Kirjoittajan arkistot: Liisa

Banneri ajankohtaistettu, ikävästä huolimatta

Kuten PS. Putkeen meni -blogissa, niin myös meidän oli aika ajantasaistaa blogin banneri/ otsikkokuva. Nythän talo on valmis (tosin ulkomaalaus viimeistellään keväällä ja pihassa on vielä puuhaa), joten kesäkuulla otettu kuva rungon pystyttämisen jälkeen oli jo auttamattomasti ohittanut ”parasta ennen” -päivämääränsä.

Banneri nro2

Banneri nro2

Samoin tämä toukokuinen bannerikuva, jonka kanssa blogin pitäminen aloitettiin. Nyt on tontilla jo muutakin kuin soraa ja kaivuri. 🙂

Banneri nro1

Banneri nro1

Haluan kuitenkin nämä aiemmatkin bannerikuvat pitää blogissa tallessa, joten julkaisen ne vielä tässä. Tärkeä syy siihen on sekin, että aiemmissa bannereissa oli mukana rakas Joona-koiramme, joka on ollut tärkeä osa tätä kodinrakentamisprojektia. Nyt olemme joutuneet tarpomaan eteenpäin enää nelihenkisenä (2+2) perheenä tasan kaksi kuukautta. Silti ei ole vielä päivääkään, etteikö Joona kävisi mielissämme.

Joona opetti meille koirat huomioon ottavaa kodin suunnittelua myös hieman eri näkökulmasta kuin vesikoiramme. Espanjalaisista löytökoiristamme ei irtoa karvaa oikeastaan muulloin kuin trimmauksen yhteydessä – ja Joonalla taas tuntui olevan aina karvanlähtöaika. Joona oli myös kekseliäs älykkö; avasi ovet sujuvasti kahvasta, otti tyhjät ruoka- ja juomakupit kannettavikseen ja niin edelleen. Ilkikurinenkin se oli; jos sattui pääsemään vahingossa irti, se lällätteli ympärillämme lähtemättä varsinaisesti karkuun, mutta antamatta myöskään kiinni. Sen sijaan silloin, jos olimme tarkoituksella Joonan päästäneet irti, osasi se käyttäytyä varsin kuuliaisesti myös luoksetulon suhteen. Joona oli mainio pallopoika; aiemmin väsyi heittäjän käsi kuin Joonan jalat. Kun minä tein töitäni tietokoneella, parkkeerasi Joona pöydän alle seuraksi makoilemaan. Muun muassa näillä piirteillään Joona vaikutti siihen, minkälaisia ratkaisuja HauHausissa olemme tehneet.

HauHausin koirat

HauHausin koirat

Facebooktwittermail

Äijälänrantaa Jyväsjärven jäältä katsottuna

Vihdoin ovat pakkaset jäädyttäneet Äijälänrannan edustalla olevan Jyväsjärven niin, että jäälle uskaltaa reippailemaan. Ihanaa! Vaikka pakkanen paukkuu 20 asteessa, koirat nauttivat jäällä juoksentelusta.

Jäällä juoksemassa

Jäällä juoksemassa

Tällä hetkellä asumme, vielä parisen viikkoa, Jyväskylän Lutakossa, siis Äijälänrannan vastarannalla. Tästä on ollut hauska seurata Äijälänrannan rakentumista. Jos olisi hyvät kiikarit, näkisimme HauHausinkin. Järven yli on Äijälänrantaan matkaa kuitenkin vajaa kaksi kilometriä, joten selkeänä tänne näkyy vain asuntomessuille rakentuva kerrostalo Maailmanpylväs. (Alla olevassa kuvassa Maailmanpylväs on koirien takana vasemmalla.)

Maailmanpylväs taustalla

Maailmanpylväs taustalla

Äijälänrannan sijainti on mainio. Jyväsjärvi vieressä on upea yhtä lailla kesällä kuin talvellakin. Äijälänranta kuuluu Kuokkalan postinumeroalueeseen, jonka erottaa Lutakosta (ja keskustasta) vain alla olevassa kuvassa näkyvä Kuokkalan silta. Moottoritietä taas keskustaan ajaa viidessä minuutissa.

Kuokkalaa taustalle

Kuokkalaa taustalle

Vaikka Lutakosta muutammekin jo parin viikon päästä, HauHausiin emme vielä pääse asumaan – asuntomessutaloissa kun ei nykyään saa asua ennen messuja. Muutamme silti Äijälänrantaan, nimittäin aivan messualueen kylkeen valmistuvaan kerrostaloon Äijälänrannantielle. Ollaanpahan sentään lähempänä tulevaa omaa kotia.

Äijälänrannantien kerrostalo

Äijälänrannantien kerrostalo

Facebooktwittermail

Carlos on petinsä valinnut

Olemme miettineet taloon koirille tulevia petejä kuukausitolkulla. Monia vaihtoehtoja on käyty läpi eikä mikään ole kolahtanut oikein itsestäänselvänä valintana. Koirapoika Carlos päästi meidät lopulta pälkähästä. Olimme joulun tienoilla kyläilemässä ja kyläpaikassa oli koirien käyttöön luovutettu vanha säkkituoli. Hetken sitä haisteltuaan Carlos totesi, että tämä on hyvä, ja omi sen kyläilyreissun ajaksi omaksi paikakseen.

Carlos ja säkkituoli

Carlos ja säkkituoli

Mikäpä sitten olisi säkkituolille moderni, tyylikäs, laadukas ja jopa kotimainen vaihtoehto koirien pediksi? Vastaus
on Fatboyn Doggielounge.

Doggielounge

Doggielounge

Kun kerta koiratähtemme on toiveensa esittänyt, haluamme toiveeseen vastata – ja niinpä HauHausiin tulee kaksi Doggieloungea. Värivalinnat pidimme itsellämme: Carlos taitaa saada ison ruskean pedin ja Turca pienen turkoosin pedin. Kunhan saadaan pedit talolle, yritämme välittää blogiin koirien käyttökokemukset niistä.

värit

värit

Facebooktwittermail

Sielukkaat pistorasiat

Sähköasentajamme kävivät tänään talolla viilailemassa kotiautomaatiojärjestelmämme asennusta ja kysyinpä samalla muutamien pistorasioidemme jäykkyydestä. Niitä sitten testailtiin ja lopulta sähkömies totesi, että syy lienee pistorasian sielussa. Sielussa! Kukapa olisi uskonut, että sähköasennuksiinkin liittyy sielu. Montakohan sielua meitä sitten tulee kaikkiaan talossa asumaan?

Sähkömiehen johtopäätös toi mieleeni myös taannoisen kohtaamisen talolle tuodun pingviinin kanssa. Kuka näitä termejä keksii!

Tämänpäiväisellä visiitillä testailimme myös sitä, että eiväthän liiketunnistimet reagoi koiriimme – ja onneksi eivät. Tämä mahdollistaa siis sen, että murtohälytykset voivat olla täysin päällä, vaikka koirat vilistäisivät yksin kotona.

koirat talolla

koirat talolla

Facebooktwittermail

Joulun tunnelmaa Toivolan Vanhalla Pihalla

Kävin aiemmin joulukuussa Jyväskylän tunnelmakorttelissa, Toivolan vanhalla pihalla, ja kun tuolloin oli lunta vielä Keski-Suomessakin, kelpaa siitä nyt valkeudenkaipuussa julkaista muutama kuva. Vielä on toki toivoa, että Keski-Suomeen saataisiin ainakin hieman valkea joulu.

Jyväskylän aikuisopiston artesaaniopiskelijoilla oli pihalla hienoja töitä esillä.

artesaaniopiskelijat

artesaaniopiskelijat

…kuten nämä huovutetut sydämet. (Valitettavasti en muista tekijää. Saa ilmoittautua, jos joku tietäjä tämän sattuu lukemaan. 🙂

Lisäys 15.1.2014: Selvisipä! Marjo Manninen on huopasydänten tekijä.

artesaaniopiskelijoiden käsitöitä

artesaaniopiskelijoiden käsitöitä

Hauskoja olivat nämä Annan Pajan Siivettäret. Eivät meidän tyyliämme, mutta hauskoja silti – ja arvostan aina sitä, kun käytettyjen tavaroiden elinkaarta jatketaan keksimällä niille uusia käyttötarkoituksia. Annan Pajan motto taitaakin olla ”Riemua romusta”.

Siivettäret

Siivettäret

Puu on kiehtova materiaali. Monikäyttöinen ja lämmin. Valitettavasti en osaa kertoa näiden pannunalusten tekijää, mutta Toivolan vanhalta pihalta nämäkin löytyivät.

Pannunaluset

Pannunaluset

Sate Herkkutuotteen käsintehdyt suklaat ovat muuten hyviä ja lisäpisteitä saa hauskoista pakkauksista!

suklaa

suklaa

Toivolan Vanhan Pihan postilaatikkokin on sympaattinen. En tosin tiedä onko tämä oikeasti käytössä.

postilaatikko

postilaatikko

Törmäsimme myös tulevien Freesiatien naapureidemme (Freesiatie 1) sisustussuunnittelijaan ja hänen yrityksensä tuotteisiin. Raivolla-tuotenimen alla olevia tuotteita saattaisi kuulemma tulla naapuritaloonkin esille. Tässä mentiin Raivolla kohti joulua. 🙂

Raivolla

Raivolla

Tapasin Pihalla myös Jyväskylässä vierailleen tamperelaisen suomenlapinkoira Oomin, joka kuulemma vietti pentuaikaansa kahden vuoden takaisten Tampereen asuntomessujen aikaan. Tervetuloa Oomi ja ihmisensä ensi kesänä Jyväskylän messuille! Yritetään keksiä HauHausin yhteyteen jotain kivaa myös koiravieraita ajatellen!

lapinkoira

lapinkoira

Facebooktwittermail

Koiramaisia kädentöitä kalusteartesaaneilta

Vihdoin vähän perusteellisempi katsaus siihen, mitä upeaa Hauhausiin on tulossa Jyväskylän aikuisopiston opiskelijoilta, Petäjäveden kalusteartesaaneilta. Nimittäin hienoja juttuja ovat!

Kalusteartesaanit innostuivat koirateemastamme ja toteuttavat taloon ja messuille näytille muun muassa koiran kuivamuonan säilytysarkun. Opiskelijat oivalsivat yhdistää kodinhoitohuoneeseen, keittiön viereen, tulevan arkun värit samaan tunnelmaan olohuoneen tapettimme kanssa.

Kun toinen opiskelijaryhmä toteuttaa tuota ruokasäilytysarkkua, työstää toinen koira-alueemme pihaportteja. Luonnollisesti koirateema tulee näkymään porteissakin.

pihaporttien luonnoksia

pihaporttien luonnoksia

Nämä herramiestaiturit taas rakentelevat talolle sermiä tilanjakajaksi:

sermiryhmä

sermiryhmä

Lisäksi tulossa on muun muassa koirien oma istuskelu- ja ulostiirailupenkki, koiramaiset telineet köynnöskasveille sekä talon edustalle Riikka Helmisen koirataidetta metallista. Hyvä Petäjävesi!

artesaaniopiskelijat

artesaaniopiskelijat

Facebooktwittermail

Ei sittenkään koko taloa koirille

Olen usein kuullut arveltavan, että ”kun teillä on se koiratalo, niin teillä on varmaan koirille jokin oma huone”. Siihen minä taas olen vastannut, että ”ei, vaan koko talo on koirille”. Nyt olen kuitenkin hoksannut, että ei se ihan niin ole. Meidän koiramme eivät nimittäin pääse kiipeämään käyttöullakolle.

Turca ullakon portailla

Turca ullakon portailla

Turcan ja Carlosin sijasta talolla joulun jälkeen vieraillut koirapoika Pyry kiipeämistä kyllä yllättävän onnistuneesti yritti. Kuvaajana tietenkin myöhästyin tilanteesta ja päätinkin sitten yrittää astetta helpompaa: koira istumaan ja ”paikalla”-käsky. No niin, sain koiran kuvaan…

koiravieras

koiravieras

Takaisin käyttöullakolle. Tänään sain vihdoin viimein aikaiseksi siivota ensimmäistä kertaa kunnolla myös siellä. Meillä on siis tällainen kompakti, noin 17-neliöinen käyttöullakko. Ainoakodin käyttöullakkopakettiin kuului lattian tekeminen ja timpureille maksettiin sitten vielä vähän ekstraa, kun hoksattiin, että seinälevyt pitäisivät tilan siistimpänä ja miellyttävämpänä. Vinkin seinistä taisin löytää alkujaan Villa Lehtonen-blogista.

käyttöullakko

käyttöullakko

Toiseen suuntaan taas näyttää tältä:

käyttöullakko

käyttöullakko

Alkujaan haaveilin, että paitsi että ullakko palvelee varastotilana, sinne voisi tehdä myös lueskelusopen lattiatyynyineen ja ehkä hätätilassa ja sään salliessa (syksyisin / keväisin) myös majoittaa yövieraita. Nyt siivotessa oli kuitenkin niin monta kertaa lähellä imurin pudottaminen luukusta alas, että kauhukuvat unissaan alas kierimisestä käänsivät ajatukseni. Ehkä tämä saa sittenkin palvella vain varastotilana – tai ainakin tuo aukko tarvitsee jonkinmoisen turvakaiteen tai muun suojauksen.

Myös Turcan mielestä käyttöullakko on vähän pelottava.

Turca

Turca

Kun koirat eivät saaneet minua muuten tulemaan alas, ottivat ne varmat konstit käyttöön ja sanoivat painokkaasti ja monta kertaa HauHau(s). Uskoin.

koirat

koirat

Facebooktwittermail

No onkos tullut kesä… Hyvää joulua!

Yhtäkkiä on tosiaan maa taas musta, ruskea, …, ja kappas – vihreä!

HauHausin takapihalta nimittäin lumien sulettua pilkistää nyt jo ihan selvä vihreä väri.

nurmi

nurmi

Kun ei maa ole valkea, yritämme me iloita siitä, ettei se ole
takapihamme osalta myöskään enää ruskea – vaan syksyllä istutettu nurmi on lähtenyt toiveita herättävään kasvuun.

nurmi

nurmi

Joulutraditiohimme kuuluu hakea kuusi ystäväperheemme metsästä Uuraisilta. Paitsi joulun tuovaa maalaistunnelmaa, siellä pääsin tervehtimään myös lammaslaumaa sisarusteni lasten kanssa.

lampaat

lampaat

Carlos-koiramme nautti myös normaalia vilkkaammasta elämästä ympärillään – tai ainakin poikkeuksellisen suuresta todennäköisyydestä sille, että lattialle tippuu ruokaa…

Carlos

Carlos

Vaikkemme itse tätä joulua talollamme vietäkään, koristelimme talolle kuitenkin joulukuusen tänä iltana.

joulukuusi

joulukuusi

Samalla veimme pihalle lintulyhteen. Rauhaisaa ja rakentamisen äänistä vapaata joulua Äijälänrannan linnuille!

lintulyhde

lintulyhde

Nyt myös HauHausin väki rauhoittuu joulun viettoon. Siispä…

jouluntoivotus

jouluntoivotus

Facebooktwittermail

Käyttökoira keittiössä eli Vekkuliverstaan Turre

Turca-koiramme treeniryhmäkaveri agilityssä on ollut suomenlapinkoira Unna, jonka emäntä Sarianne Niittyaro on kädentaitaja Petäjävedeltä. (Viitaten samalla oppilaitosyhteistyöhömme ja taloomme tuleviin artesaaniopiskelijoiden koirakalusteisiin: Petäjävedellä on paljon tuon alan taitureita!) Huomasin Sariannen yrityksen Vekkuliverstaan ilmoituksen Turre-koiranpentueesta ja kiinnostuin. Kyseessä ei kuitenkaan ole tyypillisen vaativa koiralaji, vaan poikkeuksellisen huoleton käyttökoiratyyppi: upea koiramainen talouspaperiteline.

Pentue

Pentue

Vekkuliverstas oli muutaman päivän ajan esillä Toivolan Vanhalla Pihalla (on muuten ihan ehdoton käyntikohde, kun Jyväskylässä vierailette!) ja pääsin noutamaan meille tämän käyttökoiran sieltä.

Vekkuliverstas

Vekkuliverstas

Paitsi uutuutena nämä koiratyöt, Vekkuliverstaalla on monipuolisesti muutakin lahja- ja käyttötavaraa. Tänä viikonloppuna tuotteita on kuulemma tutustuttavissa Muuramessa laskettelukeskus Riihivuoren Joulutorilla.

Vekkuliverstas

Vekkuliverstas

peikkonaulakko

peikkonaulakko

ovikoristeet

ovikoristeet

Paitsi että kuvasin Vekkuliverstaan aarteita, muistikortille tallentui monta muutakin upeaa käsityöläisten taidonnäytettä (ja mainio tamperelaiskoira Oomi!). Niistä toivottavasti lisää seuraavissa postauksissa.

Aika yksi yhteen muuten sulautuu Turre-koira uuteen kotikeittiöönsä, vai mitä!

Käyttökoira Hauhausissa

Käyttökoira Hauhausissa

Facebooktwittermail

Valaistusta ja kotiautomaatiota, koiratkin huomioon otettuna

Meille on tulossa taloon melko kattava kodinohjaus-/energiankäytönseuranta-/kotiautomaatiojärjestelmä. Olen tainnut kehua ennenkin, mutta kestää kehua uudestaankin: kotiautomaatiojärjestelmän kytkentöjen ja ohjausten suunnittelussa ja sähkösuunnittelussa muutoinkin ovat olleet korvaamattomia Designtalon/ Ainoakodin sähkösuunnittelijat sekä Designtalotekniikan reippaat sähköasentajat. Myös sähköpuolen reklamaatiot, joita tällaisissa hankkeissa aina tulee hoidettavaksi, varsinkin kun on sähkösuunnittelun, valaistuksen ja kodinohjauksen osalta näinkin monimutkaisesta setistä kyse kuin meillä, on käsitelty varsin mallikelpoisesti. Seuraavassa puurtajat työssään heinäkuussa, kun sähkövetoja tehtiin.

Sähkömiehet työssään

Sähkömiehet työssään

Alla taas lopputulos ulkoa päin katsottuna.

Talon ulkovalaistus

Talon ulkovalaistus

Varsin komealta siis näyttää. Nyt kuitenkin itse aiheeseen, nimittäin kodinohjausjärjestelmäämme kytkettyyn valaistukseen. Se on toden totta asia, joka yhä vieläkin ilahduttaa minua joka kerta talolla käydessäni. On mahtavaa kuinka Airam lähti hankkeeseemme mukaan toteuttamaan koko HauHausin kiinteän valaistuksen.Tyypillisestihän uuteen asuntoon iltaisin tai talvisaikaan mentäessä ongelmana on sokkona kulkeminen ja edes jonkin keittiön työtasovalaisimen katkaisimen hapuilu, kun muita valaisimia ei ole vielä asennettu – mutta meilläpä ei ole valosta pulaa. Kaikkinensa kiinteitä valaisimia talossa ja pihalla on huimat 69 kappaletta, joista lähes kaikki led-polttimoilla. Myös asuntomessujen / kaupungin tarjoama valaistuskonsultaatio oli oivana apuna valaisinten sijoittelun ja mallin suunnittelussa ja lopputulokseen ollaan tosiaan varsin tyytyväisiä. Talon ulkoseinävalaisimet, mukaan lukien numerovalaisin, on asennettu hämäräkellokytkimen taakse, mikä helpottaa huomattavasti esimerkiksi pimeällä kotiin tultaessa tai toisaalta mikä lisää myös turvallisuutta silloin, kun talo onkin matkojen aikaan tyhjillään. Komealtahan tuo näyttää myös.

valot terassilla

valot terassilla

Lisäksi autokatoksen valaisimet on kytketty liiketunnistimen taakse eli valot syttyvät, kun autolla ajetaan katokseen eikä tarvitse pimeässä hortoilla valokatkaisijaa etsimään.

Ulkoseinävalaisimet ovat Airamin Alppila-valaisimia, joista valo heijastuu kauniisti sekä ylös että alas. Valo ei ole myöskään turhan kirkas, jolloin pihan pylväsvalaisimillakin säilyy vielä roolinsa.

valot etuovella

valot etuovella

valot takaovella

valot takaovella

Entäpä se koirien vaikutus kodinohjausjärjestelmään. No, tänään kuulin, että olipa sähkösuunnittelijamme ottanut hälytysjärjestelmämme liiketunnistimia valitessaan huomioon koiramainintani siten, että liiketunnistimet ovat lemmikkiystävällisempää mallia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alle 20-kiloisten lemmikkien liikkumisen talossa ei pitäisi aiheuttaa hälytyksiä. (Eli tervetuloa lapsimurtovarkaat meille. 😉 No, ei se onneksi ole niin yksinkertaista, murtohälytinjärjestelmäämme sisältyvät toki myös ovikoskettimet yms.) Täytyypä pian testata käytännössä reagoiko järjestelmä vesikoiriimme. Se, kuinka järjestelmä tuosta 20 kilon painorajasta pysyy selvillä, on vielä selvittämätön mysteeri… Painon kanssa asialla kun ei uskoisi oikeasti olevan tekemistä. Niinpä jos joku asiasta tietävä Enstolta tämän postauksen sattuu lukemaan, kuulisin mielelläni vastauksen! Enston väen tavoittaminen onkin tässä hankkeessa ollut muuten hämmästyttävän vaikeaa. Useatkaan puhelut, soittopyynnöt ja messuilla tapahtuneet kasvokkaistapaamisetkaan eivät ole johtaneet luvattuihin yhteydenottoihin. No jälleen: onneksi on Designtalotekniikan sähkösuunnittelijat ja -asentajat, jotka voivat asioita selvittää.

Toinen koiriin liittyvä seikka järjestelmässä on, että hälytysjärjestelmään kuuluvan sireenin voimme ohjelmoida myös siten, ettei siitä ole koirille häiriötä, vaikka aiheettomiakin hälytyksiä sattuisi. Ja tokihan sekä koirille että talolle tuo turvallisuutta sekin, että järjestelmän kautta voidaan kytkeä tietyt pistorasiat virrattomiksi, kun koirat jäävät yksin kotiin.

Tänään testasin ihkaensimmäistä kertaa järjestelmän etäraportointiominaisuutta, ja hih sitä riemua, kun vastaus tuli – HauHaus lähetti minulle viestin! (Vielä kun Ensto kehittäisi tätä varten oikean mobiiliapplikaation, niin ei tarvitsisi vain tekstiviestein pelata.)

Tekstiviestivastaus HauHausilta

Tekstiviestivastaus HauHausilta

Facebooktwittermail