Author Archives: Liisa

Valtuustoaloite: Rajat räiskeelle – ilotulitehaittojen ehkäisy Jyväskylässä

Kaupunginvaltuustoaloite Jyväskylän kaupungille 30.9.2024

Ilotulituksista aiheutuvat haitat

Ilotulitukset aiheuttavat huomattavia haittoja, etenkin kuluttajakäytössä.
Raketeilla tehdään paljon ilkivaltaa esimerkiksi kiinteistöjä kohti ammuttaessa ja vuosittain ne aiheuttavat lukuisia tulipaloja sekä loukkaantumisia. Vammautuneissa korostuvat lapset erityisesti silmävammojen osalta.

Ilotulittaminen jättää huomattavan paljon myös roskaa jälkeensä. Ympäristön roskaantumisen lisäksi yleisenä haittana on eläimille aiheutuva turvattomuus; erityisesti koirat, kissat sekä luonnoneläimet, kuten linnut, pelkäävät raketteja. Monet koirat tarvitsevat rauhoittavia lääkkeitä vuodenvaihteen aikaan ja vuosittain kymmeniä koiria karkaa räjähteitä säikähtäessään. Luonnoneläimet saattavat pelästyessään hylätä pesänsä, jolloin poikaset altistuvat saalistukselle. Toisaalta myös sodan keskeltä, kuten Ukrainasta, Suomeen turvaan tulleet ihmiset voivat kokea ilotulitteiden paukkeen traumaattisena.

Myös ilotulitteiden valmistusprosessi on ongelmallinen; 90 prosenttia niistä valmistetaan Kiinassa ja tehtailla sattuu aika ajoin ihmisuhreihin johtavia onnettomuuksia. Lisäksi valmistuksessa käytetään lapsityövoimaa.

Kun ilotulitteita ammutaan Jyväskylän lukuisten järvien äärellä, päätyy räjähteistä syntyvä jäte jäiden sulaessa vesistöön mm. vesieliöiden ja kalojen haitaksi. Näkyvän roskaantumisen lisäksi raketit tuottavat huomattavia hiukkaspäästöjä, jotka aiheuttavat erityisesti sydänsairaille, hengitystieoireisille sekä alle 5-vuotiaille lapsille hengitysvaikeuksia ja sydänongelmia.
(Lähteenä on osin käytetty Rajat räiskeelle -kansalaisaloitteen tietoja, www.rajatraiskeelle.fi)

 

Nykytilanne

Kaupunginvaltuusto on viimeksi käsitellyt ilotulittamista vuonna 2018 valtuustokysymyksen myötä. Valtuustokysymyksessä esitettiin kaupungin uudenvuoden ilotulittamisen lopettamista ja korvaamista pienempihaittaisella Valon kaupunki -henkisellä ratkaisulla, kuten valoshow’lla. Valtuustokysymykseen vastanneella kaupunginjohtaja Koivistolla oli sinänsä myönteinen suhtautuminen kaupungin omasta ilotulittamisesta luopumiseen, mutta valoshow koettiin liian hintavaksi, ja käytännön tasolla muutoksia ei tapahtunut.

Nykyisin uudenvuodenyön ilotulittaminen on Jyväskylässä kiellettyä kaupunkikeskustan alueella.

 

Ratkaisuehdotuksen kuvaus ja hyödyt

Ilotulittamisen alueellisista rajauksista Jyväskylän osalta vastaa lain nojalla Keski-Suomen pelastuslaitos, mutta kaupunki on avainroolissa esittämään pelastuslaitokselle rajoitusten asettamista ja neuvottelemaan niistä. Etenkin yksityisten ihmisten käsissä tapahtuvan ilotulittamisen haittoja voitaisiin vähentää merkittävästi rajaamalla voimakkaammin ilotulituksille sallittuja alueita.

Kun ilotulittaminen olisi kiellettyä erikseen osoitettuja kenttiä ja aukioita lukuun ottamatta, niin 1) roskien kerääminen rajatuilta alueilta olisi hallitumpaa, 2) terveysongelmista kärsiville ilmanlaatu olisi huono vain paikka paikoin, 3) kiinteistöille olisi odotettavissa vähemmän tulipalo- ja ilkivaltariskejä, 4) loukkaantumisvaara satunnaisista yllättävissä paikoissa ammuttavista räjähteistä pienenisi ja 5) eläimilläkin olisi turvallisempaa.

Ilotulittamiselle hyväksyttyjen alueiden rajaaminen vain muutamille erikseen osoitetuille kentille voisi myös rakentaa yhteisöllisyyttä, kun naapurustot kohtaisivat ilotulittamiseen sallituilla kentillä ja voisivat tehdä rakettihankintansakin yhdessä, jolloin myös räiskeen kokonaismäärä voisi vähentyä.

Uudenvuoden yön lisäksi Jyväskylässä järjestetään lukuisia muita ilotulituksia ympäri vuoden esimerkiksi kauppakeskusten avajaisten, joulunavauksen, venetsialaisten tai yksityisjuhlien merkeissä. Nämä ilotulitukset tulevat usein yllätyksenä kaupunkilaisille, jolloin niiden haittoihin ja riskeihin, kuten eläinten pelkokäytökseen ei ehditä varautua. Näiden ilotulistusten määrää olisi syytä vähentää ja niistä tiedottaa paremmin.

Jyväskylän kaupungin Resurssiviisas Jyväskylä 2040 -ohjelmassa Jyväskylän tavoitteiksi on todettu olla jätteetön, päästötön ja ylikulutukseton kestävän hyvinvoinnin kaupunki. Ilotulitusten vähentäminen ja niiden haittojen ehkäisy tukevat tätä tavoitetta.

Jyväskylä voisi ripeimmillään toimia aloitteen mukaisesti ilotulitehaittojen vähentämiseksi jo 2024-2025 uudenvuodenyön osalta.

 

Esitys

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että
Jyväskylän kaupunki neuvottelee pikimmiten Keski-Suomen pelastuslaitoksen kanssa ilotulitehaittojen vähentämisestä siten, että
– ilotulittaminen kielletään yksityishenkilöiltä Jyväskylän taajama-alueilla sekä

– ilotulittamiselle osoitetaan erikseen muutamia sallittuja aukioita eri puolilta kaupunkia.

Lisäksi kaupunki selvittää tarpeen mukaan muita mahdollisia keinoja ilotulitehaittojen vähentämiseksi.

 

Allekirjoittajat: 
Liisa Kuparinen ja 39 muuta kaupunginvaltuutettua

Facebooktwittermail

Seurapuhe herättäjäjuhlien sateenkaariseuroissa: Samat kädet lyö ja silittää

Seurapuhe Vaasan herättäjäjuhlilla sateenkaariseuroissa 6.7.2024

Hyvä seurapenkissä istuva lähimmäinen. Sinä, joka olet Jumalalle rakas juuri omanlaisenasi yksilönä. Siis teistä ja meistä jokainen. Sinä, minä ja vieressämme istuva tuttu tai tuntematon. Me olemme Jumalalle rakkaita, Hänen luomiaan.

Ajattelin puhua näissä sateenkaariseuroissa teemalla ”samat kädet lyö ja silittää”. Sillä sitä kirkko tekee, ja sitä me jokainenkin toisinaan teemme. Tämä on tuttua körteille. Tiedämme olevamme syntisiä. Aina emme osaa tehdä oikein ja hyvin, vaan me epäonnistumme, kompuroimme. Toisinaan me satutamme ja vihaammekin, vaikka Jeesuksen esimerkki on rakastaa.

Ensin hieman taustaa. Tuo lause: ”samat kädet lyö ja silittää”, painui mieleeni vuosituhannen vaihteessa. Olin silloin Herättäjä-Yhdistyksen nuorten alueyhteyshenkilönä toimittamassa körttinuorten ”Nuori Yty” -lehteä noin kymmenen muun nuoren kanssa. ”Samat kädet lyö ja silittää” oli meidän 15-18-vuotiaiden lehdentekijöiden itse valitsema teema toimittamallemme numerolle. Teemavalinta kuvasti varmaankin herännyttä tiedostavuutta ja nuoruuden maailmantuskaa, mutta myös uskallusta ja halua käsitellä vaikeitakin asioita yhdessä muiden kanssa. Koen lauseen kertovan paitsi ihmisen raadollisuudesta, niin myös kirkon dilemmasta.

Viime vuosikymmenet kirkko toden totta on haastanut yhdenvertaisuuden tärkeäksi kokevien ihmisten kärsivällisyyttä. Jeesuksen viesti oli syrjittyjen ja vähemmistöjen puolustaminen ja niin sen tulisi olla kirkonkin viesti. Silti kirkossamme on sallittu yhä viime vuosina naisten pappeutta vastustavien tahojen entistä pontevampi toiminta. Ja silti kirkkomme, valitettavasti viime keväänä erityisesti Lapuan hiippakunta, on torjunut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kieltämällä kirkkotilojen ovien avaamisen samansukupuolisten parien vihkimisille, aika tuoreesti Jyväskylässä. Tämä on surullista ja häpeällistä. Olen siitä pahoillani. Olen pahoillani paitsi lähimmäisenä, niin etenkin tämän Lapuan hiippakunnan seurakuntalaisena ja myös Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana.

Kun hallinto on toimissaan liian hidas, on erityisen tärkeää puolustaa arjen teoissa kaikkien olemassaoloa ja oikeutta rakkauteen. Sitä voidaan toteuttaa vaikka seurapenkin tasolta lähtevänä. Eiköhän me se osata.

—

Piispainkokouksen viime keväänä antama esitys kirkolliskokoukselle kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallista on pyrkimys saada seksuaalivähemmistöt kirkossa tasavertaisempaan asemaan. Esitystä on kritisoitu edelleenkin syrjinnän mahdollistamisesta, mutta esityksen toteutuessa kaikkialla Suomessa samansukupuolisilla pareilla olisi oikeus tulla papin vihkimänä vihityksi kirkkotiloissa, haluamassaan seurakunnassa.

Tulin helmikuussa valituksi kirkolliskokousedustajaksi ja niinpä olin toukokuisella kirkolliskokousviikolla mukana käymässä ja kuulemassa lähetekeskustelua piispojen esityksestä. Paikalla oli myös kirkon vaikuttajanuoria NAVI-verkostosta. Kannanottona keskusteluun nuoret teippasivat kirkolliskokoussalin oveen ex temporena tekemänsä lapun, jossa luki ’turvaton tila’. Vaikka keskustelu oli enimmäkseen asiallista, niin osa puheenvuoroista aiheutti nuorille kyyneliä. Samoin minulle. Meidän seksuaalivähemmistöjen kirkossa kohtaama puhe on paikoin todella julmaa. Vielä rajumpaa siitä tekee se, että julmatkin asiat puhutaan mukamas Raamatun suulla, ja toisinaan väitetään, että ne puhutaan rakkaudella.

—

Siispä kirkko – jonka tulee olla lähimmäisenrakkauden kirkko ja joka tekeekin paljon hyvää – kohtelee samanaikaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivästi. Lyö ja silittää. Silittää tarjotessaan paljon rakkaudellista ja hyvää. Tarjotessaan diakoniaa, sanoman rakastavasta Jumalasta, laupeuden tekoja, yhteyttä, armoa ja tarjotessaan myös nämä herättäjäjuhlat Herättäjä-Yhdistyksen, seurakuntien ja satojen talkoolaisten kautta. Toivottavasti täällä teillä kaikilla on mahdollisimman turvallinen tila.

—

Kirkolliskokouksen paikoin erikoisessakin avioliittokeskustelussa puhuttiin myös rukousmummoista ja rukouspapoista. Osa kirkolliskokousedustajista maalaili, että rukousmummot jättävät kirkon, kun kirkko hyväksyy homojen vihkimisen. Rukousmummojen puolustukseksi todettiin myös, että on paljon niitäkin rukousmummoja ja -pappoja, jotka rukoilevat palavasti sen puolesta, että kirkossamme jokainen saisi olla totta.

Kiitos siitä, että teitä lienee mukana myös näissä seuroissa. Kiitos teidän entisten nuorten ja nykyisten nuorten läsnäolosta. Mummot ja papat – ja tätä termiä tarkoitan käyttää tässä yleisterminä, viittaamatta siihen onko teillä lapsia tai lapsenlapsia ja viittamatta oikeastaan sukupuoleenkaan – ­kiitos sukupolvien yhteydestä; kiitos siitä, että täällä vanhat tukevat nuoria ja nuoret vanhoja, ja nämä sateenkaariseurat ovat meille kaikille yhteiset.

—

Kirkko lyö ja silittää, koska se on ihmisten kirkko. Me olemme kirkko, ja me ihmiset olemme paitsi rakastavia, myös raadollisia. Toiseen vuosituhannen vaihteen Nuori Yty -lehden numeroon me silloiset teinit valitsimme teemaksi lähimmäisen vastuun. Lähimmäisyys on tärkeimpiä asioita, mitä meillä ihmisillä on, ja mitä voimme toisillemme tarjota. Kun näemme, että toista ihmistä lyödään, oli se sitten sanoin tai teoin, meidän vastuumme on puuttua siihen. Ei hyväksytä syrjintää, ei hyväksytä hengellistä tai mitään muutakaan väkivaltaa. Ollaan lähimmäisiä toisillemme, sillä meistä jokainen on Jumalan kuva. Meistä jokainen on Jumalalle rakas.

Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail

Kirkkovaltuustoaloite: Sateenkaariyhteyshenkilöitä Jyväskylän seurakuntaan

Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätettyä huhtikuussa 2024 kielteisesti Jyväskylän kirkkotilojen avaamisesta samansukupuolisten parien vihkimisille, Jyväskylän seurakunnassa on tarpeen muilla tavoin osoittaa tuki ja hyväksyntä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin
kuuluville.

Kirkon piirissä on paljon sateenkaari-ihmisiä satuttavaa puhetta, osin hengellistä väkivaltaakin, ja on tärkeää, että sateenkaarevat ihmiset löytävät seurakunnasta työntekijöitä, joiden tietävät osaavan tukea heitä ja joihin on turvallista olla yhteydessä.
Tuore tutkimus (Ani Iivanainen 2023; Kotimaa 23.5.2024) kertoo, että puolet sateenkaarevista kirkon työntekijöistä on kohdannut hengellistä väkivaltaa jopa kollegoiltaan tai esihenkilöiltään.

Sateenkaariyhteyshenkilöt voivat parantaa sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuutta, auttaa kokemaan hyväksyntää kirkon piirissä ja madaltaa kynnystä osallistua seurakunnan toimintaan. Sateenkaariyhteyshenkilöt ovat paitsi seurakuntalaisia varten, niin toimivat myös luottamushenkilöiden ja työntekijöiden tukena, kun jokin sateenkaareva asia pohdituttaa.

Koska Jyväskylän seurakunta on iso, yhteyshenkilöitä on syytä olla useampia, esimerkiksi alueittain tai työaloittain. Ainakin nuorisotyön sekä nuorten aikuisten työn parista on syytä löytyä sateenkaariyhteyshenkilöt, mieluusti myös perheneuvonnasta. Toki myös papistossa on tarpeen olla sateenkaariyhteyshenkilö. Vapaaehtoinenkin voi toimia yhteyshenkilönä.

Tällä hetkellä sateenkaariyhteyshenkilöitä on nimettynä seurakuntiin ainakin Helsingissä, Espoossa, Tampereella, Kotkassa, Porvoossa, Kajaanissa, Joensuussa, Mäntsälässä, Varkaudessa ja Sääksmäellä. Sateenkaariyhdistys Malkuksen Taakasta voimavaraksi -hankkeessa on tehty asiasta opas ”Miten edetä, jos haluat kehittää sateenkaariyhteyshenkilön toimenkuvaa omassa seurakunnassasi” (2021). Tällä hetkellä käynnissä oleva Voimavaraksi-jatkohanke (2022-24) pyrkii hengellisten ja uskonnollistaustaisten sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen mm. vertaistuen ja neuvonnan keinoin. Hankkeen verkkosivuilla on tarjolla maksutonta koulutusmateriaalia mm. sateenkaarisensitiivisyyden kehittämiseksi seurakunnissa ja hankkeen kautta on saatavilla myös laajempaa koulutusta seurakuntien sateenkaariyhteyshenkilöille.

Osa sateenkaariyhteyshenkilöistä voisi toimia samalla hengellisen väkivallan yhteyshenkilöinä tai hengellisen väkivallan yhteyshenkilöt voitaisiin nimetä erikseen. Myös tälle tukimuodolle on osoittautunut olevan seurakunnassa tarvetta ja usein hengellinen väkivalta osuu juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Toisaalta hengellinen väkivalta on laajempi teema ja koskettaa myös monia muita. Lisäksi yhteistyö hiippakunnan häirintäyhteyshenkilöiden kanssa on kannatettavaa.

Me tämän valtuustoaloitteen allekirjoittaneet esitämme, että
1) Jyväskylän seurakuntaan nimetään sateenkaariyhteyshenkilöt ja hengellisen väkivallan yhteyshenkilö vuoden 2024 aikana
2) tehtävä päivitetään nimettyjen henkilöiden toimenkuvaan
3) tehtävään nimetyt saavat koulutusta tehtävään
4) tieto yhteyshenkilöistä saatetaan helposti löydettäväksi seurakunnan verkkosivuille ja siitä tiedotetaan Henki & elämä -lehdessä.

Jyväskylässä 28.5.2024
Liisa Kuparinen ja 23 muuta kirkkovaltuutettua

Facebooktwittermail

Puheenvuoro avioliittoaloitteesta kirkolliskokouksessa

15.5.2024

Arvoisa puheenjohtaja ja kirkolliskokousedustajat,

Osallistuin huhtikuun alussa kirkon nuorten Kirkko2030-tulevaisuusseminaariin. Seminaarin järjestelyistä vastaavat nuoret itse ja seminaarin osallistujat ovat pääasiassa nuorten vaikuttajaryhmistä Suomen eri seurakunnista. Kirkolliskokousedustajia oli kutsuttu mukaan kohtaamaan näitä kirkon vaikuttajanuoria ja kuuntelemaan nuorten ajatuksia kirkosta.

 

Yhdessä seminaarin työpajassa aiheena oli kirkon strategia. Pajassa nuoret loivat pienryhmissä omat esityksensä siitä millainen kirkon strategian tulisi olla. Syntyi monta hienoa näkemystä strategiaksi. Useimmin toistuvana teemana oli syrjimättömyys. Nuoret halusivat, että kirkko ja sen seurakunnat kohtelisivat kaikkia yhdenvertaisesti. Käytännön tasolla useasti mainittiin kaikkien parien vihkiminen.

 

Joku paikalla ollut perinteisemmän ajattelun luottamushenkilö kysyi nuorilta kuinka he ottaisivat vastaan sellaisen ihmisen, jonka mielestä avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Hätkähdin, että tulipa nyt aikuiselta kiperä haasto nuorille. Olin kysymyksen kiperyydestä väärässä. Nuorilla oli monta viisasta vastausta valmiina. Ensimmäisenä puhuneen nuoren vastaus oli: ”Kunnioittaisin sellaisenkin ihmisen mielipiteitä. Silti käytöstavat tulee olla eikä mielipide saa vaikuttaa siihen kuinka hän kohtelee muita ihmisiä. Kaikkia tulee kohdella samalla tavalla.”

 

Meidän kirkolliskokousedustajien on syytä muistaa, että me emme tee päätöksiä vain omalle ikäpolvellemme, vaan meidän tulee rakentaa kirkkoa myös – ja etenkin – nuorille.

 

Toki nuorten ajatukset kirkon strategiaksi tuossa syrjimättömyyden toiveessa noudattelevat myös kirkon virallisen Ovet auki -strategian henkeä. Se virallinenkin strategia meidän on hyvä pitää mielessä. Ovet auki -strategiassamme ovat mm. seuraavat lauseet: ”Edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Toimintamme on tietoisesti mukaan kutsuvaa. Toimimme aktiivisesti syrjintää vastaan.” Nyt voimme päättää näiden lauseiden toteuttamisesta käytännössä.

 

—

Toimin myös Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Vuosi sitten kirkkovaltuustomme runsas enemmistö jätti valtuustoaloitteen siitä, että vihdoin myös Suomen suurin seurakunta avaisi kirkkotilojensa ovet kaikkien parien vihkimiselle. Vastauksena aloitteeseen kirkkoneuvostomme päätti, että tilat avataan, mutta koska kirkkoherramme kanta oli kielteinen, asia siirtyi Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätettäväksi.

 

Tuomiokapituli ensin pöytäsi asian muun muassa odottaakseen piispainkokouksen esityksen avioliittokäsityksen päivittämisestä. Siitä huolimatta, että piispainkokouksen tulevaisuuteen katsova esitys tuli, tuli myös hiippakuntamme kivulias päätös: tuomiokapituli päätti, ettei Jyväskylän kirkkotiloja avata. Tämä siitäkin huolimatta, että piispakollektiivi esityksessään ohjaa toisin ja muut hiippakunnat ovat viime aikoina linjanneet tilojen avaamisesta myönteisesti.

 

Tuomiokapitulin ratkaisu on Jyväskylälle kiusallinen eikä vastaa sitä ilmapiiriä mikä Jyväskylässä paikallisesti on. On myös epätasapainoista, että kokouksessa oli yhdeksän eteläpohjalaista ja nolla keskisuomalaista ratkomassa Jyväskylän asiaa – kun kollegion kokoonpano on alueellisesti vinoutunut, on erityisen tärkeää kuunnella ja kunnioittaa seurakunnan paikallista päätöksentekoa.

 

On tärkeää, että seurakuntalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa. Tarvitsemme yhteisen, rakkautta kunnioittavan linjan kaikkiin hiippakuntiin ja seurakuntiin, koko kirkolle.

Siinä missä kirkkojärjestyskysymys vaatii pidemmän käsittelyajan, ehkäpä piispainkokous voisi sillä olevalla mandaatilla antaa jo nyt käytännön tason linjauksen seurakunnille tilojen avaamiseen ja papeille parien yhdenvertaisen kohtelun mahdollistamiseen.

Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail

Seurakunta luomakunnan varjelijana

Julkaistu Keskisuomalaisessa 4.11.2022 ja Suur-Jyväskylän Lehdessä 9.11.2022

Seurakuntavaalien äänestysaika on käsillä. Viime vaaleissa vain 13,5 % äänioikeutetuista jyväskyläläisistä käytti ääntään – nyt toivottavasti huomattavasti useampi.

Kun seurakuntavaaleissa jo 16-vuotiaat saavat äänestää, kannustetaan erityisesti nuoria vaaliuurnille. Seurakuntavaaleissa vaikutetaan myös siihen, millaisen maapallon jätämme nuorillemme. Jyväskylän seurakunta tekee merkittävää ympäristötyötä.

Seurakunnalle on juuri valmistunut luonto- ja eläinystävällinenkin metsästrategia, jossa määritellään mm. seurakunnan metsäarvot: vastuu luomakunnasta, metsien monimuotoisuuden vaaliminen, kirkon hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä, virkistyminen ja hiljentyminen sekä taloudellinen kestävyys.

Käytännön toimenpiteiksi määritimme metsien suojelun huomattavan lisäämisen, luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen. Lintujen pesimäaika säästetään metsänhoitotoimenpiteiltä ja luonnossa on tarjolla pyhiinvaelluspolkuja.

Strategian osana on kartoitettu useita metsänsuojelukohteita ja suojelun kokonaistavoitteeksi määritetty 30 %! Tulevalla kaudella on syytä huolehtia siitä, että suojelusuunnitelmat viedään käytäntöön asti.

Jyväskylän seurakunnalla on myös kirkon ympäristödiplomi sekä ympäristöohjelma, joka edellyttää ympäristön huomioimista kokonaisvaltaisesti seurakunnan kaikessa toiminnassa.

Ohjeita annetaan mm. ympäristöystävällisiin hankintoihin, uusiutuvan energian käyttöön, vastuulliseen sijoitustoimintaan, jätemäärän vähentämiseen ja ympäristöteemaisten tapahtumien järjestämiseen. Kaikista näistä Jyväskylän seurakunta kantaa nyt vastuuta.

Jyväskylän seurakunnan on syytä jatkaa aktiivisia toimia luomakunnan varjelemiseksi.

Ilmastokriisin, ja nyt myös energiakriisin vuoksi jokaisen Suomen seurakunnan tulee tarkastella kriittisesti energiankulutustaan. Seurakuntien kiinteistöjen osalta on etsittävä entistä huomattavasti pontevammin keinoja säästää paitsi energiakuluja, myös – ja ensisijaisesti – luontoa, mm. alentaen sisälämpötiloja, vähentäen kaiken energian kulutusta ja ottaen aurinkovoimaloita käyttöön.

Seurakuntavaaleissa vaikutetaan paitsi toiminnan painotuksiin, talouteen ja yhdenvertaisuuden nykyistä parempaan toteutumiseen, myös ympäristön tilaan – jos sinulla on äänioikeus, käytä ääntäsi!

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kirkkovaltuutettu, seurakunnan ympäristötyöryhmän puheenjohtaja ja seurakuntavaaliehdokas (Avara kirkko).

Facebooktwittermail

On aika avartaa kirkkoa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.9.2022

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 15.9., ja vaalit käydään 20.11.2022. Tuolloin valitaan ihmiset, jotka päättävät seurakuntien ja kirkon suunnasta seuraavina vuosina.

Näissä vaaleissa vihreät, vasemmisto, partiolaiset ja muut avarakatseisen kirkon rakentamiseen sitoutuneet ovat päättäneet perustaa yhteisen Avara kirkko -valitsijayhdistyksen.

Avara kirkko -lista lienee ainoa takuulista äänestäjille siitä, että jokainen listan ehdokas puolustaa kirkkoa, jossa kaikilla on samat oikeudet riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Haluamme myös säilyttää diakonia-avun tukemassa heitä, jotka ovat vaarassa tippua läpi yhteiskunnan muista turvaverkoista ja tukea kansainvälisen diakonian kautta maailman hädänalaisia. Nuorisotyö ja partio taas tarjoavat tärkeää yhteisöllisyyttä muuten sirpaleisessa maailmassa.

Tällä hetkellä kirkkovaltuuston päätöksenteko on harvojen käsissä. Edellisissä seurakuntavaaleissa vuonna 2018 äänestysprosentti oli Jyväskylässä 13,5. Jokaisen ehdolle lähtevän ja äänestäjän teko painaa siis erityisen paljon.

Jotta äänestysprosentti nousisi, tarvitaan lisää ehdokkaita, koska varmimmin lähdetään äänestämään tuttua, hyväksi koettua tyyppiä.

Lopputulos riippuu ehdokkaiden yhteisestä äänimäärästä, ja siihen päästään vahvalla ehdokasasettelulla.

Miksi itse kunkin kannattaa lähteä ehdolle? Kirkkovaltuustossa ja seurakunnan muissa luottamuselimissä päätetään seurakunnan taloudesta ja toiminnan päälinjoista, rakentamisesta ja kiinteistöistä, monista työntekijävalinnoista sekä ratkotaan yhdessä arvokysymyksiä.

Myös ympäristöasiat ovat seurakuntien päätöksenteossa iso mahdollisuus. Esimerkiksi tällä hetkellä Jyväskylän seurakunnassa valmistellaan uutta metsästrategiaa ja valmistaudutaan seurakunnan ympäristötyön väliauditointiin.

Kirkkovaltuutetut valitsevat maallikkojäsenet kirkolliskokoukseen, joka taas päättää valtakunnallisista kirkon linjauksista, muun muassa siitä, joko lähivuosina kirkon papit saisivat – sen oikeaksi kokiessaan – vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit. Nytkin näitä vihkimisiä tapahtuu, mutta vihkiessään pappi ottaa riskin varoituksen saamisesta tai jopa pappisoikeuksiensa menettämisestä.

Lähde sinäkin ehdolle mukaan rakentamaan kaikille avointa kirkkoa. Valitsijayhdistyksiin voit tutustua Jyväskylän seurakunnan vaalisivuilla.

Liisa Kuparinen, Reetta Suonpää, Irma Hirsjärvi

Kuparinen on kirkkovaltuutettu, KTT ja valitsijayhdistyksen yhteyshenkilö; Suonpää on kirkkovaltuutettu ja toimintaterapeutti; Hirsjärvi on kirkkovaltuuston varavaltuutettu, FT ja tutkija. Kaikki ovat Avara kirkko -valitsijayhdistyksen ehdokkaita Jyväskylästä.

Facebooktwittermail

Eroon virikehäkkikanojen munista, Keskimaa

Joulukuussa sosiaalisessa mediassa Hämeenmaan Prismat saivat paljon kiitosta ilmoitettuaan, että ne eivät myy ilotulitteita. Perusteluina mainittiin eläinten hyvinvointi ja ympäristöhaitat. Olisi hienoa, jos myös Keskimaa tekisi tulevana vuonna vastaavan ratkaisun.

Eläinten hyvinvoinnin eteen voi kuitenkin toimia jo aiemmin kuin vasta vuoden päästä. Keskimaan edustajiston tuoreena jäsenenä esitin ensimmäisessä edustajiston kokouksessa, että Keskimaan tulisi luopua virikehäkkikanojen myynnistä.

Siinä missä S-ryhmän kilpailijat ovat ottaneet reippaita askelia elintarvikkeiden vastuullisuudessa tuotantoeläinten hyvinvoinnin kohdalla, laahaa S-ryhmä kiusallisen kaukana perässä. Lidl on luopunut esimerkiksi virikehäkkikanojen munien myynnistä jo vuonna 2016. Sen sijaan S-ryhmä on vasta vuonna 2019 asettanut tavoitteekseen virikehäkkikanojen munien myynnistä luopumisen ja tavoitevuosi on niinkin kaukana kuin vuodessa 2026.

Jo tällä hetkellä useat tuottajat ovat itse muuttaneet kanalansa virikehäkkikanaloista eläinystävällisempiin ja EU:n kautta näyttäisi olevan tulossa Suomeakin koskeva tuotantoeläinten häkkikasvatuksen kielto. Siten S-ryhmän tavoitevuosi 2026 saattaa pian olla pakonkin sanelema. Häkkikasvatuksessa kanat elävät erittäin ahtaasti ja niillä on tyypillisesti käytös- ja terveysongelmia. S-ryhmän harjoittamaa häkkikanojen munien myyntiä ei siten voi kutsua vastuulliseksi toiminnaksi, vaikka ympäristöstä vastuun kantaminen S-ryhmän arvoissa onkin.

Keskimaa voisi osaltaan kirittää S-ryhmän aikataulua ja luopua virikehäkkikanojen munien käyttämisestä ja myymisestä nopeutetussa aikataulussa. Samalla olisi paikallaan edistää erityisesti ulkoilemaan pääsevien ja luomutuotantoa olevien kanojen munien myyntiä tuotesijoittelulla ja vastuullisuuskampanjoin. Eläinten hyvinvointiin investoineita, esimerkiksi luomutuotantoon siirtyneitä, tuottajia tulisi korostaa Keskimaan mainonnassa ja viestinnässä.

Ulko- ja luomukanojen munien tuottaminen on tyypillisesti kalliimpaa kuin virikehäkkikanojen munien tuottaminen, mutta kuluttajat ovat aiempaa halukkaampia myös maksamaan enemmän eläinten hyvinvoinnista ja vastuullisuudesta. Tuottajan kuuluu saada riittävä korvaus tekemästään vastuullisesta työstä ja Keskimaan tulee edistää vastuullisesti tuotettujen elintarvikkeiden myyntiä.


Liisa Kuparinen
Keskimaan edustajiston jäsen
Jyväskylä

Facebooktwittermail

Monet kristityt arvostavat sateenkaarikulttuuria

Julkaistu Keskisuomalaisessa18.8.2021

Jyväskylän uuden kaupunginhallituksen ensimmäisessä kokouksessa kaupunginhallituksen perussuomalaiset jäsenet Kaisa Garedew ja Janne Luoma-aho halusivat yhdessä kokoomuksen Kati-Erika Timperin ja keskustan Heidi Rentolan kanssa viranhaltijapäätöksen Pride-liputuksesta kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Garedew kertoi perustelleensa kaupunginhallituksessa tekemäänsä esitystä todeten: ”Sateenkaarikulttuuri loukkaa sellaisia, jotka kunnioittavat Jumalaa ja kristillisiä arvoja” (KSML 11.8.).

Tässä Garedew puhui suulla suuremmalla antaen ymmärtää tietävänsä yleisesti Jumalaa ja kristillisiä arvoja kunnioittavien loukkaantumisista.

Itse kristillisiä arvoja, muun muassa lähimmäisenrakkautta, kunnioittavana koen Garedewin lausunnon loukkaavaksi. Lausunto luo myös perusteetonta vastakkainasettelua.

TOTUUTENA EI VOI väittää, että yleisesti kristillisiä arvoja kunnioittavat vastustaisivat sateenkaarikulttuuria. Kristillisiä arvoja kunnioittavien joukko on moniääninen ja moninainen.

On totta, että monet kokevat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet kielteisinä, mutta yhtä lailla merkittävä osa kristillisiä arvoja kunnioittavista ei suinkaan loukkaannu sateenkaarikulttuurista vaan hyväksyy sen, kunnioittaa sitä tai elää sitä myös itse.

Pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa.

Myös evankelis-luterilaisen kirkon papistossa on kymmeniä pappeja, jotka ovat esimerkiksi jo vihkineet sateenkaaripareja (Kotimaa 28.9.2020). Puolet papistosta kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä (Lauta Kallatsan väitöskirja 2020).

JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTA on järjestänyt mm. sateenkaarimessuja Pride-viikoilla ja sellainen on ohjelmassa nytkin. Edellä mainitut esimerkit eivät kuvasta sateenkaarikulttuurista loukkaantumista vaan ymmärtääkseni pyrkimystä yhdenvertaisuuteen, mikä kaupungin viranhaltijapäätöksessäkin kuvattiin liputuksen yhdeksi perusteluksi.

Jatkossa olisi toivottavaa, että vaikka perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmät (KSML 14.8.) sekä yksittäiset kaupungin luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastustavatkin Pride-liputusta, pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa. Loukkaantumisen kokemuksen ei pidä väittää kuuluvan sellaiselle suuremmalle joukolle, jota kaupunginhallituksen jäsen ei kokonaisuudessaan edusta eikä tunne.

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen tohtori, kirkkovaltuutettu, varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen (vihr.).

 

Facebooktwittermail

Nyt on autettava ikäihmisiä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.6.2021

Kun puhumme ikäihmisten hyvinvoinnista, emme voi sivuuttaa koronapandemiaa. Vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyttä selvittäneen THL:n kyselyn (HS 28.3.) mukaan vanhusten kokema yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana.

Useampi kuin joka kolmas oli kyselyn mukaan kokenut yksinäisyyttä, kun aiemmin itsensä yksinäiseksi koki joka viides. Palvelutaloissa asuvista vanhuksista 36 prosenttia ja kotihoidon asukkaista 20-40 prosenttia kärsii yksinäisyydestä ainakin toisinaan.

Tulos ei yllätä. Jo yli vuoden verran meistä monet ovat kärsineet kohtaamisten vähentymisestä, mutta kehotus eristäytyä on iskenyt erityisesti ikääntyneisiin.

KOTONAAN asuvia ikäihmisiä on kehotettu olemaan tapaamatta lapsiaan, lapsenlapsiaan ja ystäviään. Hoivayksiköissä asuvilta tapaamiset on estetty ison osan vuotta jopa täysin.

Syy on sinänsä ollut perusteltu. Pandemia on ollut kriisi, joka on vaatinut tiukkuutta ihmisten terveyden ja hengen suojelemiseksi. Inhimillinen hinta on kuitenkin ollut kova.

Ikääntyneiden yhteys myös yhteiskunnallisiin verkostoihin on ohentunut. Pandemian aikana on kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kohtaavaa toimintaa ajettu alas. Välttämättä mikään taho ei enää tiedä, kuinka ikäihmisellä menee.

Tarvetta kohtaamisille olisi ollut. Esimerkiksi SPR:n ystäväpalveluun tulleiden pyyntöjen määrä on lisääntynyt.

Surullista on, että normaali ystävävälitys ei ole ollut mahdollista. Ystävätoiminnan on täytynyt nojata puheluihin, ja ne ovatkin olleet tärkeitä monille ikäihmisille. Hienoa on, että myös Jyväskylän seurakunta on ottanut puhelimella kuulumisten kysymisen vahvemmin osaksi toimintaansa.

Kun korona on vienyt terveydenhuollon resursseja, määritellyissä hoitotakuuajoissa ei ole pysytty. Kiireettömään hoitoon ei ole voitu välillä antaa aikoja ollenkaan, jolloin pitkäaikaissairaudet ja alkavat vaivat ovat päässeet pahenemaan. Hoitovelkaa on syntynyt.

NYT ON jälkihoidon aika. Koska kuntien taloustilanne on tiukka, on tarpeen etsiä uusia tapoja ensin selvittää ikääntyneiden tilanne ja avuntarve ja sitten fiksut tavat kohtaamisiin ja terveydenhoitoon.

Tehokas keino kartoittaa kerralla ison joukon avuntarve on tekstiviestikyselyt, jotka ovatkin jo Jyväskylän kaupungin työkalupakissa. Digitalisaatio tarjoaa tehokkaita tapoja seurata ja tukea terveyttä. Se ei kuitenkaan sovi kaikille eikä voi koskaan kokonaan korvata ihmisten kohtaamista kasvokkain.

Korona-aika on tehnyt monet aiempaa aremmiksi. Uutena keinona on hyvä ottaa eläimiä mukaan helpottamaan yhteyden luomista ikäihmisiin.

Tässä julkinen sektori voi tehdä yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa. Kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyötä on muutenkin hyvä vahvistaa.

Jälkimmäisten rokoteannosten antaminen tarjoaa myös oivan tilaisuuden kohdata ikäihmisiä. Silloin on tärkeä kysyä vanhukselta avuntarpeesta ja tarvittaessa ohjata avun piiriin.

Riitta Lätti ja Liisa Kuparinen

Kirjoittajat ovat jyväskyläläisiä kuntavaaliehdokkaita (vihr.). Lätti on SPR:n ystävävälittäjä ja eläkeläinen, Kuparinen on KTT, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.

Facebooktwittermail

Valtuustoaloite: Jyväskylälle eläinten hyvinvoinnin edistämissuunnitelma ja eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin

31.5.2021 kaupunginvaltuustossa jättämäni valtuustoaloite

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylälle on laadittava suunnitelma eläinten hyvinvoinnin edistämisestä, jossa on selkeät mittarit ja seurantamekanismit (ks. esimerkiksi nykyiset sukupuolten tasa-arvosuunnitelmat). Näin Jyväskylä ottaa aktiivisesti vastuuta eläinten hyvinvoinnista alueellaan. Suunnitelmassa tulee määritellä, miten Jyväskylä edistää eläinten hyvinvointia toimillaan ja arvioi eri toimiensa hyvinvointivaikutuksia. Suunnitelmassa tulee myös määritellä eläinten hyvinvoinnin edistämisen kehityskohteet aina yhdelle nelivuotiskaudelle.

Toisen valvontaeläinlääkärin viran perustaminen kaupunkirakennepalveluihin 1.6.2021 alkaen on tervetullut toimenpide eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Eläinlääkäripalveluiden ja valvonnan lisäksi eläinten elinolot liittyvät kuitenkin muihinkin kaupungin toimialoihin: kaavoitukseen (mm. viherkäytävät), virkistysalueiden ja metsien hoitoon (mm. pesimärauha, niittyjä turvaamaan pörriäisten elinoloja), liikuntapalveluihin (esim. talviaikaisten kävelyreittien kartta) sekä elintarvike- ja muihin julkisiin hankintoihin (mm. yhä tavoitteellisemmat tuotantoeläinten hyvinvointikriteerit). Tuotanto- ja lemmikkieläinten lisäksi kaupungin on kannettava vastuuta myös alueellaan elävistä luonnonvaraisista eläimistä.

Jyväskylän eläinlääkäripäivystyksen kohdalla tulee saada asiakastyytyväisyyden, palvelun laadun ja hinnoittelun seuranta mukaan siten, että ongelmien ilmetessä niihin pystytään myös tehokkaasti puuttumaan ennaltaehkäisten niiden ilmeneminen jatkossa. Eläinlääkäripäivystyksen seuraavaa kilpailutusta varten on syytä aloittaa markkinakartoitus ja -vuoropuhelu eläinlääkäripalvelujen tarjoajien kanssa, jotta jatkossa kilpailutukseen saadaan useampia osallistujia ja laatukriteereiden merkitys voi olla suurempi.

Tällä hetkellä Jyväskylän löytöeläinpalvelut toimivat, mutta esimerkiksi luovutettaessa löytö- tai populaatiokissoja uusiin koteihin, niiden sterilisaatiosta/kastraatiosta, tunnistusmerkitsemisestä, rokottamisesta ja loishäädöistä vastaa palveluntarjoaja omalla kustannuksellaan ja ilman kaupungin asettamaa velvoitetta. Kun seuraavan kerran löytöeläinpalveluja kilpailutetaan, tulee eläinten hyvinvointia edistävät laadulliset kriteerit olla vahvemmin mukana kilpailutuksessa.

Tiedonkulkua ja yhteistyötä lisäämällä eläinten hyvinvointia on mahdollista edistää tehokkaammin ja ongelmiin on mahdollista puuttua nopeammin. Jyväskylään tulee perustaa eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin, joka jakaa kokemuksia eläinsuojelutilanteesta, pyrkii edistämään eri tahojen osaamista ja yhteistyötä sekä parantaa Jyväskylän alueella eläinten hyvinvoinnin tasoa muun muassa päättäjille tehtävin aloittein. Yhteistyöelimeen kuuluvat alueen eläinsuojeluviranomaiset, SEY:n eläinsuojeluneuvojat ja paikalliset eläinsuojeluyhdistykset sekä muut mahdolliset aktiiviset ja järjestäytyneet eläinsuojelutoimijat.

Jyväskylässä tulee jatkossa kehittää myös eläinten hyvinvointivaikutusten arviointia.

Valtuutetut Liisa Kuparinen ja Irene Hallamäki

Aloitteen allekirjoitti yhteensä 12 valtuutettua.

Facebooktwittermail