Author Archives: Liisa

Monet kristityt arvostavat sateenkaarikulttuuria

Julkaistu Keskisuomalaisessa18.8.2021


Jyväskylän uuden kaupunginhallituksen ensimmäisessä kokouksessa kaupunginhallituksen perussuomalaiset jäsenet Kaisa Garedew ja Janne Luoma-aho halusivat yhdessä kokoomuksen Kati-Erika Timperin ja keskustan Heidi Rentolan kanssa viranhaltijapäätöksen Pride-liputuksesta kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Garedew kertoi perustelleensa kaupunginhallituksessa tekemäänsä esitystä todeten: ”Sateenkaarikulttuuri loukkaa sellaisia, jotka kunnioittavat Jumalaa ja kristillisiä arvoja” (KSML 11.8.).

Tässä Garedew puhui suulla suuremmalla antaen ymmärtää tietävänsä yleisesti Jumalaa ja kristillisiä arvoja kunnioittavien loukkaantumisista.

Itse kristillisiä arvoja, muun muassa lähimmäisenrakkautta, kunnioittavana koen Garedewin lausunnon loukkaavaksi. Lausunto luo myös perusteetonta vastakkainasettelua.

TOTUUTENA EI VOI väittää, että yleisesti kristillisiä arvoja kunnioittavat vastustaisivat sateenkaarikulttuuria. Kristillisiä arvoja kunnioittavien joukko on moniääninen ja moninainen.

On totta, että monet kokevat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet kielteisinä, mutta yhtä lailla merkittävä osa kristillisiä arvoja kunnioittavista ei suinkaan loukkaannu sateenkaarikulttuurista vaan hyväksyy sen, kunnioittaa sitä tai elää sitä myös itse.

Pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa.

Myös evankelis-luterilaisen kirkon papistossa on kymmeniä pappeja, jotka ovat esimerkiksi jo vihkineet sateenkaaripareja (Kotimaa 28.9.2020). Puolet papistosta kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä (Lauta Kallatsan väitöskirja 2020).

JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTA on järjestänyt mm. sateenkaarimessuja Pride-viikoilla ja sellainen on ohjelmassa nytkin. Edellä mainitut esimerkit eivät kuvasta sateenkaarikulttuurista loukkaantumista vaan ymmärtääkseni pyrkimystä yhdenvertaisuuteen, mikä kaupungin viranhaltijapäätöksessäkin kuvattiin liputuksen yhdeksi perusteluksi.

Jatkossa olisi toivottavaa, että vaikka perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmät (KSML 14.8.) sekä yksittäiset kaupungin luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastustavatkin Pride-liputusta, pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa. Loukkaantumisen kokemuksen ei pidä väittää kuuluvan sellaiselle suuremmalle joukolle, jota kaupunginhallituksen jäsen ei kokonaisuudessaan edusta eikä tunne.

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen tohtori, kirkkovaltuutettu, varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen (vihr.).

 

Facebooktwittermail

Nyt on autettava ikäihmisiä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.6.2021


Kun puhumme ikäihmisten hyvinvoinnista, emme voi sivuuttaa koronapandemiaa. Vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyttä selvittäneen THL:n kyselyn (HS 28.3.) mukaan vanhusten kokema yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana.

Useampi kuin joka kolmas oli kyselyn mukaan kokenut yksinäisyyttä, kun aiemmin itsensä yksinäiseksi koki joka viides. Palvelutaloissa asuvista vanhuksista 36 prosenttia ja kotihoidon asukkaista 20-40 prosenttia kärsii yksinäisyydestä ainakin toisinaan.

Tulos ei yllätä. Jo yli vuoden verran meistä monet ovat kärsineet kohtaamisten vähentymisestä, mutta kehotus eristäytyä on iskenyt erityisesti ikääntyneisiin.

KOTONAAN asuvia ikäihmisiä on kehotettu olemaan tapaamatta lapsiaan, lapsenlapsiaan ja ystäviään. Hoivayksiköissä asuvilta tapaamiset on estetty ison osan vuotta jopa täysin.

Syy on sinänsä ollut perusteltu. Pandemia on ollut kriisi, joka on vaatinut tiukkuutta ihmisten terveyden ja hengen suojelemiseksi. Inhimillinen hinta on kuitenkin ollut kova.

Ikääntyneiden yhteys myös yhteiskunnallisiin verkostoihin on ohentunut. Pandemian aikana on kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kohtaavaa toimintaa ajettu alas. Välttämättä mikään taho ei enää tiedä, kuinka ikäihmisellä menee.

Tarvetta kohtaamisille olisi ollut. Esimerkiksi SPR:n ystäväpalveluun tulleiden pyyntöjen määrä on lisääntynyt.

Surullista on, että normaali ystävävälitys ei ole ollut mahdollista. Ystävätoiminnan on täytynyt nojata puheluihin, ja ne ovatkin olleet tärkeitä monille ikäihmisille. Hienoa on, että myös Jyväskylän seurakunta on ottanut puhelimella kuulumisten kysymisen vahvemmin osaksi toimintaansa.

Kun korona on vienyt terveydenhuollon resursseja, määritellyissä hoitotakuuajoissa ei ole pysytty. Kiireettömään hoitoon ei ole voitu välillä antaa aikoja ollenkaan, jolloin pitkäaikaissairaudet ja alkavat vaivat ovat päässeet pahenemaan. Hoitovelkaa on syntynyt.

NYT ON jälkihoidon aika. Koska kuntien taloustilanne on tiukka, on tarpeen etsiä uusia tapoja ensin selvittää ikääntyneiden tilanne ja avuntarve ja sitten fiksut tavat kohtaamisiin ja terveydenhoitoon.

Tehokas keino kartoittaa kerralla ison joukon avuntarve on tekstiviestikyselyt, jotka ovatkin jo Jyväskylän kaupungin työkalupakissa. Digitalisaatio tarjoaa tehokkaita tapoja seurata ja tukea terveyttä. Se ei kuitenkaan sovi kaikille eikä voi koskaan kokonaan korvata ihmisten kohtaamista kasvokkain.

Korona-aika on tehnyt monet aiempaa aremmiksi. Uutena keinona on hyvä ottaa eläimiä mukaan helpottamaan yhteyden luomista ikäihmisiin.

Tässä julkinen sektori voi tehdä yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa. Kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyötä on muutenkin hyvä vahvistaa.

Jälkimmäisten rokoteannosten antaminen tarjoaa myös oivan tilaisuuden kohdata ikäihmisiä. Silloin on tärkeä kysyä vanhukselta avuntarpeesta ja tarvittaessa ohjata avun piiriin.

Riitta Lätti ja Liisa Kuparinen

Kirjoittajat ovat jyväskyläläisiä kuntavaaliehdokkaita (vihr.). Lätti on SPR:n ystävävälittäjä ja eläkeläinen, Kuparinen on KTT, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.

Facebooktwittermail

Valtuustoaloite: Jyväskylälle eläinten hyvinvoinnin edistämissuunnitelma ja eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin

31.5.2021 kaupunginvaltuustossa jättämäni valtuustoaloite


Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylälle on laadittava suunnitelma eläinten hyvinvoinnin edistämisestä, jossa on selkeät mittarit ja seurantamekanismit (ks. esimerkiksi nykyiset sukupuolten tasa-arvosuunnitelmat). Näin Jyväskylä ottaa aktiivisesti vastuuta eläinten hyvinvoinnista alueellaan. Suunnitelmassa tulee määritellä, miten Jyväskylä edistää eläinten hyvinvointia toimillaan ja arvioi eri toimiensa hyvinvointivaikutuksia. Suunnitelmassa tulee myös määritellä eläinten hyvinvoinnin edistämisen kehityskohteet aina yhdelle nelivuotiskaudelle.

Toisen valvontaeläinlääkärin viran perustaminen kaupunkirakennepalveluihin 1.6.2021 alkaen on tervetullut toimenpide eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Eläinlääkäripalveluiden ja valvonnan lisäksi eläinten elinolot liittyvät kuitenkin muihinkin kaupungin toimialoihin: kaavoitukseen (mm. viherkäytävät), virkistysalueiden ja metsien hoitoon (mm. pesimärauha, niittyjä turvaamaan pörriäisten elinoloja), liikuntapalveluihin (esim. talviaikaisten kävelyreittien kartta) sekä elintarvike- ja muihin julkisiin hankintoihin (mm. yhä tavoitteellisemmat tuotantoeläinten hyvinvointikriteerit). Tuotanto- ja lemmikkieläinten lisäksi kaupungin on kannettava vastuuta myös alueellaan elävistä luonnonvaraisista eläimistä.

Jyväskylän eläinlääkäripäivystyksen kohdalla tulee saada asiakastyytyväisyyden, palvelun laadun ja hinnoittelun seuranta mukaan siten, että ongelmien ilmetessä niihin pystytään myös tehokkaasti puuttumaan ennaltaehkäisten niiden ilmeneminen jatkossa. Eläinlääkäripäivystyksen seuraavaa kilpailutusta varten on syytä aloittaa markkinakartoitus ja -vuoropuhelu eläinlääkäripalvelujen tarjoajien kanssa, jotta jatkossa kilpailutukseen saadaan useampia osallistujia ja laatukriteereiden merkitys voi olla suurempi.

Tällä hetkellä Jyväskylän löytöeläinpalvelut toimivat, mutta esimerkiksi luovutettaessa löytö- tai populaatiokissoja uusiin koteihin, niiden sterilisaatiosta/kastraatiosta, tunnistusmerkitsemisestä, rokottamisesta ja loishäädöistä vastaa palveluntarjoaja omalla kustannuksellaan ja ilman kaupungin asettamaa velvoitetta. Kun seuraavan kerran löytöeläinpalveluja kilpailutetaan, tulee eläinten hyvinvointia edistävät laadulliset kriteerit olla vahvemmin mukana kilpailutuksessa.

Tiedonkulkua ja yhteistyötä lisäämällä eläinten hyvinvointia on mahdollista edistää tehokkaammin ja ongelmiin on mahdollista puuttua nopeammin. Jyväskylään tulee perustaa eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin, joka jakaa kokemuksia eläinsuojelutilanteesta, pyrkii edistämään eri tahojen osaamista ja yhteistyötä sekä parantaa Jyväskylän alueella eläinten hyvinvoinnin tasoa muun muassa päättäjille tehtävin aloittein. Yhteistyöelimeen kuuluvat alueen eläinsuojeluviranomaiset, SEY:n eläinsuojeluneuvojat ja paikalliset eläinsuojeluyhdistykset sekä muut mahdolliset aktiiviset ja järjestäytyneet eläinsuojelutoimijat.

Jyväskylässä tulee jatkossa kehittää myös eläinten hyvinvointivaikutusten arviointia.

Valtuutetut Liisa Kuparinen ja Irene Hallamäki


Aloitteen allekirjoitti yhteensä 12 valtuutettua.

Facebooktwittermail

Kohti jätteetöntä Jyvässeutua

Puheenvuoroni jätepoliittisesta ohjelmasta kaupunginvaltuustossa 31.5.2021 


Sain kunnian edustaa Jyväskylän luottamushenkilöitä yhdessä Matleena Käpin kanssa jätepoliittisen ohjelman ohjausryhmässä. Viranhaltijoita on syytä kiittää siitä, että niin sidosryhmiä, luottamushenkilöitä kuin kuntalaisiakin pyrittiin laajasti osallistamaan ohjelman tekemisessä.

Myös ohjelman lopputulos on hyvä ja asianmukaisen kunnianhimoinen. Kun Jyvässeutu tavoittelee jätteettömyyttä vuoteen 2030 mennessä, on selvää, että työtä riittää tavoitteen saavuttamiseksi. Jätteettömyys muun muassa jätteen synnyn vähentämisen ja kiertotalouden vahvistamisen kautta ovat kuitenkin niin tärkeitä askeleita ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon suojelemisessa, että työtä on syytäkin tehdä.

Muovin erilliskeräämisen laajentaminen on yksi merkittävä askel kierrätysasteen nostamisessa. Kun Jyväskylään aikanaan tuli muovin lajittelumahdollisuus, pystyin itsekin pidentämään sekajätteen tyhjennysvälin kahteen kuukauteen ja tuolloinkaan jäteastia ei tapaa olla läheskään täynnä. Kun viime vuosina Jyväskylässä on laajennettu muovinkeräystä, on saatu kuntalaiset innostettua lajittelemaan entistä paremmin. Jätepoliittisessa ohjelmassa onkin huomioitu kuinka tärkeää on, että palvelut ovat asukaslähtöisiä ja kierrättäminen helppoa.

Tärkeää on myös jätehuollon hinnoittelu siten, että se kannustaa lajittelemaan mahdollisimman tarkasti ja tuottamaan jätettä mahdollisimman vähän – vuoteen 2030 mennessä ei siis enää ollenkaan sellaista jätettä, jota ei muutettaisi raaka-aineiksi, materiaaliksi tai energiaksi.

Jätteen synnyn vähentämisen osalta ohjelmaan on kirjattu yhtenä hienona toimenpiteenä lainattavien tavaroiden tarjoaminen kunnissa. Kirjastothan ovat jo laajentaneet toimintaansa mm. liikuntavälineiden ja lautapelien lainaamiseen ja niin sähköautoja kuin polkupyöriäkin on jo yhteiskäytössä. Tätä lainaamisen ja jakamisen kehitystä on hyvä jatkaa, niin kaupungin kuin muidenkin toimijoiden työnä. Mitkä voisivat olla seuraavat tavarat, joita ei tarvitsekaan enää jokaisen itse omistaa, vaan joita voidaan yhteiskäyttöperiaattein lainata?

Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail

Blogipostaus: Monimuotoinen luonto luo hyvinvointia

Julkaistu Jyväskylän vihreiden blogissa 29.4.2021


Lähimetsät, puistot ja muut virkistysalueet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden itsensä kannalta, mutta ne tuovat hyvinvointia myös ihmisille. Luonnossa liikkumisella, viheralueilla ja luonnon monimuotoisuudella on osoitettu olevan moninaisia terveyshyötyjä, niin fyysisiä kuin mielenterveyttä edistäviä.

Kaavoituksessa tuleekin entistä paremmin huomioida virkistysalueiden ja arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen sekä kompensoida syntyneet luontohaitat ennallistamalla jo heikentyneitä elinympäristöjä.

Vihreyttä myös keskustaan

Kuntalaisille lähimetsät tarjoavat usein arjen tärkeimmän luontokokemuksen ja siksi niiden virkistysarvoja tulee erityisesti vaalia. On tavallista, että omiin lähimetsiin kohdistuvat toimenpiteet saavat kuntalaiset ottamaan ahkerasti yhteyttä myös meihin valtuutettuihin. Hyvä niin.

Olemme viime vuosina painottaneet kaupunkiorganisaatiossa kuntalaisten kuulemista ja osallistamista myös asuinalueiden metsien, puuston ja muun lähiluonnon toimenpidesuunnittelussa. Vaikka Jyväskylä kuuleekin asukkaitaan näissä asioissa jo paljon, yhä on myös parannettavaa. Tämä on tärkeää toki myös osallisuuden kokemuksen vuoksi – hyvinvointia lisää sekin.

Kaupunkivihreää ja luonnon monimuotoisuutta voidaan myös lisätä aivan kaupungin keskustaankin esimerkiksi tekemällä niittyjä nurmialueille ja edistämällä kaavoituksessa kattopuutarhoja, viherkattoja, viherseiniä ja viljelylaatikoita – monimuotoisuushyötyjä ja viihtyisyyttä samassa paketissa pienillä valinnoilla.

Jyväskylän AVOin kaupunkiympäristö –politiikka -ohjelma toimenpiteineen mahdollistaa – ja on mahdollistanut – edellä mainittujen toimintatapojen kokeilemisen, mutta tärkeää olisi saada kokeilut valtavirraksi.

Hyötykasvit perinteisten viheristutusten sijaan, kuten luumupuut Äijälänrannassa tai kasvatuslaatikot Kankaalla, vahvistavat asukkaiden aktiivisuutta ja kosketusta luontoon myös kaupungissa. Samalla ne saavat asukkaat pitämään paremmin huolta omasta asuinalueesta, tutustuttavat naapureihin ja tuottavat toki myös ravintoa asukkaille. Kaikille avoin Survon omenapuutarha Kuokkalassa on ollut hyvin suosittu. Vastaavat olisivat varmasti toivottuja Jyväskylässä. Myös kaupungin vuokrattavat viljelypalstat ovat tärkeitä luontoyhteyden vaalijoita.

Viedään luonto päiväkoteihin ja kouluihin

Luontokosketuksen merkitystä lapsille on tutkittu ja on osoitettu, että 3–5-vuotiaiden päiväkotilasten immuunijärjestelmän säätely parani, kun päiväkotien pihoille lisättiin metsäpohjaista kasvustoa eli kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita. Korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus yksipuolistavat elimistön mikrobistoa, mikä lisää immuunijärjestelmän häiriöiden, kuten atopian, diabeteksen, keliakian ja allergioiden riskiä.

Jo nyt Jyväskylässä on ollut pienimuotoista viljelyä ja esimerkiksi marjapensaita koulujen ja päiväkotien yhteydessä siten, että lapset ovat saaneet itse kerätä ruoka-aineksia, joista Kylän Kattaus on sitten valmistanut heille esimerkiksi välipaloja ja jälkiruokia. Vihreä valtuustoryhmä on tehnyt aloitteen päiväkotien ja koulujen piha-alueiden muuttamisesta viherpihoiksi, jotta jokainen lapsi saisi luontokosketuksen varhaiskasvatuksessa tai koulussa.

Luontoliikuntaohjelma vastaa kasvavaan tarpeeseen

Luonnossa liikkuminen on varsinkin nyt koranapandemian aikana kasvattanut suosiotaan. Luontopoluille ja hiihtoladuille on riittänyt kävijöitä ruuhkaksi asti. Vasta julkaistu Jyväskylän luontoliikuntaohjelma on hyvä avaus ulko- ja luontoliikunnan olosuhteiden kehittämiseen, jonka kasvu on tunnistettu myös tuoreessa Jyväskylän liikuntapaikkojen palveluverkkoselvityksessä.

Luontoliikuntaohjelmassa monelle kaupunkilaiselle toivottu tieto on sekin, että tulossa on lisää myös koirien kanssa liikkuville sopivia ylläpidettyjä luontoreittejä. Suunnitelmissa on varmistaa entistä vahvemmin myös uusien rantareittien rantojen säilyminen luonnonmukaisina siten, että nelijalkaistenkin kulkijoiden on helppo päästä veteen vilvoittelemaan.

Tärkeää on myös viherkäytävien säilyttäminen siten, että luonnoneläimille, joiden kanssa jaamme kaupunkitilan, on jatkossakin kulkureitit alueelta toiselle siirtymiseen. Myös tämä on yhäkin huomioitava kaupunkisuunnittelussa ja se onkin nyt yksi Jyväskylän Kehä Vihreän tärkeistä tausta-ajatuksista.

Seuraavaksi viherosayleiskaava

Jyväskylässä tulee käynnistää koko kunnan alueen kattavan viherosayleiskaavan laadinta viheralueiden, viheryhteyksien ja suojelualueverkoston täydentämiseksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisellä on toki itseisarvo, mutta myös meidän terveys on siitä riippuvaista.

Ilona Helle ja Liisa Kuparinen
kaupunginvaltuutetut, kuntavaaliehdokkaat

Facebooktwittermail

Kirkkovaltuustoaloite: Jyväskylän seurakunnan edellytettävä tukemaltaan lähetystyöltä sitoutumista yhdenvertaisuuteen

 

Jätimme seuraavan “Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki” -valtuustoryhmässämme muotoilemamme kirkkovaltuustoaloitteen 12.1.2021


Naisten pappeus hyväksyttiin Suomen kirkossa vuonna 1986, mutta osa kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei edelleenkään hyväksy naisia pappisvirkoihinsa eikä toimi naispappien kanssa yhteistyössä.

”Yhteinen todistus – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus 2018” toteaa, että kirkon lähetystyötä toteutettaessa noudatetaan pappisvirkaa koskevia periaatteita: ”seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöt toimivat kirkon päätöksen (1986 pappisviran avaaminen naisille) ja seurakuntien käytäntöjen mukaisesti”. Kirkon uudessa vuoteen 2026 ulottuvassa ”Ovet auki” -strategiassa taas todetaan: ”Edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa”, ”Toimimme aktiivisesti vihaa ja syrjintää vastaan” ja ”sukupuolten välinen tasa-arvo nimenomaan kristinuskoon palautuvana arvona on syytä tuoda esille globaalissa keskustelussa”.

On ristiriitaista, että Jyväskylän seurakunta tukee lähetysjärjestöjä, jotka eivät ole sitoutuneet jo vuonna 1986 voimaan tulleeseen virkakäsitykseen eivätkä noudata kirkon strategian henkeä. Kun naisia ei hyväksytä papin tehtävään, toimitaan myös vastoin Yhdenvertaisuuslakia, joka työnantajuuden osalta velvoittaa niin kirkkoa, seurakuntia kuin kirkollisia järjestöjäkin.

Jyväskylän seurakunta itse noudattaa toiminnassaan Lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, jossa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä, sekä Yhdenvertaisuuslakia, joka kieltää syrjinnän mm. seksuaalisen suuntautumisen perusteella (Jyväskylän seurakunnan Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2020). Lähetyksen peruslinjaukseenkin peilaten on asianmukaista edellyttää samaa käytäntöä lain noudattamisesta myös Jyväskylän seurakunnan tukemilta lähetysjärjestöiltä.

Jyväskylän seurakunta on kirkkovaltuuston kokouksessa 15.12.2019 päättänyt, että ”jatkossa yhdenvertaisuuskysymykset huomioidaan jo (lähetystyön) sopimuksia ja avustuksia valmisteltaessa”. Tämä päätös on jäänyt toteuttamatta vielä vuonna 2020, mutta päätös on syytä ottaa huomioon myös tämän aloitteen taustana.

Esitettävät toimenpiteet:

Esitämme, että Jyväskylän seurakunta pyytää jokaiselta lähetystyötä tekevältä järjestöltä, jota seurakunta harkitsee taloudellisesti avustavansa tai joka on seurakunnalta avustusta hakemassa, lausunnon siitä, miten järjestö suhtautuu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiin. Erityisesti tämä tarkoittaa suhtautumista naisten pappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin.

Lähetysjärjestöiltä voisi kysyä:

  1. Hyväksyykö järjestönne naispapit järjestönne läheteiksi, työntekijöiksi ja toimimaan pappeina? Tekeekö järjestönne yhteistyötä naispappien kanssa?
  2. Millainen on koulutussisältö, jota tarjotaan järjestönne läheteille? Minkälaiseen lähetystehtävään tai kristinuskon levittämistyöhön lähettinne koulutetaan? Miten järjestönne suhtautuu kohdemaiden paikallisiin kulttuureihin?
  3. Mikä on järjestönne näkemys seksuaalivähemmistöistä? Hyväksyttekö seksuaalivähemmistöihin kuuluvan henkilön järjestönne työntekijäksi, papiksi ja lähetystyöhön?

Jyväskylän seurakunta päättää tukea jatkossa vain sellaisten järjestöjen lähetystyötä, jotka ovat sitoutuneet kirkon virkakäsitykseen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.

Lähetystyön avustuksia jaettaessa on syytä ottaa huomioon nykyistä vahvemmin myös kansainvälinen diakoniatyö ja muut kuin kirkon viralliset lähetysjärjestöt, kuten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneet körttien Herättäjä-Yhdistys sekä Kirkon Ulkomaanapu ja Merimieskirkko.

Jyväskylässä 12.1.2021

Liisa Kuparinen ja 15 muuta allekirjoittajaa

Facebooktwittermail

Jyväskylän pitovoimaa kohennettava ja elinkeinotoimintaa edistettävä

Puheenvoroni kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.10.2020


Kuten olemme FCG:n [Finnish Consulting Group Oy] ansiokkaasta analyysista kuulleet, vertailukaupunkeihin nähden Jyväskylän tulopohja on heikommalla tasolla; meillä on suhteellisen paljon pienituloisia ja yhteisöverotuottomme ovat alhaiset.

Kun taloustilanteemme on erityisesti koronan vuoksi nyt vaikea ja talousarvioesityksessä on kipeitäkin leikkauksia mukana, on tärkeää katsoa erityisesti sitä, miten voisimme saada Jyväskylän tulopohjaa kestävällä tavalla kasvatettua.

Haluan painottaa, että jotta Jyväskylä olisi jatkossa vielä kiinnostavampi ympäristö yrityksille ja saamme myös uusia yrityksiä sijoittumaan Jyväskylään, on huolehdittava siitä, että meillä on yritysten tarpeisiin sopivia osaajia. Näinä korona-aikoina ja alasta riippuen muulloinkin, on työpaikkoja toki tarjolla liian vähän, mutta tilanteen taas kohentuessa ja toisilla aloilla tälläkin hetkellä, meillä on myös osaajapulaa.

Tunnen itse erityisesti ICT-alan yritysten rekrytointihaasteita. Aika ajoin olemme paikallisen osaajapulan vuoksi menettäneet alan työpaikkoja muihin suuriin kaupunkeihin Suomessa, mutta myös Suomen ulkopuolelle. Käynnistyvä diplomi-insinöörikoulutus tulee auttamaan ICT-alan osaajapulaan. Meillä on Jyväskylässä myös maan ainoa informaatioteknologian tiedekunta – mukaan lukien tällä hetkellä surullisen ajankohtainen ja jatkossa yhä tärkeämpi kyberturvallisuusohjelma – ja tietysti myös muun muassa ammattikorkeakoulussa alan koulutusohjelmat. Tästä osaamisesta, niin ICT-alan kuin muunkin kaupungissa jo olevan osaamisen osalta, tulee pitää kiinni.

Kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen sisältyy, että Osaamisen pitovoima -kehitysprojektia ei käynnistetä, panostuksia elinkeinomarkkinointiin vähennetään eikä Jyväskylä edistä osaajien pitovoimaa seudulla samassa suhteessa kuin muut suuret kaupungit. Päinvastoin kuin esitetään, meidän tulee jatkossa kasvattaa panostamme elinkeinotoiminnan tukemiseen ja osaamisen pitämiseen kaupungissa. On syytä etsiä – vaikkapa tutkimusyhteistyössä yliopiston ja tietysti yritysten kanssa – vaikuttavimmat tavat kasvattaa niin suurten kuin pientenkin yritysten osuutta Jyväskylässä.

Paitsi että osaamisen saatavuus Jyväskylässä on tärkeää yrityksille ja siten kaupungin tulopohjan kohentamiselle, se on tietysti tärkeää myös yksilötasolla. Työ tuo kuntalaisille hyvinvointia, osallisuutta ja ostovoimaa, mitkä kaikki edistävät tietysti myös kaupungin elinvoimaa.

Lisäksi esitän vielä huoleni käynnissä oleviin yhteistoimintaneuvotteluihin liittyen. Siitä huolimatta, että neuvottelut ovat nykyisessä taloustilanteessa ymmärrettävät, olisi syytä välttää tilannetta, jossa kipeät toimenpiteet keskittyvät kaupungin pienituloisiin työntekijöihin. Vastuuta on kannettava laajemmin.

Facebooktwittermail

Valtuustoaloite: Jyväskylän koiraystävällisyyden kehittäminen

Liisa Kuparinen ja koirat Turca ja Carlos. Kuva: Mika Karhulahti

Jätin tämän laatimani valtuustoaloitteen kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.6.2019. Aloitteen allekirjoittivat lisäkseni 30 muuta valtuutettua, joukossa valtuutettuja jokaisesta ryhmästä, ja vihreä valtuustoryhmä kokonaisuudessaan.


Jyväskylän ihmisasukkaiden lisäksi jyväskyläläiskodeissa asuu huomattavan paljon koiria, arviolta lähes 20 000. Paitsi että koirilla on itseisarvo ja tärkeä merkitys ihmisten perheenjäseninä, ne myös monin tavoin tukevat ihmisten hyvinvointia. Koirien myötä ihmiset lenkkeilevät, ja koirat tukevat myös ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä, kuten uusiin ihmisiin tutustumista. Koirilla on siis merkitys ihmisten henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa. Jyväskylässäkin toimii myös vapaaehtoistoimintana mm. kaupungin vanhuspalveluiden piirissä ikäihmisiä virkistämässä käyviä kaverikoiria sekä hali-bernejä, kirjastoissa ja kouluissa lasten lukemista tukevia lukukoiria sekä pelastuskoirakoita tukemassa viranomaisia etsintä- ja pelastustehtävissä.

Viime vuosina Jyväskylä ei ole juurikaan pystynyt kehittämään kaupungin koirapalveluita, kunnes nyt on taas pitkän tauon jälkeen suunnitteilla kaupungin toteuttamia koirapuistoja. Jyväskylän koiranomistajat on kuitenkin paikallaan ottaa huomioon myös monin muin tavoin, sillä näin tuetaan kymmenien tuhansien kuntalaisten hyvinvointia. Koirakansalaisten huomioon ottamisella ei aina tarvitse olla merkittäviä kustannusvaikutuksia, vaan usein kyse on myös pienistä, mutta koiraystävällisyyttä merkittävästikin lisäävistä ratkaisuista.

Jyväskylän koiranomistajien hienoa vastuullisuutta kuvastaa se, että kysyessäni Jyväskylän koiraharrastajien Facebook-ryhmässä toiveita kaupungin koira-asioiden kehittämisestä, kahdessa päivässä saamastani 220 vastauksesta yli 70:ssä toivottiin kävelyteiden varsille lisää roska-astioita; koirien jätökset siis halutaan kerätä, mutta hankaluudeksi koetaan roska-astioiden vähyys. Jäteastioiden puutetta oli koettu mm. seuraavilla alueilla/reiteillä: kevyen liikenteen väylät Keljosta Nenäinniemeen ja Ristonmaalta Keljonkankaalle, Seppälä, Viitaniemen-Taulumäen rantareitti, Saarijärventien varsi ja kevyen liikenteen väylä Palokkajärven vierellä, Väinölä, Mannila. Yhteensä alueita tai reittejä, joilla koettiin roska-astioiden puutetta, mainittiin kahden päivän aikana 43 laajasti lähes koko kaupungin alueelta eli puute on yleinen.

Muita toiveissa esiin nousseita tai muutoin tiedossa olevia selkeitä parannuskohteita ovat:

  • Kaupungin virallisen koiranuittopaikan turvallisuuspuutteet (Paikalla on usein koirattomien vierailijoiden jättäminä pulloja, myös rikottuina, samoin huumeneuloja, ja aidan ulottuvuus veteen on useille koirille riittämätön, sekä aita on paikoin kumollaan.)
  • Koirankoulutukseen soveltuvien kenttien vähäisyys tai (tiedossa olevan) käyttöluvan puute niille. Nyt kaupungin alueilla on useita hiekka- ja nurmikenttiä vähällä käytöllä, kun taas koiraharrastajilla on pulaa koulutuspaikoista. Koulutetuista koirista hyötyvät kaikki kaupunkilaiset. Toki roska-astioiden olemassaolosta on huolehdittava ja kenttien yhteydessä on hyvä muistuttaa, ettei koira saa tehdä tarpeitaan kentille. Koirankoulutuksesta huolehtivien, vastuullisten koiranomistajien piirissä tämä toki onkin hyvin noudatettu sääntö.
  • Olemassa olevien koirapuistojen puutteet turvallisuudessa (Aatoksenkadun puistossa isojen ja pienten koirien välinen aita on paikoin helposti ylitettävissä, pieni koira mahtuu myös porttien ali) tai käytettävyydessä (Aatoksenkadun puiston hiekka pölisee, virikkeiden vähäisyys, vesihanan puute koirien juomaveden saamiseksi)
  • Talviaikaisten koiranulkoilutusreittien puute metsissä ja järvien jäillä
  • Koirille sallittuja uintimahdollisuuksia olisi järvien rannoilla hyvä olla enemmän (nyt esim. Äijälänrannassa järvelle pääsy on estetty kasaamalla suuria kiviä rantakaistaleelle, myös muunlaiset esteet järvelle pääsyyn ovat tavallisia). Samoin on tarve turvallisille luonnonrannoille vesipelastusharjoitteluun siten, että niille pääsee autolla (mm. välineistön kuljetuksen vuoksi).
  • Koirakieltokylttejä on myös paikoilla, joilla ei ole perustetta kiellolle, kuten joillain venerannoilla.
  • Killerillä ajoreitti Jyväskylän Agility Teamin hallille on siinä määrin kuoppainen, että on vaikea löytää autolle ja matkustajille turvallisia ajoväyliä.
  • Myös lasten ja nuorten koiraharrastusmahdollisuuksia erityisesti koiraurheilun osalta on syytä tukea samoin kuin tuetaan monien muiden urheilulajien kohdalla. Koirapalveluyritysten ja koiraharrastusseurojen kohdalla koulutusmaksut ovat paikoin huomattavan kalliita, sillä kulut ovat suuret yritysten ja seurojen vastatessa mm. tilakustannuksista koulutushallien kohdalla sataprosenttisesti itse.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylän kaupunki:

  • kartoittaa ajankohtaisesti edelleen jyväskyläläisten koiraharrastajien toiveita koiraystävällisyyteen liittyen ja käyttää tuloksia koirapalveluiden kohentamiseksi. Kartoituksen ja kohentamisen tukena on syytä käyttää ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä ”Koirapalvelut Jyväskylässä – Jyväskylän kaupungin viherpalveluohjelman osa II – koirapalvelut” (Pekka Ilén, 2009), jossa on perusteellisesti selvitetty tarpeita koirapalveluiden kehittämiseksi ja esitetty tähän konkreettinen suunnitelma kustannusarvioineen, mutta joka suunnitelma on monin osin jäänyt toteutumatta.
  • kartoittaa puutteet kadunvarsiroska-astioiden määrässä ja sijoittelussa ja laatii suunnitelman roska-astioiden määrän kasvattamisesta siten, että taajama-alueilla roska-astiat niin koiran jätöksille, kuin toki muullekin roskalle, löytyvät kohtuullisin välimatkoin (esim. enintään n. 500 m välein runsaasti käytetyillä reiteillä).
  • varmistaa kaupungin ainoan virallisen koiranuittopaikan turvallisuuden tihentämällä paikan siivoustahtia ja jatkamalla aitaa järvessä pidemmälle.
  • säilyttää ja palauttaa järvien rantoja virallisten uimarantojen ulkopuolella sillä tavoin rakentamattomiksi, että koirienkin kanssa säilyy pääsy uimaan useissa kohdissa kaupungin alueen järviä, ja varmistaa seurojen kanssa yhteistyössä, että myös vesipelastusharjoitteluun löytyy soveltuvat, turvalliset luonnonrannat.
  • luovuttaa kaupungin ulkokenttiä ja kesäisin ulkokaukaloita myös koiraharrastajien koirankoulutus- ja koiraurheilukäyttöön ja tiedottaa tästä koiraharrastajia. Samalla kaupunki selvittää kaupungin liikuntapaikkojen varausjärjestelmästä mahdollisesti puuttuvat, mutta koiraharrastuskäyttöön soveltuvat kentät ja lisää ne varausjärjestelmään siten, että ne ovat laajasti kaupunkilaisten varattavissa. Varausjärjestelmästä jo tällä hetkellä maksutta varattavissa olevien hiekkakenttien myötä koiraharrastajille tarjoutuu mahdollisuus myös maksuttomiin / edullisiin koirankoulutustunteihin. Mahdollisten maksullisten käyttövuorojen kohdalla sovelletaan koirankoulutus- ja koiraurheilukäytön kohdalla junioreihin samoja alennetun hinnoittelun periaatteita kuin muidenkin liikuntamuotojen kohdalla.
  • ottaa uusien koirapuistojen suunnittelussa käyttäjälähtöisesti huomioon virikkeellisyyden, turvallisuuden ja käytettävyyden.
  • pitää koirakieltokylttejä esillä vain sellaisilla paikoilla, joilla se on lain, järjestyssääntöjen tai muun erityisen vakavan syyn vuoksi tarpeellista.
  • pohjustaa talvisin hiihtäjien lisäksi myös lenkkeilijöille, niin koirallisille kuin koirattomillekin, kävelyreittejä luonnon helmaan. Tässä apuna voi toimia Suomen ladun luoma ohjeistus monikäyttöreiteistä.
Facebooktwittermail

Puheenvuoro seurakunnan metsäsuunnitelmasta

Puheenvuoroni Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston kokouksessa 11.12.2018


Esitän metsänhoitosuunnitelman 2019-2028 palauttamista valmisteluun. Kirkon arvoihin kuuluu luomakunnan varjeleminen. Jyväskylä on tehnyt hyvää työtä ympäristöasioissa ja tätä työtä on syytä jatkaa. Nyt käsiteltävässä metsänhoitosuunnitelmassa voidaan kuitenkin toimia huomattavasti esitettyä paremmin, jotta ympäristöä vaalitaan arvojemme mukaisella tavalla.

Metsänhoitosuunnitelmassa on ongelmallista muun muassa se, että siinä ei ole juurikaan otettu huomioon suojeltaviksi soveltuvia metsäalueita. Niitä vaikuttaisi kuitenkin olevan paljon – on yli 40 hehtaaria jopa yli 120 vuotta vanhaa metsää, jota on suunnitelmassa nyt kaavailtu kaadettavaksi. Tällaisten vanhojen metsien kohdalla on syytä selvittää sopivatko ne luontoarvoiltaan suojeluun. Tämä olisi hyvä ratkaisu paitsi ihmisten virkistymisen ja terveyden kannalta, myös kiihtyvän ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja luonnoneläinten elinolosuhteiden säilyttämiseksi.

Jos vanha metsä saadaan mukaan METSO-suojeluohjelmaan, se ei tarkoita puunmyyntitulojen menettämistä. Suojeltavasta metsästä valtio maksaa suojelukorvausta, joka vastaa sitä summaa kuin mitä puun myyntitulot olisivat ja korvaus voi lisäksi olla verovapaata tuloa. Seurakunnalle korvaus maksetaan täysimääräisenä, kun taas kunnille vain 50-prosenttisena.

Sen lisäksi, että mahdollisia suojelukohteita ei ole suunnitelmassa juurikaan huomattu, on suunnitelmassa esitetty harmillisen paljon avohakkuita. Jyväskylän kaupungissa on linjattu, että avohakkuita ei pääsääntöisesti tehdä ulkoilu- ja virkistysmetsissä eikä lähimetsissä. Tämä olisi hyvä malli myös seurakunnalle, joka ympäristödiplomiseurakuntana yhtä lailla haluaa kantaa vastuuta ympäristöstä ja suojella ympäristöä. Seurakunnan metsiä sijaitsee myös lähivirkistysalueilla, joille jatkuvan kasvatuksen menetelmät sopisivat avohakkuita paremmin.

Avohakkuissa tuhotaan monien luonnoneläinten elinolosuhteet kokonaan ja yhtä lailla pilataan maisemaa ja retkeilymahdollisuuksia ihmisiltä. Kestävät ja taloudellisestikin tuottavat hakkuut voidaan tehdä kuitenkin siten, että kaikkea puustoa ei hakata.

Esitän siis, että asia palautetaan valmisteluun ja kun se tuodaan uudestaan valtuuston päätettäväksi, metsäsuunnitelmassa on mukana myös suojelualueita ja avohakkuuaikeita on huomattavasti lievennetty, ja jatkuvan kasvatuksen menetelmät korvaavat avohakkuusuunnitelmia. Kun metsäsuunnitelman laatijalle kerrotaan tämä tahtotila, pystytään se kyllä ottamaan huomioon metsäsuunnitelman päivitetyssä versiossa.

Yksi mahdollisuus olisi teettää vaihtoehtoinen metsänhoitosuunnitelma Arvometsä-palvelun kautta. Tällöin luontoarvot otetaan paremmin huomioon, kun suunnitelma tehdään jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaan säilyttäen metsä metsäisenä erirakenteisen kasvatuksen myötä. Tällaisen suunnitelman mukaan hoidettuna metsä tuottaa myös taloudellisesti paremmin. Suuntaa antava kustannus näyttäisi olevan enintään n. 2 000 euroa, ja jos sen suuruisella saadaan nyt esitettyä ilmastoystävällisempi ja silti myös paremman taloudellisen tuoton antava suunnitelma toteutettavaksi seurakunnan suuren metsäomaisuuden hallintaan, näen investoinnin hyvinkin perustelluksi.


Esitystä ei palautettu valmisteluun, mutta kirkkovaltuusto hyväksyi yksimielisesti seitsemän valtuustoryhmän edustajan kanssa yhdessä muotoilemamme ponnen:
Jyväskylän seurakunnan tulevassa metsästrategiassa tulee kirkkovaltuuston mielestä nyt hyväksyttävän metsäsuunnitelman voimassaoloaikana kiinnittää erityistä huomiota:

  • metsien suojeluun
  • biodiversiteetin laajentamiseen
  • jatkuvan kasvatuksen periaatteisiin
  • hiilinielujen säilyttämiseen ja kasvattamiseen
Facebooktwittermail

Aloitteemme pohjalta Jyväskylässä kokeilu verkkovälitteisestä terveydenhuollosta

Puheenvuoroni Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.12.2018


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat,
valtuutettujen Antti Törmälä ja Arto Lampila kanssa kirjoittamani aloite pyrki hakemaan ratkaisuja isoa kuntalaisjoukkoa koskevaan ongelmaan siitä, että lääkäri- tai hoitajakäynneille täytyy lähteä terveysasemalle silloinkin, kun terveyden kannalta voisi olla parempi tai riittävää pysyä kotona.

Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on sairaan lapsen hoitamisesta työnantajalle tarvittavan hoitolomatodistuksen hankinta lapsen tavanomaiseen flunssaan. Tällöin sairauden vuoksi voi olla parempi pysyä kotona kuin lähteä rasittamaan lasta matkustamisella joskus hankalankin matkan päässä olevalle terveysasemalle. Samoin tällaisessa vältettävissä olevassa terveysasemakäynnissä kuormitetaan jo valmiiksi ruuhkautuneita terveysasemia. Jatkossa käytäntö voi onneksi sujuvoitua.

Kiitos siis kaupungin avoterveydenhuollon palvelualueelle, joka reagoi aloitteeseen heti kesällä kuntalaisten tarpeita ja toiveita selvittäen: järjestämällä kuntalaisille kyselyn siitä mitä terveydenhuollon palveluja nämä haluaisivat hoitaa verkkovälitteisesti. Mahdollisia käyttökohteita tunnistettiin useita sairasloma- ja hoitolomatodistuksista jatkotutkimuksen tarpeen määrittelyyn ja laboratoriotulosten kuulemiseen.

Kiitos myös perusturvalautakunnalle, joka toivoi aloitteessa esitettyjen toimenpiteiden aloittamista jo ensi vuonna ja palautti ensimmäisellä käsittelykerrallaan asian lautakunnasta uudelleen valmisteltavaksi. 

Kaupunki siis on aloittamassa kokeilun verkkovälitteisestä vastaanotosta Kuokkalan terveysasemalla maaliskuusta 2019 alkaen. Kokeilun aikana on määrä hioa toimintaprosessia siten, että se on myöhemmin mahdollista laajentaa kaikille terveysasemille.

Kaupungilla on myös useita muita terveydenhuollon palveluiden digitalisointihankkeita. Aloitteen vastauksessa kuvattujen hankkeiden lisäksi kaupunki on joulukuun alusta alkaen ottanut verkkoajanvarauksen käyttöön terveysasemien kymmenen minuutin pika-ajoille.

On tärkeää, että kaupunki on mukana palvelujen digitalisoinnissa ja hakemassa teknologian kautta ketterämpiä ja parempia ratkaisuja palvelutarjontaansa. 

Yhtä lailla on tärkeää muistaa, että kaikilla palveluita tarvitsevilla ei ole teknisiä valmiuksia siirtyä verkkovälitteisten palveluiden käyttäjiksi. Verkkovälitteisyyden siis tulee olla käytettävissä heille, joiden arkea se helpottaa – mutta myös perinteisen samassa sijainnissa tapahtuvan kasvokkaisvastaanoton tulee olla yhä tarjolla heille, joille se on tarpeen.

Verkkovälitteisten vastaanottojen kokeilun tuloksia on syytä seurata silmällä pitäen erityisesti

  • kuntalaisten asiakaskokemusta,
  • kustannusvaikutusta ja vaikutusta käyntien määriin
  • onnistumista terveydenhuollon laadun näkökulmasta, 
  • henkilöstön kokemuksia,
  • ja kiinnittäen vielä erityisesti huomiota siihen, millä tavoin käytettävä tekninen ratkaisu pystyy tukemaan käyttäjätarpeisiin vastaamista – ja jos ratkaisun kanssa ilmenee käytettävyys- ja käyttäjäkokemushaasteita, raportoida haasteet, jotta myös niiden osalta toimintaa voidaan jatkossa kehittää paremmaksi.

On tärkeää ja on hienoa, että terveydenhuollon palveluita kehitetään aktiivisella otteella kuntalaisten tarpeet keskiössä pitäen.

Liisa Kuparinen
kaupunginvaltuutettu

Facebooktwittermail