Tag Archives: kirkko

Kirkon jatkettava toimia ympäristön puolesta

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 9.11.2018


Käynnissä olevat seurakuntavaalit ovat vaalit myös ilmaston ja kirkon yhdenvertaisuuden puolesta. Niin kirkko valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti kuin myös Jyväskylän seurakunta paikallisesti tekevät paljon yhteiskunnallista ja inhimillistä hyvää, vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa onkin vielä merkittävästi kohentamista.

Jyväskylän seurakunta on myös ympäristödiplomiseurakunta eli seurakunnassa noudatetaan kirkon oman ympäristöjärjestelmän vaatimuksia. Toiminnassa otetaan siis monin paikoin huomioon ympäristönäkökohdat. Parantamisen varaa on silti tässäkin.

Tiedämme, että ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire. Myös Jyväskylän seurakunnalla on tässä työssä merkittävä rooli. Olen iloinen siitä, että aiemmin tänä vuonna kirkkovaltuusto päätti, jättämäni aloitteen pohjalta, edistää seurakunnan metsäalueen suojelua Korpilahdella.

MERKITTÄVÄ VAIKUTTAMISEN paikka on myös seurakunnan ruokatarjoiluissa. Edellisessä kirkkovaltuuston kokouksessa jätin 15 muun kirkkovaltuutetun allekirjoittaman aloitteen seurakunnan tarjoilujen muuttamisesta ilmastoystävällisemmiksi ja eettisemmiksi.

Seurakunta tarjoaa tilaisuuksissaan ruokaa tai muuta evästä. Liharuoka on vaikuttanut olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka tiedämme liharuuan ilmastokuormituksen olevan huomattavasti suuremman kuin Suomessa tuotetun kasvisruuan.

Lisäksi seurakunnan toiminnassa on mukana paljon heitä, joille kasvisruokavalio on ilmastoeettinen, eläineettinen tai terveydellinen valinta, mutta jotka on nykyisin liian usein jätetty huomiotta.

Valtuustoaloitteessa esitimme muun muassa, että seurakunnan tulee vähentää huomattavasti lihan osuutta ruokatarjoiluissaan ja silloin kun lihaa tarjotaan, asettaa aina kasvisvaihtoehto tarjolle. Leiritoimintaa lukuun ottamatta kaikki ruoka voisi olla lihatonta.

Edelleen seurakunnan on syytä suosia yhä useammin lähiruokaa keskisuomalaisilta tuottajilta, luomua, Reilun kaupan tuotteita ja muita ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja ilmastovaikutusten kannalta vastuullisia tuotteita.

Hävikkiruuan syntymistä seurakunnan on syytä ehkäistä esimerkiksi tarjoamalla ylijäämäruokaa mahdollisuuksien mukaan diakonia-apuna. Kirkon on etsittävä aktiivisesti yhä uusia keinoja kohentaa toimintaansa ilmastokysymyksissä, sillä tehtäviimme kuuluu luomakunnan varjelu.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu, seurakuntavaaliehdokas
valitsijayhdistys Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki
Jyväskylä

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kirkkovaltuustoaloite: Seurakunnan ruokatarjoilut ilmastoystävällisemmiksi ja eettisemmiksi

Laatimani ja Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuustossa 9.10.2018 jättämäni kirkkovaltuustoaloite


Jyväskylän seurakunta on ympäristödiplomiseurakunta. Tämä on hienoa. Kirkon ja seurakuntien tuleekin, jo Raamatun opetusten mukaan, kantaa vastuuta luomakunnasta. Ympäristödiplomista huolimatta Jyväskylän seurakunta voi yhä parantaa toimintaansa vastuullisuudessa suhteessa ympäristöön.

Tässä aloitteessa esitämme useita keinoja parantaa seurakunnan ilmastoystävällisyyttä ja eettisyyttä ruokatarjoiluihin liittyen. Esitämme, että:

  • Seurakunta alkaa suosia yhä useammin lähiruokaa keskisuomalaisilta tuottajilta. Tämä voi vähentää kuljetuksista koituvia päästöjä ja tämä tukee paikallista elinvoimaa ja työllisyyttä.
  • Aina kun tarjolla on lihaa, on tarjolla myös kasvisvaihtoehto. Jos jo tapahtumailmoituksessa mainitaan liharuoka, mainitaan myös kasvisruoka. Seurakunnan toiminnassa on mukana paljon ihmisiä, jotka noudattavat kasvis- tai vegaaniruokavaliota ja heidät tulee huomioida yhtä lailla lihaa syövien kanssa.
  • Lihan tarjoamista vähennetään huomattavasti ja korvataan kasvisruualla. Kun kyse on ei-leirimuotoiseen tapahtumaan kuuluvasta ruokatarjoilusta kyse, tarjolle asetetaan vain kasvisruoka. Myös kirkon ilmasto-ohjelma suosittelee ruokavaliota, jossa lihatuotteet ovat enemmän mausteen kuin pääruoan asemassa (Kirkon ympäristödiplomin käsikirja 2012).
  • Kokousten kahvitarjoiluiden yhteydessä ei tarjota lihaa missään muodossa. Esim. usein tarjoiluihin kuuluvat voileivät tai pasteijat tarjotaan ilman lihaleikkelettä tai lihatäytettä.
  • Ruokatarjoilujen yhteydessä järjestetään esille aina asianmukainen jätelajittelu: vähintään biojäte ja sekajäte erikseen. Nyt tässä on ollut puutteita.
  • Reilun kaupan tuotteet pidetään yhä valikoimissa ja mahdollisuuksien mukaan suositaan myös muita tuottajan toimeentuloa varmistavia tuotteita.
  • Hankinnoissa suositaan luomua. Lisäksi suositaan muita ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja ilmastovaikutusten kannalta vastuullisia Esimerkiksi kananmunien kohdalla hankitaan vain vapaan kanan munia, mieluiten ulkokanaloista tai luomukanaloista.
  • Lehmänmaidon lisäksi tarjolla on aina myös kasvispohjainen vaihtoehto, kuten kauramaito. Ilmastonmuutoksen hidastamisen lisäksi näin otetaan huomioon mm. vegaanit ja maitoproteiiniallergikot.
  • Hävikkiruuan syntymistä ehkäistään esimerkiksi tarjoten ylijäämäruokaa seurakunnan kokoontumisissa ja mahdollisuuksien mukaan diakonia-apuna. Lisäksi huolehditaan ruuan esilläpidossakin elintarviketurvallisten tarjoilulämpötilojen pysymisestä, jotta vältetään tarve heittää ruokaa pois.
  • Turhaa pakkausmateriaalien käyttöä vältetään erityisesti ympäristöhaitallisen muovin osalta, esim. ei käytetä tarpeetonta kelmumuovia voileipien ympärillä.

Liisa Kuparinen, kirkkovaltuutettu
Allekirjoittajina myös 15 muuta kirkkovaltuutettua

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lähimmäisyys ja ystävällisyys rakentavat

Julkaistu Kotimaa24-verkkopalvelussa 8.2.2016


Dalai Laman kerrotaan sanoneen: ”Minun uskontoni on hyvin yksinkertainen. Uskontoni on ystävällisyys.” Ei kuulosta hullummalta uskonnon pohjaksi. Ystävällisyys on sisällöllisesti sukua lähimmäisenrakkaudelle, mikä on tärkeää meilläkin.

Lähimmäisiä lähellä ja kaukana

Muutamia vuosia sitten ollessani mukana kirkon nuorisotyössä tein artikkelia kirkon nuorten lehteen nykyisin jo edesmenneestä kirjailija, uskonnon lehtori Katri Taanilasta. Katri Taanila kertoi kysyneensä erään kerran luokaltaan: ”Kumpaa on helpompi rakastaa, lähellä vai kaukana olevaa lähimmäistä?” Syntyneen hiljaisuuden rikkoi lopulta poika sanoillaan: ”Kaukana olevaa tietysti.” Taanila kysyi syytä vastaukselle, johon poika selitti: ”No silloin ei tarvitse niin välittää.”

Katri Taanila muistutti, että meidän tulee rakastaa myös kauimmaista lähimmäistä. Turvapaikanhakijat, lähetystyö, arjessa kohdatut täysin vieraatkin ihmiset – kaikkien näidenkin tulee olla lähimmäisenrakkautemme ja ystävällisyytemme kohteina.

Ystävällisyyttä ja yhteistyötä

Meidän tulee pyrkiä olemaan ystävällisiä myös kirkon piirissä ja myös niille, joiden kanssa olemme uskonasioista tai oppikysymyksistä eri linjoilla. Ystävällisyys lienee avain myös sujuvaan yhteistyöhön ja vain sujuvalla yhteistyöllä voimme rakentaa kirkosta entistä parempaa.

Ehkä vähimmäisvaatimuksena tässä ystävällisyyden ja lähimmäisyyden tavoittelussa voisi pitää Kultaista sääntöä, Jeesuksen opetusta Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Tässä on haastetta erityisesti silloin, kun meille itsellemme ei olla ystävällisiä. Silti ja silloinkin tulisi pyrkiä tähän: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Toisaalta: Ei tuomita, koska toisen yläpuolelle asettuminen ei ole oikein ja meidän ihmisten ymmärrys on ylipäätään vajavainen. Jätetään tuomitsemiset Jumalalle ja muistetaan me ihmiset se, mikä on varmimmin oikein: toinen toisemme kunnioittaminen ja lähimmäisenä toimiminen.

Ystävällisyys poikii ja rakentaa

Työtä tässä ystävällisyyden opettelussa meillä vielä on. Pari viikkoa sitten tuli tv:stä ohjelma ”8 myyttiä työstä”, johon oli haastateltu Yhdysvaltojen entistä Suomen suurlähettilästä Bruce Oreckia. Oreck sanoi ”Suomessa asiakaspalvelu on silloin hyvää, kun ravintolassa tarjoilija ei ole asiakkaalle vihainen.” Vaikka lause on sanottu pilke silmäkulmassa, kertoo se silti paljon. Meillä suomalaisilla on parannettavaa sekä työssä että vapaalla.

Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta antaa paremman mielen itselle ja toiselle. Ystävällisyys jatkaa matkaansa moninkertaistuen ja jakautuen matkalla. Mitäpä jos kirkonkin piirissä toimiessamme yrittäisimme päivittäin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuinka voisimme tänään olla ystävällisiä, lähimmäisiä sekä läheisille että kaukaisille lähimmäisille? Ystävällisyyden, lähimmäisyyden ja toinen toisemme kunnioittamisen kautta saamme parhaiten rakennettua myös kirkkoa.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu
kirkolliskokousvaaliehdokas
Muutoksen tuuli -ehdokaslista
Jyväskylä

Facebooktwittergoogle_plusmail