Category Archives: mielipidekirjoitus

Monet kristityt arvostavat sateenkaarikulttuuria

Julkaistu Keskisuomalaisessa18.8.2021


Jyväskylän uuden kaupunginhallituksen ensimmäisessä kokouksessa kaupunginhallituksen perussuomalaiset jäsenet Kaisa Garedew ja Janne Luoma-aho halusivat yhdessä kokoomuksen Kati-Erika Timperin ja keskustan Heidi Rentolan kanssa viranhaltijapäätöksen Pride-liputuksesta kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Garedew kertoi perustelleensa kaupunginhallituksessa tekemäänsä esitystä todeten: ”Sateenkaarikulttuuri loukkaa sellaisia, jotka kunnioittavat Jumalaa ja kristillisiä arvoja” (KSML 11.8.).

Tässä Garedew puhui suulla suuremmalla antaen ymmärtää tietävänsä yleisesti Jumalaa ja kristillisiä arvoja kunnioittavien loukkaantumisista.

Itse kristillisiä arvoja, muun muassa lähimmäisenrakkautta, kunnioittavana koen Garedewin lausunnon loukkaavaksi. Lausunto luo myös perusteetonta vastakkainasettelua.

TOTUUTENA EI VOI väittää, että yleisesti kristillisiä arvoja kunnioittavat vastustaisivat sateenkaarikulttuuria. Kristillisiä arvoja kunnioittavien joukko on moniääninen ja moninainen.

On totta, että monet kokevat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet kielteisinä, mutta yhtä lailla merkittävä osa kristillisiä arvoja kunnioittavista ei suinkaan loukkaannu sateenkaarikulttuurista vaan hyväksyy sen, kunnioittaa sitä tai elää sitä myös itse.

Pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa.

Myös evankelis-luterilaisen kirkon papistossa on kymmeniä pappeja, jotka ovat esimerkiksi jo vihkineet sateenkaaripareja (Kotimaa 28.9.2020). Puolet papistosta kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä (Lauta Kallatsan väitöskirja 2020).

JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTA on järjestänyt mm. sateenkaarimessuja Pride-viikoilla ja sellainen on ohjelmassa nytkin. Edellä mainitut esimerkit eivät kuvasta sateenkaarikulttuurista loukkaantumista vaan ymmärtääkseni pyrkimystä yhdenvertaisuuteen, mikä kaupungin viranhaltijapäätöksessäkin kuvattiin liputuksen yhdeksi perusteluksi.

Jatkossa olisi toivottavaa, että vaikka perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmät (KSML 14.8.) sekä yksittäiset kaupungin luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastustavatkin Pride-liputusta, pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa. Loukkaantumisen kokemuksen ei pidä väittää kuuluvan sellaiselle suuremmalle joukolle, jota kaupunginhallituksen jäsen ei kokonaisuudessaan edusta eikä tunne.

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen tohtori, kirkkovaltuutettu, varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen (vihr.).

 

Facebooktwittermail

Nyt on autettava ikäihmisiä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.6.2021


Kun puhumme ikäihmisten hyvinvoinnista, emme voi sivuuttaa koronapandemiaa. Vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyttä selvittäneen THL:n kyselyn (HS 28.3.) mukaan vanhusten kokema yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana.

Useampi kuin joka kolmas oli kyselyn mukaan kokenut yksinäisyyttä, kun aiemmin itsensä yksinäiseksi koki joka viides. Palvelutaloissa asuvista vanhuksista 36 prosenttia ja kotihoidon asukkaista 20-40 prosenttia kärsii yksinäisyydestä ainakin toisinaan.

Tulos ei yllätä. Jo yli vuoden verran meistä monet ovat kärsineet kohtaamisten vähentymisestä, mutta kehotus eristäytyä on iskenyt erityisesti ikääntyneisiin.

KOTONAAN asuvia ikäihmisiä on kehotettu olemaan tapaamatta lapsiaan, lapsenlapsiaan ja ystäviään. Hoivayksiköissä asuvilta tapaamiset on estetty ison osan vuotta jopa täysin.

Syy on sinänsä ollut perusteltu. Pandemia on ollut kriisi, joka on vaatinut tiukkuutta ihmisten terveyden ja hengen suojelemiseksi. Inhimillinen hinta on kuitenkin ollut kova.

Ikääntyneiden yhteys myös yhteiskunnallisiin verkostoihin on ohentunut. Pandemian aikana on kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kohtaavaa toimintaa ajettu alas. Välttämättä mikään taho ei enää tiedä, kuinka ikäihmisellä menee.

Tarvetta kohtaamisille olisi ollut. Esimerkiksi SPR:n ystäväpalveluun tulleiden pyyntöjen määrä on lisääntynyt.

Surullista on, että normaali ystävävälitys ei ole ollut mahdollista. Ystävätoiminnan on täytynyt nojata puheluihin, ja ne ovatkin olleet tärkeitä monille ikäihmisille. Hienoa on, että myös Jyväskylän seurakunta on ottanut puhelimella kuulumisten kysymisen vahvemmin osaksi toimintaansa.

Kun korona on vienyt terveydenhuollon resursseja, määritellyissä hoitotakuuajoissa ei ole pysytty. Kiireettömään hoitoon ei ole voitu välillä antaa aikoja ollenkaan, jolloin pitkäaikaissairaudet ja alkavat vaivat ovat päässeet pahenemaan. Hoitovelkaa on syntynyt.

NYT ON jälkihoidon aika. Koska kuntien taloustilanne on tiukka, on tarpeen etsiä uusia tapoja ensin selvittää ikääntyneiden tilanne ja avuntarve ja sitten fiksut tavat kohtaamisiin ja terveydenhoitoon.

Tehokas keino kartoittaa kerralla ison joukon avuntarve on tekstiviestikyselyt, jotka ovatkin jo Jyväskylän kaupungin työkalupakissa. Digitalisaatio tarjoaa tehokkaita tapoja seurata ja tukea terveyttä. Se ei kuitenkaan sovi kaikille eikä voi koskaan kokonaan korvata ihmisten kohtaamista kasvokkain.

Korona-aika on tehnyt monet aiempaa aremmiksi. Uutena keinona on hyvä ottaa eläimiä mukaan helpottamaan yhteyden luomista ikäihmisiin.

Tässä julkinen sektori voi tehdä yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa. Kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyötä on muutenkin hyvä vahvistaa.

Jälkimmäisten rokoteannosten antaminen tarjoaa myös oivan tilaisuuden kohdata ikäihmisiä. Silloin on tärkeä kysyä vanhukselta avuntarpeesta ja tarvittaessa ohjata avun piiriin.

Riitta Lätti ja Liisa Kuparinen

Kirjoittajat ovat jyväskyläläisiä kuntavaaliehdokkaita (vihr.). Lätti on SPR:n ystävävälittäjä ja eläkeläinen, Kuparinen on KTT, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.

Facebooktwittermail

Kirkon jatkettava toimia ympäristön puolesta

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 9.11.2018


Käynnissä olevat seurakuntavaalit ovat vaalit myös ilmaston ja kirkon yhdenvertaisuuden puolesta. Niin kirkko valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti kuin myös Jyväskylän seurakunta paikallisesti tekevät paljon yhteiskunnallista ja inhimillistä hyvää, vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa onkin vielä merkittävästi kohentamista.

Jyväskylän seurakunta on myös ympäristödiplomiseurakunta eli seurakunnassa noudatetaan kirkon oman ympäristöjärjestelmän vaatimuksia. Toiminnassa otetaan siis monin paikoin huomioon ympäristönäkökohdat. Parantamisen varaa on silti tässäkin.

Tiedämme, että ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire. Myös Jyväskylän seurakunnalla on tässä työssä merkittävä rooli. Olen iloinen siitä, että aiemmin tänä vuonna kirkkovaltuusto päätti, jättämäni aloitteen pohjalta, edistää seurakunnan metsäalueen suojelua Korpilahdella.

MERKITTÄVÄ VAIKUTTAMISEN paikka on myös seurakunnan ruokatarjoiluissa. Edellisessä kirkkovaltuuston kokouksessa jätin 15 muun kirkkovaltuutetun allekirjoittaman aloitteen seurakunnan tarjoilujen muuttamisesta ilmastoystävällisemmiksi ja eettisemmiksi.

Seurakunta tarjoaa tilaisuuksissaan ruokaa tai muuta evästä. Liharuoka on vaikuttanut olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka tiedämme liharuuan ilmastokuormituksen olevan huomattavasti suuremman kuin Suomessa tuotetun kasvisruuan.

Lisäksi seurakunnan toiminnassa on mukana paljon heitä, joille kasvisruokavalio on ilmastoeettinen, eläineettinen tai terveydellinen valinta, mutta jotka on nykyisin liian usein jätetty huomiotta.

Valtuustoaloitteessa esitimme muun muassa, että seurakunnan tulee vähentää huomattavasti lihan osuutta ruokatarjoiluissaan ja silloin kun lihaa tarjotaan, asettaa aina kasvisvaihtoehto tarjolle. Leiritoimintaa lukuun ottamatta kaikki ruoka voisi olla lihatonta.

Edelleen seurakunnan on syytä suosia yhä useammin lähiruokaa keskisuomalaisilta tuottajilta, luomua, Reilun kaupan tuotteita ja muita ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja ilmastovaikutusten kannalta vastuullisia tuotteita.

Hävikkiruuan syntymistä seurakunnan on syytä ehkäistä esimerkiksi tarjoamalla ylijäämäruokaa mahdollisuuksien mukaan diakonia-apuna. Kirkon on etsittävä aktiivisesti yhä uusia keinoja kohentaa toimintaansa ilmastokysymyksissä, sillä tehtäviimme kuuluu luomakunnan varjelu.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu, seurakuntavaaliehdokas
valitsijayhdistys Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki
JyväskyläFacebooktwittermail

Valon kaupunki -show myös uudenvuoden vastaanottoon

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 27.5.2018


Seuraavaksi Valon kaupunki -konseptia voisi laajentaa kaupungin järjestämään uudenvuoden vastaanottoon. Maailmalla on tästä jo esikuvia: vuosien 2017 ja 2018 vaihteessa ilotulitus korvattiin lasershow’lla mm. Linköpingissä ja Dubaissa.

Jyväskylän kaupunki on perinteisesti järjestänyt vuoden vaihtuessa ilotulituksen Jyväskylän keskustassa. Ilotulitus tuo monille kaupunkilaisille iloa, mutta samaan aikaan se aiheuttaa myös monia haittoja.

Näkyvän roskan lisäksi ilotulitus aiheuttaa hiukkaspäästöjä. Saksan ympäristövirasto on ilmoittanut, että uudenvuoden ilotulitteiden hiukkaspäästöt vastaavat noin 15 prosenttia liikenteen koko vuoden hiukkaspäästöistä. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden ilmansuojeluasiantuntijan mukaan Helsingissä hiukkaspäästöt voivat olla pienellä alueella yli 20-kertaisia uudenvuodenyönä.

Ilotulitteista tekee vaarallisia hengitettäessä se, että monet hiukkasista ovat hyvin pieniä, halkaisijaltaan vain yhden mikrometrin kokoisia, ja ne päätyvät syvälle keuhkoihin. Ilotulittamista on ilmanlaatusyistä jo rajoitettu eri puolilla maailmaa.

Myös ilotulituksen aiheuttama meluhaitta on laaja. Ilotulituksen aiheuttama melu aiheuttaa pelkoa monille eläimille. Esimerkiksi monet koirat tarvitsevat rauhoittavia lääkkeitä uudenvuodenyönä.

Kaupalliset toimijat kuten kauppakeskukset järjestävät muulloinkin vuoden mittaan ilotulituksia, joilla on vastaavat haitat. Jyväskylän kaupunki voisi näyttää asiassa mallia uudesta toimintatavasta ja olla strategiansa mukaisesti rohkeasti aikaansa edellä.

Haittojen estämiseksi ja imagonsa kehittämiseksi Jyväskylän kaupungin tulee korvata järjestämänsä uudenvuoden ilotulitus valotaideteoksella.

Taideteos voidaan liittää osaksi Valon kaupunki -kokonaisuutta. Se tukee myös Jyväskylän kaupungin resurssiviisauden tavoittelua, jonka mukaan kaupunki haluaa olla viimeistään vuonna 2050 jätteetön, päästötön ja ylikulutukseton kestävän hyvinvoinnin kaupunki.

Esitämme kaupunginvaltuuston kyselytunnilla 28.5. kysymyksen vuodenvaihteen ilotulituksen korvaamisesta valoshow’lla.

Liisa Kuparinen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Irene Hallamäki
Raisa Ojaluoto
varavaltuutetut (vihr.)

Vesa Kaakkuriniemi
Greenpeace, vapaaehtoinen

Jyväskylä

Facebooktwittermail

Verkosta apu terveydenhuoltoon

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 18.2.2018


Terveydenhuollon palveluita kehitetään tällä hetkellä aktiivisesti niin maakuntien kuin kuntienkin tasoilla.

Jyväskylän valinnanvapauskokeilu antaa osaltaan tärkeää tietoa tätä palvelukehitystä silmällä pitäen.

Valinnanvapauskokeilusta saatavia kokemuksia onkin syytä seurata tarkasti. Kokeilun yksityisistä palveluntarjoajista on hyvä ottaa soveltuvin osin vertailukohtaa myös julkisen puolen palveluntuotantoon.

On asioita, jotka julkisella toimivat paremmin, ja on asioita, joissa yksityinen palveluntarjoaja on ottanut käyttöön toimintatavat, joita olisi hyvä harkita julkisellakin puolella.

On tärkeää, että julkinen terveydenhuoltomme säilyy laadukkaana, että sen tavoitettavuutta voidaan parantaa ja työntekijöiden kuormittuneisuutta vähentää.

Moni yksityinen sote-palveluiden tuottaja on ottanut käyttöön verkkovälitteiset vastaanotot.

Valinnanvapauskokeilussa mukana oleva Medics24 perustaa toimintansa huomattavassa määrin verkkoon tarjoten videoyhteydellä niin lääkäri- kuin hoitajavastaanototkin.

Lisäksi esimerkiksi Terveystalo tarjoaa chat-yhteyttä lääkäreihin, ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on jo pitkään hyödyntänyt videoyhteyksiä kontaktissa muun muassa ihotautilääkäreihin ja psykologeihin kertoen pyrkimyksikseen ajan ja rahan säästämisen.

Jyväskylän terveysasemilla verkkovälitteinen vastaanotto olisi hyödyksi esimerkiksi tilanteissa, joissa työssäkäyvä vanhempi joutuu jäämään hoitamaan sairasta lasta kotiin ja tarvitsee tästä todistuksen työnantajalle.

Tällä hetkellä tämän hoitolomatodistuksen saamista varten lapsi täytyy viedä terveysasemalle myös tavallisen kotona hoidettavan flunssan tai vatsataudin kohdalla jo heti taudin alkaessa, vaikka pelkkä lepo olisi näissä tilanteissa useimmiten parasta hoitoa.

Tällöin kuormittuvat niin lapsi, vanhempi kuin terveydenhuoltokin, ja epidemioiden leviämisriski kasvaa.

Jotta näitä tilanteita voitaisiin sujuvoittaa, jätimme kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa esitimme, että Jyväskylän kaupunki selvittää mahdollisuudet verkkovälitteisen vastaanottotoiminnan aloittamisesta ja pyrkii aloittamaan asiasta kokeilujakson.

Liisa Kuparinen (vihr.)
Antti Törmälä (vihr.)
Arto Lampila (pir.)
kaupunginvaltuutetut
Jyväskylä

Facebooktwittermail

Lihansyönnin vähentäminen on terveellinen ekoteko

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 13.11.2017


Presidentti Sauli Niinistö kertoi 29.10. Twitterissä syövänsä lihaa vain kerran viikossa. Presidentti antaa näin hyvää esimerkkiä siitä, kuinka omia elintapojaan voi helposti muuttaa paitsi terveellisemmiksi myös ekologisesti ja eettisesti kestävämmiksi.

Muun muassa valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja syöpäjärjestöjen mukaan suomalaiset syövät terveytensä kannalta liikaa erityisesti punaista lihaa, jopa 30 prosenttia enemmän kuin olisi hyväksi. Erityisesti lihajalosteissa on monia haitallisia lisäaineita, ja punaisen lihan sisältämät rasvahapot altistavat kehon pitkäkestoiselle tulehdukselle.

Kasvisten syönti taas tuo mukanaan monenlaisia hyödyllisiä ravintoaineita ja vatsaystävällisiä kuituja.

Lihansyönnin vähentäminen on yksinkertainen ekoteko. WWF:n mukaan ruoan tuotanto aiheuttaa ilmastoa kuormittavista päästöistä noin viidenneksen; osuus on yhtä suuri kuin liikenteellä.

Lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden tuottaminen kuluttaa paljon energiaa ja vettä ja rasittaa ilmastoa huomattavasti enemmän verrattuna kasvisten viljelyyn.

Vähentämällä lihansyöntiä ja lisäämällä kasviksia keventää myös ruokalaskun loppusummaa. Erityisesti näin käy, jos valitsee kasviksensa sesongin mukaan esimerkiksi Satokausikalenterin idean pohjalta.

Siirtyminen liharuuista enemmän kasviksiin voi olla monelle myös uusien makuelämysten aikaa: ravintoloiden kasvisruokavalikoima alkaa olla monin paikoin jo erinomainen. Oma kysymyksensä on tietenkin ruuaksi kasvatettujen eläinten hyvinvointi ja elämän arvo.

Puheet lihansyönnin ja muiden eläinperäisten tuotteiden käytön vähentämisestä herättävät aina huolen suomalaisesta ruoantuotannosta ja maataloustuottajien elinkeinosta.

Suomessa vallitsee vahva kansallinen yksimielisyys siitä, että haluamme syödä täällä tuotettua, puhdasta ja terveellistä ruokaa. Se voi olla myös vientivalttimme, ja tuotannon edellytyksistä on huolehdittava.

Eläinperäisen ruuan osuus tulee luultavasti tulevaisuudessa pienenemään, ja maataloustuottajia on tuettava tässä siirtymävaiheessa.

Jo nyt on käynnissä useita tutkimushankkeita mm. Suomen Luonnonvarakeskuksessa, joissa tutkitaan erilaisten kasvisproteiinien ja valkuaiskasvien viljelymahdollisuuksia meidän ilmastossamme.

Onnistuneita esimerkkejä uudistuneesta tuotannosta ovat muun muassa kuminan viljelyn voimakas kasvu ja vienti ja nyhtökauran ja härkäpavun suuri suosio.

Voi olla, että tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen eteneminen pakottaa ihmiset muuttamaan ruokavaliotaan ja kulutustottumuksiaan radikaalisti. Vähittäinen muutos ekologisempaan suuntaan on aina helpompi.

Lihansyönnin vähentäminen on yksinkertainen valinta, jota kukaan tuskin tulee katumaan. Moni valinnan jo tehnyt katuu ainoastaan, että ei tehnyt sitä jo aikaisemmin.

Hannele Vestola
Liisa Kuparinen
maakuntavaltuutetut (vihr.)
JyväskyläFacebooktwittermail

Jyväskylä on myös eläinten kaupunki

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 9.11.2017


Kaupunginvaltuusto äänesti uuden strategian hyväksyneessä kokouksessaan myös siitä, lisätäänkö eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen osaksi strategiaa (KSML 1.11.). Tein kokouksessa em. esityksen, jota vihreästä ryhmästämme sekä perussuomalaisista oli ehdotettu mukaan jo strategiantyöstöprosessin aiemmissa vaiheissa.

Lopputulemahan oli, että strategiassa ei eläimiä mainita jatkossakaan; vihreistä, vasemmistoliitosta, perussuomalaisista ja piraattipuolueesta saatu kannatus lisäykselle ei riittänyt. Olin pettynyt siihen, että yksikään SDP:n, kokoomuksen, keskustan tai KD:n valtuutettu ei äänestänyt eläinlisäyksen puolesta.

Tässä ei silti ole koko totuus. Sosiaalisessa mediassa esitetty väite siitä, että he, jotka eivät lisäyksen puolesta äänestäneet, olisivat eläimiä vastaan, ei ole ihan reilu. Useat heistä, jotka eivät eläimiä strategiaan puoltaneet, kertoivat minulle silti haluavansa, että eläimistä pidetään Jyväskylässä huolta.

Tämä on tärkeää muistaa tulevina vuosina, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat eläimiin: niin luonnonvaraisiin, koti- ja lemmikkieläimiin kuin myös tuotantoeläimiin. Näitä päätöksenteon paikkoja on useita.

Lakisääteistä eläinlääkäripäivystystä kilpailutettaessa on yhä paremmin otettava huomioon myös laatukriteerit. Eläinsuojeluvalvontaan on suunnattava eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi riittävä määrä resursseja. Vapaaehtoistoimijoiden avuksi myös kaupungin on syytä ottaa vastuuta luonnonvaraisten eläinten pelastustehtävistä.

Vaikutuksiltaan vielä merkittävämpi on tuotantoeläinten hyvinvoinnista huolehtiminen. Jyväskylä tarjoaa ruokapalveluidensa kautta päivittäin 23 600 ateriaa. Eläinten kannalta hyvillä hankinnoilla, esimerkiksi luomutuotantoa yhä enemmän suosimalla ja eettisyyskriteerejä painottamalla, pystymme ohjaamaan satojentuhansien tuotantoeläinten elinolosuhteita paremmiksi.

Eläimet ovat myös ihmisten hyvinvointitekijä ehkäisten mielenterveysongelmia, liikuttaen ja vähentäen yksinäisyyttä. Eläimet eivät pysty pitämään itse puoliaan. Siksi meidän on syytä huolehtia myös eläimistä.

Liisa Kuparinen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Jyväskylä

Facebooktwittermail

Työelämä kaipaa juuri nyt vastuullisia työnantajia

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 29.1.2017


Nyt tarvitaan tukea vastuulliseen työnantajuuteen vastapainoksi koventuneelle työelämälle.

Vuoden alusta työelämä – tai paremminkin työttömyyselämä – on raaistunut entisestään. Palkattoman työn teettämiseen on alettu tarjota yhä uusia keinoja, kuten kirjoitti myös Ksml (15.1.).

Lisäksi valtiovalta on todennut, että nyt on ok, jos työmatkoihin kuluu päivässä jopa kolme tuntia. Ei ole. Se on kohtuutonta muun muassa perheellisen lapsia ja muuta perhettä kohtaan.

Koeaikaa on pidennetty neljästä kuuteen kuukauteen – koeajalla työssä olevan asema on kaikista turvattomin eikä tee hyvää työssä jaksamiselle. Työnantajan tulee kyetä neljässä kuukaudessa näkemään onnistuiko rekrytointi.

Surkeinta vuoden alusta voimaan tulleissa kiristyksissä on kuitenkin se, että puhutaan siitä, että toimilla ”kannustetaan työttömiä ottamaan tarjottu työ vastaan”. Hallitus ei ole vieläkään ymmärtänyt, että kyse ei ole haluttomuudesta ottaa työtä vastaan, vaan siitä, että palkallista työtä ei ole tarjolla.

Erityisen vaikea asema on työuraansa vasta aloittavilla, työttömiksi joutuneilla ja työelämän ulkopuolelle muista syistä jääneillä.

Kuilu työttömien ja työllisten välillä kasvaa samassa suhteessa työelämän ulkopuolella vietetyn ajan kanssa.Työhön pääseminen on sitä vaikeampaa, mitä pidempään on ollut ilman työtä.

Syytä olisi etsiä rakentavia – ei kepittäviä – ratkaisuja tilanteeseen. Perustulokokeilulle pisteet, mutta ei se toki itsessään pitkälle riitä.

Paikallisillakin toimilla on merkitystä; voitaisiin nostaa entistä paremmin esille reiluja työllistämistekoja ja työnantajien eettisiä toimintatapoja sekä tarjota yrittäjille apua ja ohjausta vastuulliseen työllistämiseen.

Liisa Kuparinen
KTT
puoluevaltuuskunnan varajäsen (vihr.)
kuntavaaliehdokas
Jyväskylä

Facebooktwittermail

Onnibus kulkee, tasa-arvotyö ei

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.4.2016


Onnibusin tulo joukkoliikenteeseen on ollut piristysruiske. Yhtiö on avoimesti haastanut muut bussiyhtiöt ja VR:n. Piristyksestä kertoo sekin, että yksityisautoilijat ovat entistä useammin valinneet joukkoliikenteen etenkin hintojen alennuttua (KSML 5.4.).

Rohkean yhtiön taustalla on taho, josta suuri yleisö ei tiedä. Onnibusin omistushan on vain 23-prosenttisesti Suomessa.

Loput 77 prosenttia omistaa skottimiljardööri Brian Souter. Souter on kotimaassaan tunnettu homovastaisesta kampanjoinnistaan. Hän on mm. käyttänyt yli miljoona euroa kampanjaan, jolla pyrittiin estämään paikallisen lain muuttaminen tasa-arvoisemmaksi seksuaalivähemmistöille.

Vaikka Souter käyttääkin yksityisomaisuuttaan, rahat ovat kertyneet liiketoiminnasta. Näin myös Suomessa Onnibus-matkaan käytetyt eurot saattavat päätyä tukirahoiksi syrjivään toimintaan. Onnibus ei siis ole paras ja eettisin vaihtoehto matkustajalle, joka haluaa tukea tasa-arvoista yhteiskuntaa ja veroeurojen pysymistä Suomessa.

Matkustajan etu olisi, että suomalaiset omistaisivat enemmän Onnibusia. Toivomme yhtiön sitoutuvan eettiseen kuluttamiseen ja yhdenvertaisuuteen.

Tehdäkseen pesäeron suuromistajansa syrjivyyteen toivomme Onnibusin ja sen suomalaisomistajien tukevan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä Suomessa. Hyviä kohteita on paljon.

Liisa Kuparinen
puoluevaltuuskunnan varajäsen (vihr.)
Jyväskylä

Tommi Tapiainen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Jämsä

Facebooktwittermail

Lähimmäisyys ja ystävällisyys rakentavat

Julkaistu Kotimaa24-verkkopalvelussa 8.2.2016


Dalai Laman kerrotaan sanoneen: ”Minun uskontoni on hyvin yksinkertainen. Uskontoni on ystävällisyys.” Ei kuulosta hullummalta uskonnon pohjaksi. Ystävällisyys on sisällöllisesti sukua lähimmäisenrakkaudelle, mikä on tärkeää meilläkin.

Lähimmäisiä lähellä ja kaukana

Muutamia vuosia sitten ollessani mukana kirkon nuorisotyössä tein artikkelia kirkon nuorten lehteen nykyisin jo edesmenneestä kirjailija, uskonnon lehtori Katri Taanilasta. Katri Taanila kertoi kysyneensä erään kerran luokaltaan: ”Kumpaa on helpompi rakastaa, lähellä vai kaukana olevaa lähimmäistä?” Syntyneen hiljaisuuden rikkoi lopulta poika sanoillaan: ”Kaukana olevaa tietysti.” Taanila kysyi syytä vastaukselle, johon poika selitti: ”No silloin ei tarvitse niin välittää.”

Katri Taanila muistutti, että meidän tulee rakastaa myös kauimmaista lähimmäistä. Turvapaikanhakijat, lähetystyö, arjessa kohdatut täysin vieraatkin ihmiset – kaikkien näidenkin tulee olla lähimmäisenrakkautemme ja ystävällisyytemme kohteina.

Ystävällisyyttä ja yhteistyötä

Meidän tulee pyrkiä olemaan ystävällisiä myös kirkon piirissä ja myös niille, joiden kanssa olemme uskonasioista tai oppikysymyksistä eri linjoilla. Ystävällisyys lienee avain myös sujuvaan yhteistyöhön ja vain sujuvalla yhteistyöllä voimme rakentaa kirkosta entistä parempaa.

Ehkä vähimmäisvaatimuksena tässä ystävällisyyden ja lähimmäisyyden tavoittelussa voisi pitää Kultaista sääntöä, Jeesuksen opetusta Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Tässä on haastetta erityisesti silloin, kun meille itsellemme ei olla ystävällisiä. Silti ja silloinkin tulisi pyrkiä tähän: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Toisaalta: Ei tuomita, koska toisen yläpuolelle asettuminen ei ole oikein ja meidän ihmisten ymmärrys on ylipäätään vajavainen. Jätetään tuomitsemiset Jumalalle ja muistetaan me ihmiset se, mikä on varmimmin oikein: toinen toisemme kunnioittaminen ja lähimmäisenä toimiminen.

Ystävällisyys poikii ja rakentaa

Työtä tässä ystävällisyyden opettelussa meillä vielä on. Pari viikkoa sitten tuli tv:stä ohjelma ”8 myyttiä työstä”, johon oli haastateltu Yhdysvaltojen entistä Suomen suurlähettilästä Bruce Oreckia. Oreck sanoi ”Suomessa asiakaspalvelu on silloin hyvää, kun ravintolassa tarjoilija ei ole asiakkaalle vihainen.” Vaikka lause on sanottu pilke silmäkulmassa, kertoo se silti paljon. Meillä suomalaisilla on parannettavaa sekä työssä että vapaalla.

Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta antaa paremman mielen itselle ja toiselle. Ystävällisyys jatkaa matkaansa moninkertaistuen ja jakautuen matkalla. Mitäpä jos kirkonkin piirissä toimiessamme yrittäisimme päivittäin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuinka voisimme tänään olla ystävällisiä, lähimmäisiä sekä läheisille että kaukaisille lähimmäisille? Ystävällisyyden, lähimmäisyyden ja toinen toisemme kunnioittamisen kautta saamme parhaiten rakennettua myös kirkkoa.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu
kirkolliskokousvaaliehdokas
Muutoksen tuuli -ehdokaslista
JyväskyläFacebooktwittermail