Liisa Kuparinen

Helmikuussa 2024 olen ehdolla kirkon vaaleissa: kirkolliskokousvaalissa ja hiippakuntavaltuuston vaalissa. Lähdin ehdolle, koska haluan kirkon vihdoin päivittyvän tähän päivään myös yhdenvertaisuuskysymyksissä. Ehdokaslistani on Avara kirkko.

Tulevaisuuden, yhdenvertaisuuden ja luomakunnan puolesta!

Nimike: kirkkovaltuuston puheenjohtaja, kauppatieteiden tohtori
Hiippakunta: Lapuan hiippakunta
seurakunta: Jyväskylän seurakunta

Ehdokasnumero kirkolliskokoukseen: 89
hiippakuntavaltuustoon: 17

Valitsijayhdistys: Avara kirkko
Esittäytymiseni vaalien ehdokasgalleriassa
Toimin myös valitsijayhdistyksen talkoohahmona/ yhteyshenkilönä.

Esittelyni:

Olen 41-vuotias kirkkovaikuttaja. Ajoittain ahdistun kirkkomme kankeudesta, mutta pettymysten jälkeen toivo ja tarmo huomisen eteen toimimiseksi ovat aina voittaneet.

Olen kauppatieteiden tohtori ja työskentelen kansainvälisissä IT-alan tehtävissä. Vapaa-aikaani täyttävät, espanjanvesikoirieni lisäksi, luottamustehtävät monella saralla; vastuunkanto motivoi.

Kirkon kuvioissa olen ollut mukana koko ikäni, joten kirkon kulttuuri, toimintatavat ja kipupisteet ovat minulle tuttuja. Tällä hetkellä toimin Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Oma kirkollinen taustani on avaraa armoa ja lähimmäisen vastuuta korostavassa herännäisyydessä eli körttiläisyydessä.

Minulle kirkossa on tärkeää ajassa eläminen, vastuunkanto luomakunnasta ja yhdenvertaisuus. Jyväskylän seurakunnassa olen saanut edistää etenkin ympäristöasioita toimiessani aiemmin ympäristö- ja metsästrategiatyöryhmien puheenjohtajana. Mielelläni kantaisin tätä vastuuta myös kokonaiskirkon ja hiippakunnan tasoilla.

Mitkä ovat tällä hetkellä kirkon toiminnan suurimmat haasteet ja miten aiot seuraavalla kirkolliskokouksen nelivuotiskaudella edistää niiden ratkaisemista?

1. Yhdenvertaisuuskysymysten ratkaiseminen ja kirkon ovien avaaminen aidosti kaikille. Pappien tulee saada vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit, jotka sitä kirkoltamme toivovat. Emme voi enää jaotella seurakuntalaisia kahteen kastiin parisuhdemuodon perusteella. Tietysti myös naisten pappeuden kyseenalaistamisen täytyy loppua.
2. Vähenevä jäsenmäärä. Kun kirkko avaa strategiansa mukaisesti ovensa, useampi halunnee sitoutua kirkon jäsenyyteen. Tällöin kasteetkin säilyvät vahvemmin osana suomalaista kulttuuria ja nuoret kokevat kirkon yhä tärkeäksi. Kirkko tulee tehdä tutuksi myös maahanmuuttajille, joiden osuus väestöstä kasvaa.
3. Vähenevän jäsenmäärän myötä erityisesti pienissä seurakunnissa korostuvat taloushaasteet. Tähänkin tulevaisuusorientoitunut ratkaisu on, että kirkko lakkaa erottelemasta ihmisiä ja viestii hyväntekemisestään. Kuitenkin myös seurakuntien yhdistymisiä on edessä. Yhdistymiset helpottavat hallinnollista taakkaa, mutta paikallisen toiminnan on säilyttävä.

Miten määrittelisit kirkon tehtävän suomalaisten ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan kannalta?

Tuoda toivoa myös niihin hetkiin, joissa ihminen kokee tilanteensa toivottomaksi. Tarjota diakonista apua tarvitsijoille. Olla lähellä ihmisiä. Viestiä kristinuskon sanomasta, armosta ja lähimmäisenrakkaudesta rohkeasti. Avata strategiansa mukaisesti ovensa kaikille – lakata syrjimästä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Puhua yhteiskunnassa rohkeasti oikeudenmukaisuuden ja heikompiosaisten puolesta. Tukea kristillisyyden säilymistä osana suomalaista kulttuuria. Kastaa, järjestää rippikouluja, vihkiä, siunata hautaan. Tavoittaa kaikki ikäluokat. Tarjota turvallinen yhteisö nuorille. Kantaa vastuuta luomakunnasta, toimia suunnannäyttäjänä ympäristövastuun kantamisessa. Vaalia luonnon monimuotoisuutta, ehkäistä ilmastonmuutosta, ennallistaa ympäristöä, suojella metsiä. Huolehtia vastuullisesti myös taloudesta. Säilyttää kulttuuriperintöä. Olla vastuullinen työnantaja. Ymmärtää, että kirkon hallinto ei ole itsetarkoituksellinen, vaan hallinnon tehtävä on seurakuntien toiminnan tukeminen.