Esitys
Me allekirjoittaneet edustajat esitämme, että kirkolliskokous ryhtyy valmistelemaan tarvittavat muutokset kirkkolakiin ja/tai kirkkojärjestykseen siten, että
- Kirkkoherran välillinen ja välitön vaalitapa ovat sääntelyssä keskenään tasavertaisessa asemassa, eikä kumpaakaan aseteta ensisijaiseksi vaalitavaksi.
- Seurakunta päättää itse kirkkoherran vaalitavasta ilman, että tuomiokapituli voi sivuuttaa seurakunnan nimenomaista tahtoa, jollei siihen ole muusta lainsäädännöstä juontuvia ja poikkeuksellisen painavia perusteita.
Perustelut
Kirkkoherran vaalitavat ja nykytila
Kirkkoherran valinta voidaan toimittaa joko välittömällä tai välillisellä vaalitavalla. Välittömässä vaalissa kirkkoherran valitsevat seurakunnan äänioikeutetut jäsenet suoralla vaalilla. Välillisessä vaalissa kirkkoherran valinnan tekee seurakuntaneuvosto tai kirkkovaltuusto, joiden jäsenet on valittu seurakuntavaaleissa. Nykyisessä kirkkolainsäädännössä kirkkoherran välitön vaali on säädetty ensisijaiseksi vaalitavaksi, ja tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä päättää, että kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla.
- Kirkkoherran viran vaativuus ja luonne
Kirkkoherran virka on seurakunnan keskeisin johtamistehtävä. Se edellyttää hengellisen johtajuuden lisäksi laajaa
- henkilöstö- ja työyhteisöjohtamisen osaamista
- hallinto- ja talousosaamista
- kirkkolainsäädännön ja muun keskeisen lainsäädännön tuntemusta
- strategista kykyä johtaa seurakuntaa muuttuvassa toimintaympäristössä
- syvällistä teologista osaamista
- vahvoja viestintä-, verkostoitumis- ja vuorovaikutustaitoja
Kirkkoherran valinta on siten luonteeltaan vaativa rekrytointipäätös, jossa korostuu kokonaisarvio hakijan pätevyydestä ja soveltuvuudesta tehtävään. Valintamenettelyn tulee tukea kokonaisarviointia, jossa hakijoiden pätevyyttä tarkastellaan monipuolisesti ja vastuullisesti.
- Välittömän vaalitavan kapea-alaisuus
Nyt ensisijaiseksi vaalitavaksi määritetyssä välittömässä vaalissa painottuvat väistämättä
- hakijoiden tunnettuus ja esiintymiskyky
- yksinkertaistetut mielikuvat
- yksittäiset teologiset tai hengelliset painotukset.
Tämä voi kaventaa mahdollisuuksia arvioida hakijoiden todellista soveltuvuutta laajaan johtamistehtävään. Lisäksi välittömään vaaliin liittyy riski, että valintatilanne kärjistyy ja jakaa seurakuntaa.
- Mahdollisuus perusteelliseen ja vastuulliseen arviointiin
Välillinen vaalitapa mahdollistaa hakijoiden huomattavasti perusteellisemman arvioinnin:
- käytössä ovat tuomiokapitulin lausunnot kaikista kelpoisista hakijoista
- luottamushenkilöillä on mahdollisuus perehtyä hakijoiden johtamis-, hallinto- ja yhteistyökykyihin
- valinnan tukena voidaan käyttää soveltuvuusarviointeja salassa pidettävine henkilöarviointeineen
- hakijoita voidaan arvioida kokonaisuutena strategisina johtajina, ei vain julkisen esiintymisen perusteella.
Tämä tukee kirkkoherran roolia seurakunnan pitkäjänteisenä ja vastuullisena johtajana.
- Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
Kirkkoherran valintaan sovelletaan yleistä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntöä. Valintaprosessin tulee olla sellainen, että se
- ei suosi tai syrji hakijoita esimerkiksi sukupuolen, iän, taustan, hengellisen suuntauksen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella
- mahdollistaa objektiivisen ja läpinäkyvän arvioinnin.
Välittömään vaaliin voi sisältyä riskejä, joissa valintaperusteet käytännössä kaventuvat tavalla, joka vaikeuttaa lakisääteisten periaatteiden toteutumista.
- Alhainen äänestysaktiivisuus välittömissä vaaleissa
Välittömiin kirkkoherranvaaleihin liittyy usein erittäin alhainen äänestysprosentti, erityisesti suurissa seurakunnissa. Esimerkkejä viime vuosilta:
- Helsingin tuomiokirkkoseurakunta (2025): äänestysprosentti 5,3 %, (2005): 2,2 %
- Oulun Tuiran seurakunta (2025): äänestysprosentti 5,4 %
- Kuopion Puijon seurakunta (2022): äänestysprosentti 5,3 %
- Turun ruotsalainen seurakunta (2017): äänestysprosentti 8,1 %
- Keski-Lahden seurakunta (2016): äänestysprosentti 5,5 %
- Turun Katariinanseurakunta (2014): äänestysprosentti 5,0 %
- Jyväskylän seurakunta (2012): äänestysprosentti 4,2 %
- Espoonlahden seurakunta (2010): äänestysprosentti 6,7 %
Näissä tilanteissa kirkkoherran valinta perustuu hyvin pienen osan seurakunnan jäsenistä antamiin ääniin, jolloin vaalin tosiasiallinen edustavuus jää heikoksi.
Välillisessä vaalissa päätöksen tekevät seurakuntaneuvoston tai kirkkovaltuuston jäsenet, jotka on valittu seurakuntavaaleilla. Näissä vaaleissa äänestysaktiivisuus on tyypillisesti selvästi korkeampi kuin kirkkoherran välittömissä vaaleissa.
Tällöin voidaan perustellusti todeta, että demokratia toteutuu välillisesti mutta laajemman mandaatin pohjalta, kun kirkkoherran valinnan tekevät luottamushenkilöt, joille seurakuntalaiset ovat antaneet edustuksellisen vastuun.
- Seurakuntalaisten osallistaminen myös välillisessä vaalissa
Välillinen vaalitapa ei tarkoita seurakuntalaisten sivuuttamista tai sulkemista pois kirkkoherran valintaprosessista. Myös välillisessä vaalissa seurakuntalaisia voidaan osallistaa prosessiin. Seurakunnassa voidaan järjestää julkisia tilaisuuksia, kuten hakijoiden esittely- ja paneelikeskustelu ja hartaushetki, jotka voidaan tarvittaessa myös striimata laajemman osallistumisen mahdollistamiseksi. Seurakuntalaisille voidaan tarjota mahdollisuus ehdottaa kysymyksiä paneelikeskusteluun sekä kertoa näkemyksensä hakijoista luottamushenkilöiden harkinnan tueksi. Tällainen avoin ja vuorovaikutteinen menettely vahvistaa seurakuntalaisten osallisuuden kokemusta ja luottamusta prosessiin myös silloin, kun varsinainen valintapäätös tehdään välillisenä vaalina.
- Välillisen vaalitavan yleistyminen
Kirkkoherran välillinen vaalitapa on noussut yleisimmäksi vaalitavaksi. Kun välillinen vaalitapa on muodostunut monissa seurakunnissa tosiasialliseksi ensisijaiseksi käytännöksi, ei välittömän vaalitavan säilyttäminen lainsäädännössä ensisijaisena ole enää perusteltua. Sääntelyn tulisi vastata seurakuntien todellisia tarpeita ja käytäntöjä sekä tunnustaa vaalitapojen keskinäinen tasavertaisuus.
- Päätösvallan säilyminen seurakunnassa
Välillisessä vaalissa kaikki kelpoiset hakijat ovat vaalissa äänestettävissä. Välittömässä vaalissa tuomiokapituli asettaa vaalisijoille vain kolme hakijaa, jolloin seurakunnan vaikutusmahdollisuus rajautuu jo ennen varsinaista vaalia.
Seurakunnan itsehallinnon kannalta on perusteltua, että päätösvalta säilyy mahdollisimman täysimääräisesti seurakunnassa.
- Lähiaikojen kokemukset
Lähiaikojen kirkkoherranvaalit eri puolilla Suomea (mm. Helsingin hiippakunta 2025: Helsingin tuomiokirkkoseurakunta sekä Myrskylän seurakunta, Porvoon hiippakunta 2026: Vantaan ruotsinkielinen seurakunta) ovat herättäneet kriittistä keskustelua tuomiokapitulien roolista vaalitavan valinnassa. Esille on noussut tilanteita, joissa
- seurakunnan luottamushenkilöelimet ovat esittäneet välillistä vaalia, mutta
- tuomiokapituli on päätynyt määräämään välittömän vaalin.
Tällaiset tapaukset ovat synnyttäneet tyytymättömyyttä ja kokemuksen siitä, että seurakuntien tahtoa ei riittävästi kunnioiteta. Nähtävissä myös on, ettei tuomiokapituleilla ole asiassa yhteistä, valtakunnallisesti selkeää linjaa.
- Tarve selkeälle ja ennakoitavalle sääntelylle
Viimeaikaiset tapaukset eri hiippakunnissa ovat osoittaneet, että nykyinen sääntely mahdollistaa tulkinnat, joissa tuomiokapituli voi päätyä ratkaisuun vastoin seurakunnan nimenomaista tahtoa. Tämä on omiaan heikentämään luottamusta kirkon hallintoon.
Molemmissa vaalitavoissa on etunsa ja riskinsä, minkä vuoksi toista ei tule asettaa lähtökohtaisesti toista paremmaksi, vaan seurakunnalle tulee taata omaan asiantuntemukseensa perustuva harkinta asiassa.
Selkeä lainsäädäntö, jossa vaalitapojen tasavertaisuus ja seurakunnan päätösvalta todetaan yksiselitteisesti, vahvistaisi oikeusvarmuutta ja seurakuntien itsehallintoa.
31.3.2026
Liisa Kuparinen ja muut allekirjoittajat
