Huolenpito eläimistä kuuluu kristinuskoon

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisen verkossa 13.11.2026


 

Kirkossa on järjestetty vastikään Luomakunnan kumppanuuden teologiaa -keskustelusarja, jonka ”Kristillisen eläinteologian päivitys” -teemaillassa Limppu Witickin alustus herätti pohtimaan: mitä usko merkitsee suhteessamme muihin eläviin olentoihin?

Kysymys ei ole kristinuskon sivujuonne. Koska ihminen on Jumalan kuva, sen pitäisi näkyä tavassamme kohdata kaikki luodut, myös eläimet.

Raamatun varpuset muistuttavat, ettei halpa kauppahinta kerro luodun koko arvoa. Jumala tuntee niistäkin jokaisen. Eläimen merkitys ei saa riippua vain siitä, mitä hyötyä siitä on ihmisille.

Eläin ei ole keskeneräinen ihminen, vaan omanlaisensa luotu tunteineen ja huumorintajuineen. Kun sadasta lampaasta yksi katosi, Jumala lähti sitä etsimään. Kunnioittamalla jokaista luotua, osoitamme myös Luojalle kunnioitusta.

Huolenpito on konkreettista: löytöeläinten auttamista, lintujen talviruokintaa, ilotulittamisen välttämistä luonnoneläinten ja koirien pelkojen vuoksi, vastuullista kalastamista ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin painottamista.

Sama myötätunto kuuluu niin lemmikeillemme kuin myös luonnonvaraisille ja tuotantoeläimille. Jeesus syntyi navettaan eläinten keskelle.

Eläinten oloista on voitava keskustella ilman, että keskustelu muuttuu tuottajien tai kuluttajien syyttelyksi. Moni kantaa herkällä omallatunnolla huolta eläimistä, mutta kaikilla ei ole varaa valita kalliimpia tuotteita.

Myös tuottajien toimeentulo ja mahdollisuudet muutokseen on otettava vakavasti. Historiallisen empatian kautta on edettävä kohti eläinten tarpeet yhä paremmin huomioivaa toimintaa.

Kirkolla on tässä luonteva tehtävä. Eläimet voivat olla useammin mukana saarnoissa, esirukouksissa ja osana kirkon työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten käymää yhteiskunnallista keskustelua.

Jyväskylän seurakunnalta on toivottu eläimensä menettäneille sururyhmiä, joita on jo joissain muissa seurakunnissa järjestetty.

Jyväskylässä järjestetty perinteinen lemmikkien adventtisiunaus ja vaikkapa viimekeväinen Palokassa järjestetty Tassuttele yhteisvastuulle -hyväntekeväisyystapahtuma ovat hyviä esimerkkejä eläinten ottamisesta mukaan seurakuntaelämään.

Kasvisruoan osuuden jatkuva lisääminen on sekin tärkeä käytännön askel samoin kuin luonnon monimuotoisuuden painottaminen metsästrategiassamme.

Eläinteologia kutsuu laajentamaan myötätunnon yhä vahvemmin eläimiin. Jumalan rakkaus tulee näkyväksi siinä hyvässä, jota teemme toisille. Myös silloin, kun toinen katsoo meitä eläimen silmin.

Liisa Kuparinen
Kirjoittaja on Jyväskylän kirkkovaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja ja seurakuntavaaliehdokas (Avara kirkko).

Facebooktwittermail