Onnibus kulkee, tasa-arvotyö ei

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.4.2016


Onnibusin tulo joukkoliikenteeseen on ollut piristysruiske. Yhtiö on avoimesti haastanut muut bussiyhtiöt ja VR:n. Piristyksestä kertoo sekin, että yksityisautoilijat ovat entistä useammin valinneet joukkoliikenteen etenkin hintojen alennuttua (KSML 5.4.).

Rohkean yhtiön taustalla on taho, josta suuri yleisö ei tiedä. Onnibusin omistushan on vain 23-prosenttisesti Suomessa.

Loput 77 prosenttia omistaa skottimiljardööri Brian Souter. Souter on kotimaassaan tunnettu homovastaisesta kampanjoinnistaan. Hän on mm. käyttänyt yli miljoona euroa kampanjaan, jolla pyrittiin estämään paikallisen lain muuttaminen tasa-arvoisemmaksi seksuaalivähemmistöille.

Vaikka Souter käyttääkin yksityisomaisuuttaan, rahat ovat kertyneet liiketoiminnasta. Näin myös Suomessa Onnibus-matkaan käytetyt eurot saattavat päätyä tukirahoiksi syrjivään toimintaan. Onnibus ei siis ole paras ja eettisin vaihtoehto matkustajalle, joka haluaa tukea tasa-arvoista yhteiskuntaa ja veroeurojen pysymistä Suomessa.

Matkustajan etu olisi, että suomalaiset omistaisivat enemmän Onnibusia. Toivomme yhtiön sitoutuvan eettiseen kuluttamiseen ja yhdenvertaisuuteen.

Tehdäkseen pesäeron suuromistajansa syrjivyyteen toivomme Onnibusin ja sen suomalaisomistajien tukevan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä Suomessa. Hyviä kohteita on paljon.

Liisa Kuparinen
puoluevaltuuskunnan varajäsen (vihr.)
Jyväskylä

Tommi Tapiainen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Jämsä

Facebooktwittermail

Lähimmäisyys ja ystävällisyys rakentavat

Julkaistu Kotimaa24-verkkopalvelussa 8.2.2016


Dalai Laman kerrotaan sanoneen: ”Minun uskontoni on hyvin yksinkertainen. Uskontoni on ystävällisyys.” Ei kuulosta hullummalta uskonnon pohjaksi. Ystävällisyys on sisällöllisesti sukua lähimmäisenrakkaudelle, mikä on tärkeää meilläkin.

Lähimmäisiä lähellä ja kaukana

Muutamia vuosia sitten ollessani mukana kirkon nuorisotyössä tein artikkelia kirkon nuorten lehteen nykyisin jo edesmenneestä kirjailija, uskonnon lehtori Katri Taanilasta. Katri Taanila kertoi kysyneensä erään kerran luokaltaan: ”Kumpaa on helpompi rakastaa, lähellä vai kaukana olevaa lähimmäistä?” Syntyneen hiljaisuuden rikkoi lopulta poika sanoillaan: ”Kaukana olevaa tietysti.” Taanila kysyi syytä vastaukselle, johon poika selitti: ”No silloin ei tarvitse niin välittää.”

Katri Taanila muistutti, että meidän tulee rakastaa myös kauimmaista lähimmäistä. Turvapaikanhakijat, lähetystyö, arjessa kohdatut täysin vieraatkin ihmiset – kaikkien näidenkin tulee olla lähimmäisenrakkautemme ja ystävällisyytemme kohteina.

Ystävällisyyttä ja yhteistyötä

Meidän tulee pyrkiä olemaan ystävällisiä myös kirkon piirissä ja myös niille, joiden kanssa olemme uskonasioista tai oppikysymyksistä eri linjoilla. Ystävällisyys lienee avain myös sujuvaan yhteistyöhön ja vain sujuvalla yhteistyöllä voimme rakentaa kirkosta entistä parempaa.

Ehkä vähimmäisvaatimuksena tässä ystävällisyyden ja lähimmäisyyden tavoittelussa voisi pitää Kultaista sääntöä, Jeesuksen opetusta Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Tässä on haastetta erityisesti silloin, kun meille itsellemme ei olla ystävällisiä. Silti ja silloinkin tulisi pyrkiä tähän: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Toisaalta: Ei tuomita, koska toisen yläpuolelle asettuminen ei ole oikein ja meidän ihmisten ymmärrys on ylipäätään vajavainen. Jätetään tuomitsemiset Jumalalle ja muistetaan me ihmiset se, mikä on varmimmin oikein: toinen toisemme kunnioittaminen ja lähimmäisenä toimiminen.

Ystävällisyys poikii ja rakentaa

Työtä tässä ystävällisyyden opettelussa meillä vielä on. Pari viikkoa sitten tuli tv:stä ohjelma ”8 myyttiä työstä”, johon oli haastateltu Yhdysvaltojen entistä Suomen suurlähettilästä Bruce Oreckia. Oreck sanoi ”Suomessa asiakaspalvelu on silloin hyvää, kun ravintolassa tarjoilija ei ole asiakkaalle vihainen.” Vaikka lause on sanottu pilke silmäkulmassa, kertoo se silti paljon. Meillä suomalaisilla on parannettavaa sekä työssä että vapaalla.

Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta antaa paremman mielen itselle ja toiselle. Ystävällisyys jatkaa matkaansa moninkertaistuen ja jakautuen matkalla. Mitäpä jos kirkonkin piirissä toimiessamme yrittäisimme päivittäin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuinka voisimme tänään olla ystävällisiä, lähimmäisiä sekä läheisille että kaukaisille lähimmäisille? Ystävällisyyden, lähimmäisyyden ja toinen toisemme kunnioittamisen kautta saamme parhaiten rakennettua myös kirkkoa.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu
kirkolliskokousvaaliehdokas
Muutoksen tuuli -ehdokaslista
Jyväskylä

Facebooktwittermail

Koirapoika fysioterapiassa

(Siirretty Keskisuomalaisen lopettaneelta Stoori-blogialustalta. Julkaistu alkujaan Stoorissa 4.2.2016.)

Ei tuosta emännän bloginpitämisestä mitään tule… päiväkausia kirjoittamatta mitään! Nyt täytyy talon isännän tarttua toimeen. Minä poika se kerron teille millaista on huolehtia tällaisen raavaan uroon lihaksistosta, nivelistä, ja mitä ne siellä kehoni tärkeimmän osan, vatsan, ympärillä olevat jutut ovatkaan.

Kaikenlaisen syötävän lisäksi sain joululahjaksi myös jotain paperinmakuista purtavaa. Mamit kertoivat, että se on tarkoitettu nautittavaksi ulkoisesti hieronnan, venyttelyn ja vesijuoksun muodossa. Paperissa luki “lahjakortti” ja se oli hankittu kuulemma hyväntekeväisyysjärjestö AlmaHelpin huutokaupasta ja siitä maksetuilla rahoilla autettaisiin koiria ja kissoja Romaniassa. Entisenä kodittomana espanjalaiskoirana tämä kavereiden (ja kissojen) auttaminen kelpasi minulle, vaikkei paperin maku yltänytkään siankorvien tasolle.

Olinhan minä jo useamman kerran viime syksynä käynyt tuossa lihashuoltopaikassa, mutta tämä kerta se onkin spesiaali, kun tästä minä kirjoitan blogiin! Ihmiset muuten kutsuu sitä mitä tuolla tehdään fysioterapiaksi, joten käytän minäkin sitten sitä sanaa.

Kuulemma ensimmäinen vaihe fysioterapiaan menemisessä on ulkona: täytyy jättää hajuviestit muille mupeille lumihankeen. Jostain syystä kuulemma jäinen vesi on parempi paikka tähän kuin sisätilojen vesijuoksuvesi. Eläytykääpä muuten vähän: ei ole kivaa hommaa tuo tarpeiden teko pakkasessa varsinkaan, kun kameran linssi tuijottaa näin läheltä!

Sitten hirmuisella hulinalla sisään: moimoimoimoi kaikki! (Ihmiset kuulemma kuulevat tuon ihan eri tavalla: “hauhau-räyh-hauhau-räyh-hau!” ja väittävät minun olevan ystävällisyydessäni liian kovaääninen.) Yritän selvittää minkä huoneen ovesta saan mennä sisään ja lopulta tärppää. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen minulle levitetään oletettavasti punainen matto (en tosin erota värejä kovin hyvin) ja koipieni liikkuvuutta tutkitaan.

Lopultakin… “Sitten Carlos altaaseen!” Tämän minä osaan!

Nyt ovatkin vaihtoehdot vähissä. Seinä on kuonon edessä, seinät ovat sivuilla ja seinä laitetaan hännän taakse – ja lattia alkaa liikkua! Tassua toisen eteen siis!

Pakko myöntää, että välillä hengästyttää ja tulee janokin. Onneksi siihen pulmaan on apu lähellä…

Muutaman kävelypyrähdyksen ja niiden väleissä pidettyjen hengähdystaukojen jälkeen pääsen kuivausvaiheeseen. Tai näkökulmastahan se riippuu: minä kastelen ihmiset turkkiani ravistelemalla ja ihmiset kuivaavat minut.

Minä kuiva, muut märkiä – voidaan siirtyä eteenpäin! Nyt kun lihakset ovat vetreinä, on helppo juttu hypätä hoitopöydälle. Pöytätasolla on sopivasti pyyhkeitä ja kaikki keskittyvät yhä vain minuun, joten rentoutuminen on helppoa. Vähän hassulta tosin tuntuu tuon sähkövempeleen liikuttelu selässäni. Kuulemma laserhoidosta on kyse. Kuulemma se auttaa selkäkipuihini. Seliseli, silitelkää mieluummin.

Rentoutuminen keskeytyy, kun äippä keksii, että nythän on hyvä sauma tutkia hampaitani ja puhdistaa silmistäni rähmiä… Voi rähmä, tästä ei oltu sovittu!

Äippä, eiköhän me olla valmiita nyt? Joo, lähdetään kotiin!

Facebooktwittermail

Yllättävimmät (vesi)koiratuotteet TOP 3+1

(Siirretty Keskisuomalaisen lopettaneelta Stoori-blogialustalta. Julkaistu alkujaan Stoorissa 17.1.2016.)

Haukahduksia HauHausista on blogin nimi. Eli siis mitä? Tässä blogissa tarinoivat kaksi entistä katukoiraa, nykyistä talonomistajaa, Espanjasta suomalaistuneita maahanmuuttajia, espanjanvesikoirat Turca ja Carlos. Kolmantena pyöränä mukana häärii koirien äippä, Kuparisen Liisa. Turca ja Carlos kirjoittelevat blogiin rescue-näkökulmalla kaikesta tärkeästä, kuten koiramaisesta asumisesta ja elämisestä. Joskus saa äippäkin suunvuoron.
 
Tässä me ollaan, keskellä on se äippä (parempi selventää, kun ollaan niin samannäköisiä). Hau ja moi!
 

Esittelyt hoidettu, aika mennä ensimmäisen postauksen itse asiaan…
Ihmisen paras ystävä, lenkkiseurana personal trainer, arjessa itsetunnon kohottaja, vaikeuksissa terapeutti, aina uskollinen elämänkumppani – neljä jalkaa, kirsu ja häntä. Koska tässä blogissa tassuttelevat espanjanvesikoirat, aloitetaan blogi tämän koirakaksikon tykkäämään vesielementtiin liittyvien Top3 (vesi)koiratuotteiden esittelyllä. Kaikki muuten näille pakkasille sopivia juttuja…
 

1. koirauimala

 
Kuten saattaisi päätellä jo tämän koirarodun nimestä, on näiden kiharaturkkien elementti vesi. Kesällä järvissä vietetään mielellään enemmän aikaa kuin on terveellistä, joten talvella on korvaava uintipaikka näille kavereille hitti. Koirauimaloita on ollut Suomessakin nyt muutaman vuoden ajan – ja ovatpa muuten melkoisen suosittuja paikkoja. Paitsi koirien hauskanpidon merkeissä, koirauimaloissa käydään treenaamassa lihaksia veden rentouttavassa huomassa. Kuvassa tyylinäytteen antaa Turca.
 

2. vesijuoksumatto

Siinä missä ihmiset edellä, kyllä koirat perässä… Onhan sitä ihmisillekin uintia, vesipalloa ja vesijuoksua. Koirat treenailevat vesijuoksumatolla erityisesti osana fysioterapiaa. (Eli kyllä, koirille on omat fysioterapeutit ja fysioterapiat.) Koiraherra Carlos on tutustunut tähän iloiseen vesiliikuntamuotoon viime syksystä lähtien osana selkänsä kuntoutusta. Carlos edustaa kuulemma sitä yhtä prosenttia koirista, joka säntäsi heti ensimmäisellä kerralla vesijuoksumatolle ilman pienintäkään epäilystä vedellä täytetyn laatikon funktiosta. Vesieläin mikä vesieläin.
 

3. sauna

Myönnetään, tämä ei ehkä ole vielä massatuotantoa. Mutta siinä missä Suomi on pullollaan koiraihmisiä ja moni on niin hurahtanut nelijalkaisiin perheenjäseniinsä, että jakavat mielellään koko kotinsa koiriensa kanssa, ei se nyt niin outoa ole, että koirat otetaan huomioon myös oman kodin saunan suunnittelussa. Saunominen ei toki ole joka koiran juttu ja tarkkana sen määrässä pitää olla myös koiran lämmönsäätelyä ajatellen, mutta jostain syystä sauna tapaa kiehtoa erityisesti espanjanvesikoiria. Tässä siis Turca ja Carlos omassaan, koiratalo HauHausin saunassa. Tämä blogi kulkeekin ainakin etäisesti asuntomessutalo HauHaus -blogin tassunjäljissä.
 

3+1-bonuksena koirien tossut

Vettä se on lumikin… Tämä talven vesimuoto asettaa haasteita vesikoirienkin ulkoilulle, varsinkin jos sattuu olemaan kovin kylmänarka, kuten meidän Carlos. Onneksi tähänkin haasteeseen on nykyään toimivia ratkaisuja. Videolla koirakaksikkomme totuttelee tämän talven ensimmäistä kertaa tossuihin tassunsuojina. Turca arvosti tossuja huomattavasti vähemmän kuin Carlos: merkkinä tästä arvostuksen puutteesta piti tassuja nostella liioitellun ylös. Carlosta sen sijaan naurattaa; jes, nyt ei tassut luista! Jäällä juostessa kelpasi tamineet molemmille; tossujen kanssa ei tarvitse kinkata kolmella jalalla milloin mitäkin tassua kylmästä aristaen.
 

Facebooktwittermail

Kohti kantaa ottavia ehdokaslistoja

Julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.1.2016


Kotimaan Toimittajalta-palstalla 3.12. Tuija Pyhäranta kirjoitti väriä tunnustavien puoluelistojen olevan kirkolliskokousvaaleissa poikkeuksia. Lapuan hiippakunnassa puoluelistat ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus – vaikka useimpien nimestä ei voi puoluetta tunnistaa.

Nyt edessä olevissa vaaleissa on mukana Muutoksen tuuli- lista, jolla on ehdokkaita useista eri puoluetaustoista ja eniten puoluepolitiikasta irrallisia ehdokkaita. Koin Muutoksen tuuli -listan perustamisen tärkeäksi, jotta kirkon hallinto saadaan vastaamaan paremmin kirkon jäsenistöä. Nyt luottamushenkilöt ovat huomattavasti kirkon koko jäsenistöä konservatiivisempia.

Olisi suotavaa, että asia edellä toimivat ehdokaslistat yleistyisivät. Poliittisilla puolueilla kun vaikuttaa olevan kirkollisessa päätöksenteossa varsin vähän eroja. Ehdokaslistoilta on usein puuttunut oleellinen yhteinen nimittäjä ja samalla listalla on voinut olla hyvin eri näkemyksiä edustavia ehdokkaita.

Muutoksen tuuli –listasta haluttiin takuulista siitä, että ehdokkaista kaikki ovat avarakatseisia. Ehdokkaat tietysti kannattavat naispappeutta ja suhtautuvat hyväksyvästi samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin. Lista edustaa avarakatseista kansankirkkoa, jossa halutaan käydä keskustelua avoimesti ja rakentavassa hengessä, osallistetaan seurakuntalaisia, hyväksytään ehdoitta erilaiset ihmiset joukkoon.

Haluamme antaa seurakuntalaisille ja kirkkoon aiemmin pettyneille viestin siitä, että kirkko on meidän kaikkien kirkko; kirkko, johon jokainen on tervetullut.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu, kirkolliskokousvaalien ja hiippakuntavaltuuston vaalien ehdokas, Muutoksen tuuli,
Jyväskylä
Facebooktwittermail

Kela-korvauksen korotus ei saa nostaa psykoterapiahintoja

Julkaistu Keskisuomalaisessa 29.12.2015 otsikolla “Ei tulonsiirtoa psykoterapiassa”


Lukuisten valtiovallan päättämien kiristysten rinnalla on päätetty myös jotain hyvää: Kelan maksamat kuntoutuspsykoterapian korvaukset nousevat.

Ensi vuoden alusta aikuisten psykoterapiakorvaus on samalla tasolla kuin nuorten terapiakorvaus. Tämä on merkittävä helpotus monelle pienituloiselle kuntoutuspsykoterapiaa tarvitsevalle.

Kelan psykoterapiatuen tulevasta korotuksesta onkin ehtinyt iloita jo moni, jolla on nyt ollut vaikea maksaa kalliita terapiamaksuja. Korotukseen sisältyy kuitenkin riski siitä, että psykoterapeutit nostavat hintojaan.

Useat psykoterapeutit ovatkin jo aiemmin ilmoittaneet korottavansa taksojaan, mikäli Kela-korvausta nostetaan. Psykoterapiaa tarvitsevien terapiamaksujen kohtuullistamiseksi tarkoitettu korotus menee tällöin väärään tarkoitukseen.

Tyypillinen terapiatunnin hinta yksityisellä psykoterapeutilla on 65–85 euroa, terveyspalveluja tuottavilla suuryrityksillä usein jopa kymmeniä euroja enemmän. Tähän asti aikuisasiakkaan Kela-korvaus on ollut 37–45 euroa, jolloin kahdesti viikossa terapiassa käyvän asiakkaan omavastuu on ollut tyypillisesti 220–320 euroa kuukaudessa.

Summa on usein kohtuuton työttömälle, opiskelijalle tai muulle pienituloiselle. Kela-korvauksen korotuksella summa on laskemassa alle puoleen.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on kustannustehokkainta terveydenhuoltoa. Tästä on kyse myös Kelan tukemassa psykoterapiassa, joka on tarkoitettu niille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi uhattuna.

Psykoterapia on todettu myös tehokkaaksi hoitomuodoksi. Silti psykoterapia tavoittaa nykyisin vain pienen osan mielenterveyden häiriöitä sairastavista. Yksi todennäköinen syy tähän on psykoterapiamaksujen suuruus.

Vetoamme psykoterapeutteihin: älkää nostako asiakkaiden psykoterapiamaksuja, vaan siirtäkää Kelan korotus täysimääräisenä sinne minne se kuuluukin: tärkeiden terapiankäyntien mahdollistamiseen mielenterveyskuntoutujille.

Liisa Kuparinen, Jyväskylä
Minna Sorsa, Ylöjärvi
Facebooktwittermail

Hautakivien jatkokäyttö hautaoikeuden päätyttyä

Aloite kirkkovaltuustoon 14.12.2015

Jyväskylän seurakunnalle on myönnetty toistamiseen ympäristödiplomi. Hienoa!
Nyt on myös suunnitteilla sankarihautausmaan peruskorjaus. Hautausmaihin ja ympäristöystävällisyyteen liittyy tämäkin aloite.

Jyväskylän seurakunnassa on käytössä 25 vuoden hallinta-aika uusille hautapaikoille. Hautaoikeuden lakattua hautakivet poistetaan hautapaikalta. Hautaoikeuden haltija voi poistaa hautakiven itse tai jos näin ei tapahdu, hautakivi siirtyy seurakunnalle kuuden kuukauden kuluttua hautaoikeuden päättymisen jälkeen. Jyväskylässä varastointiajan jälkeen seurakunta vie hautakivet murskattaviksi.

Sain seurakuntalaiselta kirjeen, jossa toivottiin hautakivien laittamista kiertoon hautaoikeuden lakattua. Seurakuntalainen oli saanut virikkeen ehdotukseensa Pohjanmaan alueuutisista, joissa kerrottiin Vaasan eteläpuolisen seurakunnan hyvästä käytännöstä luovuttaa hautapaikan aiempi, seurakunnan omistukseen hallinta-ajan päätyttyä jäänyt, hautakivi uudelle hautapaikan haltijalle haudalla käytettäväksi uuden haltijan niin halutessa. Tällöin hautapaikan uusi haltija voi käyttää vanhaa hautakiveä uudestaan kääntäen kiven käyttämättömän puolen käyttöön.

Vanhoissa hautakivissä on myös paljon arvokasta historiatietoa, joka on usein arvokasta myös kauneusarvoiltaan. Seurakuntalaisen toinen ehdotus onkin kauniiden, historiallisesti arvokkaiden hautakivien siirtäminen hautausmaiden reunoille hautapaikkojen hallinta-aikojen päättyessä.

Esitämme, että myös Jyväskylän seurakunnassa selvitetään hautakivien a) ekologista ja b) historiaa säilyttävää jatkokäyttöä hautaoikeuden päätyttyä ja hautakivien jäätyä seurakunnalle.

Liisa Kuparinen ja muut allekirjoittaneet kirkkovaltuutetutFacebooktwittermail

Asumisen kustannusten nousu on katkaistava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 27.11.2015


Asumisen kustannukset ovat nousussa. Hallitusohjelman vaikutus on suurin omakotitalossa asuvien asumiskustannuksiin, jotka kasvavat keskimääräisessä kotitaloudessa jopa yli 400 eurolla vuodessa (Asumismenot 2015 –tutkimus).

Lisää kiristystä on tulossa useissa kunnissa, myös Jyväskylässä, ensi vuodelle suunnitelluista kiinteistöveron korotuksista. Jyväskylässä omakotitaloasujan asumiskustannukset ovat jo nyt suurten kaupunkien keskiarvon yläpuolella. Jo ennen kiinteistöveron korotusta Jyväskylässä vero on ollut maan ja suurten kaupunkien keskiarvoa suurempi.

Silloin kun korotetaan tasaveroja, mikä kiinteistöverokin on, osuu korotus aina kipeimmin vähävaraiseen, kuten toteaa myös Jorma Kemiläinen (Ksml 27.10.). Siksi korotuksissa on syytä olla hyvin varovainen ja korotusten kohdistaminen progressiivisiin veroihin olisi oikeudenmukaisempi ratkaisu.

Oletus kiinteistöveron korotuksen taustalla tuntuu olevan, että omakotiasuja on aina varakas. Tämähän on virheellinen käsitys. Omakotitaloasuja on entistä useammin vähävarainen eläkeläinen. Myöskään työikäinen omakotitaloasuja ei ole välttämättä varakas tai hyvätuloinen. Keski-Suomi on yhä karulla piikkipaikalla työttömyysasteessa eikä sairastuminenkaan valikoidu kohteeseensa asumismuodon perusteella.

Jyväskylän Energia kertoi aiemmin (Ksml 11.9.) tavoitteesta nostaa vesimaksuissa perusmaksun osuus 30 %:iin laskun loppusummasta. Tavoite on outo, kun katsotaan nykyistä vesilaskua taajamassa asuvalta omakotitaloasukkaalta, joka on velvoitettu kuulumaan vesi-, jätevesi- ja hulevesiverkostoon. Perusmaksujen osuus on kahden hengen asuttamassa omakotitalossa keskimääräisellä vedenkulutuksella (155 l/hlö/vrk) jo nyt yli 50 % ja säästäväisellä kulutuksella jopa yli 70 %. Perusmaksujen suuruutta tulisikin laskea ja kulutuksen hintaa tarvittaessa nostaa.

Yhteiskunnan tavoitteena on, että ikääntyvät voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Silti omakotitaloissa asuvien eläkeläisten asumismenot ovat nousseet viimeisen neljän vuoden aikana eniten, jopa yli 9 % vuosittain. Omakotitalosta tulee varsinkin yksin asuvalle ja ikääntyvälle loukku, kun hänellä ei ole enää varaa huolehtia asumisen kustannuksista, eikä koti välttämättä mene kaupaksi kalliiden remonttienkaan jälkeen.

Omakotiliiton Omakotitalkkaritoiminta, joka on suunnattu erityisesti ikääntyneille mm. kotona asumisen tukemiseen, vähentää laitospaikkojen tarvetta ja sitä myöten laitosasumisesta yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja. Samalla talkkaritoiminnassa työllistetään pitkäaikaistyöttömiä. Kolmannen sektorin tuottamien asumispalveluiden järjestämiseen, kuten omakotitalkkaritoimintaan, tarvitaan pitkäjänteistä yhteiskunnan sitoutumista ja taloudellista tukea. Tämä toiminta on kuitenkin vaarassa palkkatukirahoituksen kiristysten vuoksi. Keski-Suomessa omakotitalkkaritoimintaa ei ole päästy käynnistämään, vaikka tarvetta sille eittämättä on.

Koska asukkaan on vaikea oleellisesti säästää asumisen kuluista omilla ratkaisuillaan, on oikein, että yhteiskuntana emme tee asumisesta liian kallista.

Liisa Kuparinen
Risto Korhonen
Jyvässeudun omakotiyhdistysFacebooktwittermail

Kuka kelpaa kirkkoon?

Julkaistu Kotimaa24-verkkopalvelussa 29.5.2015


Osallistuin Kirkkopäiville Kouvolassa. Heti Kirkkotorille – järjestöjen ja yhteistyötahojen esittelypöytien luo – saapuessani törmäsin teemaan, josta nyt kirjoitan. ”Haluaisitko osallistua vaimosi kanssa avioliittoleirille?” kysyttiin edessäni kulkeneelta mieheltä. Jatkoin eteenpäin ja näin tasa-arvoisen avioliittolain kumoamiseen pyrkivän Aito avioliitto -hankkeen pöydän. Ahdisti. Heräsi tunne, että tämä paikka ei ole seksuaalivähemmistöille.

Kuka kelpaa kristityksi?

Minulle kirkossa luovuttamattominta ovat lähimmäisenrakkaus ja armo. Ihminen kelpaa sellaisenaan. Vaatimuksia ei ole syytä esittää kuin korkeintaan itselleen. Luulisi, että juuri kirkossa tämä muistettaisiin parhaiten. Sen sijaan kirkko onkin taho, joka rakastamisen sijasta lyö.

Miten tähän on ajauduttu? Aiemmin homon oli pakko olla näkymätön. Pikku hiljaa jotkut piispat, papit ja muut kristityt ovat sanoneet ääneen, että homot ovat paitsi totta, myös hyväksyttyjä. On osoitettu hyväksyntää, puolustettu paikkaa kirkon penkissä. Seksuaalivähemmistöt ovat uskaltaneet tulla näkyviksi. Tähän rohkeuteen ja luottamukseen on vastattu lyömällä, henkisesti ja hengellisesti. Se on hirvittävää.

Homoille on kerrottu, että teidän tulee eheytyä sairaudestanne. Halunne solmia avioliitto halventaa meidän heteroiden avioliittoja. Näkymisenne viettelee homoiksi niitäkin, jotka eivät sitä muuten olisi. Kaikki teissä on syntiä. Vanhempanne ovat epäonnistuneet kasvatuksessanne, kun teistä on tullut tuollaisia. Lapsennekin te kasvatatte kieroon. Jos teille avataan ovi, seuraavaksi tulevat sisään moniavioisuus, pedofilia ja eläimiinsekaantuminen.

Olisiko puhumattomuus parempi?

Kirkossa on yritetty keskustella rakentavasti, kuten sivistyneessä yhteisössä kuuluu. Kirkkopäivillä ohjelmaan oli otettu mukaan ”Vihkiikö kirkko?” –paneelikeskustelu, ja panelisteilta oli etukäteen pyydetty toisia kunnioittavaa keskusteluotetta. Panelisteissa oli piispa ja pappeja. Yksi kuului seksuaalivähemmistöön. Yksi vastusti homosuhteita perustaen näkemyksensä luomiskertomuksen pohjalta tulkittuun käsitykseen kahdesta selkeästi erilaisesta, toisiaan täydentävästä sukupuolesta. Avauspuheenvuorot olivat melko asiallisia, tosin oli niissä kivuliastakin kuunneltavaa. Viimeistään kun yleisö päästettiin ääneen, alkoivat jälleen ylilyönnit. Paneelin aikana ja sen jälkeen moni vuodatti kyyneleitä.

Olen uskonut avoimen keskustelun voimaan. Enää en ole varma. Kun kirkon piirissä keskustellaan seksuaalivähemmistöistä, on lopputulos useammin tuhoava kuin rakentava.

Keskustelussa todettiin, että aihetta tullaan puimaan vielä vuosikymmenet. Varmasti näin. Näissä keskusteluissa satutetaan vielä lukemattomia ihmisiä. Mitä jos palattaisiin tilanteeseen, jossa keskustelua seksuaalivähemmistöistä ei käydä? Keskityttäisiin vaihteeksi kirkon ydinsanomaan: lähimmäisenrakkauteen ja armoon.

Ihmisarvon kannalta on ehdotonta, että ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Kun kirkossa näin ei tehdä, ymmärrän hyvin, että asianosaiset päätyvät kirkosta eroamiseen, ja että saman ratkaisun tekevät solidaarisuussyistä monet muut. Onko meillä varaa tähän?

Annetaan rakkauden rakentaa

Entä jos kirkko ei muodostaisi omaa kantaa vuonna 2017 voimaan astuvaan tasa-arvoiseen avioliittolakiin? Tämä kysymys nousi keskustelussa esiin yhtenä vaihtoehtona. Jossain vaiheessa joku pappi vain vihkisi avioliittoon samaa sukupuolta olevan parin. Asiasta kohkattaisiin aikansa, siitä kanneltaisiin tuomiokapituleihin. Lopulta todettaisiin, että kyllähän meidän nykyinen kirkkolakimme tämän mahdollistaa. Tämä on mahdollinen tie, ja kelpaisi minulle.

Rakkaus lisää ihmisten hyvinvointia ja maailman hyvää. Kun ihmiset solmivat liittoja ja sitoutuvat toisiinsa, tulee Jumalan rakkaus näkyväksi maailmassa. Annetaan sille mahdollisuus.

Liisa Kuparinen
Kirkkovaltuutettu, JyväskyläFacebooktwittermail

Kiitos!

kiitosNyt on kiitosten aika. Kiitos niille 578 äänestäjälle, jotka uskoitte äänenne minulle! Kiitos lukuisille turuilla ja toreilla kohtaamilleni ihmisille, joiden kanssa sain vaihtaa ajatuksia, joilta oppia ja joiden tarinoita kuulla. Kiitos ilon ja energian jakamisesta niille sadoille koirille ja muille eläimille, joita olen saanut kampanjoinnin aikana tavata.

Saamani äänimäärä on hieno ensikertalaiselle, jolla ei juuri aiempaa poliittista kokemusta ole. Hienoa on sekin, että nämä äänet olivat osallaan tuomassa Keski-Suomeen historian ensimmäistä vihreää kansanedustajaa, jolle on nyt tarvetta ehkä enemmän kuin koskaan.
Olen ylpeä ja iloinen siitä, että te äänestäjät teitte tämän mahdolliseksi.

Suomella ja Keski-Suomella on nyt uusi vihreä työmyyrä, Touko Aalto. Jaan Toukon kanssa monia arvoja ja tiedän Toukon olevan aikaansaava ja osaava henkilö taistelemaan reilumman, tasa-arvoisemman ja välittävämmän yhteiskunnan sekä tietysti puhtaan luonnon puolesta.

Olen iloinen siitä, että Touko ajaa myös eläinten asiaa. Touko on kahden kissan nöyrä palvelija ja tulee tekemään työtä eläinten hyvinvoinnin eteen. Tarvittaessa lupaan myös itse välittää terveisiä eteenpäin Toukolle eduskuntaan.Facebooktwittermail