Kirjoittajan arkistot: Liisa

Koiramainen ovikyltti ja laminaatin testausta

Jokunen viikko sitten Jyväskylän Paviljongissa, aivan raksa-aikaisen kotikolomme naapurissa, järjestettiin kansainvälinen koiranäyttely. Paitsi että siellä oli tuhansittain ihmisen parhaita ystäviä, oli siellä mainioita shoppailukojuja. Kun satuin tämän mm. koira-aiheisia aforismituotteita tekevän Ukkostuuli-yrityksen kojulle, oli pakko esittää kaino pyyntö: saisimmeko HauHausille oman tervetulokyltin. Ja yrittäjä Terhi Palomaahan vastasi myöntävästi ja niinpä varttia myöhemmin kävin noutamassa tämän kaunokaisen. Kiitos!

Tekstin valitseminen ei ollutkaan ihan helppo temppu – on nimittäin melko mainioita aforismeja pitkä liuta!

koirakyltit

turvajärjestelmä-kyltti

Yllä olevakin on osuva. Samaa taatusti tehokasta murtojärjestelmää muuten esitellään myös jyväskyläläisrakentajien Home in Mind-blogissa, kuva järjestelmästä löytyy blogipostauksensa lopusta. Hätävarjelun liioitteluna HauHausissa on ekologisen turvajärjestelmän lisäksi myös tekninen murtohälytinjärjestelmä. Siitäkin pyrin kertomaan myöhemmissä postauksissa.

kyltti ja ovi

Vaikka muuten oman upouuden ovenpieluskylttimme teksti pitääkin aika hyvin paikkansa, pyrimme pitämään talon messuihin asti priimakunnossa. Olemme tosin myös sitä mieltä, että HauHausin jos minkä tulee olla koirankestävä, ja tätä tavoitetta hulttiomme tapaavat toki jokaisella visiitillään testata. Näin myös tällä tänään raksapölyjen siivouskäyntimme yhteydessä kuvatulla videolla…

—

Vaikka Ainoakodin vakiovalikoimaan kuuluva julkisen tilojen kestävyysluokiteltu laminaatti sopiikin koirataloon kynsien- ja kastumisenkestävyytensä sekä helppohoitoisuutensa puolesta hyvin, olemme näitä leikkituokioita seuratessamme todenneet, että mattojakin talolle tarvitaan – samoin akustiikkalevyjä rapinan kaikua hiljentämään. 🙂

vesikoirat

Ei näkynyt Oskarin jälkiä, mutta joku on talolla vieraillut

Lähdin tänään katsomaan talolle mahdollisia Oskari-myrskyn jättämiä jälkiä, mutta liekö johtunut hämäryydestä vai pääsikö Äijälänranta todella näin helpolla, en saanut pienintäkään vihiä Oskarin vierailusta. Sen sijaan joku toinen oli talolla käynyt. Oma jälkituntemukseni rajoittuu lähinnä koirantassujen jälkiin, joten jäi arvailujen varaan onko vierailija ollut kissa vai jotain muuta. Arvelen askelvälin olleen liian pitkä kissaksi. Joka tapauksessa, tervetuloa toistekin (ainakin jos koirilta ei kysytä). Mukavaa, että luonnon(?)eläimet viihtyvät Äijälänrannassa.

vierailija talolla

Vaikka Oskari olikin varsin siisti vieras, oli parin viikon takainen Eino-myrsky sen sijaan päässyt vähän höykkyyttämään Äijälänrantaa. Meidän tontillemme oli parilta naapuritontilta lennellyt rakennustarvikkeita ja olipa meiltäkin salaojan tarkastuskaivon kansi hypähtänyt pari metriä paikoiltaan, mutta muuten näkyvin jälki ainakin meidän silmiimme oli Äijälänrannan kerrostalotyömaiden aitojen kaatuminen.

Eino-myrskyn jälkiä

Tässä kuvassa muuten näkyy taustalla Jyväsjärven kiertävän Rantaraitin uusi upea silta. Käyttöön sekin tosin taidetaan saada vasta messujen jälkeen.

Eino-myrskyn jälkiä

Huhheijakkaa, kun aika kulkee nopeasti – bloginkin päivittäminen tahtoo olla jatkuvasti historian kerrontaa, kun ei vaan millään pysytä talon tapahtumien vauhdissa. Talopa on meille jo virallisesti luovutettukin – valmista tuli siis! Se, ettei perässä pysytä, tarkoittaa samalla sitä, että eipähän lopu ideat kesken. Nytkin on kasapäin aiheita odottamassa kirjoittamista ja kuvien julkaisua; muun muassa HauHausin Ukkostuuli-yritykseltä saama vekkuli koira-aforismitaulu, talolla meitä aina uudestaan ilahduttava led-valaistus, Designtalon asentajaporukoiden reipas työote, tehdyt kiintokalustevalinnat, saunoville vesikoirille suunniteltu saunamme, yliopiston koirateknologia-aiheinen opiskelijaprojekti, jonka tuotos tulee HauHausiin messuille esille ja Petäjäveden artesaaniopiskelijoiden koirateemaiset käsityöt. Vaikka talo on perusraameiltaan nyt valmis, on siis vielä hurjan paljon kerrottavaa projektin tiimoilta – ja lisää tulee koko ajan!

Suremme – rakkaamme, HauHausinkin koiratähti on poissa

Meillä on takana musta viikko. Viime maanantaina jouduimme luopumaan kultapojastamme, suuresta persoonasta, yhteistä arkeamme neljä vuotta ja omaa arkeani 12 vuotta rytmittäneestä Joona-koirasta. Olemme poteneet suruamme poterossamme eikä Joonan lähdöstä tee mieli puhua vieläkään.

Tämä talon tarina ei voi kuitenkaan jatkua ilman, että menetys jollain lailla käsitellään. Toisaalta tällä viikolla on tuntunut, että koko talo on mielessämme menettänyt merkityksensä, kun Joona ei sinne enää mukanamme pääse. Jo kuukausia on jännitetty ja toivottu, että HauHaus-kodistamme tulee vielä myös yli kaksi vuotta sairastaneen Joonan koti, mutta toisin kävi.

Onneksi vesikoirakaksosemme Turca ja Carlos hulinoivat aivan niin kuin ennenkin ja saavat välillä väkisinkin suupielet hymyyn. Nyt alkaa tuntua, että tästä selvitään, mutta kolaus on ollut kova ja toipumisaika tulee yhä olemaan raskas. Myös moni taloon liittyvä ratkaisu tulee kirpaisemaan vielä monta kertaa, koska Joona on ollut niin moneen päätökseen taloprojektissamme vaikuttamassa.
Joonaa on ikävä.

HauHausin koirapojan lehdistöpäivä

Olipa mukava lehdistön ennakkopäivä messualueella tänään! Oli kiva jutella toimittajien kanssa ja kertoa talomme koirateemasta. Erityisesti tästä kaikesta nautti kuitenkin Joona-herra, joka taisi saada aika monta piparia maisteltavakseen toimittajavierailta. Vanhana kujeilijana ei Joona voinut välttää myöskään koiruuksiin ryhtymistä, vaan yritti syödä myös Ainoakoti-sateenvarjon ja erään toimittajan esitteen. Joona lupautui esittämään pahoittelunsa, kun minä puolestani lupasin hänelle vielä yhden piparin palkkioksi hyväkäytöksisyydestä! 😉

Tulipa samalla koeajettua lietemme, kun keittelin koirapipareiden kyytipojaksi glögit tarjolle. Tehokkaasti hoiti induktioliesi hommansa. Koiraystävällinen valinta muuten tämäkin – surullisen monta tulipaloa nimittäin on syttynyt koirien kuroteltua liedelle ja saatua vahingossa kytkettyä levyn päälle. Induktiolieden kanssa se riski on minimoitu. Tämä ratkaisu kyllä hitusen kirpaisi lisäkustannusten muodossa, mutta turvallisuus ei taida olla oikea kohta säästää.

liesi

Oli hauska kuulla myös vierailijoiden kommentteja talon sisustusratkaisuista. Aika monta kertaa salama välähti muun muassa wc-seinämme suuntaan. Ei nämä metsätapetit taida siis vielä ihan out olla! Itse taas olen ollut erityisen ihastunut ylemmässä kuvassa Joonan ja takan taustalla pilkottavaan Vallilan ”lautasenätapettiimme”, vaikka oma äitini sen nähdessään kysyikin saimmeko me itse vaikuttaa tuon valintaan… Vastaus on siis kyllä – tämän halusimme!

wc:n koivutapetti

Tänään kuulimme Ainoakodin edustajilta, että Ainoakoti HauHaus on saanut myös omat nettisivunsa Ainoakodin sivujen alle. Sopii käydä astumassa HauHausin ovesta sisään siis sitäkin kautta! Mitä useammin näen muuten tuon konkreettisen ovemme, sitä enemmän siitä tykkään. Mieluisaa siinä on muuten sekin, että Kaskipuu halusi sen taloomme passiivirakenteisena, ja sekös meille passaa.

ulko-ovi

Toimittajien lähdettyä bussikyydillä takaisin kohti Suomen eteläreunaa, ajattelin Joonan kanssa käydä kiertämässä Äijälänrantaa vielä kaksin, mutta sen suunnitelman tielle tuli pienen koiran rohkeuden loppuminen kesken. Nimittäin kun vastassa oli seuraavanlainen moottorihirviö, päätti Joona, että on syytä palata kiireesti takaisin kohti omaa taloa.

Ja niinpä palasimme turvallisesti Freesiatielle, jossa Joonan ruokavainu johdatti meidät lukemaan oheisen naapureidemme tervehdyksen. Kiitos talo Luck, tikkari maistui ja autokatoksen valu näytti hyvältä!

Talo Luck

HauHaus-logo

Muutama hetki sitten päästiin liimaamaan HauHaus-logotarra työmaakylttiimme. Painotyöstä huolehti Seripiste, joka myös sponsoroi laminoidun HauHaus-tarran meille – kiitos!

Talomme lystikkään logon takana on graafinen suunnittelija Denisse Islas ja siitä suurkiitos hänelle!

logo työmaakyltissä

Kiitos myös Joonalta (keskellä), Turcalta (oik.) ja Carlosilta (vas.), jotka tässä ihmettelevät kodinrakennuspuuhia vielä varsin kesäisissä tunnelmissa. . 🙂

koirat

Tervetuloa meille :)

Huomenna on median ennakkopäivä Jyväskylän asuntomessualueella ja paikalle odotetaan kuulemma noin 50 median edustajaa. HauHaus on tosiaan likipitäen valmis – enää pieniä fiksailuja vailla – joten kutsutaan huomista sitten vaikka lehdistön tupaantuliaisiksi. Ja pitäähän tupareissa tarjoiluja olla! Niinpä äsken paistoin satsin piparkakkuja, koirateemalla tietysti! Tervetuloa maistamaan!

Mutta jotain vieläkin parempaa on luvassa – nimittäin koiraherra Joona vastaanottaa rapsutuksia, HauHausissa tämäkin! 🙂

Joona

Hyvinkään asuntomessujen tapaan meiltä on pyydetty perheiden tarinoita. Seuraavassa meidän tarinastamme versio 1, joka tulee varmasti vielä päivittymään ensi kesää kohti mentäessä, mutta nyt tämä saa luvan kertoa tiivistetysti talostamme ja meistä talomme asukkaina:

HauHaus on koiraperheen koti. Taloon muutamme me: kolmikymppinen pariskunta ja kolme löytökoirataustaista rekkua: Espanjasta Suomeen muuttaneet rescue-vesikoirat Turca ja Carlos sekä suomalainen pystykorvavanhus Joona. Paitsi että talo on suunniteltu täysin koirien ehdoilla, on se rakennettu myös tavallisen ihmisen kukkarolle sopivin ratkaisuin. Koiraystävällinen ja koiranomistajaystävällinen talomme onkin ensisijaisesti koirien luksusta. Koirat on otettu talossa huomioon mm. talon pintamateriaaleissa, huonejärjestyksessä, sisustuksen väri- ja materiaalivalinnoissa, akustiikassa ja jopa saunan suunnittelussa – ovathan aurinkorannikkotaustaiset vesikoiramme innokkaita saunojia. Koirateema näkyy myös pihassa; koirille on oma kulkuväylä kurakelejä varten, suurin osa oleskelupihasta aidataan koirille sopivaksi alueeksi, pihalle tehdään koirakeidas istuskelukivineen ja koirien iloksi pihalle tulee myös jokunen agilityeste.

Terveisiä sisustusillasta, talomurheita ja taloiloja

Olipa kelpo sisustusilta Jyväskylän Iskulla tänään. Oli mukava päästä tutustumaan tämän syksyn valikoimaansa ja bongata muutamia pirteitä uutuuksia. Puhumattakaan siitä, että päästiin taas juttelemaan monien mukavien Äijälänrannan tulevien naapuriemme kanssa! Krookustielle on tulossa vanhan ajan talkoita järjestäneen perheen koti, muistaakseni Honkarakenteen toimittama talo. Rekoolikadun varteen taas tulee parikin Designtaloa – muun muassa jälleen niin mukavien naapureiden, lapsiperheen yksikerrosratkaisu. Ja hieno projekti, maltillisten neliöiden omakotitalot, on tekeillä Noppakodillakin Rekoolikadun keskitontille! Tämä onkin Jyväskylän asuntomessuilla hienoa; alueelle rakentuu monia hyvin erilaisia kohteita, jolloin ei myöskään keskinäistä kilpailua ole häiritsevässä määrin. Monessa talossa on selkeästi se oma juttunsa, jolla talot erottuvat, ja vaikka olemme liikkeellä erilaisilla taloprojekteilla, tulemme naapureina hyvin juttuun – tuleviin naapureihin tutustuminen jo projektin aikaisessa vaiheessa onkin ollut tämän hankkeen yksi rikkauksista.

Muutenhan meillä on blogissa ollut pitkän aikaa harmillisen hiljaista, vaikka talolla on tapahtunut hurjasti. Pikapuoliin kirjoittelemme kuulumisia myös konkreettisesta etenemisestä – tiedättekö nimittäin mitä: HauHaus on talona jo pian valmis! Siitä kuuluukin kiitos monille Designtalon mainioille rakentajille ja kumppaneille – reippaille sähkömiehille, työpäälliköllemme, joka on jämpti asiakaspalvelun mestari, mukavalle kiintokalusteasentajallemme ja monelle muulle, joiden työpanoksesta on syytä kertoa tarkemmin vielä lisää.

Blogihiljaisuus taas johtuu pitkälti siitä, että olemme eläneet myös hyvin raskaita aikoja messurakentamisen kanssa. Paitsi että maatöiden osalta on tuntunut välillä siltä, että olemme rämpineet – ei sora-, hiekka- tai multamaassa, vaan suossa, on myös Ainoakodin tai tarkemmin Rautakeskon kanssa ollut vaikeaa. Meitä on kohdeltu jokseenkin epäasiallisesti, pilkallisesti, alentavasti ja jopa uhkaillen, eikä asioita ole johdon tai markkinoinnin suunnalta ryhdytty korjaamaan saati edes pahoiteltu, vaikka olemme kokemuksistamme heille avoimesti kertoneetkin. K-raudan paikallinen talomyyjä sekä Designtalon työpäällikkö kyllä reilusti ottivat kokemuksemme huolekseen, mutta harmaita hiuksia ja kyyneileitä meille aiheuttanut heidän esimiehensä tai Ainoakodin vastuuhenkilö, jonka suunnalta olemme tätä epäasiallista kohtelua vastaanottaneet, ei ole käytöstään pahoitellut. Rautakeskon tai Ainoakodin osalta asiakaskokemuksemme ei siis viime aikoina ole ollut järin hyvä, vaikka Keskolla olemme törmänneet toki myös oikein mainioihin tekijöihin (kiitos mm. talomyyjä Toni jopa talkoohenkeen venymisestä). (Kuuleeko Kesko? Kerromme yhä mielellämme kokemuksistamme rakentavassa hengessä, jotta toiminta saadaan entistä asiakasystävällisemmäksi ja voisimme jatkossa kertoa enemmän mukavista kokemuksista Keskon kanssa toimimisessa.) Monet kyyneleet on siis viime aikoina vuodatettu. Mutta onneksi on myös mainioita ilon hetkiä, ja niistä pyrin kertomaan täällä jatkossa entistä enemmän!

Tänään siis kuitenkin oli Iskun sisustusillan aika. Sieltä nämä seuraavat pari piristävää poimintaa: raikkaanväriset lattiatyynyt (jostain tämänkaltaisesta olen haaveillut Uuniseppien takkamme edustalle!). Päälliset tuntuivat olevan kestävää materiaalia ja pestävät, mikä onkin koirataloudessa ehdoton edellytys. Lattiatyynyistä oli myös haaleampi värivaihtoehto, mutta tämä värikkäämpi on paitsi pirteämpi, ehdottomasti myös koiranomistajaystävällisempi antaessaan anteeksi enemmän kuratassujen jälkiä!

pirteät lattiatyynyt

Juuri ennen kotiin lähtemistämme huomioni kiinnitti myös tämä tavallisesta poikkeava keittiö. Nykypäivän trendi on selkeästi valkoisten vetimettömien kaapinovien suosiminen keittiössä ja kun itse taas emme ole kokeneet tuota trendiä omaksemme, oli tämä hieman puun kuoreen viittaava, toisaalta vanhan, entisöidyn kalustuksen tunnelman tuoma keittiö, positiivinen näky.

keittiön kaapit

No mutta – sentään jotain taloltammekin! Talo alkaa talona tosiaan olla jo valmis (eipä tule ainakaan messuille tyypillistä viime hetken kiirettä, vaikka onhan tämä aikataulu jo vähän liioitellun aikainen). Viimeisiä asioita tämän muuttovalmiin talon rakentamisprojektissa on Designtalon / Ainoakodin puolesta ulko-oven vaihtaminen lopulliseen oveen. Ja aijai minkälaiseen! Kaskipuu toimitti meille tämän kirkkaanpunaisen Ratia-oven. Väri on ehkä meidän tyyliimme nähden melkoisen, no, punainen, mutta tähän päädyimme, kun muistaakseni juttelimme mm. mainion sisustussuunnittelijamme kanssa, että punainen tuo rikkautta – ja sehän olisi taloprojektissa tarpeen, hah! 🙂 Kaskipuulla ymmärrettiin myös jo oven valitsemisen aikaan viime keväänä hienosti ajatuksemme koirateemasta, ja se onkin ovessa otettu huomioon lisäämällä oven molemmille puolille metallilevy liian innokkaasti ulos/ sisälle pyrkivien koirien raapimajälkiä estämään. Pieni, mutta koiratalossa varsin tärkeä asia tämäkin.

Kaskipuun ulko-ovi

Raksastressin kourissa

Raksalla on tapahtunut huimaa vauhtia ja on ollut upeaa seurata talon rakentumista. Toisaalta olemme myös itse olleet tämän ”muuttovalmiin” talomme kanssa niin kiireisiä ja paineistettuja, että raksastressi on päässyt yllättämään ihan tosissaan. Yllättävän paljon ns. avaimet käteen -talopakettitoimituksessa jää asiakkaalle asioita hoidettavaksi; paitsi satunnaiset tavaroiden sisään kantamiset (takka, kiintokalusteet, katto- ja saunapaneelit, sisustustarvikkeet, kodinkoneet ja ns. viimeistelytuotteet), työmaan siivous ja rakennusjätteen pois vienti, maatyöt, pihatyöt ja talon ulkomaalaus, myös kaikenlaista pienempää, josta tavan ihmisellä ei usein ole minkäänlaista ennakkokäsitystä. Näistä esimerkkeinä vaikkapa tuulettuvan alapohjan tuuletuspaalujen, sokkelilevyjen ja -listojen asentaminen, pihapylväsvalaisinten sähkökaapeleiden, varoitusnauhojen ja valokuitukaapelin vetäminen, tuulettuvan alapohjan huoltoluukun ja kulkukäytävän teko/ hankinta, yläpohjan tarkastusluukun kulkusillan teettäminen ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Onpa tullut monta kertaa mieleen, että olisipa muuttovalmiita taloja paitsi paperilla ja myyntipuheissa, myös ihan oikeasti.

Ehkä rasittavinta kuitenkin on ollut se, kuinka monen tällaisen yllättävän asian kohdalla olemme loppujen lopuksi olleet aika yksin. Käsittämättömän monta kertaa on tullut vastaan tilanteita, joissa tämä rakenteiltaan aika tavanomainen talo onkin tarjonnut sellaisia yllätyksiä myös alan ammattilaisille, että olemme joutuneet ironisesti kysymään onko tämä tosiaan maailman ensimmäinen talo, jossa tuulettuvan alapohjan kulkuluukku on sijoitettu terassin alle, johon tulee yläpohjan tarkastusluukku – ja muita yhtä tavanomaisia, mutta projektimme asiantuntijoille ja myyjille vieraita asioita.
Harmillista on myös se, että varsin usein ”kantapään kautta” -asioiden selviäminen on tarkoittanut meille ylimääräisiä kulueriä siitä huolimatta, että jo ennen hankkeeseen ryhtymistä pyrimme selvittämään talomyyjiltä ja muilta asiantuntijoilta mahdollisimman tarkkaan kaikki hankkeen kuluerät. No, oppia ikä kaikki. Kaikki on kuitenkin saatu lopulta aina selville ja hoidettua asianmukaisesti, vaikkakaan ei aina helpoimman kautta meitä työssä käyviä ja normiarjessakin varsin kiireisiä ”avaimet käteen” -rakentajia ajatellen.

Toinen harmituksen aihe on yhä rakentamisessa turhan usein vastaan tullut eri osapuolien tapa moittia muiden toimijoiden työtä – ja moittia sitä nimenomaan meille rakennuttajille, mutta ei suoraan niille tahoille, joita kritiikki oikeasti koskee. Tämä tapahtui jälleen kuluneella viikolla ja asian selvittämiseksi järjestettiinkin yhteispalaveri, jossa olimme paikalla me rakennuttajat, vastaava mestari ja sekä aiemman työvaiheen tehnyt urakoitsija että seuraavaa työvaihetta jatkavat tekijät. Meille soitettiin kesken päivän, että seuraavan työvaiheen tekijät eivät pääse aloittamaan sovitusti työtään, koska aiemman työvaiheen urakoitsijan työ ei vielä ole hyväksyttävällä tasolla. Kyseinen urakoitsija tuli reilusti myöhässä katselmukseen, jona aikana meille rakennuttajille listattiin työnsä puutteet aika raskainkin sanakääntein.
Maallikkoutemme vuoksi kuuntelimme kommentteja tuskastuneina, kun koimme, että meidän sijasta, tai ainakin lisäksemme, niitä pitäisi olla urakoitsijan kuulemassa. Lopulta urakoitsijan tullessa paikalle saatoimme huokaista, että nyt varmasti asiat saadaan järjestykseen, kun ammattilaiset voivat keskustella keskenään. Siinä vaiheessa puheen sävy kuitenkin muuttui eikä moitteiden kohteena olleelle urakoitsijalle itselleen enää esitetty vastaavaa kritiikkiä kuin meille oli työstään kerrottu. (Myöhempi lisäys: Tämä episodi ei siis koskenut Ainoakodin työtä – kuulemma riski väärintulkintaan on.) Harmitti. Kunpa sitä osattaisiin toimia avoimemmin ja toisten työtä kunnioittavammin, ja toisaalta vastuuttaa rakennusprojektien oikeita asiantuntijoita, vastaavia mestareita, työpäälliköitä, vaikka rakennusvalvontaa ja messuhankkeessa kaupungin puolesta mukana olevia konsultteja enemmän eivätkä rakennusprojekteissa ilmeisen vääjäämättä vastaan tulevat epäselvyydet kaatuisi rakennuttajien niskaan.

Eikä turhan helppoa ole ollut paitsi normaaliin rakentamiseen, myöskään erityisesti asuntomessuihin liittyvien asioiden kanssa. Messuhankkeeseen kuuluu monenlaista sopimista ja kun nämä sopimiset ovat monesti päällikkötason asioita joskus suurissakin organisaatioissa, on ihmisten tavoittaminen ja joskus jopa jo sovituista asioista kiinni pitäminen hämmästyttävän takkuista. Esimerkiksi jo talokaupan tekohetkellä luvatut hinnat eivät olekaan kaikilta osin pitäneet paikkansa eikä tällaisia asioita ole korjattu niistä huomauttamisen jälkeenkään. Toisaalta taas on myös aivan päinvastaisia ja ihaniakin kohtaamisia tullut vastaan – on aivan erinomaista asiakaspalvelua ja yhteispeliä. Viime aikoina on ilahduttanut tällä tavalla mm. hanavalmistaja Oras, Petra-keittöiden paikallinen kalustemyyjä, ja talomme teeman ympäriltä erityisesti Hau-Hau Champion ja Nutrolin.

Vaikka viime päivät ovat olleet tuskastuttavia, on hankkeessa ollut myös monen monta iloista hetkeä, kuten talon ulkovärin vaihtuminen ahkerien maalaustalkoolaisten avustuksella (superkiitos heille! Ja erityiskiitos Jyskän Varastomyymälälle hätäavusta maalaustarvikkeiden loputtua kesken),
sisäseinäpintojen maalauksen ja tapetoinnin valmistuminen ja ehkä silti kaikista upeimpana asiana: Jyväskylän aikuisopiston Petäjäveden yksikön lahjakkaiden käsi- ja taideteollisen alan opiskelijoiden lähteminen mukaan hankkeeseemme toteuttamaan koirateemaisia käsitöitä. Näiden teemojen osalta juttu jatkukoon seuraavalla kerralla. Jottei tästä postauksesta jäisi kovin negatiiviset fiilikset, tähän vielä pari kuvaa kesän hauskoista naapureistamme Äijälänrannasta!

Kesänaapurimme

Kaupungin kesätyöläinen aivan talomme nurkalla

Muutos Äijälänrannan maisemassa

Jyväskylän asuntomessualueen, Äijälänrannan, maisema on muuttunut hurjasti neljän kuukauden aikana! Kun talopakettimme saapui kesäkuun puolivälissä, sai se olla vielä ylhäisessä yksinäisyydessään, kuten yläpuolella olevasta kuvasta näkyy. Nyt kuvan alueelle on noussut jo ainakin 17 naapuritaloa.

Tässä kuva suurinpiirtein samalta kohdalta tänään:

Äijälänrantaa lokakuussa

Seuraava kuva on taas kesäkuulta, otettu rannan suunnasta kohti taloamme.

Rannan suunnasta kuvattuna

Sama alamaan kohta neljä kuukautta myöhemmin, kun naapuritontille on juuri saapunut talopaketti:

Äijälänrantaa lokakuussa

Äijälänrannan tämän hetken tilanteen näkee hyvin myös Keskisuomalaisen eilen julkaisemalta videolta. Kuultuaan talomme olevan messutaloista valmiusasteeltaan pisimmällä oli kuvaaja halunnut käydä talossamme myös sisällä ja niinpä videolla on vähän pidempi pätkä HauHausin näkymiä.

Jos alueen kehitys kiinnostaa, kannattaa myös tutkailla muiden Äijälänrantaan rakentuvien talojen blogeja, nettisivuja tai FB-sivuja:

Talo Luck – mainioiden tonttinaapureidemme luomus Freesiatien päässä
Koti Daaliatielle – Freesiatiestä seuraavalle kadulle rakentuva lapsiperheen koti, ja onhan heillä koirakin!
Talo a – Myöskin Freesiatien päässä oleva talo, naapureidemme komea kivitalo
Noppakoti – Sinkuille suunnatut pienet omakotitalot
Omatalo Uniikki – Keskon talo tämäkin
Kohti hiihtäjän kotia – naapurikadulta Daaliatieltä Matti Heikkisen talokuulumisia
Messutalo.fi – Kohdenumeroinnissa lienee ensimmäinen pientalokohde
Päiväkoti Amiraali – rakennustyöt on aloitettu jo päiväkodinkin tontilla
Jyväskylä 2014 parasta aikaa – asuntomessutoimiston blogiterveisiä
Asuntomessut Jyväskylässä 2014 – FB-sivulta ajankohtaiskuulumisia

Ai niin, toki saa tykätä myös HauHausin FB-sivusta! 🙂

Maalausreportaasi

Reippaiden talkoolaistemme avustuksella talo on syksyn mittaan vaihtanut väriä. Ihan kaikkea ei ehditty talosta vielä maalata ennen talvea, mutta keväällä on onneksi hyvin aikaa jatkaa. Vähän harmitti, että talon maalaus tuli lopulta niin kiireellä vastaan. Olin pitkin kesää kysellyt joko talon voisi maalata, mutta talofirman puolesta meitä kehotettiin aina odottamaan, että talo on ensin kokonaan valmis – eli jättämään maalaus kevääseen. Kun pihatöiden aloitus alkoi olla ajankohtainen, kuulimmekin toiveen, että talo on syytä maalata ennen pihan laittamista, jottei keväällä tarvitse paikata rakennustelineiden, tikkaiden yms. jälkiä nurmikolta. Ja niinpä meille kerrottiin eräänä syyskuisena keskiviikkona, että vähintään talon kaksi sivua on syytä maalata saman viikon loppuun mennessä…

Ja niinpä me maalasimme! Eikä siitä olisi tullut kyllä yhtään mitään ilman talkooapujamme. Kiitos Neea, Antti, Eila, Paula, Mika, Suvi, Susanna, Jukka, Katri ja Hannu! Kiitos myös tikkaiden lainasta Anne, Juha ja Hannu sekä Freesiatien mainiot naapurit!

Rakennusteline maalauksessa kyseenalaisena apuna

Tämän rakennustelineen kanssa taiteilu oli muuten juuri niin vaarallista, miltä se tässä kuvassa näyttääkin. Vasta maalausviikonlopun jälkeen opimme, että hommaan olisi paras apu voinut olla sähkötoiminen henkilönostin. Eivät kuitenkaan Cramolla osanneet siitä vinkata. Cramo teki kyllä muutenkin pohjanoteerauksen palvelullaan. Telineen kasaamista ei ohjeistettu, palvelu oli sovinistista ja telineessäkin oli pari viallista osaa…

maalien sekoitus

Maalien sävytys on aina yhtä kiehtovaa seurattavaa! Palokan K-raudasta haimme Cellon maalit. Koska Kesko on Ainoakodin myötä talomme näytteilleasettaja, pyrimme käyttämään Keskon omia tuotemerkkejä niin paljon kuin se on järkevästi mahdollista

Suojaukset

Suojauksissa oli yllättävän kova työ – ja niissä olisimme voineet olla vielä paljon tarkempia. No, hienosäätöä tiedossa sitten keväällä.

Jatkovarren kanssa työskentelyä

Koska talon pääty ulottui jopa 5,5 metriin, oli jatkovarsi ehdoton apuväline. Tämän työvaiheen kanssa sitkutellessamme harmittelimme, ettemme ehtineet ajoissa reagoida saamaamme vinkkiin, että nämä (otsalaudat?) kannattaa maalata silloin, kun ne ovat vielä maan tasassa. Tätäkin hommaa jatketaan sitten keväällä tikkaiden turvin.

Iloiset maalarit

Välillä oli kivaakin! Kun yhtäaikaisen talkooväen määrä onnellisesti ylitti odotuksemme, oli lähdettävä hakemaan lisää pensseleitä ja purnukoita, joihin maalia jakaa. Tässä hätiin astui lähikauppa Jyskän varastomyymälä mm. tällaisilla iloisen värisillä ämpäreillään. 🙂

Koirat talkoissa

Työmotivaation yllä pitämisestä huolehtivat koiravieraat Pikkis ja Uula.

Tehosteiden maalaus

Kylläpä on talo komistunut! Tuona syyskuisena viikonloppuna päästiin tavoitteeseen eli saatiin tarpeellisilta osiltaan talon kaksi sivua maalatuksi – ja aika pitkälle myös kaksi muuta sivua. Niinpä kun innokkaita talkoolaisia oli vielä maanantaina valmiina työhön, jatkettiin talon etupuolen tehostevärin maalaamisella.

Maalauksen lopputulema syksyn osalta

Tässä maalausurakan lopputulema syksyn ja takapihan osalta, nyt jo lokakuun puolella kuvattuna. Keväällä siis vielä edessä paikkailua, ikkunanpieliä, otsa- ja nurkkalautoja, pilarit, kaiteet ja sokkeli. Kiva kuitenkin nähdä nyt talo jo pääosin lopullisessa ulkoasussaan. Meidän talomme!

Liisa Kuparinen

Kauppatieteiden tohtori, ICT-ammattilainen, vihreä kaupunginvaltuutettu, kirkkovaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja, koiraharrastaja (Jyväskylä)