(aiemmin ilmestyneet osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6)

Lokakuun 22. päivä oli vuorossa laminaattien, ovien ja saunan lauteiden sisään kantaminen. Oltiin siis jo lähellä valmistumista.

Aika iso pino ovia näin pieneen taloon oli tulossa.

Saunan lauteet toivat taloon miellyttävän tuoksun pitkäksi aikaa.

Pikapikaa meille ilmaantui lattia.

Lattia-asentaja oli siisti mies.

Rakennustarkastaja Joonakin kävi katsomassa, että työn jälki kelpaa.

Vastuullisten tehtäviensä ohella Joona juhli 12-vuotissyntymäpäiväänsä nakki-maksalaatikkokakun kera. Tuo syntymäpäiväjuhla oli jäävä viimeisekseen.

Talolla taas – no, siellä nähtiin jälleen kaivinkone. Etupihan istutusalueen multamäärä nimittäin oli jäänyt vajaaksi ja aluetta täytyi syventää.

Kun maa- ja pihatyöt pitivät stressitason korkealla, soi valaisinten asennus iloa. Upea led-valaistus oli sykähdyttävä nautinto syksyllä ja hienolta se tuntuu yhä. Tässä Airamin talonnumerovalaisin.

Lokakuun viimeinen päivä talon raksa-aikainen ovi vaihdettiin omaan lopulliseen Kaskipuun Ratia -oveemme.

Kaksi päivää myöhemmin meidät vastaanotti talolla myös upouudet väliovet, kuten tämä pesuhuoneen lasiovi.

Myös saunan lauteet oli asennettu. Jokusen hetken mietimme, että tulipa teetettyä lyhyt laude ihmisille, mutta no, kyllä me tuonne mahdumme – ja koirat taas mahtuvat oikeinkin hyvin.

Koirien on myös helppo nousta näitä loiva-askelmaisia portaita ylös.

Yhtäkkiä marraskuun alussa talo olikin sitten valmis viimeistä listaa myöten. Toukokuussa aloitettiin maatöillä, toukokuun lopussa tuli perustukset ja 5,5 kuukautta myöhemmin oli valmista. Jäljellä oli enää pienehköjen reklamaatiokorjausten fiksailua.

Juhlavuuden tunnetta lisäsi Freesiatielle saatu uusi asfalttipinta.

sekä se, että pihaan vasta kylvetyn nurmen ensimmäiset vihreät ruohonkorret nousivat pinnalle – marraskuun puolivälissä!

Asuntomessujen ensimmäisenä mediapäivänä siis pääsin Joonan kanssa esittelemään valmista taloa, messualueen ensimmäistä.

Suureksi suruksemme vain muutama päivä myöhemmin jouduimme pitkän ja vaikean harkinnan sekä Joonan terveydessä koettujen useiden ala- ja ylämäkien jälkeen tekemään kultapojastamme raskaan luopumispäätöksen. Sen jälkeen kului pitkään ennen kuin kykenimme taas iloitsemaan talosta. Talon valmistuminenkin tuntui tuossa tilanteessa enemmän surulliselta ja katkeralta, kun nyt tiesimme, ettei uskollinen koiraystävä päässyt sinne enää muuttamaan.

Onneksemme jäljelle jäi vesikoirakaksikko Turca ja Carlos, jotka vähitellen palauttivat taas ilon kotiin. Eihän tätä parivaljakkoa nimittäin voi kovin pitkään katsoa ilman, että hymy hiipii kasvoille.

Tähän päättyivät HauHausin talomuistelmat. Kevään pihatöiden ja sisustamisen osalta elettiin blogipostailussa siinä määrin reaaliaikaa, että päätetään  tämä historiankerronta talon viralliseen valmistumiseen. Nyt palataan sitten tähän päivään, ja huomenna kertaheitolla iloisiin tunnelmiin, kun HauHausin pihaan saapuvat koko päiväksi halattavan ihanat ja rapsutuksia mielihyvin vastaanottavat Hali-Bernit. Tulkaahan moikkaamaan!

(aiemmin ilmestyneet osa 1, osa 2, osa 3, osa 4 ja osa 5)

Syyskuun lopulla viherrakentajamme Vihertaikurit istuttivat takapihan eli oleskelupihamme kasvit ja nurmikon.

Kaivurikuski kaivoi maan alta koirille parit tähystys-/kiipeilykivet.

Tässä vaiheessa meillä oli edelleen paljon yllätyspuuhaa, kuten sokkelin vierelle laitetun kivituhkan lapiointi pois ja soran vaihtaminen tilalle. Alkoi tulla tutuksi raksahommiin liittyvä tuplatekeminen: ensin kerran pieleen ja sitten toistamiseen korjausliikkeellä. Harmitti vaan, kun tähänkin työhön meillä oli kyllä ammattilaiset maksettu, mutta niin vaan jouduimme me taas lapionvarteen.

Syyskuun lopulla valmistuivat etupihan maatyöt – sen ensimmäisen kerran. Sitten eri ihmiset tulivat toteamaan vielä pari kolme kertaa, ettei vielä olekaan valmista ja kaivuri kävi tontilla vielä jokusen kerran lisää.

Loppujen lopuksi kuitenkin takapiha saatiin istutusten osalta valmiiksi, ja muuhun Äijälänrantaan nähden tuo lokakuinen valmistuminen olikin lähes ennätysaikainen.

Lokakuun alussa täyttyi autokatos kiintokalusteista ja taas oli talkoiden aika.

Talkooruokahan oli luonnollisesti pizza.

Novartin savolaismurteinen kalusteasentaja hoiti kiintokalusteasennukset ammattitaidolla.

Makuuhuoneen kaapit: tuloillaan yksi vaaterekillinen, yksi leveä tuplarekillinen, yksi liukukiskoilla oleva ja yksi tavallinen kaappi.

Eteiseen valitsimme rekkikaapin ylimääräisellä kenkähyllyllä sekä liukukiskollisen kaapin asusteita ja koirien tarvikkeita varten.

Koko talon kiintokalusteasennus taisi ottaa nelisen päivää aikaa.

Samoihin aikoihin kalusteasennusten kanssa, lokakuun alussa, valmistui myös laatoitustyö.

Kylpyhuoneeseen sisustussuunnittelijamme esitti kolmen eri laatan yhdistelmää, kahta eri turkoosinsävyä sekä valkoista kuviolaattaa. Tykätään.

L-kirjaimen malliseen kodinhoitohuoneeseen taas valittiin tumma lattialaatta hieman elävän näköisellä pinnalla. Toimii myös kuratassujen kanssa!

Laattavalinnoista keittiön takaseinälle itse toivomani laatta olikin suurena pintana järkytys ja vaati muutaman katselukerran ennen kuin siihen totuimme. No, nyt on onneksi monikin messuvieras kehunut valintaa niin, että omakin uskomme laattaan on vahvistunut.

Myös wc:n käsienpesuallas aikaansai pientä rykimistä. Jotenkin tämä allasvalinta oli mennyt meiltä täysin ohi ja olikin hätkähdyttävää huomata kuinka epäkäytännöllisen matalan oloinen allas oli. No, Novart ei ollut joustava vaihtoajatuksen suhteen, joten tämä meille jäi, ja nyt taidamme pärjätä altaan kanssa. Koiriin liittyvää pesua ja muutakin enemmän syvyyttä vaativaa pesua varten meillä on kuitenkin kodinhoitohuoneessa sitten oikeinkin syvä allas.

Muutaman kerran jokin raksahomma osoittautui meille ylivoimaiseksi – näin tapahtui myös niinkin yksinkertaisen kuuloisen asian, kuin kottikärryjen kokoamisen, kanssa. No, taloedustaja tuli hätiin ja eräänä lokakuisena iltana meitä odotti autokatoksessa tällainen näky.

Toisena lokakuisena iltana autokatoksessa näytti tältä, kun talkoolaiset olivat taas tulleet avuksi ja hoitaneet autokatoksen seinän maalaamisen loppuun.

Pihankin osalta saimme nauttia seesteisemmästä hetkestä (no, pakon sanelemana, mutta kuitenkin), joten oli aikaa nauttia auringonlaskusta.

Lokakuun puolessavälissä taloon kotiutuivat kodinkoneet. Oli mukava yllätys, että tällä kertaa talkooväki niiden kantamiseksi oli buukattu turhaan, sillä kuljetusfirma hoiti siirtelyn.

Sentään hienon rampin olimme kyhänneet…

Käyttöullakon valmistuttua huomasimme, ettei toimitukseen kuulunut ullakon sisäseiniä, vaan yläpohjan puhallusvillat olivat käyttöullakon kanssa samassa tilassa ilman väliseiniä. Niinpä teimme timpuroinnin loppuviilauksia ja korjauksia tekemään tulleelle Keski-Suomen timpuriporukalle tilauksen seinien levyttämisestä vanerilla. Ajaa asiansa.

Lokakuun puolivälin jälkeen tulivat talofirman putkimiehet asentamaan vesikalusteet.

WC-istuimet meillä ovat Idolta.

Myös jo pitkään ihailemani Oraksen Optima-sarjan lämpötilanäytöllinen ja kosketusvapaa hana asennettiin.

Kodinhoitohuoneen altaan kiinnityksessä oli pientä paikkailuntarvetta ja siihenkin löytyi konsti.

Talo valmistui marraskuussa, joten kohta ollaan maalissa tässä historiankertauksessa. 🙂

(aiemmin ilmestyneet osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4)

Elokuun lopussa meillä oli sitten terassi ja kuistit valmiit. Se tarkoitti samalla sitä, että talon pystytyksestä vastanneiden timpureiden urakka alkoi olla päätöksessään.

Tarkastuskäynnillään koiraherra Joona huomasi takan päältä kypärät ja huomautti meille, että vastaavalla koiramestarilla kuuluisi olla sellainen käytössä. Saamansa piti.

Koiriemme roolit olivat siis vielä syyskuussa yhä ennallaan: Joona toimi järkevänä edustuskoirana, kun Turca ja Carlos saivat olla sopivasti pihalla siitä, mitä tai missä tapahtuu.

Syyskuun 2013 alussa sisällä tehtiin seinien tasoitusta maalausta varten.

Vesivek asensi kattoturvatuotteet ja rännikourut paikalleen.

Korkeuksista pihan tilanne näytti vielä työläältä.

Naapuriimme kesätöihin tulleet kyytöt muistuttivat onneksi tiukoissakin paikoissa, että rennosti vaan. Tässä vaiheessa alkoi nimittäin stressi puskea.

Ihan helppo vaihe ei ollut sekään, kun koitti aika, jolloin meidän piti muutaman päivän kuluessa saada maalattua koko talo, tai pihatöiden vuoksi ainakin puolet siitä. Yötöiksi meni.

Niin vaan kaksi päivää myöhemmin talon väri oli vaihtunut, kiitos talkoolaisille!

Talon etupuolen osalta maalausta tosin jatkettiin vielä jokunen päivä pidempään.

Samaan aikaan, syyskuun puolivälissä, Ainoakodin tapetti- ja maalarimestari oli tehnyt hienoa jälkeä sisätiloissa.

Syyskuussa tein kolme visiittiä Petäjävedelle artesaaniopiskelijoita tapaamaan ja taloon valmistuvien käsitöiden luonnokset hahmottuivat.

Maatöissä alkoi hymy hyytyä. Tässä upotettiin pihavalaisinten betonijalkoja ja sähkökaapelien varoitusnauhoja.

Yötöinä sahattiin sokkelinvieruslautoja. Jälleen työ, joka yllätyksenä kaatui maatöistä meidän niskaamme (ja loppujen lopuksi myös allekirjoittaneen isän niskaan…).

Pihan kanssa sähläsikin sitten yksi jos toinenkin ammattilainen.

Kun maa- ja pihatöiden korjailuissa ja loppuun saattamisessa kaatui työ kerrallaan meidän niskaamme, viettivät koiratkin paljon aikaa tontilla.

Nyt syömään ja Carlosin kanssa talovisiitille, jatketaan muistelmia jälleen myöhemmin.

Muistelmat jatkuvat… (aiemmin ilmestyneet osa 1 ja osa 2)

Kun talo oli noussut kesäkuussa pystyyn, jouduin olemaan töiden vuoksi reilun viikon poissa paikkakunnalta, ja sinä aikanahan oli tapahtunut paljon.

Lattia oli valettu.

Putkitöitä oli tehty tuulettuvassa alapohjassa.

Samoin teknisessä tilassa – vesikiertoisen lattialämmityksen kytkennät tehty.

Väliseinien rungot oli rakennettu. (kuvassa eteinen, työhuone ja wc)

Tässä taitaa olla varasto – ja ylpeä rakennuttaja.

Ja tässä toinen. Meidän kuului järjestää tontille jätelava – ja ihan itte tehtiin!

Heinäkuun lopulla kannettiin 1 700 kiloa takkaa sisälle.

Samaan aikaan olivat sähkömiehet talolla aloittaneet oman työnsä.

En tiedä kuinka paljon kaapeleita taloon on vedetty, mutta paljon joka tapauksessa.

Seuraavana päivänä tulikin sitten takkamuurari töihin. Takaksi olimme valinneet Uuniseppien Riekon kahteen suuntaan aukeavana.

Takan pinnassa on tumma kevyesti raidoitettu laatta. Carlos mietti, milloin takassa paistetaan ensimmäiset makkarat. (Älä huoli poika, pian.)

Talolle oli ilmaantunut melkoinen pino kipsilevyjä – väliseinät alkaisivat rakentua. Samalla sähkömiehet tekivät pitkää päivää.

Timpuri erehtyi kysymään meiltä, millä tavoin hän asettaa saunan ledit kattoon. Tarkoitti kai, että mille sivulle tulevat. Kysyin, milloin asia pitäisi tietää ja timpuri antoi pari päivää päätäntäaikaa. No, mepä sitten mietimme – ja lopputuloksena oli pyyntö laittaa valot Iso koira -tähtikuvion muotoon. Saamamme piti.

Seuraavana päivänä, kun me vierailimme muiden Jyväskylän messurakentajien kanssa Hyvinkään asuntomessuilla, oli talolla levytetty väliseiniä ja kiinnitetty pistorasioita ja valokatkaisijoita.

Hyvinkään reissun jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa kurkkaamaan käyttöullakolle oikein portaita pitkin.

Historian kertaus riittäkööt tältä päivältä/ yöltä. Jospahan huomenna vielä lisää. Huomenna perjantaina olisi tarkoitus meidänkin kiertää taas messuja ja  lisäksi päivystänen jokusen hetken talolla Carlosin kanssa. Saa rapsuttaa – koiraa siis.