vaikka vaan puumerkit paikkakuntineen ovat tervetulleita myös. Vieraskirjan esille laittamista täytyi kuitenkin harkita, koska hieman hirvitti, tuleeko kirjaan negatiivisia ja asiattomia kommentteja. Tähän mennessä se on ollut kuitekin turha huoli! Erityisen mukavia viestejä ovat olleet terveiset messuvieraiden omilta koirilta. 🙂

vieraskirja

HauHausin pihalla vieraileville koirille on muuten pientä yllärikivaa tiedossa – Hau-Hau Champion on lähettänyt koiraystävien iloksi nimittäin lihatikkuja. Muistakaa koiravieraiden isännät tai emännät kysyä herkkutikku talon messuesittelijöiltä, jos he eivät huomaa niitä itse antaa.

Kalajoen loma-asuntomessuilla käydessämme taas huomasimme, että messuilla ei ollut koirille minkäänlaisia vesipisteitä saatavilla. Siksipä päätimme järjestää HauHausin pihaan koirille helpotusta messupäiviin vesitarjoilun myötä. Meillä saa koirat levähtää. 🙂

vesitarjoilu

Meidän Carlos ja Turca eivät jaksa edustaa kovin pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta messuvieraiden iloksi HauHausin pihalle on tulossa oikeat rapsutusten vastaanottamisen ammattilaiset: Hali-Bernit. Sunnuntaina 3.8. on talolla koko päivän tavattavissa, hellittävissä ja halittavissa nämä ihanat isot rakkauspakkaukset. Tulkaahan viimeistään silloin – tai silloin uudestaan – käymään!

hali-Berni
Kuva: Kirsi Toiviainen

Elämää talon ulkopuolella

Siitä huolimatta, että välillä mielessä ei ehdi juuri muuta pyöriä kuin talo, on elämää myös talon ulkopuolella. Carlosin, ja sivuroolissa myös agilitykoiramme Turcan kanssa tuota elämää on vietetty muun muassa koulutuskentällä Etoelävän rallytoko-kurssin merkeissä.

rallytokoa

Meidän Carlosin kanssa harrastusmahdollisuudet ovat hieman rajalliset, koska espanjalaispoikamme kärsii herkästi nivelkivuista. Kun Carlos aikanaan röntgenkuvattiin, arveli lääkäri, että koiraparan selkäranka on saattanut joskus Espanjan aikoinaan jopa murtua. Rankka entinen elämä on siis jättänyt jälkensä ja siksi Carlosin kanssa täytyy toimia maltin kanssa ja välttää esim. raskasta kiipeämistä ja hyppyjä. Rallytokossa koirakaveri on kuitenkin elementissään ja saipa se tänään myös peräti kaksi uutta lempinimeä: Heiluva Häntä ja Lentävät Korvat.

Tässä postauksessa esittelen kolmen HauHausissa mukana olevan yhteistyötahon koiratuotteita: Back on Trackin verkkoloimen, Nutrolinin ravintoöljyt sekä Hau-Hau Championin training stickin.

Carlos on päässyt kevään aikana kokeilemaan paria tuotetta sillä toiveella, josko niistä olisi apua nivelkipuihin. Back on Trackin verkkoloimi pitää koiran lämpimänä ja vilkastuttaa verenkiertoa laukaisten samalla lihasten jännitystiloja. Carlos on luonnostaan herkästi paleleva, joten kaveri on ottanut loimen päälleen muutenkin mielellään.

Toinen kokeilemamme tuote on ollut Nutrolinin ravintoöljyt: Carlosilla erityisesti Nutrolinin Nivel-versio. Carlos on kyllä edelleen kipuillut poikkeuksellisen raskaiden päivien jälkeen, mutta huomattavasti vähemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten. Kiitos siis Back on Trackille ja Nutrolinille mahdollisuudesta tutustua tuotteisiin. Myös suuri rasvojen ystävä Turca on päässyt käyttämään Nutrolinin ravintoöljyä – ja on ihan yhtä terve kuin ennenkin. 😀

Back on Track ja Nutrolin

Kun Carlos on päässyt nauttimaan erityisesti terveystuotteista, on Turca saanut tyydyttää rasvannuolemisvimmaansa Hau-Hau Championin nuoltavien herkkujen eli training stickien kanssa. Nämä epäilyttävästi roll-on -deodoranttia muistuttavat, mutta tavallisista deodoranteista poikkeavan tuoksun jättävät lihaliemipurtilot ovat Turcalle ihan paras motivaattori muun muassa kynsienleikkuuseen, trimmaukseen ja tottelevaisuuskoulutukseenkin. Turca on muuten hyvin valikoiva palkkioherkkujensa suhteen, mutta nuoltava herkku tällä tytöllä toimii. Näyttäähän se kyllä vähän hölmöltä – ”syöttääkö tuo koiralleen dödöä”…

training stick

Tauon aika

HauHausissa on paiskittu hommia. On kitketty rikkaruohoja…

rikkaruohojen kitkentä

…maalattu sokkelia…

sokkelin maalaus

…maalattu terassin, kuistin ja autokatoksen kaiteet vielä toiseen kertaan…

kaiteiden maalaus

…kaivettu kuoppa parille lisäpensaalle…

kuopankaivuu

…ja vahattu koiraportit – noin niin kuin muun muassa. Paljon paljon muutakin on tapahtunut, ja iso kiitos etenemisestä kuuluu myös oiville talkooavuillemme!

koiraporttien vahaus

Mutta tiedättekö mitä? Välillä täytyy huilia…

huilitauko

…pitää tuumaustauko (tässä Carlos muuten upouudessa NaNi Designin pedissä)…

NaNi Designin peti ja Carlos

…ja pistää arjen keskellä vaikka leikit pystyyn… Meillä tuo kauan kaivattu maisemanvaihtotauko koittaa huomenna, kun ajellaan Jyväskylästä nelisen tuntia kohti Kalajokea ja käydään hakemassa tuntumaa messumeininkiin. Loma-asuntomessut ja 1,5 vuorokauden tauko arjesta ja talosta – here we come!

koirien leikit

Ensimmäinen nurmenleikkuu, ah!

Oli sitä hetkeä odotettukin. Hain Boschin akkukäyttöisen Rotak 37-ruohonleikkurin postista, purimme sen paketista, ja vaikka meistä se kameraa kantanut osapuoli päätti paeta koleaa säätä auton lämpöön, en minä millään malttanut odottaa kokoamisen kanssa, vaan heti oli laitettava kone kasaan.

Ruohonleikkurin kasaamista

Koneen kasaus

Rivitaloyhtiössä, jossa aiemmin asuimme, oli käytössä Boschin sähkötoimiset, johdolliset ruohonleikkurit, jotka olivat tosi keveitä ja helppoja käyttää ja siksi halusin nytkin etsiä meille jotain vastaavaa. Vielä parempi vaihtoehto omakotitalopihaan oli kuitenkin akkukäyttöinen leikkuri, sillä pitkän johdon kanssa työskenteleminen on aina vähän haastavaa ja ulottuvuuskin loppuu herkästi kesken. Toista oli tämän kanssa. Helppoa ja näppärää, sujuivatpa tiukkojen kulmien teko ja agiliitykeppien rajattuen välienkin ajo leikiten. Taustalla siis HauHausin pihaan äskettäin PetNetStoresta kotiutuneet agilitykepit – Turcaa, lähdetäänkö treenaamaan!

Nurmikon leikkuu

Edelleen on nurmialueella myös kohtia, joissa vihertää huolestuttavan kitukasvuisesti. Toivotaan, että viherrakentajamme keksivät pulmaan avun. Ainaki he ovat luvanneet ottaa vastuun siitä, että nurmi lähtee asianmukaisesti kasvuun. Pari kertaa apuun on rientänyt myös Turca. Koiratyttö tosin käsitti toiveemme yhdenmukaisuudesta hieman väärin ja luuli, että nykyisetkin ruohonkorret on syytä syödä pois…

Turca ja alkava nurmi

Sunnuntaisiesta

Ah, näitä hetkiä on odotettu. Koira syliin ja omalle terassille riipputuoliin loikomaan.

riipputuolissa

Tämä Riippumattojen maailma -verkkokaupasta saatu La Siesta Paloma-tuoli mahduttaa huoletta vaikka vähän isommankin sylikoiran ihmisloikojan kaverina.

riipputuolissa

Pienen rentoilun jälkeen jaksoikin sitten taas painia…

painia

…ja maalata.

maalausta

Toivottavasti myös sinulla oli kiva päivä, tuumaavat Turca ja Carlos.

Turca ja Carlos

Päijänteen aalloilla

Tällä viikolla käytiin messurakentajien kanssa Päijänne-risteilyllä. Lähtö oli Jyväskylän satamasta, josta edettiin Äijälänrannan messualueen vieritse Äijälänsalmen kautta Päijänteelle. Oli hienoa nähdä Äijälänrannan lähiseutuja järveltä käsin.

Äijälänsalmen silta

Päijänteen saaria

Äijälänrannan kerrostalot

Äijälänrannan kaislikkoa

Muutama kymmentä metriä tämän metsänlaidan takana ovat Äijälänrannan messutalot. Tämä metsikkö onkin aiheuttanut paljon keskustelua. Monien mielestä maisema messualueelle pitäisi ”siivota”, tuoda messualue järveltä päin paremmin näkyviin ja samalla tietysti paremmat järvinäkymät Äijälänrannan nykyisille ja tuleville asukkaille. Kyseinen metsä on kuitenkin suojeltu luontoarvojensa perusteella, ja HauHausin väen mielestä se on ihan ok niin. Harvemmin metsiä turhaan suojellaan, joten meidän puolestamme pikkutikat, pikkutyllit, pensastaskut ja kivitaskut kumppaneineen ovat olemassaolollaan ansainneet säilyttää pesimäpuunsa. Kyllä me ihmiset ihan riittävästi luontoa riistetään muutenkin.

Äijälänrannan metsärantaa

Rhea-laivan kantta

Messuväkeä

messurakentajia

Näiden naapureiden kanssa on mukava jutustella. Alla poseeraa Noppa-kotien rakennuttaja ja yrittäjä Ari.

Noppa-kotien Ari

Jyväskylän satama on saanut viime vuosina uutta ilmettä ja on nykyisin viihtyisä rantapromenadi. Messuille pääsee muuten myös risteillen satamasta – ja yllä olevat maisemat puhukoot sen puolesta kannattaako tuota kulkuvaihtoehtoa kokeilla. 🙂

Satamaan

Touhukkaat timpurit

Meillä on ollut mainiot timpurit talolla pieniä fiksailuja ja toisaalta sisustusvaiheen kiinnitystöitä tekemässä.

Timpurit kiinnityspuuhissa

Timpurit ovat saaneet järjestystä aikaan myös varastoomme, kun ovat kiinnittäneet sinne mm. joukon Pislan ripustuskoukkuja ja Sovellan rengastelineen. Kunhan saadaan oma osamme, tavaroiden paikoilleen järjestäminen, loppuun asti tehtyä, täytyy julkaista muutama kuva tuostakin tilasta, joka messuilla tulee olemaan yleisöltä suljettu.

Pislan koukkujen kiinnitys

Timpuriporukalla on hauskan leppoisa, mutta silti tarkka ja tehokas ote työhön. Poppoon vastuumies Juho kertoi, että työpäivä alkaa silloin, kun hän herää ja soittaa muille pojille herätyssoiton – tavallisesti kuulemma töihin lähtö koittaa siinä aamuviiden-kuuden aikaan. Tässä täytettiin työmaapöytäkirjaa palo-osastointiin tehdyn paikkaamisen osalta.

työmaapöytäkirjan täyttöä

Kiinnittivätpä timpurit kärsivällisesti uudestaan seinältä alas tulleen akustiikkataulun. Tällä kertaa tarrakiinnitystä vahvistettiin liimalla ja nauloilla, joten nyt pysyy varmasti. Akustiikkalevymme ovat siis Konton tuotteita, luonnonmateriaalista, turpeesta tehtyjä kevyitä ja ekologisia levyjä. Akustoivia levyjä HauHausiin kaivattiin äänimaailmaa rauhoittamaan sen äärimmäisen teoreettisen tilanteen (heheh) varalta, että koirat joskus haukkuisivat hieman kovempaa.

akustiikkataulut seinälle

Upean designin akustiikkalevyille taiteili Hañhi Design, jossa on ennenkin tehty taidetta Konton tuotteille. Tällä kertaa Hañhen taiteilija suunnitteli koirateemalla jotain ihan uutta. Ideana oli, että taulujen sisältö ei olisi liian ilmeinen eikä aukeaisi heti ensimmäisellä vilkaisulla. On ollut hauska huomata, että siinä on onnistuttu, kun moni talossa vierailija on ensin taulujen läheltä ihmetellyt epämääräisiä viivoja, ja hahmottanut koirakuviot vasta kun olen kehottanut katsomaan tauluja muutaman metrin kauempaa.

akustiikkataulut seinälle

Sadevedet hyötykäyttöön

HauHausin seinään asennettiin viime sunnuntaina Houseman-yrityksen kehittämä sadevedet hyötykäyttöön keräävä Vesitasku.
Hieman yllätyimme talolle maalauspuuhiin tullessamme paikalla olleesta pakettiautosta ja asentajista, arvelimme nimittäin asennuksen tapahtuvan myöhemmin, mutta tuo yllätys oli pelkästään positiivinen.

vesitaskun asennus

Vesitasku kerää siis katolta tulevat sadevedet hyötykäyttöön. Säiliö on 190-litrainen ja täyttyy kuulemma hyvinkin nopeasti, joten hyöty pihan kastelussa on merkittävä. Harmittaa nimittäin joka kerta, kun joudumme vesijohtovedellä pihaa kastelemaan; siinä on rasitetta sekä ympäristölle (veden puhdistus jne.) että etenkin lompakolle. Sadevedet hyötykäyttöön keräävä järjestelmä olikin meillä jo ihan talonrakennuksen alkumetreillä toivelistalla, mutta siihen ei varsinaisesti ehditty koskaan paneutua, ja nyt Houseman hoiti homman niin sulavasti, että helpolla päästiin nytkin.

Talvella Vesitaskun kansi käännetään toisinpäin, jolloin mahdollinen vesi ei kerry säiliöön, vaan ohjautuu silloin ylivuotoputken kautta suoraan sadevesikaivoon.

Tässä testattiin Vesitaskun telineen kestävyyttä.

Vesitaskun teline

Vesitaskun sijoituspaikkaa piti miettiä hetki. Meillä on talon takapäädyssä kodinhoitohuoneen ja siis koirien kurakelisisäänkäynnin vieressä ulkona vesipiste, josta ei normaali kasteluletku kuitenkaan yllä aivan talon etupäätyyn asti. Oleskelupihan puoli tai tuo takapääty olisi ollut muuten järkevä paikka Vesitaskulle, myös siksi, että siellä se ei ole visuaalisesti niin hallitsevassa roolissa, mutta vedensaannin kannalta tarve on suurempi tontin etukulmalla. Niinpä paikka löytyi heti autokatoksen viereltä, jolloin siitä saadaan helposti tarpeelliset kasteluvedet mm. autokatoksen viereiselle istutusalueelle. Hieman paikka ehkä rikkoo talon sympaattista yleisilmettä tuossa, mutta talon väreihin sointuessaan onneksi aika minimaalisesti. Ja tärkeintä on, että lompakko ja luonto tykkäävät. 🙂

(ja please, hypätkää katseellanne suoraan Vesitaskusta istutusalueelle älkääkä vilkaiskokaan autokatoksen kohtaa… maalaustöiden myötä se on päässyt kaaostumaan, mutta me luvataan siivota ennen messuja! 🙂 )

Vesitaskun sijoittelu

Plääh

Tämä on taas näitä päiviä, kun hyvin pienistä asioista tulee stressikertoimien myötä hyvin suuria asioita. Viikko pari sitten raksa-arjen suurelta takaiskulta tuntui räystään alle ilmestynyt ampiaispesän alku. Tänään vastaavia fiiliksiä on nostattanut:

– akustiikkataulu oli tippunut kiinnikkeistään lattialle (ei onneksi vaurioita!)
– pimennysverhon säätönaru oli tullut katkaistua liian lyhyeksi
– kotiautomaatiojärjestelmän mobiilikäyttöliittymä viipyy
– nurmi kasvaa yhä huolestuttavan laikukkaasti
– vaikka välillä autokatos oli jo siisti kaikesta raksatavarasta, ollaan taas siinä pisteessä, ettei katokseen auto mahdu
– yksi sivu aitaa viipyy ja meitä huolestuttaa katoaako sen pystytyksen mukana järvinäkymämme
– jokainen edistysaskel tuntuu paljastavan uuden puutteen
– sopivan kompostorin löytäminen pihalle vaikuttaa olevan ylivoimainen tehtävä
– pyykinpesukonekin puuttuu yhä
– emme pysty -asenne ja emme ota vastuuta -asenne
– ja paljon muuta hyvin pientäsuurta

Taitaisi olla paikallaan tarttua Facebookissa pyörivään positiivisuushaasteeseen, jotta nämäkin asiat jaksettaisiin nähdä ratkaistavina haasteina, ei uuvuttavina ongelmina.

Tepsivä konsti on myös ottaa pari koiraa kainaloon. Tänä iltana lenkkeiltiin oikein isommalla porukalla kesäisessä sateessa. Kiitos Turca, Carlos, Pyry, Vili ja Molla – raksa-ajatukset pysyivät hetken taka-alalla.

koirat lenkillä

Äijälänrannan kattojen yllä

Tässä blogin pitämisessä aletaan tarvita jo koiramaisia jäljestystaitoja; niin paljon taas laahataan aiheiden ja kuvien julkaisutahdissa tämän hetken perässä.

No, kuitenkin, tuossa toukokuun loppupuolella kiikuttiin Äijälänrannan kattojen yllä uljaan Dino-henkilönostimen kyydissä. Aiemmin oli harmittanut, ettei tänä vuonna päästy perinteiseen vapputivoliin, mutta näiden korkeuksien myötä se puute tuli kompensoitua täysin!

ylhäällä

Kattojen yllä

Samalla oli hauska päästä ensimmäistä kertaa kunnolla näkemään, että meidän kattohan on siisti. Hyvää työtä Ruukin väki!

katto

Ylhäältä käsin on hyvä esitellä myös jokunen HauHausin lähinaapureistamme. Rajanaapurinamme on mm. tämä Jukka-talo, josta tässä tosin näkyy lähinnä vain autokatos.

Jukka-talo

…sekä tämä hulppea Muurametalojen kohde

Muurametalo

ja tietysti talo Luck.

talo Luck

Freesiatien päässä on vielä Talo a ja näkyypä alla olevassa kuvassa myös talo Heikkinen.

talo a ja talo Heikkinen

Jo nämä kuvat toimivat hyvänä vastineena niille lausunnoille, joissa on epäilty Jyväskylän messuja tylsiksi ja vain tavanomaisia taloja esitteleviksi. Ja toisaalta yhtä lailla hyvänä vastineena lausunnoille, joissa on epäilty messuilta puuttuvan ”tavallisten ihmisten tavalliset talot”, on täällä nimittäin niitäkin. 🙂
Näiden kuvissa näkyvien talojen lisäksi lähinaapureinamme on vielä toinen, pienempi Muurametalo ja Lappli-talo, jonka rakennuttajalle kuuluu kiitos siitä, että hän pelasti meidät tuossa päivänä eräänä ampiaiskatastrofilta – kiitos Antti! 🙂

Ei tuo Dinon nokassa korkeuksiin kohoaminen kuitenkaan pelkkää huviajelua ollut… 95-prosenttisesti sillä noustiin nimittäin maalaamaan taloa. Syksyltä oli jäänyt talon päätykolmio vaille maalia ja reilun 5 metrin korkeus olisi ollut turhan haastava ja vaarallinen tikkailla taiteiltavaksi.

Yläkolmion maalaus

Nytpä tuli se kuntoon. Maalaus jatkui lähes päivittäisenä tuon Dino-vierailun jälkeenkin, kun maalit olivat vailla myös kaiteet ja pilarit. Sittemmin on vielä yritetty saada toista pintamaalikerrosta talon värejä vahvistamaan, ja siinä taitaa yhä olla muutamiksi päiviksi työtä. Talo on maalattu ja maalataan kokonaisuudessaan Cellon maaleja käyttäen.

Dinon korissa

Liisa Kuparinen

Kauppatieteiden tohtori, ICT-ammattilainen, vihreä kaupunginvaltuutettu, kirkkovaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja, koiraharrastaja (Jyväskylä)