Liisa Kuparinen
Väitöskirjatutkija (KTM), IT-yrittäjä
33 vuotta
Jyväskylän seurakunta
Ehdokasnumero kirkolliskokoukseen: 80
hiippakuntavaltuustoon: 39
www.liisakuparinen.fi
twitter.com/kuparinen
www.facebook.com/liisaeduskuntaan
Sivuni ehdokasgalleriassa
Muutoksen tuulen kotisivulla
Olen IT-alan ammattilainen, ekonomi. Olen ollut koko ikäni kirkon kuvioissa mukana, joten kirkon kulttuuri, toimintatavat, kipupisteet ja kirkollinen keskustelu ovat minulle tuttuja. Kirkollinen taustani on avaraa armoa ja lähimmäisen vastuuta korostavassa herännäisyydessä. Olen Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuutettu. Toimin myös kirkon uudistusmielisten jäsenten Tulkaa kaikki –liikkeessä sekä positiivista uskonnonvapautta korostavassa Armon vihreissä. Arkeni jaan puolison ja kahden koiran kanssa.
Miksi olen asettunut ehdolle kirkolliskokousvaaliin?
Mielestäni kirkosta pitää saada jälleen matalan kynnyksen paikka, joka mieluummin kutsuu kuin karkottaa: kirkko, joka näyttää ensisijaisesti välittävät ja armahtavat kasvot. Kirkko, joka kantaa vastuuta yhteiskunnasta, välittää ihmisistä ja ympäristöstä, ja on näistä myös tunnettu. Haluan siis tuoda kirkon hallintoon enemmän avarakatseisuutta ja solidaarisuutta. Tärkeää on myös järkeistää kirkon rakenteet tukemaan paremmin käytännön toimintaa. Lopuksi: hoidetaan liitykirkkoon.fi kuntoon.
Ehdokaslistan (Muutoksen tuuli) kuvaus:
Muutoksen tuuli on puolue- ja maakuntarajat ylittävä, asia edellä toimiva avarakatseisten kirkkovaikuttajien ehdokaslista. Lista edusta kansankirkkoa, joka on keskusteleva, avoin muutoksille ja joka hyväksyy erilaiset kristityt ehdoitta joukkoonsa; kirkkoa, joka kantaa vastuuta ihmisistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä; kirkkoa, jossa hallinto ja byrokratia ovat toimintaa tukevia renkejä eikä päinvastoin; ja kirkkoa, jonka päätöksenteko on avointa ja toiminta osallistavaa.
Vastaukset Kotimaan kyselyyn ehdokkaille 12/2015
Tulisiko kirkon seurakuntarakennetta uudistaa niin, että tulevaisuudessa kaikki seurakunnat kuuluisivat seurakuntayhtymiin?
Mielestäni tärkeintä on, että jokaisella seurakunnalla säilyy riittävät toiminnan edellytykset ja tarpeellinen itsemääräämisoikeus. Hallinnon tulee tukea toimintaa ja siksi pakottaminen seurakuntayhtymiin myös niiden seurakuntien osalta, joiden on parempi itsenäisinä, ei lähtökohtaisesti kuulosta hyvältä.
Nykyään kirkkojärjestys edellyttää, että kaikissa seurakunnissa on oltava kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka. Voitaisiinko jostakin virasta mielestänne luopua?
Suotavaa on toki olla karsimatta viroista ja erityisen suotavaa on välttää karsimista toiminnasta. Pakottavassa taloudellisessa tilanteessa on kuitenkin järkevää katsoa tapoja esimerkiksi naapuriseurakuntien yhteisiin virkoihin. Jokaisessa seurakunnassa tulee säilyä papin tehtävänkuva, diakonia kuin myös kirkkomusiikki, mutta tarvittaessa on voitava etsiä joustavia käytännön tapoja näiden toteuttamiseen.
Ehkä yhteinen kanttorin virka on kolmesta esitetystä vaihtoehdosta kivuttominta toteuttaa kahden seurakunnan yhteisenä virkana. Papin tehtävä on kirkon ydintä ja diakonian näen itse kirkon toiminnassa luovuttamattoman tärkeä; kirkko ja lähimmäisyys kuuluvat yhteen ja tästä on kyse diakoniassa.
Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan keväällä 2017. Pitäisikö kirkon mielestänne sen jälkeen…
vihkiä ja siunata myös samaa sukupuolta olevia pareja siten, että papeilla on valinnanvapaus.
Tämähän on monelle kirkon jäsenelle ja monelle kirkon luottamushenkilölle kipeä kysymys. Tämä on myös se kysymys, minkä myötä kirkosta on erottu massoittain – sekä siksi, että on koettu kirkon linja liian konservatiiviseksi että siksi, että se on koettu liian liberaaliksi. Oma näkemykseni on, että tärkeintä on lähimmäisyys ja kanssaihmisten hyväksyntä sellaisina kuin he ovat.
Edustan sitä, körttiläistäkin, näkemystä, että ihminen ei voi kovin paljon tietää Jumalan tahdosta, tuskin mitään. Siksi on parempi pyrkiä olemaan hyvä muille ja tuomita kanssaihmisiä mahdollisimman vähän. Vain Jumala tietää. Jos ihminen väittää tietävänsä, hän asettuu Jumalan asemaan.
Näen siis, että kyllä meidän tulee hyväksyä myös seksuaalivähemmistöt kirkkoon vailla vaatimuksia. Kirkossa pitää kuitenkin olla tilaa erilaisille näkemyksille, joten missään nimessä en tällä hetkellä olisi pakottamassa jokaista pappia vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Mieluiten näkisin, että papit voisivat vihkiä ja siunata myös samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon, mutta koska kysymys on kipeä eikä pakko ole tässäkään asiassa hedelmällisin veturi, pidän todennäköisenä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja ei kirkko ole lähivuosina valmis kattavasti siunaamaan.
Mahdollinen on myös se ratkaisu, että kirkko luopuu vihkioikeudestaan kokonaan. Tällöin kyllä mielelläni näkisin, että kirkossa sallittaisiin myös samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen.
Useimmat herätysliikkeet eivät hyväksy kirkon virkakäsitystä ja esikoislestadiolainen herätysliike on aloittanut omat maallikkoehtoollisensa. Miten herätysliikkeiden tulisi menetellä, jos ne eivät hyväksy kirkon yhteisiä linjauksia?
On erikoista, että herätysliikkeet, jotka eivät hyväksy kirkon yhteisiä linjauksia, haluavat yhä pysyä kirkon sisällä. Opilliset kysymykset ovat kirkon piirissä kuitenkin vaikeita ja pakko on ikävä väline tässäkin asiassa. Avoimen, kunnioittavan keskustelun kautta on parasta toimia, mutta kyllä soisin, että naispappeuden hyväksymisestä ei enää tarvitsisi edes keskustella. Tasa-arvo on tätä päivää, kirkon kuuluu olla siitä esimerkkinä.
Nykyään moniin kirkolliskokouksen päätöksiin vaaditaan 3/4-määräenemmistö. Pitäisikö mielestänne määräenemmistövaatimuksesta luopua kokonaan tai sen soveltamista rajoittaa?
¾-määräenemmistövaatimus jarruttaa monia tärkeitä päätöksiä kohtuuttomasti. Määräenemmistövaatimuksen taustalla on ilmeisesti toive siitä, että enemmistö kuuntelee vähemmistön näkemyksiä ja siltoja rakentavaa keskustelua käydään. Tästä näkökulmasta ymmärrän vaatimuksen, mutta näen, että päätöksenteon sujuvoittamiseksi vaatimusta on syytä loiventaa.
Toisinaan on ehdotettu, että kirkolliskokouksen täysistunnot kuvattaisiin ja lähetettäisiin suorana verkossa. Pitäisikö täysistunnot mielestänne kuvata verkkoon?
Ilman muuta pitäisi. Ihmettelinkin, kun näin ei vielä ole. Kirkon tulee olla avoin myös tiedonvälityksessään ja avoimuuteen kuuluu eittämättä myös kirkon ylimmän päätöselimen, kirkolliskokouksen, täysistuntojen suoratoisto verkossa.
Vastaukset Kotimaan haastattelussa 1/2016
Miten suhtaudut kirkolliskokousvaaleihin? Onko äänestäminen sinulle tärkeää? Miksi/ miksi ei?
Suhtaudun kirkolliskokousvaaleihin mielenkiinnolla ja toiveikkaasti; toivon suurta äänestysaktiivisuutta ja uudistumista. Olen kiinnostunut valittavien edustajien näkemyksistä kirkon ajankohtaisiin kysymyksiin. Äänestäminen on tärkeää, sillä se on se suorin vaikuttamiskanava, mikä meillä on kirkkovaltuutettuina käytettävissämme. Äänestäminen on myös vastuun kantamista; sen vastuun, minkä olemme saaneet heiltä, jotka meille kirkkovaltuutetuille uskoivat oman äänensä. Koska seurakuntavaaleissa meitä äänestäneet eivät pääse äänestämään kirkolliskokousvaaleissa, on meidän vietävä heidän viestiään nyt eteenpäin.
Millä perusteella valitset ehdokkaasi? Mitkä asiat painavat päätöksessäsi eniten?
Olen itse ehdolla ja olen ollut kokoamassa uutta, avarakatseisten kirkkovaikuttajien ehdokaslistaa. Toivon tietysti tälle listalle kannatusta. Voisin äänestää ketä tahansa tämän listan ehdokkaista. Toki fiksuja tyyppejä on muillakin listoilla. Toivon, että vaalien tuloksen kautta voidaan antaa kuva kirkosta, joka on tasa-arvon, lähimmäisyyden ja avoimuuden kirkko. Nämä asiat painavat äänestyspäätöksessäni.
Oletko saanut riittävästi tietoa eri ehdokasryhmistä ja ehdokkaista? Miten eri ryhmät ovat lähestyneet sinua vaaliasiassa?
Tiedonsaanti ja tiedon jakaminen on näissä vaaleissa ongelma. Koen, että hiippakunnat ja seurakunnat voisivat toimia tiedon välittämisessä aktiivisemmin ainakin täällä Lapuan hiippakunnassa. Äänioikeutettujen yhteystietoja on aika puutteellisesti saatavissa; moni kirkkovaltuutettu on kieltänyt osoitetietojensa luovuttamisen ja vain pieneltä osalta on tiedossa sähköpostiosoite. Harmittaa myös esimerkiksi vaalipaneelien puute. On vaikea saada tietoa ehdokasryhmistä ja ehdokkaista äänioikeutetuille, kun kirkon puolesta tietoa jaetaan aika passiivisesti; esimerkiksi sinänsä hienon Ehdokasgallerian olemassaolo on tuskin läheskään kaikille vielä tuttu asia. Ongelma on ehdokaslistan ja ehdokkaan näkökulmasta myös se, että rahaa vaalimainontaan ei ole. Oman ehdokaslistani ja ehdokkuuteni osalta tiedotus on keskittynyt siksi nettiin; netti- ja Facebook-sivuille. Lisäksi on yleisönosastokirjoituksia. Muilta ryhmiltä tai muiden listojen ehdokkailtakaan ei ole tullut vaaliviestintää.
Arveletko uuden kirkolliskokouksen olevan vanhaa konservatiivisempi vai liberaalimpi? Miksi?
Pelkään, että se on vain vähän aiempaa liberaalimpi. Tiedossa on, että luottamushenkilömme ovat konservatiivisia – huomattavasti kirkon koko jäsenistöä konservatiivisempia, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tältä pohjalta, kun näissä vaaleissa voivat maallikoiden osalta äänestää vain luottamushenkilöt, olisi yllättävää, jos uusi kirkolliskokous olisi paljon aiempaa liberaalimpi. Toivon kuitenkin, että uudistusta tapahtuu. Toivon siksi, että on tärkeää näyttää kirkosta aiempaa ystävällisemmät, lähimmäisenrakkauden kasvot. Kasvot, jotka toivottavat tervetulleeksi, eivät torju. Kirkko tekee paljon hyvää, mutta se hyvä ihmisten silmissä murenee, jos olemme kovin torjuvia ja kankeita. Jätetään tuomitseminen Jumalalle, huolehditaan me luottamushenkilöt mieluummin lähimmäisyyden ja armon esillä pitämisestä.
