Author Archives: Liisa

Seurakunta luomakunnan varjelijana

Julkaistu Keskisuomalaisessa 4.11.2022 ja Suur-Jyväskylän Lehdessä 9.11.2022

Seurakuntavaalien äänestysaika on käsillä. Viime vaaleissa vain 13,5 % äänioikeutetuista jyväskyläläisistä käytti ääntään – nyt toivottavasti huomattavasti useampi.

Kun seurakuntavaaleissa jo 16-vuotiaat saavat äänestää, kannustetaan erityisesti nuoria vaaliuurnille. Seurakuntavaaleissa vaikutetaan myös siihen, millaisen maapallon jätämme nuorillemme. Jyväskylän seurakunta tekee merkittävää ympäristötyötä.

Seurakunnalle on juuri valmistunut luonto- ja eläinystävällinenkin metsästrategia, jossa määritellään mm. seurakunnan metsäarvot: vastuu luomakunnasta, metsien monimuotoisuuden vaaliminen, kirkon hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä, virkistyminen ja hiljentyminen sekä taloudellinen kestävyys.

Käytännön toimenpiteiksi määritimme metsien suojelun huomattavan lisäämisen, luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen. Lintujen pesimäaika säästetään metsänhoitotoimenpiteiltä ja luonnossa on tarjolla pyhiinvaelluspolkuja.

Strategian osana on kartoitettu useita metsänsuojelukohteita ja suojelun kokonaistavoitteeksi määritetty 30 %! Tulevalla kaudella on syytä huolehtia siitä, että suojelusuunnitelmat viedään käytäntöön asti.

Jyväskylän seurakunnalla on myös kirkon ympäristödiplomi sekä ympäristöohjelma, joka edellyttää ympäristön huomioimista kokonaisvaltaisesti seurakunnan kaikessa toiminnassa.

Ohjeita annetaan mm. ympäristöystävällisiin hankintoihin, uusiutuvan energian käyttöön, vastuulliseen sijoitustoimintaan, jätemäärän vähentämiseen ja ympäristöteemaisten tapahtumien järjestämiseen. Kaikista näistä Jyväskylän seurakunta kantaa nyt vastuuta.

Jyväskylän seurakunnan on syytä jatkaa aktiivisia toimia luomakunnan varjelemiseksi.

Ilmastokriisin, ja nyt myös energiakriisin vuoksi jokaisen Suomen seurakunnan tulee tarkastella kriittisesti energiankulutustaan. Seurakuntien kiinteistöjen osalta on etsittävä entistä huomattavasti pontevammin keinoja säästää paitsi energiakuluja, myös – ja ensisijaisesti – luontoa, mm. alentaen sisälämpötiloja, vähentäen kaiken energian kulutusta ja ottaen aurinkovoimaloita käyttöön.

Seurakuntavaaleissa vaikutetaan paitsi toiminnan painotuksiin, talouteen ja yhdenvertaisuuden nykyistä parempaan toteutumiseen, myös ympäristön tilaan – jos sinulla on äänioikeus, käytä ääntäsi!

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kirkkovaltuutettu, seurakunnan ympäristötyöryhmän puheenjohtaja ja seurakuntavaaliehdokas (Avara kirkko).

Facebooktwittermail

On aika avartaa kirkkoa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.9.2022

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 15.9., ja vaalit käydään 20.11.2022. Tuolloin valitaan ihmiset, jotka päättävät seurakuntien ja kirkon suunnasta seuraavina vuosina.

Näissä vaaleissa vihreät, vasemmisto, partiolaiset ja muut avarakatseisen kirkon rakentamiseen sitoutuneet ovat päättäneet perustaa yhteisen Avara kirkko -valitsijayhdistyksen.

Avara kirkko -lista lienee ainoa takuulista äänestäjille siitä, että jokainen listan ehdokas puolustaa kirkkoa, jossa kaikilla on samat oikeudet riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Haluamme myös säilyttää diakonia-avun tukemassa heitä, jotka ovat vaarassa tippua läpi yhteiskunnan muista turvaverkoista ja tukea kansainvälisen diakonian kautta maailman hädänalaisia. Nuorisotyö ja partio taas tarjoavat tärkeää yhteisöllisyyttä muuten sirpaleisessa maailmassa.

Tällä hetkellä kirkkovaltuuston päätöksenteko on harvojen käsissä. Edellisissä seurakuntavaaleissa vuonna 2018 äänestysprosentti oli Jyväskylässä 13,5. Jokaisen ehdolle lähtevän ja äänestäjän teko painaa siis erityisen paljon.

Jotta äänestysprosentti nousisi, tarvitaan lisää ehdokkaita, koska varmimmin lähdetään äänestämään tuttua, hyväksi koettua tyyppiä.

Lopputulos riippuu ehdokkaiden yhteisestä äänimäärästä, ja siihen päästään vahvalla ehdokasasettelulla.

Miksi itse kunkin kannattaa lähteä ehdolle? Kirkkovaltuustossa ja seurakunnan muissa luottamuselimissä päätetään seurakunnan taloudesta ja toiminnan päälinjoista, rakentamisesta ja kiinteistöistä, monista työntekijävalinnoista sekä ratkotaan yhdessä arvokysymyksiä.

Myös ympäristöasiat ovat seurakuntien päätöksenteossa iso mahdollisuus. Esimerkiksi tällä hetkellä Jyväskylän seurakunnassa valmistellaan uutta metsästrategiaa ja valmistaudutaan seurakunnan ympäristötyön väliauditointiin.

Kirkkovaltuutetut valitsevat maallikkojäsenet kirkolliskokoukseen, joka taas päättää valtakunnallisista kirkon linjauksista, muun muassa siitä, joko lähivuosina kirkon papit saisivat – sen oikeaksi kokiessaan – vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit. Nytkin näitä vihkimisiä tapahtuu, mutta vihkiessään pappi ottaa riskin varoituksen saamisesta tai jopa pappisoikeuksiensa menettämisestä.

Lähde sinäkin ehdolle mukaan rakentamaan kaikille avointa kirkkoa. Valitsijayhdistyksiin voit tutustua Jyväskylän seurakunnan vaalisivuilla.

Liisa Kuparinen, Reetta Suonpää, Irma Hirsjärvi

Kuparinen on kirkkovaltuutettu, KTT ja valitsijayhdistyksen yhteyshenkilö; Suonpää on kirkkovaltuutettu ja toimintaterapeutti; Hirsjärvi on kirkkovaltuuston varavaltuutettu, FT ja tutkija. Kaikki ovat Avara kirkko -valitsijayhdistyksen ehdokkaita Jyväskylästä.

Facebooktwittermail

Eroon virikehäkkikanojen munista, Keskimaa

Joulukuussa sosiaalisessa mediassa Hämeenmaan Prismat saivat paljon kiitosta ilmoitettuaan, että ne eivät myy ilotulitteita. Perusteluina mainittiin eläinten hyvinvointi ja ympäristöhaitat. Olisi hienoa, jos myös Keskimaa tekisi tulevana vuonna vastaavan ratkaisun.

Eläinten hyvinvoinnin eteen voi kuitenkin toimia jo aiemmin kuin vasta vuoden päästä. Keskimaan edustajiston tuoreena jäsenenä esitin ensimmäisessä edustajiston kokouksessa, että Keskimaan tulisi luopua virikehäkkikanojen myynnistä.

Siinä missä S-ryhmän kilpailijat ovat ottaneet reippaita askelia elintarvikkeiden vastuullisuudessa tuotantoeläinten hyvinvoinnin kohdalla, laahaa S-ryhmä kiusallisen kaukana perässä. Lidl on luopunut esimerkiksi virikehäkkikanojen munien myynnistä jo vuonna 2016. Sen sijaan S-ryhmä on vasta vuonna 2019 asettanut tavoitteekseen virikehäkkikanojen munien myynnistä luopumisen ja tavoitevuosi on niinkin kaukana kuin vuodessa 2026.

Jo tällä hetkellä useat tuottajat ovat itse muuttaneet kanalansa virikehäkkikanaloista eläinystävällisempiin ja EU:n kautta näyttäisi olevan tulossa Suomeakin koskeva tuotantoeläinten häkkikasvatuksen kielto. Siten S-ryhmän tavoitevuosi 2026 saattaa pian olla pakonkin sanelema. Häkkikasvatuksessa kanat elävät erittäin ahtaasti ja niillä on tyypillisesti käytös- ja terveysongelmia. S-ryhmän harjoittamaa häkkikanojen munien myyntiä ei siten voi kutsua vastuulliseksi toiminnaksi, vaikka ympäristöstä vastuun kantaminen S-ryhmän arvoissa onkin.

Keskimaa voisi osaltaan kirittää S-ryhmän aikataulua ja luopua virikehäkkikanojen munien käyttämisestä ja myymisestä nopeutetussa aikataulussa. Samalla olisi paikallaan edistää erityisesti ulkoilemaan pääsevien ja luomutuotantoa olevien kanojen munien myyntiä tuotesijoittelulla ja vastuullisuuskampanjoin. Eläinten hyvinvointiin investoineita, esimerkiksi luomutuotantoon siirtyneitä, tuottajia tulisi korostaa Keskimaan mainonnassa ja viestinnässä.

Ulko- ja luomukanojen munien tuottaminen on tyypillisesti kalliimpaa kuin virikehäkkikanojen munien tuottaminen, mutta kuluttajat ovat aiempaa halukkaampia myös maksamaan enemmän eläinten hyvinvoinnista ja vastuullisuudesta. Tuottajan kuuluu saada riittävä korvaus tekemästään vastuullisesta työstä ja Keskimaan tulee edistää vastuullisesti tuotettujen elintarvikkeiden myyntiä.


Liisa Kuparinen
Keskimaan edustajiston jäsen
Jyväskylä

Facebooktwittermail

Monet kristityt arvostavat sateenkaarikulttuuria

Julkaistu Keskisuomalaisessa18.8.2021

Jyväskylän uuden kaupunginhallituksen ensimmäisessä kokouksessa kaupunginhallituksen perussuomalaiset jäsenet Kaisa Garedew ja Janne Luoma-aho halusivat yhdessä kokoomuksen Kati-Erika Timperin ja keskustan Heidi Rentolan kanssa viranhaltijapäätöksen Pride-liputuksesta kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Garedew kertoi perustelleensa kaupunginhallituksessa tekemäänsä esitystä todeten: ”Sateenkaarikulttuuri loukkaa sellaisia, jotka kunnioittavat Jumalaa ja kristillisiä arvoja” (KSML 11.8.).

Tässä Garedew puhui suulla suuremmalla antaen ymmärtää tietävänsä yleisesti Jumalaa ja kristillisiä arvoja kunnioittavien loukkaantumisista.

Itse kristillisiä arvoja, muun muassa lähimmäisenrakkautta, kunnioittavana koen Garedewin lausunnon loukkaavaksi. Lausunto luo myös perusteetonta vastakkainasettelua.

TOTUUTENA EI VOI väittää, että yleisesti kristillisiä arvoja kunnioittavat vastustaisivat sateenkaarikulttuuria. Kristillisiä arvoja kunnioittavien joukko on moniääninen ja moninainen.

On totta, että monet kokevat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet kielteisinä, mutta yhtä lailla merkittävä osa kristillisiä arvoja kunnioittavista ei suinkaan loukkaannu sateenkaarikulttuurista vaan hyväksyy sen, kunnioittaa sitä tai elää sitä myös itse.

Pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa.

Myös evankelis-luterilaisen kirkon papistossa on kymmeniä pappeja, jotka ovat esimerkiksi jo vihkineet sateenkaaripareja (Kotimaa 28.9.2020). Puolet papistosta kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä (Lauta Kallatsan väitöskirja 2020).

JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTA on järjestänyt mm. sateenkaarimessuja Pride-viikoilla ja sellainen on ohjelmassa nytkin. Edellä mainitut esimerkit eivät kuvasta sateenkaarikulttuurista loukkaantumista vaan ymmärtääkseni pyrkimystä yhdenvertaisuuteen, mikä kaupungin viranhaltijapäätöksessäkin kuvattiin liputuksen yhdeksi perusteluksi.

Jatkossa olisi toivottavaa, että vaikka perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmät (KSML 14.8.) sekä yksittäiset kaupungin luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastustavatkin Pride-liputusta, pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa. Loukkaantumisen kokemuksen ei pidä väittää kuuluvan sellaiselle suuremmalle joukolle, jota kaupunginhallituksen jäsen ei kokonaisuudessaan edusta eikä tunne.

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen tohtori, kirkkovaltuutettu, varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen (vihr.).

 

Facebooktwittermail

Nyt on autettava ikäihmisiä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.6.2021

Kun puhumme ikäihmisten hyvinvoinnista, emme voi sivuuttaa koronapandemiaa. Vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyttä selvittäneen THL:n kyselyn (HS 28.3.) mukaan vanhusten kokema yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana.

Useampi kuin joka kolmas oli kyselyn mukaan kokenut yksinäisyyttä, kun aiemmin itsensä yksinäiseksi koki joka viides. Palvelutaloissa asuvista vanhuksista 36 prosenttia ja kotihoidon asukkaista 20-40 prosenttia kärsii yksinäisyydestä ainakin toisinaan.

Tulos ei yllätä. Jo yli vuoden verran meistä monet ovat kärsineet kohtaamisten vähentymisestä, mutta kehotus eristäytyä on iskenyt erityisesti ikääntyneisiin.

KOTONAAN asuvia ikäihmisiä on kehotettu olemaan tapaamatta lapsiaan, lapsenlapsiaan ja ystäviään. Hoivayksiköissä asuvilta tapaamiset on estetty ison osan vuotta jopa täysin.

Syy on sinänsä ollut perusteltu. Pandemia on ollut kriisi, joka on vaatinut tiukkuutta ihmisten terveyden ja hengen suojelemiseksi. Inhimillinen hinta on kuitenkin ollut kova.

Ikääntyneiden yhteys myös yhteiskunnallisiin verkostoihin on ohentunut. Pandemian aikana on kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kohtaavaa toimintaa ajettu alas. Välttämättä mikään taho ei enää tiedä, kuinka ikäihmisellä menee.

Tarvetta kohtaamisille olisi ollut. Esimerkiksi SPR:n ystäväpalveluun tulleiden pyyntöjen määrä on lisääntynyt.

Surullista on, että normaali ystävävälitys ei ole ollut mahdollista. Ystävätoiminnan on täytynyt nojata puheluihin, ja ne ovatkin olleet tärkeitä monille ikäihmisille. Hienoa on, että myös Jyväskylän seurakunta on ottanut puhelimella kuulumisten kysymisen vahvemmin osaksi toimintaansa.

Kun korona on vienyt terveydenhuollon resursseja, määritellyissä hoitotakuuajoissa ei ole pysytty. Kiireettömään hoitoon ei ole voitu välillä antaa aikoja ollenkaan, jolloin pitkäaikaissairaudet ja alkavat vaivat ovat päässeet pahenemaan. Hoitovelkaa on syntynyt.

NYT ON jälkihoidon aika. Koska kuntien taloustilanne on tiukka, on tarpeen etsiä uusia tapoja ensin selvittää ikääntyneiden tilanne ja avuntarve ja sitten fiksut tavat kohtaamisiin ja terveydenhoitoon.

Tehokas keino kartoittaa kerralla ison joukon avuntarve on tekstiviestikyselyt, jotka ovatkin jo Jyväskylän kaupungin työkalupakissa. Digitalisaatio tarjoaa tehokkaita tapoja seurata ja tukea terveyttä. Se ei kuitenkaan sovi kaikille eikä voi koskaan kokonaan korvata ihmisten kohtaamista kasvokkain.

Korona-aika on tehnyt monet aiempaa aremmiksi. Uutena keinona on hyvä ottaa eläimiä mukaan helpottamaan yhteyden luomista ikäihmisiin.

Tässä julkinen sektori voi tehdä yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa. Kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyötä on muutenkin hyvä vahvistaa.

Jälkimmäisten rokoteannosten antaminen tarjoaa myös oivan tilaisuuden kohdata ikäihmisiä. Silloin on tärkeä kysyä vanhukselta avuntarpeesta ja tarvittaessa ohjata avun piiriin.

Riitta Lätti ja Liisa Kuparinen

Kirjoittajat ovat jyväskyläläisiä kuntavaaliehdokkaita (vihr.). Lätti on SPR:n ystävävälittäjä ja eläkeläinen, Kuparinen on KTT, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.

Facebooktwittermail

Valtuustoaloite: Jyväskylälle eläinten hyvinvoinnin edistämissuunnitelma ja eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin

31.5.2021 kaupunginvaltuustossa jättämäni valtuustoaloite

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylälle on laadittava suunnitelma eläinten hyvinvoinnin edistämisestä, jossa on selkeät mittarit ja seurantamekanismit (ks. esimerkiksi nykyiset sukupuolten tasa-arvosuunnitelmat). Näin Jyväskylä ottaa aktiivisesti vastuuta eläinten hyvinvoinnista alueellaan. Suunnitelmassa tulee määritellä, miten Jyväskylä edistää eläinten hyvinvointia toimillaan ja arvioi eri toimiensa hyvinvointivaikutuksia. Suunnitelmassa tulee myös määritellä eläinten hyvinvoinnin edistämisen kehityskohteet aina yhdelle nelivuotiskaudelle.

Toisen valvontaeläinlääkärin viran perustaminen kaupunkirakennepalveluihin 1.6.2021 alkaen on tervetullut toimenpide eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Eläinlääkäripalveluiden ja valvonnan lisäksi eläinten elinolot liittyvät kuitenkin muihinkin kaupungin toimialoihin: kaavoitukseen (mm. viherkäytävät), virkistysalueiden ja metsien hoitoon (mm. pesimärauha, niittyjä turvaamaan pörriäisten elinoloja), liikuntapalveluihin (esim. talviaikaisten kävelyreittien kartta) sekä elintarvike- ja muihin julkisiin hankintoihin (mm. yhä tavoitteellisemmat tuotantoeläinten hyvinvointikriteerit). Tuotanto- ja lemmikkieläinten lisäksi kaupungin on kannettava vastuuta myös alueellaan elävistä luonnonvaraisista eläimistä.

Jyväskylän eläinlääkäripäivystyksen kohdalla tulee saada asiakastyytyväisyyden, palvelun laadun ja hinnoittelun seuranta mukaan siten, että ongelmien ilmetessä niihin pystytään myös tehokkaasti puuttumaan ennaltaehkäisten niiden ilmeneminen jatkossa. Eläinlääkäripäivystyksen seuraavaa kilpailutusta varten on syytä aloittaa markkinakartoitus ja -vuoropuhelu eläinlääkäripalvelujen tarjoajien kanssa, jotta jatkossa kilpailutukseen saadaan useampia osallistujia ja laatukriteereiden merkitys voi olla suurempi.

Tällä hetkellä Jyväskylän löytöeläinpalvelut toimivat, mutta esimerkiksi luovutettaessa löytö- tai populaatiokissoja uusiin koteihin, niiden sterilisaatiosta/kastraatiosta, tunnistusmerkitsemisestä, rokottamisesta ja loishäädöistä vastaa palveluntarjoaja omalla kustannuksellaan ja ilman kaupungin asettamaa velvoitetta. Kun seuraavan kerran löytöeläinpalveluja kilpailutetaan, tulee eläinten hyvinvointia edistävät laadulliset kriteerit olla vahvemmin mukana kilpailutuksessa.

Tiedonkulkua ja yhteistyötä lisäämällä eläinten hyvinvointia on mahdollista edistää tehokkaammin ja ongelmiin on mahdollista puuttua nopeammin. Jyväskylään tulee perustaa eläinsuojelutoimijoiden yhteistyöelin, joka jakaa kokemuksia eläinsuojelutilanteesta, pyrkii edistämään eri tahojen osaamista ja yhteistyötä sekä parantaa Jyväskylän alueella eläinten hyvinvoinnin tasoa muun muassa päättäjille tehtävin aloittein. Yhteistyöelimeen kuuluvat alueen eläinsuojeluviranomaiset, SEY:n eläinsuojeluneuvojat ja paikalliset eläinsuojeluyhdistykset sekä muut mahdolliset aktiiviset ja järjestäytyneet eläinsuojelutoimijat.

Jyväskylässä tulee jatkossa kehittää myös eläinten hyvinvointivaikutusten arviointia.

Valtuutetut Liisa Kuparinen ja Irene Hallamäki

Aloitteen allekirjoitti yhteensä 12 valtuutettua.

Facebooktwittermail

Kohti jätteetöntä Jyvässeutua

Puheenvuoroni jätepoliittisesta ohjelmasta kaupunginvaltuustossa 31.5.2021 

Sain kunnian edustaa Jyväskylän luottamushenkilöitä yhdessä Matleena Käpin kanssa jätepoliittisen ohjelman ohjausryhmässä. Viranhaltijoita on syytä kiittää siitä, että niin sidosryhmiä, luottamushenkilöitä kuin kuntalaisiakin pyrittiin laajasti osallistamaan ohjelman tekemisessä.

Myös ohjelman lopputulos on hyvä ja asianmukaisen kunnianhimoinen. Kun Jyvässeutu tavoittelee jätteettömyyttä vuoteen 2030 mennessä, on selvää, että työtä riittää tavoitteen saavuttamiseksi. Jätteettömyys muun muassa jätteen synnyn vähentämisen ja kiertotalouden vahvistamisen kautta ovat kuitenkin niin tärkeitä askeleita ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon suojelemisessa, että työtä on syytäkin tehdä.

Muovin erilliskeräämisen laajentaminen on yksi merkittävä askel kierrätysasteen nostamisessa. Kun Jyväskylään aikanaan tuli muovin lajittelumahdollisuus, pystyin itsekin pidentämään sekajätteen tyhjennysvälin kahteen kuukauteen ja tuolloinkaan jäteastia ei tapaa olla läheskään täynnä. Kun viime vuosina Jyväskylässä on laajennettu muovinkeräystä, on saatu kuntalaiset innostettua lajittelemaan entistä paremmin. Jätepoliittisessa ohjelmassa onkin huomioitu kuinka tärkeää on, että palvelut ovat asukaslähtöisiä ja kierrättäminen helppoa.

Tärkeää on myös jätehuollon hinnoittelu siten, että se kannustaa lajittelemaan mahdollisimman tarkasti ja tuottamaan jätettä mahdollisimman vähän – vuoteen 2030 mennessä ei siis enää ollenkaan sellaista jätettä, jota ei muutettaisi raaka-aineiksi, materiaaliksi tai energiaksi.

Jätteen synnyn vähentämisen osalta ohjelmaan on kirjattu yhtenä hienona toimenpiteenä lainattavien tavaroiden tarjoaminen kunnissa. Kirjastothan ovat jo laajentaneet toimintaansa mm. liikuntavälineiden ja lautapelien lainaamiseen ja niin sähköautoja kuin polkupyöriäkin on jo yhteiskäytössä. Tätä lainaamisen ja jakamisen kehitystä on hyvä jatkaa, niin kaupungin kuin muidenkin toimijoiden työnä. Mitkä voisivat olla seuraavat tavarat, joita ei tarvitsekaan enää jokaisen itse omistaa, vaan joita voidaan yhteiskäyttöperiaattein lainata?

Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail

Blogipostaus: Monimuotoinen luonto luo hyvinvointia

Julkaistu Jyväskylän vihreiden blogissa 29.4.2021

Lähimetsät, puistot ja muut virkistysalueet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden itsensä kannalta, mutta ne tuovat hyvinvointia myös ihmisille. Luonnossa liikkumisella, viheralueilla ja luonnon monimuotoisuudella on osoitettu olevan moninaisia terveyshyötyjä, niin fyysisiä kuin mielenterveyttä edistäviä.

Kaavoituksessa tuleekin entistä paremmin huomioida virkistysalueiden ja arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen sekä kompensoida syntyneet luontohaitat ennallistamalla jo heikentyneitä elinympäristöjä.

Vihreyttä myös keskustaan

Kuntalaisille lähimetsät tarjoavat usein arjen tärkeimmän luontokokemuksen ja siksi niiden virkistysarvoja tulee erityisesti vaalia. On tavallista, että omiin lähimetsiin kohdistuvat toimenpiteet saavat kuntalaiset ottamaan ahkerasti yhteyttä myös meihin valtuutettuihin. Hyvä niin.

Olemme viime vuosina painottaneet kaupunkiorganisaatiossa kuntalaisten kuulemista ja osallistamista myös asuinalueiden metsien, puuston ja muun lähiluonnon toimenpidesuunnittelussa. Vaikka Jyväskylä kuuleekin asukkaitaan näissä asioissa jo paljon, yhä on myös parannettavaa. Tämä on tärkeää toki myös osallisuuden kokemuksen vuoksi – hyvinvointia lisää sekin.

Kaupunkivihreää ja luonnon monimuotoisuutta voidaan myös lisätä aivan kaupungin keskustaankin esimerkiksi tekemällä niittyjä nurmialueille ja edistämällä kaavoituksessa kattopuutarhoja, viherkattoja, viherseiniä ja viljelylaatikoita – monimuotoisuushyötyjä ja viihtyisyyttä samassa paketissa pienillä valinnoilla.

Jyväskylän AVOin kaupunkiympäristö –politiikka -ohjelma toimenpiteineen mahdollistaa – ja on mahdollistanut – edellä mainittujen toimintatapojen kokeilemisen, mutta tärkeää olisi saada kokeilut valtavirraksi.

Hyötykasvit perinteisten viheristutusten sijaan, kuten luumupuut Äijälänrannassa tai kasvatuslaatikot Kankaalla, vahvistavat asukkaiden aktiivisuutta ja kosketusta luontoon myös kaupungissa. Samalla ne saavat asukkaat pitämään paremmin huolta omasta asuinalueesta, tutustuttavat naapureihin ja tuottavat toki myös ravintoa asukkaille. Kaikille avoin Survon omenapuutarha Kuokkalassa on ollut hyvin suosittu. Vastaavat olisivat varmasti toivottuja Jyväskylässä. Myös kaupungin vuokrattavat viljelypalstat ovat tärkeitä luontoyhteyden vaalijoita.

Viedään luonto päiväkoteihin ja kouluihin

Luontokosketuksen merkitystä lapsille on tutkittu ja on osoitettu, että 3–5-vuotiaiden päiväkotilasten immuunijärjestelmän säätely parani, kun päiväkotien pihoille lisättiin metsäpohjaista kasvustoa eli kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita. Korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus yksipuolistavat elimistön mikrobistoa, mikä lisää immuunijärjestelmän häiriöiden, kuten atopian, diabeteksen, keliakian ja allergioiden riskiä.

Jo nyt Jyväskylässä on ollut pienimuotoista viljelyä ja esimerkiksi marjapensaita koulujen ja päiväkotien yhteydessä siten, että lapset ovat saaneet itse kerätä ruoka-aineksia, joista Kylän Kattaus on sitten valmistanut heille esimerkiksi välipaloja ja jälkiruokia. Vihreä valtuustoryhmä on tehnyt aloitteen päiväkotien ja koulujen piha-alueiden muuttamisesta viherpihoiksi, jotta jokainen lapsi saisi luontokosketuksen varhaiskasvatuksessa tai koulussa.

Luontoliikuntaohjelma vastaa kasvavaan tarpeeseen

Luonnossa liikkuminen on varsinkin nyt koranapandemian aikana kasvattanut suosiotaan. Luontopoluille ja hiihtoladuille on riittänyt kävijöitä ruuhkaksi asti. Vasta julkaistu Jyväskylän luontoliikuntaohjelma on hyvä avaus ulko- ja luontoliikunnan olosuhteiden kehittämiseen, jonka kasvu on tunnistettu myös tuoreessa Jyväskylän liikuntapaikkojen palveluverkkoselvityksessä.

Luontoliikuntaohjelmassa monelle kaupunkilaiselle toivottu tieto on sekin, että tulossa on lisää myös koirien kanssa liikkuville sopivia ylläpidettyjä luontoreittejä. Suunnitelmissa on varmistaa entistä vahvemmin myös uusien rantareittien rantojen säilyminen luonnonmukaisina siten, että nelijalkaistenkin kulkijoiden on helppo päästä veteen vilvoittelemaan.

Tärkeää on myös viherkäytävien säilyttäminen siten, että luonnoneläimille, joiden kanssa jaamme kaupunkitilan, on jatkossakin kulkureitit alueelta toiselle siirtymiseen. Myös tämä on yhäkin huomioitava kaupunkisuunnittelussa ja se onkin nyt yksi Jyväskylän Kehä Vihreän tärkeistä tausta-ajatuksista.

Seuraavaksi viherosayleiskaava

Jyväskylässä tulee käynnistää koko kunnan alueen kattavan viherosayleiskaavan laadinta viheralueiden, viheryhteyksien ja suojelualueverkoston täydentämiseksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisellä on toki itseisarvo, mutta myös meidän terveys on siitä riippuvaista.

Ilona Helle ja Liisa Kuparinen
kaupunginvaltuutetut, kuntavaaliehdokkaat

Facebooktwittermail

Kirkkovaltuustoaloite: Jyväskylän seurakunnan edellytettävä tukemaltaan lähetystyöltä sitoutumista yhdenvertaisuuteen

 

Jätimme seuraavan ”Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki” -valtuustoryhmässämme muotoilemamme kirkkovaltuustoaloitteen 12.1.2021

Naisten pappeus hyväksyttiin Suomen kirkossa vuonna 1986, mutta osa kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei edelleenkään hyväksy naisia pappisvirkoihinsa eikä toimi naispappien kanssa yhteistyössä.

”Yhteinen todistus – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus 2018” toteaa, että kirkon lähetystyötä toteutettaessa noudatetaan pappisvirkaa koskevia periaatteita: ”seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöt toimivat kirkon päätöksen (1986 pappisviran avaaminen naisille) ja seurakuntien käytäntöjen mukaisesti”. Kirkon uudessa vuoteen 2026 ulottuvassa ”Ovet auki” -strategiassa taas todetaan: ”Edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa”, ”Toimimme aktiivisesti vihaa ja syrjintää vastaan” ja ”sukupuolten välinen tasa-arvo nimenomaan kristinuskoon palautuvana arvona on syytä tuoda esille globaalissa keskustelussa”.

On ristiriitaista, että Jyväskylän seurakunta tukee lähetysjärjestöjä, jotka eivät ole sitoutuneet jo vuonna 1986 voimaan tulleeseen virkakäsitykseen eivätkä noudata kirkon strategian henkeä. Kun naisia ei hyväksytä papin tehtävään, toimitaan myös vastoin Yhdenvertaisuuslakia, joka työnantajuuden osalta velvoittaa niin kirkkoa, seurakuntia kuin kirkollisia järjestöjäkin.

Jyväskylän seurakunta itse noudattaa toiminnassaan Lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, jossa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä, sekä Yhdenvertaisuuslakia, joka kieltää syrjinnän mm. seksuaalisen suuntautumisen perusteella (Jyväskylän seurakunnan Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2020). Lähetyksen peruslinjaukseenkin peilaten on asianmukaista edellyttää samaa käytäntöä lain noudattamisesta myös Jyväskylän seurakunnan tukemilta lähetysjärjestöiltä.

Jyväskylän seurakunta on kirkkovaltuuston kokouksessa 15.12.2019 päättänyt, että ”jatkossa yhdenvertaisuuskysymykset huomioidaan jo (lähetystyön) sopimuksia ja avustuksia valmisteltaessa”. Tämä päätös on jäänyt toteuttamatta vielä vuonna 2020, mutta päätös on syytä ottaa huomioon myös tämän aloitteen taustana.

Esitettävät toimenpiteet:

Esitämme, että Jyväskylän seurakunta pyytää jokaiselta lähetystyötä tekevältä järjestöltä, jota seurakunta harkitsee taloudellisesti avustavansa tai joka on seurakunnalta avustusta hakemassa, lausunnon siitä, miten järjestö suhtautuu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiin. Erityisesti tämä tarkoittaa suhtautumista naisten pappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin.

Lähetysjärjestöiltä voisi kysyä:

  1. Hyväksyykö järjestönne naispapit järjestönne läheteiksi, työntekijöiksi ja toimimaan pappeina? Tekeekö järjestönne yhteistyötä naispappien kanssa?
  2. Millainen on koulutussisältö, jota tarjotaan järjestönne läheteille? Minkälaiseen lähetystehtävään tai kristinuskon levittämistyöhön lähettinne koulutetaan? Miten järjestönne suhtautuu kohdemaiden paikallisiin kulttuureihin?
  3. Mikä on järjestönne näkemys seksuaalivähemmistöistä? Hyväksyttekö seksuaalivähemmistöihin kuuluvan henkilön järjestönne työntekijäksi, papiksi ja lähetystyöhön?

Jyväskylän seurakunta päättää tukea jatkossa vain sellaisten järjestöjen lähetystyötä, jotka ovat sitoutuneet kirkon virkakäsitykseen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.

Lähetystyön avustuksia jaettaessa on syytä ottaa huomioon nykyistä vahvemmin myös kansainvälinen diakoniatyö ja muut kuin kirkon viralliset lähetysjärjestöt, kuten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneet körttien Herättäjä-Yhdistys sekä Kirkon Ulkomaanapu ja Merimieskirkko.

Jyväskylässä 12.1.2021

Liisa Kuparinen ja 15 muuta allekirjoittajaa

Facebooktwittermail

Jyväskylän pitovoimaa kohennettava ja elinkeinotoimintaa edistettävä

Puheenvoroni kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.10.2020

Kuten olemme FCG:n [Finnish Consulting Group Oy] ansiokkaasta analyysista kuulleet, vertailukaupunkeihin nähden Jyväskylän tulopohja on heikommalla tasolla; meillä on suhteellisen paljon pienituloisia ja yhteisöverotuottomme ovat alhaiset.

Kun taloustilanteemme on erityisesti koronan vuoksi nyt vaikea ja talousarvioesityksessä on kipeitäkin leikkauksia mukana, on tärkeää katsoa erityisesti sitä, miten voisimme saada Jyväskylän tulopohjaa kestävällä tavalla kasvatettua.

Haluan painottaa, että jotta Jyväskylä olisi jatkossa vielä kiinnostavampi ympäristö yrityksille ja saamme myös uusia yrityksiä sijoittumaan Jyväskylään, on huolehdittava siitä, että meillä on yritysten tarpeisiin sopivia osaajia. Näinä korona-aikoina ja alasta riippuen muulloinkin, on työpaikkoja toki tarjolla liian vähän, mutta tilanteen taas kohentuessa ja toisilla aloilla tälläkin hetkellä, meillä on myös osaajapulaa.

Tunnen itse erityisesti ICT-alan yritysten rekrytointihaasteita. Aika ajoin olemme paikallisen osaajapulan vuoksi menettäneet alan työpaikkoja muihin suuriin kaupunkeihin Suomessa, mutta myös Suomen ulkopuolelle. Käynnistyvä diplomi-insinöörikoulutus tulee auttamaan ICT-alan osaajapulaan. Meillä on Jyväskylässä myös maan ainoa informaatioteknologian tiedekunta – mukaan lukien tällä hetkellä surullisen ajankohtainen ja jatkossa yhä tärkeämpi kyberturvallisuusohjelma – ja tietysti myös muun muassa ammattikorkeakoulussa alan koulutusohjelmat. Tästä osaamisesta, niin ICT-alan kuin muunkin kaupungissa jo olevan osaamisen osalta, tulee pitää kiinni.

Kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen sisältyy, että Osaamisen pitovoima -kehitysprojektia ei käynnistetä, panostuksia elinkeinomarkkinointiin vähennetään eikä Jyväskylä edistä osaajien pitovoimaa seudulla samassa suhteessa kuin muut suuret kaupungit. Päinvastoin kuin esitetään, meidän tulee jatkossa kasvattaa panostamme elinkeinotoiminnan tukemiseen ja osaamisen pitämiseen kaupungissa. On syytä etsiä – vaikkapa tutkimusyhteistyössä yliopiston ja tietysti yritysten kanssa – vaikuttavimmat tavat kasvattaa niin suurten kuin pientenkin yritysten osuutta Jyväskylässä.

Paitsi että osaamisen saatavuus Jyväskylässä on tärkeää yrityksille ja siten kaupungin tulopohjan kohentamiselle, se on tietysti tärkeää myös yksilötasolla. Työ tuo kuntalaisille hyvinvointia, osallisuutta ja ostovoimaa, mitkä kaikki edistävät tietysti myös kaupungin elinvoimaa.

Lisäksi esitän vielä huoleni käynnissä oleviin yhteistoimintaneuvotteluihin liittyen. Siitä huolimatta, että neuvottelut ovat nykyisessä taloustilanteessa ymmärrettävät, olisi syytä välttää tilannetta, jossa kipeät toimenpiteet keskittyvät kaupungin pienituloisiin työntekijöihin. Vastuuta on kannettava laajemmin.

Facebooktwittermail