Aihearkisto: Uncategorized

Huolenpito eläimistä kuuluu kristinuskoon

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisen verkossa 13.11.2026


 

Kirkossa on järjestetty vastikään Luomakunnan kumppanuuden teologiaa -keskustelusarja, jonka ”Kristillisen eläinteologian päivitys” -teemaillassa Limppu Witickin alustus herätti pohtimaan: mitä usko merkitsee suhteessamme muihin eläviin olentoihin?

Kysymys ei ole kristinuskon sivujuonne. Koska ihminen on Jumalan kuva, sen pitäisi näkyä tavassamme kohdata kaikki luodut, myös eläimet.

Raamatun varpuset muistuttavat, ettei halpa kauppahinta kerro luodun koko arvoa. Jumala tuntee niistäkin jokaisen. Eläimen merkitys ei saa riippua vain siitä, mitä hyötyä siitä on ihmisille.

Eläin ei ole keskeneräinen ihminen, vaan omanlaisensa luotu tunteineen ja huumorintajuineen. Kun sadasta lampaasta yksi katosi, Jumala lähti sitä etsimään. Kunnioittamalla jokaista luotua, osoitamme myös Luojalle kunnioitusta.

Huolenpito on konkreettista: löytöeläinten auttamista, lintujen talviruokintaa, ilotulittamisen välttämistä luonnoneläinten ja koirien pelkojen vuoksi, vastuullista kalastamista ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin painottamista.

Sama myötätunto kuuluu niin lemmikeillemme kuin myös luonnonvaraisille ja tuotantoeläimille. Jeesus syntyi navettaan eläinten keskelle.

Eläinten oloista on voitava keskustella ilman, että keskustelu muuttuu tuottajien tai kuluttajien syyttelyksi. Moni kantaa herkällä omallatunnolla huolta eläimistä, mutta kaikilla ei ole varaa valita kalliimpia tuotteita.

Myös tuottajien toimeentulo ja mahdollisuudet muutokseen on otettava vakavasti. Historiallisen empatian kautta on edettävä kohti eläinten tarpeet yhä paremmin huomioivaa toimintaa.

Kirkolla on tässä luonteva tehtävä. Eläimet voivat olla useammin mukana saarnoissa, esirukouksissa ja osana kirkon työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten käymää yhteiskunnallista keskustelua.

Jyväskylän seurakunnalta on toivottu eläimensä menettäneille sururyhmiä, joita on jo joissain muissa seurakunnissa järjestetty.

Jyväskylässä järjestetty perinteinen lemmikkien adventtisiunaus ja vaikkapa viimekeväinen Palokassa järjestetty Tassuttele yhteisvastuulle -hyväntekeväisyystapahtuma ovat hyviä esimerkkejä eläinten ottamisesta mukaan seurakuntaelämään.

Kasvisruoan osuuden jatkuva lisääminen on sekin tärkeä käytännön askel samoin kuin luonnon monimuotoisuuden painottaminen metsästrategiassamme.

Eläinteologia kutsuu laajentamaan myötätunnon yhä vahvemmin eläimiin. Jumalan rakkaus tulee näkyväksi siinä hyvässä, jota teemme toisille. Myös silloin, kun toinen katsoo meitä eläimen silmin.

Liisa Kuparinen
Kirjoittaja on Jyväskylän kirkkovaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja ja seurakuntavaaliehdokas (Avara kirkko).

Facebooktwittermail

Seurakunnan ja kuntien tilojen yhteiskäyttö – alku Keljonkankaan nuorisotilasta

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 2.11.2026


Jyväskylän kaupunki sulki Keljonkankaan ja Korpilahden nuorisotilat kesän jälkeen loppuvuodeksi henkilöstöpulan vuoksi. Keljonkankaan nuorisotilan avaaminen vuoden 2027 alussa näyttää epävarmalta, sillä resurssipulan arvioidaan jatkuvan. Keljonkankaan aukioloajat olivat epäsäännöllisiä jo ennen sulkemista. Nuorten oli siksi vaikea tietää, milloin tila oli avoinna.

Nuoret tarvitsevat lähellä kotiaan maksuttoman ja turvallisen paikan kavereiden ja luotettavien aikuisten kohtaamiseen. Jyväskylän hyvinvointikertomuksen arvion mukaan Jyväskylän 15–28-vuotiaista 15 prosenttia eli 5 100 nuorta on syrjäytymisriskissä. Oman alueen nuorisotila tarjoaa mahdollisuuden tulla kuulluksi ja kuulua yhteisöön.

Kaupungin nuorisovaltuuston kokouksessa nuoret toivoivat, että selvittäisin seurakunnan mahdollisuuksia lähteä tukemaan Keljonkankaan suljetun nuorisotilan käyttöön palauttamista. Osallistuin kokoukseen vihreän valtuustoryhmän kummivaltuutettuna, mutta nuoret tuntevat roolini myös seurakuntatoimijana. Nuorten huoli ansaitsee vastuunkantoa aikuisilta.

Siksi jätin kirkkovaltuuston kokouksessa 27.10. yhdessä 30 muun allekirjoittajan kanssa valtuustoaloitteen, jossa esitän, että Jyväskylän seurakunta selvittää yhdessä kaupungin kanssa mahdollisuudet turvata nuorten kokoontuminen Keljonkankaalla. Valmistelussa on syytä kuulla alueen nuoria ja seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmää.

Keljonkankaan ratkaisu vahvistaisi seurakunnan ja kaupungin nuorisopalvelujen jo tekemää yhteistyötä. Kaikille osapuolille hyödyllinen kumppanuus voisi samalla helpottaa tilojen yhteiskäyttöä tulevaisuudessa.

Seurakunnan kiinteistöstrategiaa päivitetään parhaillaan, ja tilayhteistyötä on ajankohtaista arvioida myös nuorisotiloja laajemmin. Seurakunnalla, hyvinvointialueella ja kaupungilla on talouspaineita ja tilojen käyttöasteisiin liittyviä haasteita. Yhteistyön mahdollisuudet kannattaa selvittää: yhteiskäyttö voisi tuoda toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä, nostaa käyttöasteita sekä vähentää energiankulutusta ja ympäristövaikutuksia asukkaiden ja luonnon hyväksi. Myös tämän yhteistyön tiivistäminen oli aloitteen esityksenä.

Kumppanuutta tilaratkaisuissa on syytä vahvistaa yli organisaatiorajojen Jyväskylän seurakunnan kaikkien kuntien alueilla: Jyväskylässä, Joutsassa, Luhangassa ja Toivakassa.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuuston ja seurakunnan kiinteistöstrategiatyöryhmän puheenjohtaja, seurakuntavaaliehdokas (Avara kirkko)
kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Facebooktwittermail

Jyväskylän seurakunta tukee yhdenvertaisuutta myös Pridessa

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 8.9.2026


Jyväskylän kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Erkki Puhalainen kritisoi kovin sanoin (5.9.) seurakuntamme osallistumista Pride-tapahtumaan (12.9.), jonka arvopohjan ja ihmiskäsityksen hän katsoo olevan ”ristiriidassa raamatullisen kristillisen opetuksen kanssa”.

Kuten Jyväskylän kirkkovaltuuston ja -neuvoston tekemät päätökset osoittavat, suurin osa meistä seurakunnan luottamushenkilöistä näkee asian toisin.

Seurakunnan on toivotettava jokainen ihminen tervetulleeksi sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta ilman syrjintää, ja kirkon ovien on oltava auki myös kirkollista vihkimistä toivoville sateenkaaripareille.

Olemme tyytyväisiä, että nämä päätökset on saatu Suomen suurimmassa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa tällä valtuustokaudella tehtyä, eikä niitä ole syytä pitää millään tavoin kristillisten arvojen tai ihmiskäsityksen vastaisina –  päinvastoin.

On pidettävä mielessä, että samalle kannalle ovat asettuneet myös kirkkomme piispat sekä enemmistö kirkon korkeinta valtaa käyttävän kirkolliskokouksen jäsenistä, joten erityisen kiistanalaisista näkemyksistä ei ole kysymys.

Kiivaassa julkisessa keskustelussa tämä voi helposti kadota näkyvistä.

Jyväskylän seurakunta on jo useina vuosina osallistunut Pride-viikkoon järjestämällä esimerkiksi sateenkaarimessuja, kuten lukemattomat muutkin seurakunnat ympäri Suomen.

Ottamalla osaa Prideen seurakunnat muistuttavat, että jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas juuri omana itsenään.

Kirkkoneuvoston jäsenet Oskari Rantala, Markku Lahti, Tuija Elina Toikkanen, Reetta Suonpää, Pipsa Wilhelms, Marjatta Hynynen, Arja Koriseva-Karmala ja Eetu Heiska sekä kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail

Vielä ehtii ehdolle seurakuntavaaleihin!

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 7.9.2026


Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa käydään seurakuntavaalit marraskuussa. Ehdokkaaksi voi asettua vielä 15.9. mennessä.

Kirkossa ja seurakunnissa tehdään tärkeää työtä lähimmäisenrakkauden hengessä. Työn arvostus näkyy, sillä viime vuosina kirkkoon on liittynyt yhä enemmän uusia jäseniä, myös paluumuuttajia eli aiemmin kirkosta eronneita. Tutkitusti kirkko puhuttelee jälleen erityisesti nuoria.

Jyväskylän seurakunnassa vaaleihin on tähän mennessä ilmoittautunut viisi ehdokaslistaa eli valitsijayhdistystä. Kolmella listalla on selkeä puoluetausta: Kirkko keskellä kylää (keskusta), Kokoomus ja sitoutumattomat sekä Sosialidemokraatit ja sitoutumattomat. Kuluvalla valtuustokaudella nämä ryhmät ovat olleet kokonaan tai enemmistöltään uudistusmielisiä. Ne ovat kannattaneet seurakuntarakenteiden uudistamista, Jyväskylän kirkkojen avaamista kaikkien parien vihkimisille ja metsien suojelua.

Lisäksi vaaleihin lähtee Avara kirkko -ryhmä, joka perustettiin viime seurakuntavaaleihin. Tuolloin vihreiden, vasemmistoliiton sekä nuorten ja partiolaisten ryhmät yhdistyivät ja kokosivat mukaan muita seurakuntalaisia, joille yhdenvertaisuus, ympäristö ja nuorten osallisuus olivat tärkeitä. Avara kirkko nousi heti nykyisen valtuuston suurimmaksi ryhmäksi. Nykyään se kokoaa listalleen enimmäkseen puoluetaustattomia, avarakatseisia seurakuntalaisia. Avara kirkko tunnetaan myös kirkolliskokouksesta, jonka vaaleissa sen ehdokkaina on koko hiippakunnan alueella myös monien muiden valtuustoryhmien kirkkovaikuttajia.

Seurakuntaväki on vaalien konkariryhmä, johon kuuluu etenkin konservatiivisemmin ajattelevien herätysliikkeiden väkeä sekä kristillisdemokraatteja. Tällä kaudella omana ryhmänään toimineet vanhoillislestadiolaiset ovat nyt yhdistymässä Seurakuntaväkeen. Samoin perussuomalaiset lähtevät listalle. Seurakuntaväki edustaa konservatiivista ajattelua ja pitäytyy näkemyksessä, jonka mukaan avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Avara kirkko puolestaan on edistänyt samansukupuolisten kirkkovihkimisiä Jyväskylässä ja kirkossa laajemmin.

Vaikka seurakuntavaaleissa on puoluetaustaisia listoja ja ehdokkaita, puoluepolitiikka ei päätöksenteossa vaikuta samoin kuin kunnissa tai eduskunnassa. Useimmissa kysymyksissä ollaan enemmän samaa kuin eri mieltä.

Valinnanvaraa siis löytyy. Jokainen valitsijayhdistys ottaa varmasti mielellään listoilleen uusia ehdokkaita niin Jyväskylässä kuin muissakin seurakunnissa. Tärkeää olisi saada mukaan paljon nuoria – tulevaisuus kun on joka tapauksessa teidän, myös kirkossa.

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja kirkolliskokousedustaja (Avara kirkko)

Facebooktwittermail

Valtuustopuheenvuoro resurssiviisaudesta

Puheenvuoro Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 24.8.2026


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut,
Kolme huomiota.

Resurssiviisas Jyväskylä -ohjelmassa todetaan suurimpia päästöjä syntyvän tieliikenteen, sähkönkulutuksen ja työkoneiden ohella kaukolämmöstä. Tähän kohtaan on hyvä muistuttaa energiayhtiömme Alvan tekemistä merkittävistä satsauksista kohti polttamatonta ja päästöttömämpää energiantuotantoa. Alva on ottanut keväällä käyttöön kaksi merkittävää polttamattoman energiantuotannon ratkaisua.

Nenäinniemeen jätevedenpuhdistamon yhteyteen rakennettu lämpöpumppulaitos tuottaa nyt kaukolämpöä jätevesistämme. Laitos kattaa noin 23 prosenttia Alvan vuotuisesta lämmöntuotannosta ja vähentää hiilidioksidipäästöjä 15 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä vastaavan määrän.

Lisäksi Rauhalahden voimalaitoksen tontille noussut kaukolämpöakku sekä kaksi sähkökattilaa parantavat kaukolämpöjärjestelmän joustavuutta ja energiatehokkuutta ja vievät meitä kohti polttamatonta energiantuotantoa. Merkittäviä toimia tarvitaankin joka sektorilla. Alvan merkitys päästöihin on iso ja yhtiön tuleekin kantaa roolinsa ympäristövastuusta.

—

Toisena huomiona resurssiviisaustoimien vaikutuksista: paitsi että suojelemme maapalloa tulevia ihmissukupolvia varten, muistetaan, että ylivoimaisesti suurin osa maapallon asukkaista on muita kuin tätä ihmislajiamme. Useat näistä muista lajeista ovat ihmistä herkempiä elinolosuhteidensa suhteen. Me olemme vastuussa myös muunlajisten elinympäristöjen vaalimisesta.

—

Tarkemmin metsistä.

Kun pohditaan onko Jyväskylän kaupungille liikaa 30 prosentin suojelutavoite, josta 10 % olisi tiukasti suojeltua, on hyvä tilaisuus kehua Keski-Suomen toisen julkisen metsänomistajan ja kaupungin yhteistyökumppanin, Jyväskylän evankelis-luterilaisen seurakunnan toimia. Seurakunnan metsästrategiassa on jo useita vuosia sitten päätetty metsien 30 % suojelutavoitteesta. Tänä vuonna olemme seurakunnassa päivittäneet metsästrategiaa, kun metsäomaisuutemme moninkertaistui. Samalla täsmensimme 30 prosentin suojelutavoitteesta 10 prosenttia tiukasti suojeltavaksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa olemme muuten myös koonneet keinoja talouden ja luonnonsuojelun yhteensovittamiseksi. Kyllä Jyväskylän kaupunkikin näihin lukuihin pystyy.

Facebooktwittermail

Seurakuntavaalit tulevat: diakoniaa, ympäristönsuojelua ja yhdenvertaisuutta

Julkaistu Jyväskylän Vihreiden blogissa 18.6.2026


”Lähimmäisenrakkaus ulottuu luontoon.”

Seurakuntavaalit tulevat: diakoniaa, ympäristönsuojelua ja yhdenvertaisuutta

Vihreät ovat edistäneet Jyväskylän seurakunnassa metsien suojelua, sateenkaarioikeuksia ja heikommassa asemassa olevien auttamista. Kaupunginvaltuutettu, kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja kirkolliskokousedustaja Liisa Kuparinen valottaa vihreyden toteuttamista myös seurakunnan toiminnassa.


Seurakuntavaalit tulevat: diakoniaa, ympäristönsuojelua ja yhdenvertaisuutta

Syksyllä koittavat vihreästä näkökulmasta vaikuttavuudeltaan ja vaikutusmahdollisuuksiltaan erittäin merkitykselliset vaalit: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaalit. Vaalit käydään kaikissa Suomen 340 seurakunnassa marraskuussa ja niiden ehdokasasettelu päättyy 15.9.

Koska vihreiden teemojen ydintä ovat ympäristönsuojelu, heikompiosaisista huolen pitäminen ja yhdenvertaisuus, kannattaa vihreitä arvoja kannattavan kirjata sekä vaalien äänestyspäivät (ennakkoäänestys 3.-7.11., varsinainen vaalipäivä 15.11) että ehdokasasettelun päättymispäiväkin huolella kalenteriin. Näissä vaaleissa kun on erityisen helppo vaikuttaa näiden teemojen edistämiseksi ja kirkko on huomattavan merkittävä toimija juuri näillä kentillä.

Seurakuntavaalien äänestysprosentti on tyypillisesti ollut varsin alhainen: Jyväskylässä viimeksi 12,1 %. Siten seurakuntavaaleissa yhdelläkin annetulla äänellä on vaikutusta; juuri se sinun äänesi saattaa nostaa yhden vihreän toimijan lisää luottamuspaikoille.

Vihreät ovat jo usealla kaudella Jyväskylässä kasvattaneet paikkamääräänsä kirkkovaltuustossa. Kolmisen kautta sitten valtuutettuja oli yksi, mutta sitä seuraaviin vaaleihin valtuutettujen määrä nelinkertaistui kasvaen siis neljään. Viime vaaleihin päätimme lyödä hynttyyt yhteen nuorten ja partiolaisten sekä vasemmistoliiton ryhmien kanssa ja perustimme Avara kirkko -ryhmän, joka kutsui mukaan kaikkia, joille erityisesti samansukupuolisten parien ja eri sukupuolien yhdenvertainen kohtelu sekä ympäristö ovat tärkeitä arvoja. Neljä vuotta sitten nousimmekin kirkkovaltuuston suurimmaksi ryhmäksi ja Jyväskylään tuli ensimmäistä kertaa vihreä kirkkovaltuuston puheenjohtaja.

Vaalimenestyksen myötä on pystytty edistämään niitä vihreille tärkeitä teemoja merkittävästi. Jyväskylän seurakunta avasi vuoden 2025 kesäkuussa vihdoin kaikkien kirkkotilojensa ovet samansukupuolisten parien kirkkovihkimisille. Kirkolliskokouksessa eli kirkon eduskunnassa edistettiin samaa sukupuolta olevien kirkkovihkimisiä siten, että ne mahdollistuivat koko Suomessa. Jyväskylän seurakunnassa järjestetään nykyisin säännöllisesti sateenkaaritoimintaa.

Luonnon monimuotoisuutta varjelevasta metsien hoidostaan Jyväskylän seurakunta on valtakunnallisesti tunnettu. Seurakunnassa olemme luoneet metsästrategian, jossa todetaan lähimmäisenrakkauden ulottuvan luontoon ja pyhän puhuttelevan ihmisiä luonnossa. Tätä luontoon ulottuvaa lähimmäisenrakkautta seurakunta toteuttaa metsäarvojensa kautta: 1) ilmastokestävä metsien käsittely, 2) jokaisenoikeutta, eläinten elinolosuhteita ja maisemaa turvaava sosiaalinen kestävyys, 3) ekologinen kestävyys, jossa huolehditaan monimuotoisuuden lisääntymisestä ja vesistöistä, sekä 4) taloudellinen kestävyys, jota tuetaan metsien elinvoimaisuuden ja uusiutumiskyvyn säilyttämisellä. Konkretiaa tälle kaikelle tuo se, että metsästrategiassa olemme määrittäneet seurakunnan metsien suojelutavoitteeksi 30 %, josta 10 % tiukasti suojellen, ja olemme keväällä 2026 tehneet päätökset siten, että jo nyt tuo 30 % ja alana 500 hehtaaria on rauhoitettu.

Näinä vuosina, joina työttömyys on Jyväskylässäkin huipussaan, lapsiperheköyhyys kasvanut surullisiin lukemiin, terveydenhoidon saatavuus heikentynyt, mielenterveysongelmat kasvaneet rajusti ja moni kokee yksinäisyyttä ja osattomuutta, on kirkon ja seurakunnan hyväntekemisen listaan paikallaan lisätä diakoniatyö. Jyväskylässä seurakunta on merkittävällä tavalla toteuttamassa esimerkiksi ruoka-apua; jokainen ruoka-avun saaja Jyväskylässä kohtaa seurakunnan diakonin, jonka kautta ruoka-apusetelit jaetaan ja jota tavatessa voidaan käydä läpi myös muut avuntarpeet. Lisäksi seurakunta tarjoaa walk in -lyhytterapiaa 16-29 -vuotiaille nuorille ja pariskunnille ja perheille tukea ihmissuhteisiin Perheasiain neuvottelukeskuksessa. Sota-alueilla ja kotimaan kriisitilanteissa auttaminen on tietysti perusasia. Ja kaikki tämä diakoninen ihmisten auttaminen ja tukeminen tarjotaan yhdenvertaisesti ja ihmisarvoisesti kohdaten kaikille, jäsenkirjaa sekä uskon määrää ja laatua kysymättä. Lähimmäisenrakkaudesta.

Siispä jos haluat olla mukana muun muassa tätä hyvää tukemassa: äänestä syksyn seurakuntavaaleissa. (Vain äänioikeuteen kysytään jäsenkirjaa, seurakunnan jäsenkirjaa – sen tulee olla kunnossa 15.11. mennessä.) Ja jos haluat itse mukaan tätä hyvää tekemään, ota yhteyttä Jyväskylän vihreisiin ja lähde mukaamme ehdolle Avara kirkko -listalle.

—

Jyväskylän seurakunta on Suomen suurin seurakunta 95 000 jäsenellään. Suuruus selittyy hallintorakenteella; muut suurten kaupunkien seurakunnat ovat niin kutsuttuja seurakuntayhtymiä ja Jyväskylän seurakuntaan on tällä kaudella liittynyt Toivakan ja Joutsan seurakunnat. Jyväskylän seurakunta käsittää nykyisin neljä kuntaa; Jyväskylän lisäksi siis Toivakan, Joutsan ja vielä Luhangan. Vihreät tukee seurakuntavaaliehdokkaiden saamista näiden lisäksi myös koko Keski-Suomeen.

Liisa Kuparinen
kaupunginvaltuutettu
kirkkovaltuuston puheenjohtaja
kirkolliskokousedustaja
Jyväskylä

Facebooktwittermail

Puheenvuoro kirkolliskokouksessa: kirkkoherran vaalitapa

Esittelypuheenvuoro kirkolliskokouksen täysistuntoon toukokuussa 2026 kirkkoherran valintapa -aloitteeseen

Kirkon asetuksissa kirkkoherranvaalin ensisijaiseksi vaalitavaksi on tällä hetkellä määritelty välitön vaali, eli seurakuntalaisten suorittama kansanvaali. Joissakin seurakunnissa tämä toimii tyydyttävästi, kun äänestysprosentti nousee sellaiselle tasolle, että menettelyä voidaan pitää demokraattisena.

Isossa osassa seurakuntia välittömän vaalitavan ensisijaisuus on kuitenkin käynyt käytännössä vanhentuneeksi sääntelyksi. Tästä todistavat etenkin suurten kaupunkien välittöminä toteutettujen kirkkoherranvaalien äänestysprosentit viime vuosilta: Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 5,3 %, Oulun Tuiran seurakunta 5,4 %, Kuopion Puijon seurakunta 5,3 %, Turun ruotsalainen seurakunta 8,1 %, Keski-Lahden seurakunta 5,5 %, Turun Katariinanseurakunta 5,0 %. Näin alhaiset äänestysprosentit eivät puolla välitöntä vaalia.

Seurakuntavaaleissa äänestysprosentit ovat selvästi korkeampia. Voidaankin nähdä seurakuntalaisten äänen kuuluvan edustuksellisuuden kautta paremmin, kun seurakuntalaisten valitsemat luottamushenkilöt tekevät kirkkoherravalinnan.

Välillisen vaalitavan puolesta puhuu myös kirkkoherran tehtävän luonne. Hengellisen johtajuuden lisäksi kirkkoherran tehtävä on monipuolisesti vaativa hallinnollinen virka. Silloin kun vaali toteutetaan kansanvaalina, on vaikea saada kokonaisvaltaisesti arvioitua kirkkoherran henkilöstö- ja työyhteisöjohtamisen taitoja, hallinto- ja talousosaamista, lainsäädännön tuntemusta, kykyä strategiseen johtamiseen ja esimerkiksi resilienssiä. Välittömässä vaalitavassa korostuvat herkästi hakijoiden tunnettuus ja esiintymiskyky, yksittäiset teologiset tai hengelliset painotukset sekä yksinkertaistetut mielikuvat.

Välillisessä vaalissa kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi perehtyä hakijoiden kyvykkyyksiin ja ansioihin syvällisesti ja järjestelmällisesti. Valinnan tukena voidaan käyttää soveltuvuusarviointeja salassa pidettävine henkilöarviointeineen. Lisäksi valinnan tukena ovat tuomiokapitulin lausunnot kelpoisista hakijoista.

Välillisessä vaalissa on myös paremmat edellytykset varmistaa muun muassa dokumentoiduin valintaperustein, että valintaan sovelletaan yleistä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntöä eikä hakijoita suosita tai syrjitä esimerkiksi sukupuolen, iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Näistä syistä on perusteltua luopua säädöksestä, joka asettaa välittömän vaalitavan kirkkoherranvaalissa ensisijaiseksi.

Ensisijaisuuskirjauksesta luopuminen toki säilyttäisi välittömän vaalitavan mahdollisena, mutta jatkossa se olisi samanarvoinen mahdollisuus välillisen vaalitavan kanssa. Välittömän vaalitavan perusteluksi esitetään toisinaan ajatus siitä, että seurakunnalla on oikeus valita paimenensa. Tämä oikeus säilyisi myös jatkossa. Muutos lisäisi painoarvoa seurakunnan omalle harkinnalle siitä, mikä vaalitapa paikallisesti on soveltuvin.

On syytä muistaa, että myös välillisen vaalitavan kohdalla seurakuntalaisia voidaan hyvin kuulla valinnassa esimerkiksi paneelikeskustelujen ja muiden avoimien tilaisuuksien kautta.  Avoin ja vuorovaikutteinen menettely vahvistaa seurakuntalaisten osallisuuden kokemusta ja luottamusta prosessiin myös silloin, kun varsinainen valintapäätös tehdään edustuksellisesti.

Välillisessä vaalissa kaikki kelpoiset hakijat ovat vaalikelpoisia. Välittömässä vaalissa tuomiokapituli asettaa vaalisijoille vain kolme hakijaa, jolloin seurakunnan vaikutusmahdollisuuksia rajataan jo ennen varsinaista vaalia.

Edellä esitettyjen näkökohtien lisäksi aloitteen taustalla ovat viimeaikaiset pettymykset tilanteissa, joissa tuomiokapitulit Helsingissä ja Porvoossa ovat päättäneet vaalitavan välittömäksi vastoin seurakuntien laajasti perustelemia näkemyksiä välillisestä vaalitavasta. Nämä tilanteet ovat synnyttäneet vahvaakin tyytymättömyyttä ja epäluottamusta kapitulia kohtaan sekä kokemuksen siitä, ettei seurakuntien perusteltua tahtoa ole riittävästi kunnioitettu.

Omassa hiippakunnassani, Lapualla, tuomiokapituli on tavannut noudattaa seurakuntien näkemystä vaalitavasta. Aloitetta vaalitavan ensisijaisuusmerkinnän poistamiseksi ja seurakuntien päätösvallan vahvistamiseksi on kuitenkin toivottu useista muista hiippakunnista ja jo useampi kirkolliskokouskausi sitten.

Tässä aloitteessa siis esitetään, että kirkolliskokous ryhtyy valmistelemaan tarvittavat säädösmuutokset siten, että

  1. Kirkkoherran välillinen ja välitön vaalitapa ovat sääntelyssä keskenään tasavertaisessa asemassa, eikä kumpaakaan aseteta ensisijaiseksi vaalitavaksi.
  2. Seurakunta päättää itse kirkkoherran vaalitavasta ilman, että tuomiokapituli voi sivuuttaa seurakunnan nimenomaista tahtoa, jollei siihen ole muusta lainsäädännöstä juontuvia ja poikkeuksellisen painavia perusteita.

Kirkkoherran välillinen vaalitapa on noussut yleisimmäksi vaalitavaksi. Kun välillinen vaalitapa on muodostunut monissa seurakunnissa tosiasialliseksi ensisijaiseksi käytännöksi, ei siksikään välittömän vaalitavan säilyttäminen lainsäädännössä ensisijaisena ole enää perusteltua. On aika päivittää säädökset vastaamaan nykyistä todellisuutta.

Liisa Kuparinen


Jatkopuheenvuoro:

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Enpä tosin itse hahmottanut, että tämä aihe – kahden vaalitavan asettaminen keskenään tasavertaiseksi – aiheuttaa osin tulistakin keskustelua. Jäi vähän mietityttämään, mitkä olisivat olleet ne piispa Jolkkosen kehuvat kommentit aloitteeseen.

On myös vähän surullista, että tässä asiassa taas näyttäytyvät tutut jakolinjamme. Tiedän, että on ollut myös kirkkoherranvaaleja, joissa niin kutsutut uudistusmieliset ovat vahvasti toivoneet välitöntä vaalia. Sitenkin nyt mietityttää mikä tämän jakolinjan aiheuttaa.

Ehkä yksi näkökohta, jonka esittelypuheenvuorossani kerroin, on jäänyt ansaitsemattoman vähälle huomiolle, muutamaa puheenvuoroa lukuun ottamatta. Mahdollisuudet arvioida syvällisesti ja järjestelmällisesti kirkkoherran tehtävässä erittäin tärkeitä osa-alueita: henkilöstöjohtamisen taitoja, työyhteisöjohtamisen osaamista, hallintokokemusta, talousjohtamisen kykyä, kirkko-, hallinto- ja muiden keskeisten lainsäädäntöjen tuntemusta, kykyä strategiseen johtamiseen ja esimerkiksi kirkkoherran tehtävässä herkästi koetukselle joutuvaa resilienssiä. Erityisen tärkeäksi näen sen, että seurakunnan työntekijät ansaitsevat osaavan johtajan itselleen. Kyse ei ole seurakuntalaisten aliarvioimisesta, vaan käytännön tosiseikoista.

Siksikään välitön vaalitapa ei ole enää perusteltu ensisijaiseksi vaalitavaksi. Tasavertaiseksi kylläkin – sitä taitaa yhä olla syytä painottaa.

Hieman mietityttää myös se, että nyt vastustetaan seurakuntien oman päätäntävallan vahvistamista, kun monessa muussa kysymyksessä sitä on pidetty perustavanlaatuisen tärkeänä.

Toinen aika lailla huomiotta jäänyt näkökohta on talous. Suoran kansanvaalin toteuttaminen on valtava resurssikysymys. Monelle seurakunnalle välitön vaali on liian suuri taloudellinen rasite.

Meillä Jyväskylässä muuten juuri valittiin kirkkoherra välillisellä vaalilla. Pystyimme kattavasti perehtymään kirkkoherran johtamisosaamiseen, mutta myös hengelliseen johtajuuteen, ja seurakuntalaisetkin osallistuivat prosessiin aktiivisesti ja näkemyksiään valtuutetuille jakaen.

Korostan, että tämä kysymys ei ole minulle henkilökohtainen. Siten olen pystynyt kuuntelemaan keskustelua aika neutraalilla mielenkiinnolla. Kiitos erityisesti piispa Åstrandin rakentavasta, lempeästä puheenvuorosta. Tuossa puheenvuorossa esitettiin myös esimerkki painavasta perusteesta, jolla kapitulin onkin perusteltua päättää toisin.

Ajattelen, että jo tämä keskustelu on ollut hyvä ja auttanut kehittämään kirkkoherranvaalikäytäntöjä ja hyvää hallintoa, jossa vuorovaikutus painottuu. Viisautta valiokuntatyöhön.

Facebooktwittermail

Paastonajan kirjoitus: Koppi maapallosta puhuttelee

Julkaistu vierailijakolumnina Henki-lehdessä 3/2026


Moni Suomessakin joutuu paastoamaan vastoin omaa tahtoaan. Viime vuonna lähes puoli miljoonaa ihmistä haki toimeentulotukea. Tuen saajissa korostuvat etenkin nuoret aikuiset. Maaliskuussa tätäkin tukea leikattiin rajusti heiltä, jotka eivät kykene täyttämään yhteiskunnan vaatimuksia muiden tukien tai työn hakemisesta. Köyhyys pakottaa säästämään myös ruuasta.

Ekopaasto on hieno oivallus. Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan 69 % suomalaisista pitää kestävän elämäntavan edistämistä kirkon olennaisena tehtävänä. Niille, joille paasto on tietoinen valinta ja osa paremman maailman rakentamista, ympäristö on puhutteleva paaston kohde. Kirkko, seurakunnat ja körttiläisyys ovat Raamattuun pohjaavina arvoyhteisöinä valmiita kantamaan vastuuta ilmastosta ja luonnosta. Otetaan tästä (maa)pallosta koppi.

Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail

Ei piispojen kapinointia, vaan linjakkuutta

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 16.10.2025


Kalervo Stranius kirjoitti Keskisuomalaisessa 14.10.2025 otsikolla Piispojen kapinointia käsityksiä, jotka kaipaavat täsmennystä. Straniuksen mukaan piispainkokous on ajanut kirkon avioliittokäsityksen muuttamista kirkolliskokouksissa eli kirkon ylimmässä päättävässä elimessä ja väittää piispojen nousseen kirkolliskokousta vastaan.

On kuitenkin syytä hahmottaa, että piispat ovat tehneet avioliittoesityksensä kirkolliskokoukselle nimenomaisesti kirkolliskokouksen pyynnöstä. Kirkolliskokous on esittänyt piispainkokoukselle vuosien saatossa useita pyyntöjä työskennellä avioliittokysymyksen ratkaisemiseksi. Straniuksen mainitsema piispojen antama pastoraalinen ohje oli sekin kirkolliskokouksen runsaan enemmistön piispainkokoukselle esittämä pyyntö.

Jos avioliittokysymyksen ratkaisemiseen kirkolliskokouksessa olisi riittänyt yksinkertainen edustajien enemmistö, se olisi ratkaistu myös siellä. Kun avioliittokysymystä käsiteltiin kirkolliskokouksessa viimeksi toukokuussa, runsas enemmistö kirkolliskokousedustajista äänesti piispainkokouksen esitystä mukailevan mallin puolesta.

Kirkolliskokouksessa päätöksentekoon olisi kuitenkin vaadittu poikkeuksellisen suuri, kolmen neljänosan enemmistö, ja tämä enemmistö ei toteutunut. Esityksen kaatuminen ei kuitenkaan estänyt piispoja antamasta pastoraalista ohjettaan – etenkin kun sitä oli piispainkokoukselta nimenomaisesti pyydetty.

Raamattua tulee tulkita ajassa ja näin on aina tehty. Raamatussa annetaan lukuisia raadollisia ja nykypäivän kulttuurissa järjettömiä ohjeita, joita kukaan ei pyrikään noudattamaan kirjaimellisesti, ja hyvä niin.

Stranius myös kysyy: ”Kun avioliitto-sanalla on yli kahden vuosituhannen mittainen vakiintunut merkitys, miksi muuttaisimme sitä?”. Suomen valtio on kuitenkin tuon merkityksen jo laajentanut. On syytä huomata, että kirkon laeissa ei myöskään rajata avioliiton osapuolten sukupuolia.

Stranius yhä väittää, ettei kirkon strategiasta ja visiosta juurikaan löydy tukea piispojen antamalle ohjeistukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja kirkkojen ovien avaamisesta tälle. Tämäkin väite kaipaa oikaisua.

Kirkon tämänhetkinen strategia on nimeltäänkin Ovet auki ja sisältää linjauksia muun muassa yhdenvertaisuuden edistämisestä ja osallisuudesta. Kirkkohallituksen visio taas on olla rohkea uudistaja ja edelläkävijä kirkon parhaaksi. Kaikkien ihmisten palveleminen samanarvoisina on tämän vision mukaista.

Liisa Kuparinen, Karoliina Vallipuro, Tuulia Kuntsi ja Riku Bucht
kirkolliskokousedustajat Jyväskylästä (Liisa, Tuulia ja Riku) ja Laukaasta (Karoliina)

Facebooktwittermail

Valtuustopuheenvuoro ilotulitteista

 29.9.2025

Vuoden vaihtuminen on juhla, mutta monille se on ilotulitteista aiheutuen myös pelkoa, vammoja, ilkivaltaa ja tulipaloja.

Suomessa raketeista aiheutuu vuosittain kymmeniä vammoja, erityisesti korostuvat lasten silmävammat. Ilotulitetuotanto keskittyy Kiinaan ja Intiaan, ja tehtaissa tapahtuvissa onnettomuuksissa kuolee ja loukkaantuu vuosittain kymmeniä ihmisiä. Lapsityövoimaakin on yhä käytössä.

Jyväskylässä uudenvuoden ilotulituksista jääneitä roskia kerätään vielä toukokuussa asuinalueiden siivoustalkoissa. Metsiin ja järvien jäille osuneet roskat jäävät herkästi keräämättä kokonaan, pysyvämmäksi ympäristöhaitaksi.

Monilla toiveet ilotulittamisen vähentämisestä liittyvät eläimiin. Ensimmäinen oma koirani, Joona, pelkäsi kuollakseen jopa viikkojen ajan. Tuo oli aikaa, jolloin rakettien myynti alkoi jo joulukuun alkupäivinä, samoin räjäyttely. Aina tammikuun alkupuolelle asti pelkkä talutushihnan esille ottaminen sai koiran vapisemaan pelosta. Rakkaan perheenjäsenen kohdalla sellaisen pelon näkeminen tekee pahaa.

Nykyisin rakettipelossa turvaudutaan koirien kanssa usein rauhoittaviin lääkkeisiin ja moni perhe lähtee tulitusta pakoon pois Jyväskylästä. Vuosittain kymmeniä koiria karkaa räjähteitä säikähtäessään.
Myös koti- ja luonnoneläimet kärsivät ja lintukuolemia tapahtuu paljon.
Ja pelkää moni ihminenkin.

—

Tämän valtuustoaloitteen allekirjoitti jopa 40 valtuutettua kaikista valtuustoryhmistä. Yleinen mielipide on ollut ilotulitusten rajaamisen puolesta jo pitkään. Vuonna 2018 valtakunnallinen Rajat räiskeelle -kansalaisaloite keräsi vaaditut 50 000 allekirjoitusta alle kuukaudessa.

Kun Yle ja Keskisuomalainen uutisoivat tästä Jyväskylässä jättämästäni aloitteesta, lukijoiden vastaanotto oli innostunut, ja toiveikaskin kun Yle maalaili valtakunnallisen uutisen otsikossaan ”Jyväskylästä voi tulla ensi vuonna edelläkävijä Suomessa ja lähes ilotulitukseton kaupunki”.

Aloitteessa siis esitettiin, että ilotulitekielto laajennetaan koskemaan kaikkia taajama-alueita ja raketeille osoitetaan erilliset sallitut aukiot eri puolilta kaupunkia. Aloitevastauksen myötä näyttää siltä, että toive lähes raketittomasta Jyväskylästä ei vielä toteudu, mutta merkittäviä askelia sitä kohti on otettu ja otetaan.

Kiitän viranhaltijoita myönteisestä lähestymistavasta. Aloitteen hengessä pyritään vähentämään ilotulitehaittoja ja juhlimaan vastuullisemmin. Kaupungin ilotulitusten korvaaminen nuorisotapahtumalla oli hyvä esimerkki. Muille toimijoille suunniteltu vetoomus ilotulituksia ekologisempien ja turvallisempien vaihtoehtojen puolesta on tärkeä signaali. Keskustelut poliisin ja pelastustoimen kanssa on käyty. Toivon näitä keskusteluja jatkettavan etsien jatkossa uusia keinoja ilotulitehaittojen vähentämiseksi.

Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail