Tag Archives: HauHaus

Koiraystävällinen makuuhuone

Palataanpa kertomaan vinkkejämme koiraystävälliseen asumiseen, vuorossa makuuhuone.

Makuuhuoneessa kriteerimme painottuivat tekstiilien koiranomistajaystävällisyyteen. Irtokarvat ovat tyypillinen ongelma koirataloudessa ja se meilläkin oli lähtökohtaisena ajatuksena. Tämän kerrottuani eilen talolla joku kysyi minulta, että eikös meidän vesikoiramme ole sitä sorttia, ettei niistä irtokarvaa lähde. Näin on, mutta projektiin lähtiessämme meillä oli vielä karvahirmu Joona, joka päällysti mattomme, sohvamme ja sohvanalusemme tuhansilla ja taas tuhansille karvoilla. Todennäköistä on myös, että vielä elämäämme tulee myös koiria, joista taas irtokarvaa lähtee.

Carlos ja Etoelävän panta

No niin, ja ne kriteerimme makuuhuoneelle:

  • tekstiilit, jotka kestävät vaikka satunnaisia “kosteusvahinkoja” (muovitettu patjansuojus)
  • pestävä runkopatjansuojus ja mahd. pohjan suojus sängylle
  • ei höyhentyynyjä tai -peittoja
  • lakanat tiivistä (satiini)puuvillaa

Lisäksi jälleen koirateeman ulkopuolelta:

  • pelkistetty
  • rauhallinen
  • paljon vaatekaappitilaa
  • sängyille varattava tila 180 cm
  • konepestävä päiväpeitto metsäkuosilla

Makuuhuoneelle meillä oli siis aika vähän toiveita, mutta koska tekstiilit ovat makuuhuoneen kohdalla erityisen suuressa roolissa, otetaan tässä kohtaa mukaan koiranäkökulmamme tekstiilivalintoihin:

  • Malttia verhojen kanssa, paneeliverhot ok, ei lattiaan asti ulottuvia verhoja
  • mitä tiiviimpi kudos, sitä parempi
  • valkoinen, musta ja tummat värit paljastavat likaa, erityisesti koiran kuivuneen kuolan
  • luonnon-/ maan värit (kaura, harmaa) piilottavat likaa
  • Sälekaihtimien ja rullaverhojen narut eivät saa ulottua niin alas, että koira voi sotkeentua niihin.
  • Syytä välttää tupsuja ja hapsuja, koirat tykkäävät pureskella niitä… (matot, kankaat, tyynyt)

Nahka on toimiva materiaali patinoituessaan kauniisti koira-asukkuuden keskellä. Koira myös pelkällä makoilullaan hoitaa esimerkiksi nahkasohvaa öljyämällä sitä omassa ihossaan ja karvoisssaan olevalla rasvalla. Lisäksi nahka säilyy kohtuullisen viileänä, mikä on tärkeää koirille, joiden ruumiinlämpö on ihmisen ruumiinlämpöä korkeampi. Toiset koirat kuitenkin tykkäävät pureskella nahkasohvia, joten turvallinen valinta se ei ole. Mokkanahka on parempi, sillä siitä puuttuu nahan aromi. Näistä pointeista huolimatta nahka ei ollut meitä miellyttävä materiaali eikä nahkakalusteita näin ollen HauHausiin kotiutunut.

Mitä makuuhuoneeseemme sitten on kotiutunut? Muun muassa lampaantalja. Koirat tapaavat tykätä lampaantaljalla makoilusta – ja usein myös ruokailun jälkeen suun pyyhkimisestä siihen – joten paitsi että koirat taljasta tykkäävät, on se kelpo valinta myös kohtuullisen puhdistettavuutensa vuoksi. Lampaanvilla hylkii likaa ja talvella taljan voi pöllyttää vaikka lumihangessa.

Carlos ja lampaantalja

Meidän koiramme saavat nukkua sängyssä ja välillä Turca ja Carlos saattavat laittaa siellä pystyyn myös paini- tai vetoleikin. Tekstiileiltä vaaditaan siis kestävyyttä. Karvaa tiputtavien koirien kohdalla tässä kohtaa on tärkeää myös kankaiden tiheäkuosisuus. Tiiviin kankaan läpi eivät pääse karvat, vaan irtokarvat on helpompi pyyhkiä tai puistella pois.

koirat peuhaavat

Toiveenamme olleita tiheäkuosisia puuvillasatiinilakanoita saati metsähenkistä päiväpeittoa emme saaneet, koska Kodin Ykkösen valikoimat ja sisustuksellinen värien yhteensopivuus asettivat rajoitteensa. HauHausin petivaatteet toimivat siis vain messuaikaisina somisteina emmekä niitä itsellemme lunasta. Kodin Ykköseltä kehotettiinkin säilyttämään lähes puoli vuotta pölyttyneiden lakanoiden pakkaukset lakanoiden jatkokäyttöä varten…

Makuuhuoneen lukuvalot jatkavat myös elämäänsä myöhemmin jossain toisaalla ja me etsimme toiset valaisimet omaan käyttöömme. Vaikka nämä valkoiset valaisimet ovat kauniit, eivät ne huterien jalkojensa vuoksi toimi vilkkaiden koirien ja heiluvien häntien kanssa. Loppujen lopuksi makuuhuoneessa ei ole kovin montaa meille jäävää sisustetta ja makuuhuoneessa koiranäkökulman toteuttamisessa ei ole onnistuttu aivan parhaiten. Myöskään kankainen kattovalaisin ei jää meille ensisijaisesti meidän makuumme turhan romanttishenkisyytensä ja toisaalta pölynkeräävyytensä vuoksi. Valaisimen kanssa teimme ennen messuja vielä pientä hienosäätöä koiranäkökulmasta; sisustuksellisesti sen olisi kuulemma ollut paras roikkua hieman alempana, mutta koirien vuoksi sitä korotettiin, sillä koirakodissa saatavilla roikkuvaan valaisimeen voidaan törmäillä tai jopa kiskaista se katosta alas.

makuuhuone

Moni koira tykkää ryömiä sängyn alle nukkumaan tai muuten vaan omaan rauhaansa. Jos tämän haluaa koiralle suoda, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sängynalus ei ole liian matala. Toisaalta sängyn korkeuteen kannattaa myös kiinnittää huomiota, jos koiralla on lupa sänkyyn nousta. Meidän Carlosille esimerkiksi on vaikea hypätä korkealle, joten sänky ei voi olla jenkkisänkymallia tai vaihtoehtoisesti tarvitaan esimerkiksi portaat sänkyyn kiipeämistä varten. Emme huomanneet muistuttaa, että messuille tuotavan sängyn olisi hyvä olla sen verran korkealla lattiasta, että teoriassa koira mahtuu alle ryömimään, ja toisaalta niin matala, että koiran voi kuvitella pystyvän hypätä sille. Niinpä messuja varten taloon tupsahti jenkkisänky, joka ei toteuttanutkaan näistä kumpaakaan – mutta ei hätää, puolet parempaan lopputulokseen päästiin, kun sitten nostettiin petari kaappiin ja sänky madaltui paremmalle tasolle.

Makuuhuoneen yöpöydät sen sijaan ovat valmiiksi koirakodissa toimivat kovaa kulutusta kestävine metallijalkoineen. Samalla ne antavat oranssilla värillään rohkean säväyksen makuuhuoneeseen. Yöpöytien taso toimii irrotettavana tarjottimena – monikäyttöisyys on aina plussaa!

Carlos sängyn alle

Makuuhuoneen verhot jäävät meille – ehdoton vaatimus oli pimennysverhon hankinta edelleen unen rauhoittamiseksi ja Pislalta löytyikin hyvä rullaverho tarpeeseen. Pislalta on myös pellavaverhojen pelkistetty, maanläheinen verhotanko sekä puunupit, joilla verhojen helmat on saatu nostettua lattiatasosta ylemmäs. Tähän on kolme koiralähtöistä pointtia: 1) kun koira ei osu kulkiessaan verhoihin, ei karvat tartu niihin niin herkästi, 2) koiralla on pienempi kiusaus tarttua verhoihin hampaillaan tai nostaa niitä vasten koipea, 3) pölyn leviäminen pysyy paremmin kurissa.

Makuuhuoneen verhot nostettu ylös lattiatasosta

Vaikkei makuuhuoneen messuaikaisesta sisustuksesta kovin paljon HauHausiin pysyvästi jääkään, onhan tämä varsin raikas, ilmava ja rento makkari ja niine ominaisuuksineen myös meidän makuumme. Toivoimme makuuhuoneesta myös harmonista tilaa, jossa ei ole ylimääräisiä kalusteita eikä varsinkaan tilpehööriä häiritsemässä nukahtamista. Tässä on mielestäni onnistuttu; makuuhuoneeseen on saatu toivomamme rauhallinen tunnelma.

Facebooktwittermail

Koirakeskeinen wc

Koska edellinen päivitys venyi taas sekä julkaisuajankohdaltaan että pituudeltaan, tasapainotetaan heti seuraavalla pienen pienellä postauksella.

Aiheena siis koirakeskeinen wc – tällä kertaa sanamuotona siis koirakeskeisyys koiraystävällisyyden sijaan.

Moni koira tykkää kaivella roskiksia… Monelle ihmiselle taas on häpeäkokemuksen myötä painunut lähtemättömästi mieleen ne kerrat, kun juuri  puunattuuun kotiin tulee vieraita, illallinen on katettu pöytään – ja sitten perheen koira tuleekin paikalle esimerkiksi roskiksesta kaivamansa käytetty intiimituote suussaan.

Tällaisten tilanteiden estämiseksi HauHausin wc:ssä on poljinroskis. Koiraystävällinen ratkaisu toki voisi olla käyttää tyystin kannetonta jäteastiaa ja jättää wc:n ovikin kokonaan asentamatta, joten tällä kertaa koirakeskeisyys wc:n kalustamisen suunnittelussa on koiraystävällisyyttä osuvampi sana.

Kuvissa jätteenkerääjämme Turca tutkii mahdollisuuksia päästä wc-roskiin käsiksi. Ähäkutti, eipäs onnistu!

poljinroskis

Facebooktwittermail

Koiraystävällinen kodinhoitohuone ja pesuhuone

Niiden talolla kuulemani arviolta 200 kuraeteisettömyyttä ihmetelleen kommentin myötä edetään nyt HauHausin kodinhoitohuoneeseen.

Näistä kommentoinneista mielenkiintoisin keskustelu käytiin tosiaan toissapäivänä, jotakuinkin näin:

Messuvieras poistuttuaan talosta pihalle: “Missä on koirien pesupaikka?”
Minä: “No meillä on tuolla talon päädyssä jo ulkona vesipiste kuratassujen pesua varten.”
MV: “Sen pitäisi olla sisällä!”
Minä: “Me ajateltiin, että meille riittää, kun vesipiste on ulkona koirien kurakelisisäänkäynnin vieressä ja siitä…”
MV: “Kyllä pitäisi olla pesupiste sisällä, monessa muussakin talossa täällä on kuraeteinen.”
Minä: “Lisäksi meillä on kodinhoitohuoneen sisäänkäynnistä laatoitettu lattiakaivollinen lyhyt reitti pesutiloihin, joten…
MV: “Lapsiperheissäkin on pesupiste oven vieressä sisällä, kyllä täälläkin pitäisi olla.”

Talossa on joitain asioita, joita ehkä tekisimme toisin, jos aloittaisimme nyt uudestaan (vinyylikorkkilattian selvittäminen laminaatin sijasta, pohdinta takan sijoittamisesta kuitenkin seinän vierustalle, etupihan istutusalueen kasvivalinnat, ja hm, siinäpä ne melkein ovatkin), mutta luulen, että kurasyöpön tai kuraeteisen hankinta ei kuulu niihin asioihin.

Käydään taas läpi kodinhoitohuoneelle ennen rakentamista asettamamme toiveet.
Koirateemasta:

  • Imurin tulee olla helposti saatavissa, sillä koirakodissa käyttö voi olla lähes päivittäistä. Siksi ei kömpelöä siivouskaappiratkaisua, vaan imuri tilavasti tekniseen tilaan.

Tämä toteutui. Imurin sijoituspaikkana meillä tulee toimimaan kodinhoitohuoneeseen yhteydessä oleva tekninen tila ja siivouskaappiin tulee lankakorit siivousvälinepitimen lisäksi.

  • Likapyykit suljettuun astiaan/ kaappiin, 3 eri koria, koirat voivat varastaa pyykkejä muuten.

Myös tämän ratkaisun toteutumiseen olemme tyytyväisiä. Likapyykeille on tila kaapeissa kolmessa ulos vedettävässä lankakorissa. Mutta jos kaapinovi unohtuisi auki, saattaisi koiran kuono ottaa pyykkeihin kontaktia…

pyykkikorit

  • Kosteutta ja raapimista kestävät ovet

Tämä toive tuli siitä, että kodinhoitohuoneeseen jätämme koirat kuivattelemaan pesun ja sadesään lenkin jälkeen, joten ovet ovat raapimisen suhteen vaaravyöhykkeellä. Kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen välinen ovi on huurrettua lasia oleva kostean tilan ovi, mutta muissa ovissa mennään käsittääkseni normaalitasolla. Vielä ei oviin ole myöskään lisätty esimerkiksi suojapleksiä alaosiin, mikä voisi olla järkevä ratkaisu.

  • Helppo siivottavuus

Tämä toteutuu hyvin jo sillä, että kodinhoitohuone on poikkeuksellisen tilava muun muassa siten, että sen malli, L-kirjaimen muoto (ylimmässä kuvassa näkyvillä), jättää normaalia I-kirjaimen mallista kodinhoitohuonetta enemmän tilaa toimia. Kodinhoitohuoneen toimivuus oli koirien vuoksi prioriteettilistassamme korkealla talomallia valittaessa ja yksi ratkaiseva tekijä, kun päädyimme rakennuttamaan juuri Ainoakodin Ainoa Ajatus 118-talomallin. Myös se, että kaapistojen sokkeli on jätetty avoimeksi ja jalat ovat metallia, helpottaa siivoamista. Kalusteiden tumma väri taas antaa anteeksi pieniä roiskeita.

kodinhoitohuoneen kalustejalat

  • Khh:n ja keittiön välisen oven lukittavuus

Kumpikaan nykyisistä koiristamme ei osaa avata ovia kahvasta, mutta edesmennyt Joonamme sen taidon hallitsi. Eli silloin kun koirat jätetään kodinhoitohuoneeseen, voisi olla tarpeen voida lukita ovi – mutta nyt ei ovessa vielä lukkoa ole. Järjestettäneen se sitten, jos HauHausiin kotiutuu jälleen ovien avaamisen taitava koira.

  • Koirien oma sisäänkäynti ja kulku pihan koira-alueelle

No tämähän on ilmeinen ja tästä löytyy myös se vastaus koirien pesupaikka -kysymykseen. Aivan projektin alussa toivoimme kyllä myös kurasyöppöä, mutta se jätettiin silloin pois ensisijaisesti kustannussyistä. Nyt voimme todeta, että se olisi vienyt pienestä talosta isohkojen koirien pesutilavaatimuksen myötä myös kohtuuttoman paljon tilaa eikä siitä saatava hyöty tunnu meille haittoja (hinta + tilan tarve) suuremmalta. Sen sijaan halusimme ehdottomasti vesipisteen talon ulkoseinään kodinhoitohuoneen oven vierelle. Kodinhoitohuoneen sisäänkäynti kun toimii koirien kurakelin sisäänkäyntinä, on pahimmat kurat tassuista helppo suihkuttaa pois jo ulkona.

kodinhoitohuoneen sisäänkäynti

Kodinhoitohuone taas on yhteydessä pesuhuoneeseen ja kodinhoitohuoneessa on laatoitettu lattia lattiakaivolla, joten myös siitä on helppoa ja turvallista suihkuttaa kurajäljet pois.

Näkymä kodinhoitohuoneeseen ja pesuhuoneeseen kodinhoitohuoneen ulko-ovelta:
kodinhoitohuone

Koirien tassupyyhkeille on paikka sisäänkäynnin vieressä:
kurapyyhkeen paikka

Samoin muille tärkeille koiranhoitotarvikkeille. Messuilla lokerikkoon tosin ei ole enää laitettu tähän kohtaan sopivimpia koiratarvikkeita, sillä Turcan  ja Carlosin menetettyä jonkun messuvieraan mukaan koulutusnamejaan ja ulkolelunsa, päätimme laittaa heijastinliivin yms. tilalle ruokapurkkeja. Jos niitä vielä katoaisi, se ei harmittaisi samalla tavalla kuin esimerkiksi tuon lelun vieminen.
koiratarvikehylly

Koirat voidaan päästää kodinhoitohuoneesta turvallisesti vapaaksi pihalle tai jättää pesun jälkeen kesällä ulos kuivattelemaan, sillä piha on aidattu:
kodinhoitohuoneesta ulos

Kodinhoitohuoneessa on lattiakaivo:
kodinhoitohuoneen lattiakaivo

  • Tilaa suihkuttaa kuraisia koiria ja koirien oksennuksen tms. alle jääneitä mattoja jne.

Pesuhuone meillä on kohtuullisen tilava kuitenkin vailla hukkaneliöitä:
tilava pesuhuone

Saunovat vesikoirat suihkutetaan tyypillisesti joka saunomiskerran jälkeen viilennyksen vuoksi, joten pesutilojen koiraystävällisyys tärkeää.

  • Paras olisi, jos koiran saisi pesua varten nostettua korkeammalla olevalle pesupaikalle ergonomiasyistä.

Tämä on vaikea toteuttaa isojen koirien kohdalla eikä toteudukaan meillä. No, vielä on vetreyttä pestä lattiatasossakin.

  • Koirat ravistelevat turkkinsa, tullessaan likaisina/ märkinä sisälle, kesken pesun ja kaikista villeimmin pesun jälkeen. Pesutilojen syytä kestää tämä ja olla helposti pestävissä roiskeista.

Kun pesutilat ovat kauttaaltaan laatoitetut, on tämä asia kuosissa.

  • Pesuhuoneen wc-paperi tulisi olla vesiroiskeilta (koiran ravistamisilta) suojassa. Jotkut koirat tapaavat myös vetää paperin rullasta ulos, joten kotelomainen teline hyvä.

Tähän meille löytyi ratkaisu Pislalta.
wc-paperiteline

Lisäksi toivoimme, että laatoilla pesuhuoneeseen tuodaan väriä – ja Anne Saarikosken suunnittelemaan lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Sinisen sävyt toimivat kivasti.

  • Turvallisuuden vuoksi tassujen pitävyyttä lisäävä pesutilojen matto on hyvä koirien pesuhetkiin.

Tähän ratkaisuksi löytyi Kodin Ykkösestä kiva bambumatto, jonka alle laitettiin kumitassut. Ideana hyvä, mutta käytännössä tämä matto osoittautui kuitenkin aika liikkuvaiseksi, joten pysyvästi se ei jää meille.
bambumatto

  • Koiria pestäessä niistä irtoaa erittäin paljon karvoja (paitsi näistä trimmiroduista). Lattiakaivosuodattimet tarpeen.

Me olemme todenneet tähän tarkoitukseen Sini-lattiakaivosuodattimet sopiviksi.

  • Koirille tietysti tulee olla omat pyyhkeet.

Tyylisyistä sisustussuunnittelijamme halusi taloon esille Annon pyyhkeet. Pislan pyyhetanko nostaa pyyhkeet pahimmilta ravisteluilta suojaan.
pyyheteline

  • Lattialaatta ei saa olla liian sileäpintainen, jottei koira liukastu. Ei liian karheakaan helpon puhtaanapidettävyyden vuoksi.

Ainoakodin mallistosta löytynyt laatta täyttää nämä kriteerit kohtuullisesti. Se, ettei laattakoossa liioitella koirakodissa, lisää myös saumojen kautta lattian pitävyyttä tassujen alla.
laatat

  • Metalliallas kestää parhaiten koiran kynsien aiheuttamia kolhuja ja naarmuja.

Kodinhoitohuoneessa meillä onkin Stalan metallinen allas.
allas

Lisäksi toivoimme järkevää tilaa pyykinkuivatukselle. Tämän toiveen toteuttamisessa auttoi jälleen kodinhoitohuoneen L-muoto – kerrankin pyykinkuivatusteline saadaan kulkuväyliltä sivuun. Vaikka perinteisetkin ratkaisut olisivat toimineet tässä kodinhoitohuoneessa kohtuullisesti, ottivat sisustussuunnittelijat Riina Toikko ja Karin Mäkitalo pyykinkuivatuksen sydämenasiakseen ja keksivät pari mainiota erikoisratkaisua. Elfan pyykinkuivaustelineen saa käännettyä seinälle sivuun ja toisaalta sen alle jää vielä hyvin tilaa. DIY-henkariteline askartelupalloista ja siimasta taas siirtää paitojen kuivatusta järkevällä tavalla vielä ylemmäs. Nämä ovatkin jälleen koiraystävällisiä ratkaisuja, kun koirille tärkeää lattiatilaa jää näin paremmin vapaaksi.

pyykinkuivatus

  • Moni messukävijäkin on tämän ratkaisun toimivuuden huomannut, kuten tästä vieraskirjatekstistä näkyy.

vieraskirjasta

Facebooktwittermail

Voi, pian tämä hauskuus loppuu :(

Siinä missä moni asuntomessurakentaja kuuluu odottavan sitä, että messut loppuisivat ja pääsisi muuttamaan omaan uuteen kotiin, olen minä ristiriitaisemmissa tunnelmissa. Messuaika on nimittäin ollut itselleni tosi mielenkiintoista, hauskaa ja elämyksellistäkin aikaa.

Toki omaan suhtautumiseeni vaikuttaa se, että juuri ennen messuja me emme joutuneet kokemaan mitään loppukirin aiheuttamaa überväsymystä ja messujen aikana olemme päässeet omien talovelvollisuuksiemme osalta helpolla, kiitos päänäytteilleasettaja Rautakeskon. Siinä missä jokunen rakennuttaja-asukas hoitaa myös talonsa esittelyä messuilla (ainakin talo Luck ja Noppakoti), ei meillä ole messujen aikana minkäänlaisia velvoitteita. Meillä päänäytteilleasettaja on palkannut messuesittelijät, tilannut päivittäisen siivouksen, huolehtinut paikalle talomyyjät ja kiintokaluste-edustajan ja messuesittelijät huolehtivat pihan kastelusta. Niinpä me olemme saaneet messukuukauden ajan viettää talolla juuri niin vähän tai niin paljon aikaa, kuin olemme halunneet. (Minä olen käynyt Carlosin kanssa lähes päivittäin hetken aikaa taloa esittelemässä ja samoin lähes päivittäin on käyty huoltoaikoina tarkistamassa paikat ja tekemässä tarvittaessa pieniä järjestelyjä.) Samoin messuista olemme saaneet nauttia täysillä.

Niinpä tuntuu suorastaan haikealta, että messut loppuvat jo ihan kohta. Sitten ei ole enää kuoharibaaria 50 metrin päässä kotiovelta, ei puttauskenttää, liikuntapuistoa, monia eri ravintoloita ja kahviloita, polkuautorataa, Pandan karkkibussia ja pikku putiikkeja. Sitten ei ole enää ihmisiä ihastelemassa meidän tapettejamme tai keittiömme avaruutta ja seuraamassa, kun esittelen Carlosin kanssa herkkuautomaatin toimintaa. Joten varoituksen sanana: jos messujen jälkeen kuljeskelet Freesiatiellä ja joku tarraa ranteestasi kiinni raahaten sinut Freesiatie neloseen, älä suotta säikähdä. Se olen vain minä messujenjälkeisine sopeutumisvaikeuksineni kaivaten yhä vieraita taloomme…

Nyt on aika fiilistellä messukuvien kanssa.

Messubussissa on tunnelmaa. Jyväskylän uudet, ilmastoidut, raikkaan vihreät bussit olivat kiva kokemus.

messubussissa

saapuminen

Vilinää messuilla

Carlos on välillä käynyt rantavedessä viilentymässä.

Carlos rantavedessä

Rannassa on katseltu myös messulaivan rantautumisia.

Laiva saapuu Äijälänrantaan

Äijälänrantaan on istutettu ihastuttava kukkaketo.

kukkaketo

Maailmanpylväs on komea tausta kukille.

Maailmanpylväs

Lähemmästä katselukulmasta arkkitehtuuri on eri tavalla vaikuttava.Maailmanpylväs

Maailmanpylväs

Hieno on näkymä myös Maailmanpylväästä alaspäin.

näkymä Maailmanpylväästä

Maailmanpylväässä kannattaa kokea myös hissi.

Maailmanpylvään hissi

Maailmanpylvään hissi

Joku lohkaisi, että meidän pihassamme oleva koirankoppi, jonka voi voittaa itselleen Ainoakodin arvonnassa, on messujen pienin yksiö. Vaan löytyihän messuilta vielä pienempiäkin, kuten tämä hauska kotikolo.

linnunpönttö

Kuohuviinibaari on tarjonnut virkistystä.

kuoharit

Messujen ruokaravintolassa taas olemme treffanneet välillä “messukoira” Ainoa.

messukoira Aino

Ramirentin Äijäpuistossa olemme päässeet leikkimään kaivurikuskeja.

kaivuuta

kaivuuta

Ja niin, se puttailuviheriö, aika mainio – varsinkin, kun ensimmäinen lyöntini olikin hole-in-one. (Seuraavista lyönneistä en sano mitään.)

puttailua

Iltaisin tai aamuisin, eli messujen huoltoaikana, on myös Turca päässyt omaan pihaansa fiilistelemään.

Turca pihalla

Koiratähdillämme on muuten aika päheät uudet pannat, Carlosilla pannassaan teksti: “Mä en voi sulle tässä nyt tottelevaisuusvalioksi muuttua”. Pannat ovat Etoelävältä.

Carlos ja Etoelävän panta

Eilen muuten talosta poistuessaan joku arviolta kymmenvuotias tyttö tokaisi: “Tää on niinku jonkun koiratyypin talo”. Aivan oikein bongattu tytöltä. 🙂

Sen sijaan naapurissamme talo Luckissa joku pettyi todeten siellä: “No ei oo hääppöinen tää koiratalo. Mitä täällä nyt muka on koiranomistajalle?” 😀
Toivottavasti kyseinen henkilö löysi perille myös tähän oikeaan koirataloon ja tykkäsi naapuritalossa vaikka hieman erilaisesta arkkitehtuurista.

Seuraavassa postauksessa asiaa koiraystävällisestä kodinhoitohuoneesta ja pesutiloista. Se onkin talolla paljon puhuttu aihe. Eilen kävin HauHausin pihassa nimittäin myös tällaisen keskustelun:

Messuvieras poistuttuaan talosta pihalle: “Missä on koirien pesupaikka?”
Minä: “No meillä on tuolla talon päädyssä jo ulkona vesipiste kuratassujen pesua varten.”
MV: “Sen pitäisi olla sisällä!”
Minä: “Me ajateltiin, että meille riittää, kun vesipiste on ulkona koirien kurakelisisäänkäynnin vieressä ja siitä…”
MV: “Kyllä pitäisi olla pesupiste sisällä, monessa muussakin talossa täällä on kuraeteinen.”
Minä: “Lisäksi meillä on kodinhoitohuoneen sisäänkäynnistä laatoitettu lattiakaivollinen lyhyt reitti pesutiloihin, joten…
MV: “Lapsiperheissäkin on pesupiste oven vieressä sisällä, kyllä täälläkin pitäisi olla.”

Taisin hävitä tuon keskustelun. Meidän talomme on ilmeisen puutteellinen. Nyt en voi lohduttaa kyseistä messukävijää kuin sillä, että onneksi hänen ei tarvitse asua HauHausissa! 😉

Facebooktwittermail

Varastointiratkaisuja

Karvoja tiputtavien koirien kanssa elävät tietävät, että pahimmillaan karvat kulkeutuvat ja piiloutuvat joka soppeen. Jotta huushollin puhtaanapito olisi helpompaa, on koirataloudessa syytä panostaa siihen, että tavaroilla on paikkansa eikä irtosälää ympäriinsä.

Ainoakodin Ainoa Ajatus 118 -talomalliimme kuului perussetissä vähänlaisesti kaappitilaa eikä varastoa ollut ollenkaan, joten paikkasimme puutetta lisäämällä talon päätyyn autokatos-varaston sekä rakennuttamalla käyttöullakon. Näin saimme noin 25 neliötä varastotilaa (8,3 m2 varastossa ja loput ullakolla). (Alla oleva kuva Ainoakodin HauHaus-sivulta)

talon pohjapiirros

Päätimme myös, että tämän kodin kohdalla pyritään astetta organisoidumpaan varastointimalliin. Kokonainen säilytysratkaisu Elfalta, Sovellalta, Cellolta tai muilta vastaavilta olisi tullut liian kalliiksi, mutta totesimme saavuttamamme mielestämme yhtä pätevän säilytysratkaisun myös yhdistelemällä edullisempia ratkaisuja. Hankimme siis muutaman metallirunkoisen varastohyllyn sekä setin erilaisia varastokoukkuja ja autonrengastelineen.

Pislan varastokoukut

lapiot säilössä

Pari näitä Pislan koukkuja sijoitettiin myös autokatokseen.

koukkuja

Ikkunan yläpuolella on leveämmät koukut suksille, ja vaikka tikkaille. Pislalta nämäkin koukut.

koukkuja

Samoin Pislalta on tämä harjojen, haravoiden yms. pidike.

harjapidike

Sovellalta taas hankimme telineen autonrenkaille. Telineellä taisi olla hintaa jo muutama kymppi, mutta hinta ei tuntunut pahalta siihen nähden, että tällöin saamme renkaat oikeaan säilytysasentoon ja lattiatilaa vapaaksi.

rengasteline

Varastohyllyt ovat K-raudasta; liekö hinta ollut 30-40 euroa / kappale, joten ei paha satsaus. Pakko muuten puolustella, että tässä kuvassa näkyvä sotkuisuus johtuu vain messuista ja väliaikaisen liian pienessä asunnossa asumisen aiheuttamasta varastotilan tarpeesta – näille hyllyille on kuvassa säilöttynä paljon sellaistakin, joka ei normaalisti siellä ole. Messujen aikana varaston kuutiotilavuudestakin on melkoinen osuus messuesitteiden, messukassien ym. säilönä.

varastohyllyt

Pikkusälää varten varastossa on vielä lokerikko, jonka hinnaksi taisi tulla n. 15-20 euroa.

lokerikko

Varasto meillä on lämmin, mutta käyttöullako on eristämätön ja siellä lämpötila voikin talvella olla hyvinkin 30 pakkasastetta, kun kesällä voidaan olla saunanomaisissa tunnelmissa, pahimmillaan varmaan hyvinkin 60 asteessa. Siksi olimme tyytyväisiä, kun näihin vaativiin oloihin löytyi sopiva säilömisratkaisu: Orthexin SmartStore Dry -laatikot.

SmartStore Dry -laatikot

Saimme Orthexilta testattavaksi muutaman laatikon. Orthex lupaa, että laatikot säilyttävät vaatteet, kirjat ja muun kosteudelle aran suojassa pölyltä, kosteudelta, ötököiltä ja hajuilta käyttölämpötilassa -40 – +70. Se on juuri tarpeellinen lupaus käyttöullakon säilytysolosuhteisiin.

SmartStoren säilytyslupaukset

Käyttöullakko on mainio paikka säilöä kausivaatteet ja vieraspeitot, mutta sellaisenaan ullakolle varastoitaessa homehtumisvaara olisi suuri. Ainakin Orthexin SmartStore Dry -laatikoille antamien lupausten mukaan nyt tuntuu löytyneen ratkaisu tähän pulmaan. Ainoa miinus taitaa olla, että näyttää siltä, että joudumme ostamaan näitä laatikoita aika paljon lisää.

koirien talvivaatteet säilöön

Koiria sen sijaan harmittaa käyttöullakolle varastoinnissa se, että HauHausissa on yksi paikka, jonne jyrkkien tikkaiden vuoksi koirat eivät pääse mukaan.

koirat haikailevat käyttöullakolle

Facebooktwittermail

Rutistettavan ihanat Hali-Bernit HauHausissa

Tänään oli HauHausissa Hali-berni -päivä. Ja mitäkö se tarkoittaa? Meillä oli yhteensä seitsemän sveitsinpaimenkoiraa (kuusi berninpaimenkoiraa ja yksi isosveitsinpaimenkoira) HauHausin pihassa koko messupäivän ajan messuvieraiden rapsuteltavana ja siliteltävänä.

hali-bernit HauHausin autokatoksessa

Jo 15 vuotta käynnissä ollut Hali-Berni -toiminta on täysin vapaaehtoistoimintaa eivätkä hali-bernit ota vastaan rahakorvausta, vaan pyytävät sellaisen kohdalle sattuessa sen ohjattavaksi hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi eläinsuojelutyöhön.

hali-berni Nelli

Yleensä Hali-bernit tekevät vierailuja vanhainkoteihin tai esimerkiksi päiväkoteihin, mutta meidän ja varsinkin messuvieraiden iloksi he olivat innokkaita tulemaan myös asuntomessuille päiväksi. Talolla olikin tänään erityisen vilkasta pöhinää.

pöhinää talolla

Jokainen Hali-Berni on suorittanut hyväksytysti ”Hali-Berni-testin”, jossa on tutkittu koiran sosiaalisuutta,
perustottelevaisuutta ja varmuutta erilaisissa tilanteissa
sekä selvitetty, millaisille vierailuille koira on sovelias. Nämä kaverit, kuten tässä Armi-koira, pärjäsivät hyvin lastenkin keskellä.

Hali-Berni Armi

Myös Jedi oli oivaa seuraa lapsille. Moni ujompiikin pieni ihminen uskaltautui rapsuttelemaan koiria.

Jedi siliteltävänä

Jedi oli seitsikosta suurin painaen lähes 60 kiloa – mutta täynnä lempeyttä!

Jedi

Työssään olevan Hali-bernin tunnistaa punaisesta liivistä.

Hali-berni liivissään

Vaikka päivä oli pitkästä aikaa pilvinen, tuli paksuturkkisilla koirilla toki kuuma. Nelli-koiraa auttoi viilennyksessä märkä huivi.

hali-berni Nelli

Onneksi välillä oli aikaa myös huilia.

rauhallista

Sen nämä lempeät jättiläiset myös malttoivat tehdä.

rennosti

Sitten kun tuli ruuasta puhe, tapahtui äkillinen terästäytyminen ja halikaveri oli valmis jos minkälaisiin temppuihin. No, olivat kyllä palkkansa ansainneet ilmankin temppuja!

haliberni kerjuulla

Suurkiitos Nelli, Nella, Armi, Jedi, Aapo, Nuutti ja Bertta sekä Kirsi, Satu, Tiina, Sirkku, Tessa, Ulla ja Tiina mainiosta vierailusta HauHausissa!

Hali-bernejä

Facebooktwittermail

Pikakelauksella taaksepäin: talon rakentaminen osa 7

(aiemmin ilmestyneet osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6)

Lokakuun 22. päivä oli vuorossa laminaattien, ovien ja saunan lauteiden sisään kantaminen. Oltiin siis jo lähellä valmistumista.

Aika iso pino ovia näin pieneen taloon oli tulossa.

ovipino

Saunan lauteet toivat taloon miellyttävän tuoksun pitkäksi aikaa.

saunan lauteet

Pikapikaa meille ilmaantui lattia.

laminaattilattiaa

Lattia-asentaja oli siisti mies.

roskien siivousta

Rakennustarkastaja Joonakin kävi katsomassa, että työn jälki kelpaa.

Joona ja laminaatti

Vastuullisten tehtäviensä ohella Joona juhli 12-vuotissyntymäpäiväänsä nakki-maksalaatikkokakun kera. Tuo syntymäpäiväjuhla oli jäävä viimeisekseen.

Joonan synttäriherkut

Talolla taas – no, siellä nähtiin jälleen kaivinkone. Etupihan istutusalueen multamäärä nimittäin oli jäänyt vajaaksi ja aluetta täytyi syventää.

etupihan maatyöt

Kun maa- ja pihatyöt pitivät stressitason korkealla, soi valaisinten asennus iloa. Upea led-valaistus oli sykähdyttävä nautinto syksyllä ja hienolta se tuntuu yhä. Tässä Airamin talonnumerovalaisin.

numerovalaisin

Lokakuun viimeinen päivä talon raksa-aikainen ovi vaihdettiin omaan lopulliseen Kaskipuun Ratia -oveemme.

ulko-ovi

Kaksi päivää myöhemmin meidät vastaanotti talolla myös upouudet väliovet, kuten tämä pesuhuoneen lasiovi.

pesuhuoneen ovi

Myös saunan lauteet oli asennettu. Jokusen hetken mietimme, että tulipa teetettyä lyhyt laude ihmisille, mutta no, kyllä me tuonne mahdumme – ja koirat taas mahtuvat oikeinkin hyvin.

sauna

Koirien on myös helppo nousta näitä loiva-askelmaisia portaita ylös.

sauna

Yhtäkkiä marraskuun alussa talo olikin sitten valmis viimeistä listaa myöten. Toukokuussa aloitettiin maatöillä, toukokuun lopussa tuli perustukset ja 5,5 kuukautta myöhemmin oli valmista. Jäljellä oli enää pienehköjen reklamaatiokorjausten fiksailua.

valmis talo

Juhlavuuden tunnetta lisäsi Freesiatielle saatu uusi asfalttipinta.

uusi asfaltti

sekä se, että pihaan vasta kylvetyn nurmen ensimmäiset vihreät ruohonkorret nousivat pinnalle – marraskuun puolivälissä!

ruoho

Asuntomessujen ensimmäisenä mediapäivänä siis pääsin Joonan kanssa esittelemään valmista taloa, messualueen ensimmäistä.

Joona mediapäivänä

Suureksi suruksemme vain muutama päivä myöhemmin jouduimme pitkän ja vaikean harkinnan sekä Joonan terveydessä koettujen useiden ala- ja ylämäkien jälkeen tekemään kultapojastamme raskaan luopumispäätöksen. Sen jälkeen kului pitkään ennen kuin kykenimme taas iloitsemaan talosta. Talon valmistuminenkin tuntui tuossa tilanteessa enemmän surulliselta ja katkeralta, kun nyt tiesimme, ettei uskollinen koiraystävä päässyt sinne enää muuttamaan.

Joonan kanssa metsässä

Onneksemme jäljelle jäi vesikoirakaksikko Turca ja Carlos, jotka vähitellen palauttivat taas ilon kotiin. Eihän tätä parivaljakkoa nimittäin voi kovin pitkään katsoa ilman, että hymy hiipii kasvoille.

Turca ja Carlos

Tähän päättyivät HauHausin talomuistelmat. Kevään pihatöiden ja sisustamisen osalta elettiin blogipostailussa siinä määrin reaaliaikaa, että päätetään  tämä historiankerronta talon viralliseen valmistumiseen. Nyt palataan sitten tähän päivään, ja huomenna kertaheitolla iloisiin tunnelmiin, kun HauHausin pihaan saapuvat koko päiväksi halattavan ihanat ja rapsutuksia mielihyvin vastaanottavat Hali-Bernit. Tulkaahan moikkaamaan!

Facebooktwittermail

Pikakelauksella taaksepäin: talon rakentaminen osa 6

(aiemmin ilmestyneet osa 1, osa 2, osa 3, osa 4 ja osa 5)

Syyskuun lopulla viherrakentajamme Vihertaikurit istuttivat takapihan eli oleskelupihamme kasvit ja nurmikon.

Kaivurikuski kaivoi maan alta koirille parit tähystys-/kiipeilykivet.

koirien kivet

Tässä vaiheessa meillä oli edelleen paljon yllätyspuuhaa, kuten sokkelin vierelle laitetun kivituhkan lapiointi pois ja soran vaihtaminen tilalle. Alkoi tulla tutuksi raksahommiin liittyvä tuplatekeminen: ensin kerran pieleen ja sitten toistamiseen korjausliikkeellä. Harmitti vaan, kun tähänkin työhön meillä oli kyllä ammattilaiset maksettu, mutta niin vaan jouduimme me taas lapionvarteen.

sokkelinvierussora

Syyskuun lopulla valmistuivat etupihan maatyöt – sen ensimmäisen kerran. Sitten eri ihmiset tulivat toteamaan vielä pari kolme kertaa, ettei vielä olekaan valmista ja kaivuri kävi tontilla vielä jokusen kerran lisää.

etupihan maatyöt

Loppujen lopuksi kuitenkin takapiha saatiin istutusten osalta valmiiksi, ja muuhun Äijälänrantaan nähden tuo lokakuinen valmistuminen olikin lähes ennätysaikainen.

takapiha valmiina

Lokakuun alussa täyttyi autokatos kiintokalusteista ja taas oli talkoiden aika.

kiintokalusteiden tulo

kiintokalusteet sisällä

Talkooruokahan oli luonnollisesti pizza.

pizzatauko

Novartin savolaismurteinen kalusteasentaja hoiti kiintokalusteasennukset ammattitaidolla.

keittiöasennus

Makuuhuoneen kaapit: tuloillaan yksi vaaterekillinen, yksi leveä tuplarekillinen, yksi liukukiskoilla oleva ja yksi tavallinen kaappi.

makuuhuoneen kaapit asennusvaiheessa

Eteiseen valitsimme rekkikaapin ylimääräisellä kenkähyllyllä sekä liukukiskollisen kaapin asusteita ja koirien tarvikkeita varten.

eteisen kaapit

Koko talon kiintokalusteasennus taisi ottaa nelisen päivää aikaa.

keittiökalusteet asennettuna

Samoihin aikoihin kalusteasennusten kanssa, lokakuun alussa, valmistui myös laatoitustyö.

wc:n laatoitus

Kylpyhuoneeseen sisustussuunnittelijamme esitti kolmen eri laatan yhdistelmää, kahta eri turkoosinsävyä sekä valkoista kuviolaattaa. Tykätään.

kylpyhuoneen laatat

kylpyhuoneen laatat

L-kirjaimen malliseen kodinhoitohuoneeseen taas valittiin tumma lattialaatta hieman elävän näköisellä pinnalla. Toimii myös kuratassujen kanssa!

kodinhoitohuoneen laatat

Laattavalinnoista keittiön takaseinälle itse toivomani laatta olikin suurena pintana järkytys ja vaati muutaman katselukerran ennen kuin siihen totuimme. No, nyt on onneksi monikin messuvieras kehunut valintaa niin, että omakin uskomme laattaan on vahvistunut.

keittiölaatta

keittiölaatoitus valmiina

Myös wc:n käsienpesuallas aikaansai pientä rykimistä. Jotenkin tämä allasvalinta oli mennyt meiltä täysin ohi ja olikin hätkähdyttävää huomata kuinka epäkäytännöllisen matalan oloinen allas oli. No, Novart ei ollut joustava vaihtoajatuksen suhteen, joten tämä meille jäi, ja nyt taidamme pärjätä altaan kanssa. Koiriin liittyvää pesua ja muutakin enemmän syvyyttä vaativaa pesua varten meillä on kuitenkin kodinhoitohuoneessa sitten oikeinkin syvä allas.

wc-allas

Muutaman kerran jokin raksahomma osoittautui meille ylivoimaiseksi – näin tapahtui myös niinkin yksinkertaisen kuuloisen asian, kuin kottikärryjen kokoamisen, kanssa. No, taloedustaja tuli hätiin ja eräänä lokakuisena iltana meitä odotti autokatoksessa tällainen näky.

kottikärryt kasattuina

Toisena lokakuisena iltana autokatoksessa näytti tältä, kun talkoolaiset olivat taas tulleet avuksi ja hoitaneet autokatoksen seinän maalaamisen loppuun.

autokatos maalattuna

Pihankin osalta saimme nauttia seesteisemmästä hetkestä (no, pakon sanelemana, mutta kuitenkin), joten oli aikaa nauttia auringonlaskusta.

auringonlasku

Lokakuun puolessavälissä taloon kotiutuivat kodinkoneet. Oli mukava yllätys, että tällä kertaa talkooväki niiden kantamiseksi oli buukattu turhaan, sillä kuljetusfirma hoiti siirtelyn.

kodinkoneiden tulo

Sentään hienon rampin olimme kyhänneet…

ramppi

Käyttöullakon valmistuttua huomasimme, ettei toimitukseen kuulunut ullakon sisäseiniä, vaan yläpohjan puhallusvillat olivat käyttöullakon kanssa samassa tilassa ilman väliseiniä. Niinpä teimme timpuroinnin loppuviilauksia ja korjauksia tekemään tulleelle Keski-Suomen timpuriporukalle tilauksen seinien levyttämisestä vanerilla. Ajaa asiansa.

käyttöullakon seinävanerit

Lokakuun puolivälin jälkeen tulivat talofirman putkimiehet asentamaan vesikalusteet.

wc-istuimen asennus

WC-istuimet meillä ovat Idolta.

Idon wc-istuin

Myös jo pitkään ihailemani Oraksen Optima-sarjan lämpötilanäytöllinen ja kosketusvapaa hana asennettiin.

keittiöhana

Kodinhoitohuoneen altaan kiinnityksessä oli pientä paikkailuntarvetta ja siihenkin löytyi konsti.

kodinhoitohuoneen allas

Talo valmistui marraskuussa, joten kohta ollaan maalissa tässä historiankertauksessa. 🙂

Facebooktwittermail

Pikakelauksella taaksepäin: talon rakentaminen osa 5

(aiemmin ilmestyneet osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4)

Elokuun lopussa meillä oli sitten terassi ja kuistit valmiit. Se tarkoitti samalla sitä, että talon pystytyksestä vastanneiden timpureiden urakka alkoi olla päätöksessään.

kaiteet ja etukuisti valmiina

terassi valmiina

Tarkastuskäynnillään koiraherra Joona huomasi takan päältä kypärät ja huomautti meille, että vastaavalla koiramestarilla kuuluisi olla sellainen käytössä. Saamansa piti.

Joona ja kypärät

Koiriemme roolit olivat siis vielä syyskuussa yhä ennallaan: Joona toimi järkevänä edustuskoirana, kun Turca ja Carlos saivat olla sopivasti pihalla siitä, mitä tai missä tapahtuu.

koirakolmikko

Syyskuun 2013 alussa sisällä tehtiin seinien tasoitusta maalausta varten.

seinien tasoitusta

Vesivek asensi kattoturvatuotteet ja rännikourut paikalleen.

kattotikkaat

Korkeuksista pihan tilanne näytti vielä työläältä.

tikkailta

Naapuriimme kesätöihin tulleet kyytöt muistuttivat onneksi tiukoissakin paikoissa, että rennosti vaan. Tässä vaiheessa alkoi nimittäin stressi puskea.

kyyttö

Ihan helppo vaihe ei ollut sekään, kun koitti aika, jolloin meidän piti muutaman päivän kuluessa saada maalattua koko talo, tai pihatöiden vuoksi ainakin puolet siitä. Yötöiksi meni.

rakennustelineellä

Niin vaan kaksi päivää myöhemmin talon väri oli vaihtunut, kiitos talkoolaisille!

talo maalattuna

Talon etupuolen osalta maalausta tosin jatkettiin vielä jokunen päivä pidempään.

Tehosteiden maalaus

Samaan aikaan, syyskuun puolivälissä, Ainoakodin tapetti- ja maalarimestari oli tehnyt hienoa jälkeä sisätiloissa.

tapetoidut seinät

Syyskuussa tein kolme visiittiä Petäjävedelle artesaaniopiskelijoita tapaamaan ja taloon valmistuvien käsitöiden luonnokset hahmottuivat.

koiraportin luonnoksia

Maatöissä alkoi hymy hyytyä. Tässä upotettiin pihavalaisinten betonijalkoja ja sähkökaapelien varoitusnauhoja.

maatöitä

Yötöinä sahattiin sokkelinvieruslautoja. Jälleen työ, joka yllätyksenä kaatui maatöistä meidän niskaamme (ja loppujen lopuksi myös allekirjoittaneen isän niskaan…).

sokkelinvieruslautojen sahausta yöllä

Pihan kanssa sähläsikin sitten yksi jos toinenkin ammattilainen.

multaa

Kun maa- ja pihatöiden korjailuissa ja loppuun saattamisessa kaatui työ kerrallaan meidän niskaamme, viettivät koiratkin paljon aikaa tontilla.

Carlos multakasassa

Nyt syömään ja Carlosin kanssa talovisiitille, jatketaan muistelmia jälleen myöhemmin.

Facebooktwittermail

Pikakelauksella taaksepäin: talon rakentaminen osa 3

Muistelmat jatkuvat… (aiemmin ilmestyneet osa 1 ja osa 2)

Kun talo oli noussut kesäkuussa pystyyn, jouduin olemaan töiden vuoksi reilun viikon poissa paikkakunnalta, ja sinä aikanahan oli tapahtunut paljon.

Lattia oli valettu.

lattiavalu

Putkitöitä oli tehty tuulettuvassa alapohjassa.

putkia

Samoin teknisessä tilassa – vesikiertoisen lattialämmityksen kytkennät tehty.

lattialämmitysputkia

Väliseinien rungot oli rakennettu. (kuvassa eteinen, työhuone ja wc)

väliseinien rungot

Tässä taitaa olla varasto – ja ylpeä rakennuttaja.

varastossa

Ja tässä toinen. Meidän kuului järjestää tontille jätelava – ja ihan itte tehtiin!

jätelavan rakentaminen

Heinäkuun lopulla kannettiin 1 700 kiloa takkaa sisälle.

Takan kantamista

Takan kantamista

Samaan aikaan olivat sähkömiehet talolla aloittaneet oman työnsä.

sähköt ja takka

En tiedä kuinka paljon kaapeleita taloon on vedetty, mutta paljon joka tapauksessa.

sähkövetoja

Seuraavana päivänä tulikin sitten takkamuurari töihin. Takaksi olimme valinneet Uuniseppien Riekon kahteen suuntaan aukeavana.

takan muurausta

Takan pinnassa on tumma kevyesti raidoitettu laatta. Carlos mietti, milloin takassa paistetaan ensimmäiset makkarat. (Älä huoli poika, pian.)

takka

Talolle oli ilmaantunut melkoinen pino kipsilevyjä – väliseinät alkaisivat rakentua. Samalla sähkömiehet tekivät pitkää päivää.

sähkövetoja ja kipsilevyjä

Timpuri erehtyi kysymään meiltä, millä tavoin hän asettaa saunan ledit kattoon. Tarkoitti kai, että mille sivulle tulevat. Kysyin, milloin asia pitäisi tietää ja timpuri antoi pari päivää päätäntäaikaa. No, mepä sitten mietimme – ja lopputuloksena oli pyyntö laittaa valot Iso koira -tähtikuvion muotoon. Saamamme piti.

saunan ledit

Seuraavana päivänä, kun me vierailimme muiden Jyväskylän messurakentajien kanssa Hyvinkään asuntomessuilla, oli talolla levytetty väliseiniä ja kiinnitetty pistorasioita ja valokatkaisijoita.

väliseiniä ja sähköjä

Hyvinkään reissun jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa kurkkaamaan käyttöullakolle oikein portaita pitkin.

käyttöullakon portaat

käyttöullakolla

Historian kertaus riittäkööt tältä päivältä/ yöltä. Jospahan huomenna vielä lisää. Huomenna perjantaina olisi tarkoitus meidänkin kiertää taas messuja ja  lisäksi päivystänen jokusen hetken talolla Carlosin kanssa. Saa rapsuttaa – koiraa siis.

Facebooktwittermail