Category Archives: kirkko

Seurapuhe herättäjäjuhlien sateenkaariseuroissa: Samat kädet lyö ja silittää

Seurapuhe Vaasan herättäjäjuhlilla sateenkaariseuroissa 6.7.2024

Hyvä seurapenkissä istuva lähimmäinen. Sinä, joka olet Jumalalle rakas juuri omanlaisenasi yksilönä. Siis teistä ja meistä jokainen. Sinä, minä ja vieressämme istuva tuttu tai tuntematon. Me olemme Jumalalle rakkaita, Hänen luomiaan.

Ajattelin puhua näissä sateenkaariseuroissa teemalla ”samat kädet lyö ja silittää”. Sillä sitä kirkko tekee, ja sitä me jokainenkin toisinaan teemme. Tämä on tuttua körteille. Tiedämme olevamme syntisiä. Aina emme osaa tehdä oikein ja hyvin, vaan me epäonnistumme, kompuroimme. Toisinaan me satutamme ja vihaammekin, vaikka Jeesuksen esimerkki on rakastaa.

Ensin hieman taustaa. Tuo lause: ”samat kädet lyö ja silittää”, painui mieleeni vuosituhannen vaihteessa. Olin silloin Herättäjä-Yhdistyksen nuorten alueyhteyshenkilönä toimittamassa körttinuorten ”Nuori Yty” -lehteä noin kymmenen muun nuoren kanssa. ”Samat kädet lyö ja silittää” oli meidän 15-18-vuotiaiden lehdentekijöiden itse valitsema teema toimittamallemme numerolle. Teemavalinta kuvasti varmaankin herännyttä tiedostavuutta ja nuoruuden maailmantuskaa, mutta myös uskallusta ja halua käsitellä vaikeitakin asioita yhdessä muiden kanssa. Koen lauseen kertovan paitsi ihmisen raadollisuudesta, niin myös kirkon dilemmasta.

Viime vuosikymmenet kirkko toden totta on haastanut yhdenvertaisuuden tärkeäksi kokevien ihmisten kärsivällisyyttä. Jeesuksen viesti oli syrjittyjen ja vähemmistöjen puolustaminen ja niin sen tulisi olla kirkonkin viesti. Silti kirkossamme on sallittu yhä viime vuosina naisten pappeutta vastustavien tahojen entistä pontevampi toiminta. Ja silti kirkkomme, valitettavasti viime keväänä erityisesti Lapuan hiippakunta, on torjunut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kieltämällä kirkkotilojen ovien avaamisen samansukupuolisten parien vihkimisille, aika tuoreesti Jyväskylässä. Tämä on surullista ja häpeällistä. Olen siitä pahoillani. Olen pahoillani paitsi lähimmäisenä, niin etenkin tämän Lapuan hiippakunnan seurakuntalaisena ja myös Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana.

Kun hallinto on toimissaan liian hidas, on erityisen tärkeää puolustaa arjen teoissa kaikkien olemassaoloa ja oikeutta rakkauteen. Sitä voidaan toteuttaa vaikka seurapenkin tasolta lähtevänä. Eiköhän me se osata.

—

Piispainkokouksen viime keväänä antama esitys kirkolliskokoukselle kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallista on pyrkimys saada seksuaalivähemmistöt kirkossa tasavertaisempaan asemaan. Esitystä on kritisoitu edelleenkin syrjinnän mahdollistamisesta, mutta esityksen toteutuessa kaikkialla Suomessa samansukupuolisilla pareilla olisi oikeus tulla papin vihkimänä vihityksi kirkkotiloissa, haluamassaan seurakunnassa.

Tulin helmikuussa valituksi kirkolliskokousedustajaksi ja niinpä olin toukokuisella kirkolliskokousviikolla mukana käymässä ja kuulemassa lähetekeskustelua piispojen esityksestä. Paikalla oli myös kirkon vaikuttajanuoria NAVI-verkostosta. Kannanottona keskusteluun nuoret teippasivat kirkolliskokoussalin oveen ex temporena tekemänsä lapun, jossa luki ’turvaton tila’. Vaikka keskustelu oli enimmäkseen asiallista, niin osa puheenvuoroista aiheutti nuorille kyyneliä. Samoin minulle. Meidän seksuaalivähemmistöjen kirkossa kohtaama puhe on paikoin todella julmaa. Vielä rajumpaa siitä tekee se, että julmatkin asiat puhutaan mukamas Raamatun suulla, ja toisinaan väitetään, että ne puhutaan rakkaudella.

—

Siispä kirkko – jonka tulee olla lähimmäisenrakkauden kirkko ja joka tekeekin paljon hyvää – kohtelee samanaikaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivästi. Lyö ja silittää. Silittää tarjotessaan paljon rakkaudellista ja hyvää. Tarjotessaan diakoniaa, sanoman rakastavasta Jumalasta, laupeuden tekoja, yhteyttä, armoa ja tarjotessaan myös nämä herättäjäjuhlat Herättäjä-Yhdistyksen, seurakuntien ja satojen talkoolaisten kautta. Toivottavasti täällä teillä kaikilla on mahdollisimman turvallinen tila.

—

Kirkolliskokouksen paikoin erikoisessakin avioliittokeskustelussa puhuttiin myös rukousmummoista ja rukouspapoista. Osa kirkolliskokousedustajista maalaili, että rukousmummot jättävät kirkon, kun kirkko hyväksyy homojen vihkimisen. Rukousmummojen puolustukseksi todettiin myös, että on paljon niitäkin rukousmummoja ja -pappoja, jotka rukoilevat palavasti sen puolesta, että kirkossamme jokainen saisi olla totta.

Kiitos siitä, että teitä lienee mukana myös näissä seuroissa. Kiitos teidän entisten nuorten ja nykyisten nuorten läsnäolosta. Mummot ja papat – ja tätä termiä tarkoitan käyttää tässä yleisterminä, viittaamatta siihen onko teillä lapsia tai lapsenlapsia ja viittamatta oikeastaan sukupuoleenkaan – ­kiitos sukupolvien yhteydestä; kiitos siitä, että täällä vanhat tukevat nuoria ja nuoret vanhoja, ja nämä sateenkaariseurat ovat meille kaikille yhteiset.

—

Kirkko lyö ja silittää, koska se on ihmisten kirkko. Me olemme kirkko, ja me ihmiset olemme paitsi rakastavia, myös raadollisia. Toiseen vuosituhannen vaihteen Nuori Yty -lehden numeroon me silloiset teinit valitsimme teemaksi lähimmäisen vastuun. Lähimmäisyys on tärkeimpiä asioita, mitä meillä ihmisillä on, ja mitä voimme toisillemme tarjota. Kun näemme, että toista ihmistä lyödään, oli se sitten sanoin tai teoin, meidän vastuumme on puuttua siihen. Ei hyväksytä syrjintää, ei hyväksytä hengellistä tai mitään muutakaan väkivaltaa. Ollaan lähimmäisiä toisillemme, sillä meistä jokainen on Jumalan kuva. Meistä jokainen on Jumalalle rakas.

Liisa Kuparinen

Facebooktwittermail

Kirkkovaltuustoaloite: Sateenkaariyhteyshenkilöitä Jyväskylän seurakuntaan

Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätettyä huhtikuussa 2024 kielteisesti Jyväskylän kirkkotilojen avaamisesta samansukupuolisten parien vihkimisille, Jyväskylän seurakunnassa on tarpeen muilla tavoin osoittaa tuki ja hyväksyntä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin
kuuluville.

Kirkon piirissä on paljon sateenkaari-ihmisiä satuttavaa puhetta, osin hengellistä väkivaltaakin, ja on tärkeää, että sateenkaarevat ihmiset löytävät seurakunnasta työntekijöitä, joiden tietävät osaavan tukea heitä ja joihin on turvallista olla yhteydessä.
Tuore tutkimus (Ani Iivanainen 2023; Kotimaa 23.5.2024) kertoo, että puolet sateenkaarevista kirkon työntekijöistä on kohdannut hengellistä väkivaltaa jopa kollegoiltaan tai esihenkilöiltään.

Sateenkaariyhteyshenkilöt voivat parantaa sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuutta, auttaa kokemaan hyväksyntää kirkon piirissä ja madaltaa kynnystä osallistua seurakunnan toimintaan. Sateenkaariyhteyshenkilöt ovat paitsi seurakuntalaisia varten, niin toimivat myös luottamushenkilöiden ja työntekijöiden tukena, kun jokin sateenkaareva asia pohdituttaa.

Koska Jyväskylän seurakunta on iso, yhteyshenkilöitä on syytä olla useampia, esimerkiksi alueittain tai työaloittain. Ainakin nuorisotyön sekä nuorten aikuisten työn parista on syytä löytyä sateenkaariyhteyshenkilöt, mieluusti myös perheneuvonnasta. Toki myös papistossa on tarpeen olla sateenkaariyhteyshenkilö. Vapaaehtoinenkin voi toimia yhteyshenkilönä.

Tällä hetkellä sateenkaariyhteyshenkilöitä on nimettynä seurakuntiin ainakin Helsingissä, Espoossa, Tampereella, Kotkassa, Porvoossa, Kajaanissa, Joensuussa, Mäntsälässä, Varkaudessa ja Sääksmäellä. Sateenkaariyhdistys Malkuksen Taakasta voimavaraksi -hankkeessa on tehty asiasta opas ”Miten edetä, jos haluat kehittää sateenkaariyhteyshenkilön toimenkuvaa omassa seurakunnassasi” (2021). Tällä hetkellä käynnissä oleva Voimavaraksi-jatkohanke (2022-24) pyrkii hengellisten ja uskonnollistaustaisten sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen mm. vertaistuen ja neuvonnan keinoin. Hankkeen verkkosivuilla on tarjolla maksutonta koulutusmateriaalia mm. sateenkaarisensitiivisyyden kehittämiseksi seurakunnissa ja hankkeen kautta on saatavilla myös laajempaa koulutusta seurakuntien sateenkaariyhteyshenkilöille.

Osa sateenkaariyhteyshenkilöistä voisi toimia samalla hengellisen väkivallan yhteyshenkilöinä tai hengellisen väkivallan yhteyshenkilöt voitaisiin nimetä erikseen. Myös tälle tukimuodolle on osoittautunut olevan seurakunnassa tarvetta ja usein hengellinen väkivalta osuu juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Toisaalta hengellinen väkivalta on laajempi teema ja koskettaa myös monia muita. Lisäksi yhteistyö hiippakunnan häirintäyhteyshenkilöiden kanssa on kannatettavaa.

Me tämän valtuustoaloitteen allekirjoittaneet esitämme, että
1) Jyväskylän seurakuntaan nimetään sateenkaariyhteyshenkilöt ja hengellisen väkivallan yhteyshenkilö vuoden 2024 aikana
2) tehtävä päivitetään nimettyjen henkilöiden toimenkuvaan
3) tehtävään nimetyt saavat koulutusta tehtävään
4) tieto yhteyshenkilöistä saatetaan helposti löydettäväksi seurakunnan verkkosivuille ja siitä tiedotetaan Henki & elämä -lehdessä.

Jyväskylässä 28.5.2024
Liisa Kuparinen ja 23 muuta kirkkovaltuutettua

Facebooktwittermail

Seurakunta luomakunnan varjelijana

Julkaistu Keskisuomalaisessa 4.11.2022 ja Suur-Jyväskylän Lehdessä 9.11.2022

Seurakuntavaalien äänestysaika on käsillä. Viime vaaleissa vain 13,5 % äänioikeutetuista jyväskyläläisistä käytti ääntään – nyt toivottavasti huomattavasti useampi.

Kun seurakuntavaaleissa jo 16-vuotiaat saavat äänestää, kannustetaan erityisesti nuoria vaaliuurnille. Seurakuntavaaleissa vaikutetaan myös siihen, millaisen maapallon jätämme nuorillemme. Jyväskylän seurakunta tekee merkittävää ympäristötyötä.

Seurakunnalle on juuri valmistunut luonto- ja eläinystävällinenkin metsästrategia, jossa määritellään mm. seurakunnan metsäarvot: vastuu luomakunnasta, metsien monimuotoisuuden vaaliminen, kirkon hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä, virkistyminen ja hiljentyminen sekä taloudellinen kestävyys.

Käytännön toimenpiteiksi määritimme metsien suojelun huomattavan lisäämisen, luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen. Lintujen pesimäaika säästetään metsänhoitotoimenpiteiltä ja luonnossa on tarjolla pyhiinvaelluspolkuja.

Strategian osana on kartoitettu useita metsänsuojelukohteita ja suojelun kokonaistavoitteeksi määritetty 30 %! Tulevalla kaudella on syytä huolehtia siitä, että suojelusuunnitelmat viedään käytäntöön asti.

Jyväskylän seurakunnalla on myös kirkon ympäristödiplomi sekä ympäristöohjelma, joka edellyttää ympäristön huomioimista kokonaisvaltaisesti seurakunnan kaikessa toiminnassa.

Ohjeita annetaan mm. ympäristöystävällisiin hankintoihin, uusiutuvan energian käyttöön, vastuulliseen sijoitustoimintaan, jätemäärän vähentämiseen ja ympäristöteemaisten tapahtumien järjestämiseen. Kaikista näistä Jyväskylän seurakunta kantaa nyt vastuuta.

Jyväskylän seurakunnan on syytä jatkaa aktiivisia toimia luomakunnan varjelemiseksi.

Ilmastokriisin, ja nyt myös energiakriisin vuoksi jokaisen Suomen seurakunnan tulee tarkastella kriittisesti energiankulutustaan. Seurakuntien kiinteistöjen osalta on etsittävä entistä huomattavasti pontevammin keinoja säästää paitsi energiakuluja, myös – ja ensisijaisesti – luontoa, mm. alentaen sisälämpötiloja, vähentäen kaiken energian kulutusta ja ottaen aurinkovoimaloita käyttöön.

Seurakuntavaaleissa vaikutetaan paitsi toiminnan painotuksiin, talouteen ja yhdenvertaisuuden nykyistä parempaan toteutumiseen, myös ympäristön tilaan – jos sinulla on äänioikeus, käytä ääntäsi!

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kirkkovaltuutettu, seurakunnan ympäristötyöryhmän puheenjohtaja ja seurakuntavaaliehdokas (Avara kirkko).

Facebooktwittermail

On aika avartaa kirkkoa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.9.2022

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 15.9., ja vaalit käydään 20.11.2022. Tuolloin valitaan ihmiset, jotka päättävät seurakuntien ja kirkon suunnasta seuraavina vuosina.

Näissä vaaleissa vihreät, vasemmisto, partiolaiset ja muut avarakatseisen kirkon rakentamiseen sitoutuneet ovat päättäneet perustaa yhteisen Avara kirkko -valitsijayhdistyksen.

Avara kirkko -lista lienee ainoa takuulista äänestäjille siitä, että jokainen listan ehdokas puolustaa kirkkoa, jossa kaikilla on samat oikeudet riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Haluamme myös säilyttää diakonia-avun tukemassa heitä, jotka ovat vaarassa tippua läpi yhteiskunnan muista turvaverkoista ja tukea kansainvälisen diakonian kautta maailman hädänalaisia. Nuorisotyö ja partio taas tarjoavat tärkeää yhteisöllisyyttä muuten sirpaleisessa maailmassa.

Tällä hetkellä kirkkovaltuuston päätöksenteko on harvojen käsissä. Edellisissä seurakuntavaaleissa vuonna 2018 äänestysprosentti oli Jyväskylässä 13,5. Jokaisen ehdolle lähtevän ja äänestäjän teko painaa siis erityisen paljon.

Jotta äänestysprosentti nousisi, tarvitaan lisää ehdokkaita, koska varmimmin lähdetään äänestämään tuttua, hyväksi koettua tyyppiä.

Lopputulos riippuu ehdokkaiden yhteisestä äänimäärästä, ja siihen päästään vahvalla ehdokasasettelulla.

Miksi itse kunkin kannattaa lähteä ehdolle? Kirkkovaltuustossa ja seurakunnan muissa luottamuselimissä päätetään seurakunnan taloudesta ja toiminnan päälinjoista, rakentamisesta ja kiinteistöistä, monista työntekijävalinnoista sekä ratkotaan yhdessä arvokysymyksiä.

Myös ympäristöasiat ovat seurakuntien päätöksenteossa iso mahdollisuus. Esimerkiksi tällä hetkellä Jyväskylän seurakunnassa valmistellaan uutta metsästrategiaa ja valmistaudutaan seurakunnan ympäristötyön väliauditointiin.

Kirkkovaltuutetut valitsevat maallikkojäsenet kirkolliskokoukseen, joka taas päättää valtakunnallisista kirkon linjauksista, muun muassa siitä, joko lähivuosina kirkon papit saisivat – sen oikeaksi kokiessaan – vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit. Nytkin näitä vihkimisiä tapahtuu, mutta vihkiessään pappi ottaa riskin varoituksen saamisesta tai jopa pappisoikeuksiensa menettämisestä.

Lähde sinäkin ehdolle mukaan rakentamaan kaikille avointa kirkkoa. Valitsijayhdistyksiin voit tutustua Jyväskylän seurakunnan vaalisivuilla.

Liisa Kuparinen, Reetta Suonpää, Irma Hirsjärvi

Kuparinen on kirkkovaltuutettu, KTT ja valitsijayhdistyksen yhteyshenkilö; Suonpää on kirkkovaltuutettu ja toimintaterapeutti; Hirsjärvi on kirkkovaltuuston varavaltuutettu, FT ja tutkija. Kaikki ovat Avara kirkko -valitsijayhdistyksen ehdokkaita Jyväskylästä.

Facebooktwittermail

Monet kristityt arvostavat sateenkaarikulttuuria

Julkaistu Keskisuomalaisessa18.8.2021

Jyväskylän uuden kaupunginhallituksen ensimmäisessä kokouksessa kaupunginhallituksen perussuomalaiset jäsenet Kaisa Garedew ja Janne Luoma-aho halusivat yhdessä kokoomuksen Kati-Erika Timperin ja keskustan Heidi Rentolan kanssa viranhaltijapäätöksen Pride-liputuksesta kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Garedew kertoi perustelleensa kaupunginhallituksessa tekemäänsä esitystä todeten: ”Sateenkaarikulttuuri loukkaa sellaisia, jotka kunnioittavat Jumalaa ja kristillisiä arvoja” (KSML 11.8.).

Tässä Garedew puhui suulla suuremmalla antaen ymmärtää tietävänsä yleisesti Jumalaa ja kristillisiä arvoja kunnioittavien loukkaantumisista.

Itse kristillisiä arvoja, muun muassa lähimmäisenrakkautta, kunnioittavana koen Garedewin lausunnon loukkaavaksi. Lausunto luo myös perusteetonta vastakkainasettelua.

TOTUUTENA EI VOI väittää, että yleisesti kristillisiä arvoja kunnioittavat vastustaisivat sateenkaarikulttuuria. Kristillisiä arvoja kunnioittavien joukko on moniääninen ja moninainen.

On totta, että monet kokevat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet kielteisinä, mutta yhtä lailla merkittävä osa kristillisiä arvoja kunnioittavista ei suinkaan loukkaannu sateenkaarikulttuurista vaan hyväksyy sen, kunnioittaa sitä tai elää sitä myös itse.

Pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa.

Myös evankelis-luterilaisen kirkon papistossa on kymmeniä pappeja, jotka ovat esimerkiksi jo vihkineet sateenkaaripareja (Kotimaa 28.9.2020). Puolet papistosta kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä (Lauta Kallatsan väitöskirja 2020).

JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTA on järjestänyt mm. sateenkaarimessuja Pride-viikoilla ja sellainen on ohjelmassa nytkin. Edellä mainitut esimerkit eivät kuvasta sateenkaarikulttuurista loukkaantumista vaan ymmärtääkseni pyrkimystä yhdenvertaisuuteen, mikä kaupungin viranhaltijapäätöksessäkin kuvattiin liputuksen yhdeksi perusteluksi.

Jatkossa olisi toivottavaa, että vaikka perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmät (KSML 14.8.) sekä yksittäiset kaupungin luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastustavatkin Pride-liputusta, pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa. Loukkaantumisen kokemuksen ei pidä väittää kuuluvan sellaiselle suuremmalle joukolle, jota kaupunginhallituksen jäsen ei kokonaisuudessaan edusta eikä tunne.

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen tohtori, kirkkovaltuutettu, varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen (vihr.).

 

Facebooktwittermail

Kirkkovaltuustoaloite: Jyväskylän seurakunnan edellytettävä tukemaltaan lähetystyöltä sitoutumista yhdenvertaisuuteen

 

Jätimme seuraavan “Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki” -valtuustoryhmässämme muotoilemamme kirkkovaltuustoaloitteen 12.1.2021

Naisten pappeus hyväksyttiin Suomen kirkossa vuonna 1986, mutta osa kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei edelleenkään hyväksy naisia pappisvirkoihinsa eikä toimi naispappien kanssa yhteistyössä.

”Yhteinen todistus – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus 2018” toteaa, että kirkon lähetystyötä toteutettaessa noudatetaan pappisvirkaa koskevia periaatteita: ”seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöt toimivat kirkon päätöksen (1986 pappisviran avaaminen naisille) ja seurakuntien käytäntöjen mukaisesti”. Kirkon uudessa vuoteen 2026 ulottuvassa ”Ovet auki” -strategiassa taas todetaan: ”Edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa”, ”Toimimme aktiivisesti vihaa ja syrjintää vastaan” ja ”sukupuolten välinen tasa-arvo nimenomaan kristinuskoon palautuvana arvona on syytä tuoda esille globaalissa keskustelussa”.

On ristiriitaista, että Jyväskylän seurakunta tukee lähetysjärjestöjä, jotka eivät ole sitoutuneet jo vuonna 1986 voimaan tulleeseen virkakäsitykseen eivätkä noudata kirkon strategian henkeä. Kun naisia ei hyväksytä papin tehtävään, toimitaan myös vastoin Yhdenvertaisuuslakia, joka työnantajuuden osalta velvoittaa niin kirkkoa, seurakuntia kuin kirkollisia järjestöjäkin.

Jyväskylän seurakunta itse noudattaa toiminnassaan Lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, jossa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä, sekä Yhdenvertaisuuslakia, joka kieltää syrjinnän mm. seksuaalisen suuntautumisen perusteella (Jyväskylän seurakunnan Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2020). Lähetyksen peruslinjaukseenkin peilaten on asianmukaista edellyttää samaa käytäntöä lain noudattamisesta myös Jyväskylän seurakunnan tukemilta lähetysjärjestöiltä.

Jyväskylän seurakunta on kirkkovaltuuston kokouksessa 15.12.2019 päättänyt, että ”jatkossa yhdenvertaisuuskysymykset huomioidaan jo (lähetystyön) sopimuksia ja avustuksia valmisteltaessa”. Tämä päätös on jäänyt toteuttamatta vielä vuonna 2020, mutta päätös on syytä ottaa huomioon myös tämän aloitteen taustana.

Esitettävät toimenpiteet:

Esitämme, että Jyväskylän seurakunta pyytää jokaiselta lähetystyötä tekevältä järjestöltä, jota seurakunta harkitsee taloudellisesti avustavansa tai joka on seurakunnalta avustusta hakemassa, lausunnon siitä, miten järjestö suhtautuu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiin. Erityisesti tämä tarkoittaa suhtautumista naisten pappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin.

Lähetysjärjestöiltä voisi kysyä:

  1. Hyväksyykö järjestönne naispapit järjestönne läheteiksi, työntekijöiksi ja toimimaan pappeina? Tekeekö järjestönne yhteistyötä naispappien kanssa?
  2. Millainen on koulutussisältö, jota tarjotaan järjestönne läheteille? Minkälaiseen lähetystehtävään tai kristinuskon levittämistyöhön lähettinne koulutetaan? Miten järjestönne suhtautuu kohdemaiden paikallisiin kulttuureihin?
  3. Mikä on järjestönne näkemys seksuaalivähemmistöistä? Hyväksyttekö seksuaalivähemmistöihin kuuluvan henkilön järjestönne työntekijäksi, papiksi ja lähetystyöhön?

Jyväskylän seurakunta päättää tukea jatkossa vain sellaisten järjestöjen lähetystyötä, jotka ovat sitoutuneet kirkon virkakäsitykseen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.

Lähetystyön avustuksia jaettaessa on syytä ottaa huomioon nykyistä vahvemmin myös kansainvälinen diakoniatyö ja muut kuin kirkon viralliset lähetysjärjestöt, kuten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneet körttien Herättäjä-Yhdistys sekä Kirkon Ulkomaanapu ja Merimieskirkko.

Jyväskylässä 12.1.2021

Liisa Kuparinen ja 15 muuta allekirjoittajaa

Facebooktwittermail

Kirkon jatkettava toimia ympäristön puolesta

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 9.11.2018

Käynnissä olevat seurakuntavaalit ovat vaalit myös ilmaston ja kirkon yhdenvertaisuuden puolesta. Niin kirkko valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti kuin myös Jyväskylän seurakunta paikallisesti tekevät paljon yhteiskunnallista ja inhimillistä hyvää, vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa onkin vielä merkittävästi kohentamista.

Jyväskylän seurakunta on myös ympäristödiplomiseurakunta eli seurakunnassa noudatetaan kirkon oman ympäristöjärjestelmän vaatimuksia. Toiminnassa otetaan siis monin paikoin huomioon ympäristönäkökohdat. Parantamisen varaa on silti tässäkin.

Tiedämme, että ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire. Myös Jyväskylän seurakunnalla on tässä työssä merkittävä rooli. Olen iloinen siitä, että aiemmin tänä vuonna kirkkovaltuusto päätti, jättämäni aloitteen pohjalta, edistää seurakunnan metsäalueen suojelua Korpilahdella.

MERKITTÄVÄ VAIKUTTAMISEN paikka on myös seurakunnan ruokatarjoiluissa. Edellisessä kirkkovaltuuston kokouksessa jätin 15 muun kirkkovaltuutetun allekirjoittaman aloitteen seurakunnan tarjoilujen muuttamisesta ilmastoystävällisemmiksi ja eettisemmiksi.

Seurakunta tarjoaa tilaisuuksissaan ruokaa tai muuta evästä. Liharuoka on vaikuttanut olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka tiedämme liharuuan ilmastokuormituksen olevan huomattavasti suuremman kuin Suomessa tuotetun kasvisruuan.

Lisäksi seurakunnan toiminnassa on mukana paljon heitä, joille kasvisruokavalio on ilmastoeettinen, eläineettinen tai terveydellinen valinta, mutta jotka on nykyisin liian usein jätetty huomiotta.

Valtuustoaloitteessa esitimme muun muassa, että seurakunnan tulee vähentää huomattavasti lihan osuutta ruokatarjoiluissaan ja silloin kun lihaa tarjotaan, asettaa aina kasvisvaihtoehto tarjolle. Leiritoimintaa lukuun ottamatta kaikki ruoka voisi olla lihatonta.

Edelleen seurakunnan on syytä suosia yhä useammin lähiruokaa keskisuomalaisilta tuottajilta, luomua, Reilun kaupan tuotteita ja muita ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja ilmastovaikutusten kannalta vastuullisia tuotteita.

Hävikkiruuan syntymistä seurakunnan on syytä ehkäistä esimerkiksi tarjoamalla ylijäämäruokaa mahdollisuuksien mukaan diakonia-apuna. Kirkon on etsittävä aktiivisesti yhä uusia keinoja kohentaa toimintaansa ilmastokysymyksissä, sillä tehtäviimme kuuluu luomakunnan varjelu.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu, seurakuntavaaliehdokas
valitsijayhdistys Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki
JyväskyläFacebooktwittermail

Kirkkovaltuustoaloite: Seurakunnan ruokatarjoilut ilmastoystävällisemmiksi ja eettisemmiksi

Laatimani ja Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuustossa 9.10.2018 jättämäni kirkkovaltuustoaloite

Jyväskylän seurakunta on ympäristödiplomiseurakunta. Tämä on hienoa. Kirkon ja seurakuntien tuleekin, jo Raamatun opetusten mukaan, kantaa vastuuta luomakunnasta. Ympäristödiplomista huolimatta Jyväskylän seurakunta voi yhä parantaa toimintaansa vastuullisuudessa suhteessa ympäristöön.

Tässä aloitteessa esitämme useita keinoja parantaa seurakunnan ilmastoystävällisyyttä ja eettisyyttä ruokatarjoiluihin liittyen. Esitämme, että:

  • Seurakunta alkaa suosia yhä useammin lähiruokaa keskisuomalaisilta tuottajilta. Tämä voi vähentää kuljetuksista koituvia päästöjä ja tämä tukee paikallista elinvoimaa ja työllisyyttä.
  • Aina kun tarjolla on lihaa, on tarjolla myös kasvisvaihtoehto. Jos jo tapahtumailmoituksessa mainitaan liharuoka, mainitaan myös kasvisruoka. Seurakunnan toiminnassa on mukana paljon ihmisiä, jotka noudattavat kasvis- tai vegaaniruokavaliota ja heidät tulee huomioida yhtä lailla lihaa syövien kanssa.
  • Lihan tarjoamista vähennetään huomattavasti ja korvataan kasvisruualla. Kun kyse on ei-leirimuotoiseen tapahtumaan kuuluvasta ruokatarjoilusta kyse, tarjolle asetetaan vain kasvisruoka. Myös kirkon ilmasto-ohjelma suosittelee ruokavaliota, jossa lihatuotteet ovat enemmän mausteen kuin pääruoan asemassa (Kirkon ympäristödiplomin käsikirja 2012).
  • Kokousten kahvitarjoiluiden yhteydessä ei tarjota lihaa missään muodossa. Esim. usein tarjoiluihin kuuluvat voileivät tai pasteijat tarjotaan ilman lihaleikkelettä tai lihatäytettä.
  • Ruokatarjoilujen yhteydessä järjestetään esille aina asianmukainen jätelajittelu: vähintään biojäte ja sekajäte erikseen. Nyt tässä on ollut puutteita.
  • Reilun kaupan tuotteet pidetään yhä valikoimissa ja mahdollisuuksien mukaan suositaan myös muita tuottajan toimeentuloa varmistavia tuotteita.
  • Hankinnoissa suositaan luomua. Lisäksi suositaan muita ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja ilmastovaikutusten kannalta vastuullisia Esimerkiksi kananmunien kohdalla hankitaan vain vapaan kanan munia, mieluiten ulkokanaloista tai luomukanaloista.
  • Lehmänmaidon lisäksi tarjolla on aina myös kasvispohjainen vaihtoehto, kuten kauramaito. Ilmastonmuutoksen hidastamisen lisäksi näin otetaan huomioon mm. vegaanit ja maitoproteiiniallergikot.
  • Hävikkiruuan syntymistä ehkäistään esimerkiksi tarjoten ylijäämäruokaa seurakunnan kokoontumisissa ja mahdollisuuksien mukaan diakonia-apuna. Lisäksi huolehditaan ruuan esilläpidossakin elintarviketurvallisten tarjoilulämpötilojen pysymisestä, jotta vältetään tarve heittää ruokaa pois.
  • Turhaa pakkausmateriaalien käyttöä vältetään erityisesti ympäristöhaitallisen muovin osalta, esim. ei käytetä tarpeetonta kelmumuovia voileipien ympärillä.

Liisa Kuparinen, kirkkovaltuutettu
Allekirjoittajina myös 15 muuta kirkkovaltuutettuaFacebooktwittermail

Luontolahja 100-vuotiaalle Suomelle: luonnonsuojelualueen tai -alueiden perustaminen

Aloite kirkkovaltuustoon 10.10.2017

Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaan kuuluu Ympäristöministeriön Luontolahjani satavuotiaalle -kampanja, jossa kannustetaan maanomistajia perustamaan luonnonsuojelualueita. Kampanjassa kannustetaan myös seurakuntia antamaan luontolahja satavuotiaalle Suomelle.

Kampanjan esittelytekstin mukaan: ”Suojeltava alue voi olla esimerkiksi erityisen luonnonkaunis, sillä voi elää tai olla harvinainen eliölaji, alueella on erikoinen luonnonmuodostuma tai sen suojelu voidaan katsoa muusta syystä luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.” ELY-keskus antaa neuvontaa maanomistajille ja tekee suojelualueiden perustamiseen liittyvät päätökset. Kampanjasta on luettavissa lisätietoja ja ohjeita osoitteesta www.luontolahjani.fi.

Jyväskylän seurakunnan maanomistuksessa kampanjaan sopivia alueita voisivat olla esimerkiksi Korpilahden Elliniemen kärki (kartoitettu ELY-keskuksen kanssa v. 2012 ja merkitty suojeltavaksi alueeksi kaavassa) ja sen viereinen rantakaista tonttien ja vesistön välissä sekä Korpilahden Vespuolella Pieni Hanslampi (metsakartat.fi, listattu mahdolliseksi suojelukohteeksi v. 2015 virallisen soidensuojeluohjelman täydennysohjelmaesityksenä). Muitakin sopivia kohteita toki voi olla.

Jos suojelupäätöstä ei ehdittäisi kuluvan vuoden aikana tehdä, ei se silti vähennä lahjan arvoa. Toivottavaa kuitenkin on asiassa eteneminen ripeästi, ja koska seurakunnan maanomistusten alueita on kartoitettu Keski-Suomen ELY-keskuksen ja luonnonsuojelujärjestöjen kanssa melko tuoreesti, on ripeää toimintaa tukevat tiedot jo kohtuullisesti olemassa.

Suojelupäätöstä tukee tietysti myös se, että Jyväskylän seurakunta on ympäristödiplomiseurakunta. Vähintään yhtä tärkeä on Raamatusta nouseva kehotus varjella luomakuntaa.

Kiitos aloitteen valmistelussa auttaneille seurakuntalaisille ja kuntalaisille.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylän seurakunta perustaa omistamilleen alueille uuden luonnonsuojelualueen tai luonnonsuojelualueita Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi.

Liisa Kuparinen
ja allekirjoittajina 13 muuta Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuutettuaFacebooktwittermail