Raksastressin kourissa

Raksalla on tapahtunut huimaa vauhtia ja on ollut upeaa seurata talon rakentumista. Toisaalta olemme myös itse olleet tämän “muuttovalmiin” talomme kanssa niin kiireisiä ja paineistettuja, että raksastressi on päässyt yllättämään ihan tosissaan. Yllättävän paljon ns. avaimet käteen -talopakettitoimituksessa jää asiakkaalle asioita hoidettavaksi; paitsi satunnaiset tavaroiden sisään kantamiset (takka, kiintokalusteet, katto- ja saunapaneelit, sisustustarvikkeet, kodinkoneet ja ns. viimeistelytuotteet), työmaan siivous ja rakennusjätteen pois vienti, maatyöt, pihatyöt ja talon ulkomaalaus, myös kaikenlaista pienempää, josta tavan ihmisellä ei usein ole minkäänlaista ennakkokäsitystä. Näistä esimerkkeinä vaikkapa tuulettuvan alapohjan tuuletuspaalujen, sokkelilevyjen ja -listojen asentaminen, pihapylväsvalaisinten sähkökaapeleiden, varoitusnauhojen ja valokuitukaapelin vetäminen, tuulettuvan alapohjan huoltoluukun ja kulkukäytävän teko/ hankinta, yläpohjan tarkastusluukun kulkusillan teettäminen ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Onpa tullut monta kertaa mieleen, että olisipa muuttovalmiita taloja paitsi paperilla ja myyntipuheissa, myös ihan oikeasti.

Ehkä rasittavinta kuitenkin on ollut se, kuinka monen tällaisen yllättävän asian kohdalla olemme loppujen lopuksi olleet aika yksin. Käsittämättömän monta kertaa on tullut vastaan tilanteita, joissa tämä rakenteiltaan aika tavanomainen talo onkin tarjonnut sellaisia yllätyksiä myös alan ammattilaisille, että olemme joutuneet ironisesti kysymään onko tämä tosiaan maailman ensimmäinen talo, jossa tuulettuvan alapohjan kulkuluukku on sijoitettu terassin alle, johon tulee yläpohjan tarkastusluukku – ja muita yhtä tavanomaisia, mutta projektimme asiantuntijoille ja myyjille vieraita asioita.
Harmillista on myös se, että varsin usein “kantapään kautta” -asioiden selviäminen on tarkoittanut meille ylimääräisiä kulueriä siitä huolimatta, että jo ennen hankkeeseen ryhtymistä pyrimme selvittämään talomyyjiltä ja muilta asiantuntijoilta mahdollisimman tarkkaan kaikki hankkeen kuluerät. No, oppia ikä kaikki. Kaikki on kuitenkin saatu lopulta aina selville ja hoidettua asianmukaisesti, vaikkakaan ei aina helpoimman kautta meitä työssä käyviä ja normiarjessakin varsin kiireisiä “avaimet käteen” -rakentajia ajatellen.

Toinen harmituksen aihe on yhä rakentamisessa turhan usein vastaan tullut eri osapuolien tapa moittia muiden toimijoiden työtä – ja moittia sitä nimenomaan meille rakennuttajille, mutta ei suoraan niille tahoille, joita kritiikki oikeasti koskee. Tämä tapahtui jälleen kuluneella viikolla ja asian selvittämiseksi järjestettiinkin yhteispalaveri, jossa olimme paikalla me rakennuttajat, vastaava mestari ja sekä aiemman työvaiheen tehnyt urakoitsija että seuraavaa työvaihetta jatkavat tekijät. Meille soitettiin kesken päivän, että seuraavan työvaiheen tekijät eivät pääse aloittamaan sovitusti työtään, koska aiemman työvaiheen urakoitsijan työ ei vielä ole hyväksyttävällä tasolla. Kyseinen urakoitsija tuli reilusti myöhässä katselmukseen, jona aikana meille rakennuttajille listattiin työnsä puutteet aika raskainkin sanakääntein.
Maallikkoutemme vuoksi kuuntelimme kommentteja tuskastuneina, kun koimme, että meidän sijasta, tai ainakin lisäksemme, niitä pitäisi olla urakoitsijan kuulemassa. Lopulta urakoitsijan tullessa paikalle saatoimme huokaista, että nyt varmasti asiat saadaan järjestykseen, kun ammattilaiset voivat keskustella keskenään. Siinä vaiheessa puheen sävy kuitenkin muuttui eikä moitteiden kohteena olleelle urakoitsijalle itselleen enää esitetty vastaavaa kritiikkiä kuin meille oli työstään kerrottu. (Myöhempi lisäys: Tämä episodi ei siis koskenut Ainoakodin työtä – kuulemma riski väärintulkintaan on.) Harmitti. Kunpa sitä osattaisiin toimia avoimemmin ja toisten työtä kunnioittavammin, ja toisaalta vastuuttaa rakennusprojektien oikeita asiantuntijoita, vastaavia mestareita, työpäälliköitä, vaikka rakennusvalvontaa ja messuhankkeessa kaupungin puolesta mukana olevia konsultteja enemmän eivätkä rakennusprojekteissa ilmeisen vääjäämättä vastaan tulevat epäselvyydet kaatuisi rakennuttajien niskaan.

Eikä turhan helppoa ole ollut paitsi normaaliin rakentamiseen, myöskään erityisesti asuntomessuihin liittyvien asioiden kanssa. Messuhankkeeseen kuuluu monenlaista sopimista ja kun nämä sopimiset ovat monesti päällikkötason asioita joskus suurissakin organisaatioissa, on ihmisten tavoittaminen ja joskus jopa jo sovituista asioista kiinni pitäminen hämmästyttävän takkuista. Esimerkiksi jo talokaupan tekohetkellä luvatut hinnat eivät olekaan kaikilta osin pitäneet paikkansa eikä tällaisia asioita ole korjattu niistä huomauttamisen jälkeenkään. Toisaalta taas on myös aivan päinvastaisia ja ihaniakin kohtaamisia tullut vastaan – on aivan erinomaista asiakaspalvelua ja yhteispeliä. Viime aikoina on ilahduttanut tällä tavalla mm. hanavalmistaja Oras, Petra-keittöiden paikallinen kalustemyyjä, ja talomme teeman ympäriltä erityisesti Hau-Hau Champion ja Nutrolin.

Vaikka viime päivät ovat olleet tuskastuttavia, on hankkeessa ollut myös monen monta iloista hetkeä, kuten talon ulkovärin vaihtuminen ahkerien maalaustalkoolaisten avustuksella (superkiitos heille! Ja erityiskiitos Jyskän Varastomyymälälle hätäavusta maalaustarvikkeiden loputtua kesken),
sisäseinäpintojen maalauksen ja tapetoinnin valmistuminen ja ehkä silti kaikista upeimpana asiana: Jyväskylän aikuisopiston Petäjäveden yksikön lahjakkaiden käsi- ja taideteollisen alan opiskelijoiden lähteminen mukaan hankkeeseemme toteuttamaan koirateemaisia käsitöitä. Näiden teemojen osalta juttu jatkukoon seuraavalla kerralla. Jottei tästä postauksesta jäisi kovin negatiiviset fiilikset, tähän vielä pari kuvaa kesän hauskoista naapureistamme Äijälänrannasta!

Kesänaapurimme

Kesänaapurimme

Kaupungin kesätyöläinen aivan talomme nurkalla

Kaupungin kesätyöläinen aivan talomme nurkalla

Facebooktwittermail