Jyväskylä on myös eläinten kaupunki

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 9.11.2017


Kaupunginvaltuusto äänesti uuden strategian hyväksyneessä kokouksessaan myös siitä, lisätäänkö eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen osaksi strategiaa (KSML 1.11.). Tein kokouksessa em. esityksen, jota vihreästä ryhmästämme sekä perussuomalaisista oli ehdotettu mukaan jo strategiantyöstöprosessin aiemmissa vaiheissa.

Lopputulemahan oli, että strategiassa ei eläimiä mainita jatkossakaan; vihreistä, vasemmistoliitosta, perussuomalaisista ja piraattipuolueesta saatu kannatus lisäykselle ei riittänyt. Olin pettynyt siihen, että yksikään SDP:n, kokoomuksen, keskustan tai KD:n valtuutettu ei äänestänyt eläinlisäyksen puolesta.

Tässä ei silti ole koko totuus. Sosiaalisessa mediassa esitetty väite siitä, että he, jotka eivät lisäyksen puolesta äänestäneet, olisivat eläimiä vastaan, ei ole ihan reilu. Useat heistä, jotka eivät eläimiä strategiaan puoltaneet, kertoivat minulle silti haluavansa, että eläimistä pidetään Jyväskylässä huolta.

Tämä on tärkeää muistaa tulevina vuosina, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat eläimiin: niin luonnonvaraisiin, koti- ja lemmikkieläimiin kuin myös tuotantoeläimiin. Näitä päätöksenteon paikkoja on useita.

Lakisääteistä eläinlääkäripäivystystä kilpailutettaessa on yhä paremmin otettava huomioon myös laatukriteerit. Eläinsuojeluvalvontaan on suunnattava eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi riittävä määrä resursseja. Vapaaehtoistoimijoiden avuksi myös kaupungin on syytä ottaa vastuuta luonnonvaraisten eläinten pelastustehtävistä.

Vaikutuksiltaan vielä merkittävämpi on tuotantoeläinten hyvinvoinnista huolehtiminen. Jyväskylä tarjoaa ruokapalveluidensa kautta päivittäin 23 600 ateriaa. Eläinten kannalta hyvillä hankinnoilla, esimerkiksi luomutuotantoa yhä enemmän suosimalla ja eettisyyskriteerejä painottamalla, pystymme ohjaamaan satojentuhansien tuotantoeläinten elinolosuhteita paremmiksi.

Eläimet ovat myös ihmisten hyvinvointitekijä ehkäisten mielenterveysongelmia, liikuttaen ja vähentäen yksinäisyyttä. Eläimet eivät pysty pitämään itse puoliaan. Siksi meidän on syytä huolehtia myös eläimistä.

Liisa Kuparinen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Jyväskylä

Facebooktwittergoogle_plusmail

Esitys eläinten hyvinvoinnin lisäämisestä Jyväskylän strategiaan

Puheenvuoroni Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 30.10.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Esitän strategiaan pientä lisäystä. Esitän, että “Resurssien viisas käyttö” –strategiakärjen loppuun lisätään kolme sanaa: “sekä eläinten hyvinvoinnista”, eli että “huolehdimme luonnon monimuotoisuudesta sekä eläinten hyvinvoinnista”. Tämä lisäysesitys ei ole uusi; monet valtuutetut eri ryhmistä ovat toivoneet eläinten mukaan ottamista jo useasti aiemmin.

 

Perustelen miksi eläinten mainitseminen on tärkeää.

  • Kaupunki ei ole vain ihmisten kaupunki, vaikka strategia ihmisiin keskittyykin. Jyväskylä on myös vähintään kymmenientuhansien eläinten kaupunki: niin luonnonvaraisten, koti- ja lemmikkieläinten kuin myös tuotantoeläinten kaupunki. Kaupungin uusi strategia määrittää keskeiset linjaukset tulevaisuuden tahtotilastamme ja strategiaan nojataan vahvasti toiminnan suunnittelussa. Kun muistamme eläimet strategiassa, otamme ne paremmin huomioon myös toiminnassamme.
  • Jyväskylä on velvollinen tuottamaan eläimiin liittyen palveluita, kuten eläinlääkäripäivystyksen ja löytöeläinpalvelut, ja näin Jyväskylä myös tekee. Kun näitä palveluita kilpailutetaan, tulisi vahvemmin muistaa laatunäkökulma. Lisäksi kaupungin olisi kohtuullista ottaa nykyistä enemmän vastuuta luonnonvaraisten eläinten pelastustehtävistä, mikä nyt on yksinomaan vapaaehtoistoimijoiden varassa.
  • Uudessa strategiassamme korostuvat hyvinvointi ja liikunta. Myös eläimet ovat hyvinvointitekijä, kun koira vie lenkille tai kun eläinten kanssa urheillaan, esimerkiksi agilityssa. Tutkitusti eläinten kanssa vietetty aika myös ehkäisee mielenterveysongelmia. Jyväskylässä esimerkiksi kaverikoiratoiminnan vapaaehtoiset tekevät arvokasta työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen vieraillessaan vanhainkodeissa.
  • Strategiassamme korostuu myös kaupungin talouden kannalta tärkeä pyrkimys liiketoiminnan kasvattamisesta. Yritystoiminta eläinten ympärillä on kasvanut viime vuosina paljon. Arvokasta olisi, jos kaupunkiin saataisiin lisää myös eläinten hyvinvoinnista huolehtivaa maataloutta, mitä kautta myös kaupungin ruokapalveluissa voisimme suosia nykyistä enemmän rahan kaupungin sisällä pitävää, ympäristöystävällistä ja eettistä lähiruokatuotantoa. Lisäksi ruokapalveluissa tehtävien hankintojen kautta voimme pyrkiä kannustamaan satsauksissa tuotantoeläinten hyvinvointiin.

Joku on sanonut, että eläimet eivät kuulu strategiaan tai että kun meillä on paikattavaa ihmistenkin hyvinvoinnin kohdalla, ei eläimiä voida nostaa mukaan. Tarkoitus ei kuitenkaan ole asettaa ihmisiä ja eläimiä vastakkain. Tällä kirjauksella ei ajeta yhtäkään ihmistä ahdinkoon, mutta voi olla, että tällä kirjauksella pelastetaan huomattava määrä eläimiä ahdingosta.

Poliitikkojen tehtävänä on puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty puoliaan pitämään. Tässä eläimet tarvitsevat meitä. Asia on tärkeä suurelle joukolle kaupunkilaisia.

Näistä syistä toivon valtuustokollegoita äänestämään eläinkirjauksen lisäämisen puolesta. Tehdään Jyväskylästä yhä parempi kaupunki kaikille – myös eläimille.

 


Valitettavasti esitys ei saanut riittävästi kannatusta. Tätä kannatettiin tietysti vihreistä, ja lisäksi vasemmistoliitosta, koko perussuomalaisten ryhmästä sekä piraateista. Kukaan sdp:stä, keskustasta, kokoomuksesta tai kristillisdemokraateista ei esitystä kannattanut. Äänestys hävittiin äänin 45-21.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Luontolahja 100-vuotiaalle Suomelle: luonnonsuojelualueen tai -alueiden perustaminen

Aloite kirkkovaltuustoon 10.10.2017

Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaan kuuluu Ympäristöministeriön Luontolahjani satavuotiaalle -kampanja, jossa kannustetaan maanomistajia perustamaan luonnonsuojelualueita. Kampanjassa kannustetaan myös seurakuntia antamaan luontolahja satavuotiaalle Suomelle.

Kampanjan esittelytekstin mukaan: ”Suojeltava alue voi olla esimerkiksi erityisen luonnonkaunis, sillä voi elää tai olla harvinainen eliölaji, alueella on erikoinen luonnonmuodostuma tai sen suojelu voidaan katsoa muusta syystä luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.” ELY-keskus antaa neuvontaa maanomistajille ja tekee suojelualueiden perustamiseen liittyvät päätökset. Kampanjasta on luettavissa lisätietoja ja ohjeita osoitteesta www.luontolahjani.fi.

Jyväskylän seurakunnan maanomistuksessa kampanjaan sopivia alueita voisivat olla esimerkiksi Korpilahden Elliniemen kärki (kartoitettu ELY-keskuksen kanssa v. 2012 ja merkitty suojeltavaksi alueeksi kaavassa) ja sen viereinen rantakaista tonttien ja vesistön välissä sekä Korpilahden Vespuolella Pieni Hanslampi (metsakartat.fi, listattu mahdolliseksi suojelukohteeksi v. 2015 virallisen soidensuojeluohjelman täydennysohjelmaesityksenä). Muitakin sopivia kohteita toki voi olla.

Jos suojelupäätöstä ei ehdittäisi kuluvan vuoden aikana tehdä, ei se silti vähennä lahjan arvoa. Toivottavaa kuitenkin on asiassa eteneminen ripeästi, ja koska seurakunnan maanomistusten alueita on kartoitettu Keski-Suomen ELY-keskuksen ja luonnonsuojelujärjestöjen kanssa melko tuoreesti, on ripeää toimintaa tukevat tiedot jo kohtuullisesti olemassa.

Suojelupäätöstä tukee tietysti myös se, että Jyväskylän seurakunta on ympäristödiplomiseurakunta. Vähintään yhtä tärkeä on Raamatusta nouseva kehotus varjella luomakuntaa.

Kiitos aloitteen valmistelussa auttaneille seurakuntalaisille ja kuntalaisille.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylän seurakunta perustaa omistamilleen alueille uuden luonnonsuojelualueen tai luonnonsuojelualueita Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi.

Liisa Kuparinen
ja allekirjoittajina 13 muuta Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuutettua

Facebooktwittergoogle_plusmail

Työelämä kaipaa juuri nyt vastuullisia työnantajia

Julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 29.1.2017


Nyt tarvitaan tukea vastuulliseen työnantajuuteen vastapainoksi koventuneelle työelämälle.

Vuoden alusta työelämä – tai paremminkin työttömyyselämä – on raaistunut entisestään. Palkattoman työn teettämiseen on alettu tarjota yhä uusia keinoja, kuten kirjoitti myös Ksml (15.1.).

Lisäksi valtiovalta on todennut, että nyt on ok, jos työmatkoihin kuluu päivässä jopa kolme tuntia. Ei ole. Se on kohtuutonta muun muassa perheellisen lapsia ja muuta perhettä kohtaan.

Koeaikaa on pidennetty neljästä kuuteen kuukauteen – koeajalla työssä olevan asema on kaikista turvattomin eikä tee hyvää työssä jaksamiselle. Työnantajan tulee kyetä neljässä kuukaudessa näkemään onnistuiko rekrytointi.

Surkeinta vuoden alusta voimaan tulleissa kiristyksissä on kuitenkin se, että puhutaan siitä, että toimilla ”kannustetaan työttömiä ottamaan tarjottu työ vastaan”. Hallitus ei ole vieläkään ymmärtänyt, että kyse ei ole haluttomuudesta ottaa työtä vastaan, vaan siitä, että palkallista työtä ei ole tarjolla.

Erityisen vaikea asema on työuraansa vasta aloittavilla, työttömiksi joutuneilla ja työelämän ulkopuolelle muista syistä jääneillä.

Kuilu työttömien ja työllisten välillä kasvaa samassa suhteessa työelämän ulkopuolella vietetyn ajan kanssa.Työhön pääseminen on sitä vaikeampaa, mitä pidempään on ollut ilman työtä.

Syytä olisi etsiä rakentavia – ei kepittäviä – ratkaisuja tilanteeseen. Perustulokokeilulle pisteet, mutta ei se toki itsessään pitkälle riitä.

Paikallisillakin toimilla on merkitystä; voitaisiin nostaa entistä paremmin esille reiluja työllistämistekoja ja työnantajien eettisiä toimintatapoja sekä tarjota yrittäjille apua ja ohjausta vastuulliseen työllistämiseen.

Liisa Kuparinen
KTT
puoluevaltuuskunnan varajäsen (vihr.)
kuntavaaliehdokas
Jyväskylä

Facebooktwittergoogle_plusmail

Onnibus kulkee, tasa-arvotyö ei

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.4.2016


Onnibusin tulo joukkoliikenteeseen on ollut piristysruiske. Yhtiö on avoimesti haastanut muut bussiyhtiöt ja VR:n. Piristyksestä kertoo sekin, että yksityisautoilijat ovat entistä useammin valinneet joukkoliikenteen etenkin hintojen alennuttua (KSML 5.4.).

Rohkean yhtiön taustalla on taho, josta suuri yleisö ei tiedä. Onnibusin omistushan on vain 23-prosenttisesti Suomessa.

Loput 77 prosenttia omistaa skottimiljardööri Brian Souter. Souter on kotimaassaan tunnettu homovastaisesta kampanjoinnistaan. Hän on mm. käyttänyt yli miljoona euroa kampanjaan, jolla pyrittiin estämään paikallisen lain muuttaminen tasa-arvoisemmaksi seksuaalivähemmistöille.

Vaikka Souter käyttääkin yksityisomaisuuttaan, rahat ovat kertyneet liiketoiminnasta. Näin myös Suomessa Onnibus-matkaan käytetyt eurot saattavat päätyä tukirahoiksi syrjivään toimintaan. Onnibus ei siis ole paras ja eettisin vaihtoehto matkustajalle, joka haluaa tukea tasa-arvoista yhteiskuntaa ja veroeurojen pysymistä Suomessa.

Matkustajan etu olisi, että suomalaiset omistaisivat enemmän Onnibusia. Toivomme yhtiön sitoutuvan eettiseen kuluttamiseen ja yhdenvertaisuuteen.

Tehdäkseen pesäeron suuromistajansa syrjivyyteen toivomme Onnibusin ja sen suomalaisomistajien tukevan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä Suomessa. Hyviä kohteita on paljon.

Liisa Kuparinen
puoluevaltuuskunnan varajäsen (vihr.)
Jyväskylä

Tommi Tapiainen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Jämsä

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lähimmäisyys ja ystävällisyys rakentavat

Julkaistu Kotimaa24-verkkopalvelussa 8.2.2016


Dalai Laman kerrotaan sanoneen: ”Minun uskontoni on hyvin yksinkertainen. Uskontoni on ystävällisyys.” Ei kuulosta hullummalta uskonnon pohjaksi. Ystävällisyys on sisällöllisesti sukua lähimmäisenrakkaudelle, mikä on tärkeää meilläkin.

Lähimmäisiä lähellä ja kaukana

Muutamia vuosia sitten ollessani mukana kirkon nuorisotyössä tein artikkelia kirkon nuorten lehteen nykyisin jo edesmenneestä kirjailija, uskonnon lehtori Katri Taanilasta. Katri Taanila kertoi kysyneensä erään kerran luokaltaan: ”Kumpaa on helpompi rakastaa, lähellä vai kaukana olevaa lähimmäistä?” Syntyneen hiljaisuuden rikkoi lopulta poika sanoillaan: ”Kaukana olevaa tietysti.” Taanila kysyi syytä vastaukselle, johon poika selitti: ”No silloin ei tarvitse niin välittää.”

Katri Taanila muistutti, että meidän tulee rakastaa myös kauimmaista lähimmäistä. Turvapaikanhakijat, lähetystyö, arjessa kohdatut täysin vieraatkin ihmiset – kaikkien näidenkin tulee olla lähimmäisenrakkautemme ja ystävällisyytemme kohteina.

Ystävällisyyttä ja yhteistyötä

Meidän tulee pyrkiä olemaan ystävällisiä myös kirkon piirissä ja myös niille, joiden kanssa olemme uskonasioista tai oppikysymyksistä eri linjoilla. Ystävällisyys lienee avain myös sujuvaan yhteistyöhön ja vain sujuvalla yhteistyöllä voimme rakentaa kirkosta entistä parempaa.

Ehkä vähimmäisvaatimuksena tässä ystävällisyyden ja lähimmäisyyden tavoittelussa voisi pitää Kultaista sääntöä, Jeesuksen opetusta Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Tässä on haastetta erityisesti silloin, kun meille itsellemme ei olla ystävällisiä. Silti ja silloinkin tulisi pyrkiä tähän: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Toisaalta: Ei tuomita, koska toisen yläpuolelle asettuminen ei ole oikein ja meidän ihmisten ymmärrys on ylipäätään vajavainen. Jätetään tuomitsemiset Jumalalle ja muistetaan me ihmiset se, mikä on varmimmin oikein: toinen toisemme kunnioittaminen ja lähimmäisenä toimiminen.

Ystävällisyys poikii ja rakentaa

Työtä tässä ystävällisyyden opettelussa meillä vielä on. Pari viikkoa sitten tuli tv:stä ohjelma ”8 myyttiä työstä”, johon oli haastateltu Yhdysvaltojen entistä Suomen suurlähettilästä Bruce Oreckia. Oreck sanoi ”Suomessa asiakaspalvelu on silloin hyvää, kun ravintolassa tarjoilija ei ole asiakkaalle vihainen.” Vaikka lause on sanottu pilke silmäkulmassa, kertoo se silti paljon. Meillä suomalaisilla on parannettavaa sekä työssä että vapaalla.

Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta antaa paremman mielen itselle ja toiselle. Ystävällisyys jatkaa matkaansa moninkertaistuen ja jakautuen matkalla. Mitäpä jos kirkonkin piirissä toimiessamme yrittäisimme päivittäin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuinka voisimme tänään olla ystävällisiä, lähimmäisiä sekä läheisille että kaukaisille lähimmäisille? Ystävällisyyden, lähimmäisyyden ja toinen toisemme kunnioittamisen kautta saamme parhaiten rakennettua myös kirkkoa.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu
kirkolliskokousvaaliehdokas
Muutoksen tuuli -ehdokaslista
Jyväskylä

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kohti kantaa ottavia ehdokaslistoja

Julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.1.2016


Kotimaan Toimittajalta-palstalla 3.12. Tuija Pyhäranta kirjoitti väriä tunnustavien puoluelistojen olevan kirkolliskokousvaaleissa poikkeuksia. Lapuan hiippakunnassa puoluelistat ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus – vaikka useimpien nimestä ei voi puoluetta tunnistaa.

Nyt edessä olevissa vaaleissa on mukana Muutoksen tuuli- lista, jolla on ehdokkaita useista eri puoluetaustoista ja eniten puoluepolitiikasta irrallisia ehdokkaita. Koin Muutoksen tuuli -listan perustamisen tärkeäksi, jotta kirkon hallinto saadaan vastaamaan paremmin kirkon jäsenistöä. Nyt luottamushenkilöt ovat huomattavasti kirkon koko jäsenistöä konservatiivisempia.

Olisi suotavaa, että asia edellä toimivat ehdokaslistat yleistyisivät. Poliittisilla puolueilla kun vaikuttaa olevan kirkollisessa päätöksenteossa varsin vähän eroja. Ehdokaslistoilta on usein puuttunut oleellinen yhteinen nimittäjä ja samalla listalla on voinut olla hyvin eri näkemyksiä edustavia ehdokkaita.

Muutoksen tuuli –listasta haluttiin takuulista siitä, että ehdokkaista kaikki ovat avarakatseisia. Ehdokkaat tietysti kannattavat naispappeutta ja suhtautuvat hyväksyvästi samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin. Lista edustaa avarakatseista kansankirkkoa, jossa halutaan käydä keskustelua avoimesti ja rakentavassa hengessä, osallistetaan seurakuntalaisia, hyväksytään ehdoitta erilaiset ihmiset joukkoon.

Haluamme antaa seurakuntalaisille ja kirkkoon aiemmin pettyneille viestin siitä, että kirkko on meidän kaikkien kirkko; kirkko, johon jokainen on tervetullut.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu, kirkolliskokousvaalien ja hiippakuntavaltuuston vaalien ehdokas, Muutoksen tuuli,
Jyväskylä

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kela-korvauksen korotus ei saa nostaa psykoterapiahintoja

Julkaistu Keskisuomalaisessa 29.12.2015 otsikolla “Ei tulonsiirtoa psykoterapiassa”


Lukuisten valtiovallan päättämien kiristysten rinnalla on päätetty myös jotain hyvää: Kelan maksamat kuntoutuspsykoterapian korvaukset nousevat.

Ensi vuoden alusta aikuisten psykoterapiakorvaus on samalla tasolla kuin nuorten terapiakorvaus. Tämä on merkittävä helpotus monelle pienituloiselle kuntoutuspsykoterapiaa tarvitsevalle.

Kelan psykoterapiatuen tulevasta korotuksesta onkin ehtinyt iloita jo moni, jolla on nyt ollut vaikea maksaa kalliita terapiamaksuja. Korotukseen sisältyy kuitenkin riski siitä, että psykoterapeutit nostavat hintojaan.

Useat psykoterapeutit ovatkin jo aiemmin ilmoittaneet korottavansa taksojaan, mikäli Kela-korvausta nostetaan. Psykoterapiaa tarvitsevien terapiamaksujen kohtuullistamiseksi tarkoitettu korotus menee tällöin väärään tarkoitukseen.

Tyypillinen terapiatunnin hinta yksityisellä psykoterapeutilla on 65–85 euroa, terveyspalveluja tuottavilla suuryrityksillä usein jopa kymmeniä euroja enemmän. Tähän asti aikuisasiakkaan Kela-korvaus on ollut 37–45 euroa, jolloin kahdesti viikossa terapiassa käyvän asiakkaan omavastuu on ollut tyypillisesti 220–320 euroa kuukaudessa.

Summa on usein kohtuuton työttömälle, opiskelijalle tai muulle pienituloiselle. Kela-korvauksen korotuksella summa on laskemassa alle puoleen.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on kustannustehokkainta terveydenhuoltoa. Tästä on kyse myös Kelan tukemassa psykoterapiassa, joka on tarkoitettu niille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi uhattuna.

Psykoterapia on todettu myös tehokkaaksi hoitomuodoksi. Silti psykoterapia tavoittaa nykyisin vain pienen osan mielenterveyden häiriöitä sairastavista. Yksi todennäköinen syy tähän on psykoterapiamaksujen suuruus.

Vetoamme psykoterapeutteihin: älkää nostako asiakkaiden psykoterapiamaksuja, vaan siirtäkää Kelan korotus täysimääräisenä sinne minne se kuuluukin: tärkeiden terapiankäyntien mahdollistamiseen mielenterveyskuntoutujille.

Liisa Kuparinen, Jyväskylä
Minna Sorsa, Ylöjärvi

Facebooktwittergoogle_plusmail

Hautakivien jatkokäyttö hautaoikeuden päätyttyä

Aloite kirkkovaltuustoon 14.12.2015

Jyväskylän seurakunnalle on myönnetty toistamiseen ympäristödiplomi. Hienoa!
Nyt on myös suunnitteilla sankarihautausmaan peruskorjaus. Hautausmaihin ja ympäristöystävällisyyteen liittyy tämäkin aloite.

Jyväskylän seurakunnassa on käytössä 25 vuoden hallinta-aika uusille hautapaikoille. Hautaoikeuden lakattua hautakivet poistetaan hautapaikalta. Hautaoikeuden haltija voi poistaa hautakiven itse tai jos näin ei tapahdu, hautakivi siirtyy seurakunnalle kuuden kuukauden kuluttua hautaoikeuden päättymisen jälkeen. Jyväskylässä varastointiajan jälkeen seurakunta vie hautakivet murskattaviksi.

Sain seurakuntalaiselta kirjeen, jossa toivottiin hautakivien laittamista kiertoon hautaoikeuden lakattua. Seurakuntalainen oli saanut virikkeen ehdotukseensa Pohjanmaan alueuutisista, joissa kerrottiin Vaasan eteläpuolisen seurakunnan hyvästä käytännöstä luovuttaa hautapaikan aiempi, seurakunnan omistukseen hallinta-ajan päätyttyä jäänyt, hautakivi uudelle hautapaikan haltijalle haudalla käytettäväksi uuden haltijan niin halutessa. Tällöin hautapaikan uusi haltija voi käyttää vanhaa hautakiveä uudestaan kääntäen kiven käyttämättömän puolen käyttöön.

Vanhoissa hautakivissä on myös paljon arvokasta historiatietoa, joka on usein arvokasta myös kauneusarvoiltaan. Seurakuntalaisen toinen ehdotus onkin kauniiden, historiallisesti arvokkaiden hautakivien siirtäminen hautausmaiden reunoille hautapaikkojen hallinta-aikojen päättyessä.

Esitämme, että myös Jyväskylän seurakunnassa selvitetään hautakivien a) ekologista ja b) historiaa säilyttävää jatkokäyttöä hautaoikeuden päätyttyä ja hautakivien jäätyä seurakunnalle.

Liisa Kuparinen ja muut allekirjoittaneet kirkkovaltuutetut

Facebooktwittergoogle_plusmail

Asumisen kustannusten nousu on katkaistava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 27.11.2015


Asumisen kustannukset ovat nousussa. Hallitusohjelman vaikutus on suurin omakotitalossa asuvien asumiskustannuksiin, jotka kasvavat keskimääräisessä kotitaloudessa jopa yli 400 eurolla vuodessa (Asumismenot 2015 –tutkimus).

Lisää kiristystä on tulossa useissa kunnissa, myös Jyväskylässä, ensi vuodelle suunnitelluista kiinteistöveron korotuksista. Jyväskylässä omakotitaloasujan asumiskustannukset ovat jo nyt suurten kaupunkien keskiarvon yläpuolella. Jo ennen kiinteistöveron korotusta Jyväskylässä vero on ollut maan ja suurten kaupunkien keskiarvoa suurempi.

Silloin kun korotetaan tasaveroja, mikä kiinteistöverokin on, osuu korotus aina kipeimmin vähävaraiseen, kuten toteaa myös Jorma Kemiläinen (Ksml 27.10.). Siksi korotuksissa on syytä olla hyvin varovainen ja korotusten kohdistaminen progressiivisiin veroihin olisi oikeudenmukaisempi ratkaisu.

Oletus kiinteistöveron korotuksen taustalla tuntuu olevan, että omakotiasuja on aina varakas. Tämähän on virheellinen käsitys. Omakotitaloasuja on entistä useammin vähävarainen eläkeläinen. Myöskään työikäinen omakotitaloasuja ei ole välttämättä varakas tai hyvätuloinen. Keski-Suomi on yhä karulla piikkipaikalla työttömyysasteessa eikä sairastuminenkaan valikoidu kohteeseensa asumismuodon perusteella.

Jyväskylän Energia kertoi aiemmin (Ksml 11.9.) tavoitteesta nostaa vesimaksuissa perusmaksun osuus 30 %:iin laskun loppusummasta. Tavoite on outo, kun katsotaan nykyistä vesilaskua taajamassa asuvalta omakotitaloasukkaalta, joka on velvoitettu kuulumaan vesi-, jätevesi- ja hulevesiverkostoon. Perusmaksujen osuus on kahden hengen asuttamassa omakotitalossa keskimääräisellä vedenkulutuksella (155 l/hlö/vrk) jo nyt yli 50 % ja säästäväisellä kulutuksella jopa yli 70 %. Perusmaksujen suuruutta tulisikin laskea ja kulutuksen hintaa tarvittaessa nostaa.

Yhteiskunnan tavoitteena on, että ikääntyvät voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Silti omakotitaloissa asuvien eläkeläisten asumismenot ovat nousseet viimeisen neljän vuoden aikana eniten, jopa yli 9 % vuosittain. Omakotitalosta tulee varsinkin yksin asuvalle ja ikääntyvälle loukku, kun hänellä ei ole enää varaa huolehtia asumisen kustannuksista, eikä koti välttämättä mene kaupaksi kalliiden remonttienkaan jälkeen.

Omakotiliiton Omakotitalkkaritoiminta, joka on suunnattu erityisesti ikääntyneille mm. kotona asumisen tukemiseen, vähentää laitospaikkojen tarvetta ja sitä myöten laitosasumisesta yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja. Samalla talkkaritoiminnassa työllistetään pitkäaikaistyöttömiä. Kolmannen sektorin tuottamien asumispalveluiden järjestämiseen, kuten omakotitalkkaritoimintaan, tarvitaan pitkäjänteistä yhteiskunnan sitoutumista ja taloudellista tukea. Tämä toiminta on kuitenkin vaarassa palkkatukirahoituksen kiristysten vuoksi. Keski-Suomessa omakotitalkkaritoimintaa ei ole päästy käynnistämään, vaikka tarvetta sille eittämättä on.

Koska asukkaan on vaikea oleellisesti säästää asumisen kuluista omilla ratkaisuillaan, on oikein, että yhteiskuntana emme tee asumisesta liian kallista.

Liisa Kuparinen
Risto Korhonen
Jyvässeudun omakotiyhdistys

Facebooktwittergoogle_plusmail