Aihearkisto: yhdenvertaisuus

Puheenvuoro kirkolliskokouksessa avioliittoasiasta

Kirkolliskokouksessa Turussa toukokuussa 2025
Liisa Kuparinen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat,

Siitä huolimatta, että piispainkokouksen esityksessä ja lakivaliokunnan mietinnössä on kivuliaita kohtia, on mietinnön päätösesitys mielestäni hyväksynnän arvoinen. Tulen kuitenkin tekemään seuraavan lisäysesityksen päätökseen:

”Kirkolliskokous pyytää piispainkokousta laatimaan kaikille hiippakunnille yhteisen pastoraalisen ohjeen samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaisesta kohtelusta avioliittoon vihittäessä ja avioliittoa siunattaessa.”

Näin Lapuan hiippakunnan edustajana pidän erittäin tärkeänä sitä, että samansukupuolisten parien yhdenvertainen kohtelu etenee koko Suomessa. On haitallista, jos kirkko alkaa avioliittokysymyksessä eriytyä maantieteellisesti vielä nykyistä enemmän, ja erityisen tuskallinen tilanne olisi peränpitäjähiippakuntien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille – ihmisille.

Jyväskylän seurakunta on Suomen suurin seurakunta lähes sadallatuhannella jäsenellään. Osaltamme kirkkotilojen avaaminen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisille odottaa nyt toistamiseen tuomiokapitulin käsittelyä. Asia päätyi kapitulin ratkaistavaksi uudestaan, kun viime syksynä 461 allekirjoittajaa jätti seurakuntalaisaloitteen kirkkotilojen avaamiseksi, ja kirkkoneuvosto päätti jälleen tilat avata, mutta asiassa toistui kirkkoneuvoston ja kirkkoherran välinen erimielisyys. Lapuan hiippakunnassa vielä yksikään seurakunta ei ole saanut kirkkotilojaan avatuksi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisille. Tilanne on kohtuuton siksikin, että nyt seurakuntalaisia kohdellaan eri puolilla maata huomattavan eriarvoisesti.

Riippumatta siitä päättääkö kirkolliskokous hyväksyä piispainkokouksen esityksen ja lakivaliokunnan mietinnön, on tarpeen edistää yhdenvertaisuutta kirkkomme kaikissa hiippakunnissa.

—

Samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä vastustavat liittävät toisinaan asiaan monenlaisia uhkakuvia. Koetaan esimerkiksi, että kristillisen avioliiton merkitys ja arvostus heikkenee, jos kirkko laajentaa virallista avioliittokäsitystään samansukupuolisiin. Näin ei ole. Avioliiton arvostus on jo karissut. Solmittujen avioliittojen määrä on ollut laskussa 2010-luvun taitteesta lähtien ja vuonna 2023 enää 41 % eri sukupuolta olevista pareista valitsi kirkollisen vihkimisen.

Näen, että kristillisen avioliiton arvostus on heikentynyt siksi, että kirkkoon on pettynyt suuri joukko sellaisia ihmisiä, joille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen arvostava kohtelu on tärkeää. Monella on myötätuntoa syrjintää kokevia kohtaan niin paljon, että kirkosta on päädytty eroamaan avioliittokysymyksen liian hitaan ratkaisemisen vuoksi. Nyt sen sijaan moni on ilmaissut, että olisi valmis palaamaan kirkon jäseneksi, jos kirkko päivittäisi avioliittokäsitystään.

Olen kiitollinen siitä laajasta myötätunnosta, mitä tässäkin kirkolliskokouksessa seksuaalivähemmistöjä kohtaan osoitetaan. Myötätunto, joka näkyy myös päätöksenteossa, on merkki Kristuksen kirkosta. Rakkauden kirkosta.

Olen itse ollut 15 vuotta parisuhteessa puolisoni kanssa. Kihloissa olemme olleet 14 vuotta. Se on pitkä aika lupaukselle avioliitosta. Nähdäkseni olemme eläneet aivan kunniallista elämää. Veroja maksettu, hyväntekeväisyyttä tehty, hädänalaisia autettu, paljossa vastuuta kannettu. Mutta usein kuulen, että kirkolle olemme korkeintaan kakkosluokan kansalaisia. Monet kirkolliskokouksen avioliittokeskustelun puheenvuorot ovat satuttaneet. Itkettäneetkin. Toivottavasti tänään osaisimme puhua toisiamme kunnioittavasti.

Useita kertoja olen minäkin ollut niin turhautunut ja pettynyt kirkkoon, että olen harkinnut kirkosta eroamista. Olen aina päättänyt toisin; ajatellut, että työtä yhdenvertaisuuden eteen nimenomaan kirkon sisällä tulee tehdä niin kauan kuin on heitä, joille kirkko on tärkeä, ja jotka kokevat kirkossa tulevansa torjutuiksi. Toivoisin, että joskus myös minä ja puolisoni voisimme kokea, että olemme kirkossa yhtä hyväksyttyjä kuin kaikki muutkin. Toivoisin, että joskus olisi päivä, jolloin kirkko ei herättäisi enää kenessäkään pelkoa torjutuksi tulemisesta.

Kiitän piispoja tekemästänne kompromissiesityksestä ja pyydän yhä jatkamaan työtä rakkaudellisen kirkon toteutumiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat,

Eilen kirkolliskokouksen täysistunto on päättänyt äänestyksessä selkeällä ja vahvalla enemmistöllä hyväksyä seuraavan lisäysesityksen lakivaliokunnan mietintöön: ”Kirkolliskokous pyytää piispainkokousta laatimaan kaikille hiippakunnille yhteisen pastoraalisen ohjeen samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaisesta kohtelusta avioliittoon vihittäessä ja avioliittoa siunattaessa.” Kirkolliskokous on siis antanut vahvan tukensa sille ja pyyntönsä siitä, että piispainkokous toimii asiassa yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi koko Suomessa, sen kaikissa hiippakunnissa ja kaikissa seurakunnissa. Eli että arvon piispamme jatkavat sitä tarpeellista työtään, jota ovat jo pitkään tehneet samaa sukupuolta olevien parien rakkauden tukemiseksi ja tunnustamiseksi kirkossa.

Kiitos myös useiden piispojen osoittamasta tuesta tälle lisäykselle.

Olen valmis menemään lakivaliokunnan a-mietinnön päätösesityksellä, koska kirkolliskokouksen toive etenemisestä on jo vahvasti lausuttu.

Seurapuhe herättäjäjuhlien sateenkaariseuroissa: Samat kädet lyö ja silittää

Seurapuhe Vaasan herättäjäjuhlilla sateenkaariseuroissa 6.7.2024

Hyvä seurapenkissä istuva lähimmäinen. Sinä, joka olet Jumalalle rakas juuri omanlaisenasi yksilönä. Siis teistä ja meistä jokainen. Sinä, minä ja vieressämme istuva tuttu tai tuntematon. Me olemme Jumalalle rakkaita, Hänen luomiaan.

Ajattelin puhua näissä sateenkaariseuroissa teemalla ”samat kädet lyö ja silittää”. Sillä sitä kirkko tekee, ja sitä me jokainenkin toisinaan teemme. Tämä on tuttua körteille. Tiedämme olevamme syntisiä. Aina emme osaa tehdä oikein ja hyvin, vaan me epäonnistumme, kompuroimme. Toisinaan me satutamme ja vihaammekin, vaikka Jeesuksen esimerkki on rakastaa.

Ensin hieman taustaa. Tuo lause: ”samat kädet lyö ja silittää”, painui mieleeni vuosituhannen vaihteessa. Olin silloin Herättäjä-Yhdistyksen nuorten alueyhteyshenkilönä toimittamassa körttinuorten ”Nuori Yty” -lehteä noin kymmenen muun nuoren kanssa. ”Samat kädet lyö ja silittää” oli meidän 15-18-vuotiaiden lehdentekijöiden itse valitsema teema toimittamallemme numerolle. Teemavalinta kuvasti varmaankin herännyttä tiedostavuutta ja nuoruuden maailmantuskaa, mutta myös uskallusta ja halua käsitellä vaikeitakin asioita yhdessä muiden kanssa. Koen lauseen kertovan paitsi ihmisen raadollisuudesta, niin myös kirkon dilemmasta.

Viime vuosikymmenet kirkko toden totta on haastanut yhdenvertaisuuden tärkeäksi kokevien ihmisten kärsivällisyyttä. Jeesuksen viesti oli syrjittyjen ja vähemmistöjen puolustaminen ja niin sen tulisi olla kirkonkin viesti. Silti kirkossamme on sallittu yhä viime vuosina naisten pappeutta vastustavien tahojen entistä pontevampi toiminta. Ja silti kirkkomme, valitettavasti viime keväänä erityisesti Lapuan hiippakunta, on torjunut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kieltämällä kirkkotilojen ovien avaamisen samansukupuolisten parien vihkimisille, aika tuoreesti Jyväskylässä. Tämä on surullista ja häpeällistä. Olen siitä pahoillani. Olen pahoillani paitsi lähimmäisenä, niin etenkin tämän Lapuan hiippakunnan seurakuntalaisena ja myös Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana.

Kun hallinto on toimissaan liian hidas, on erityisen tärkeää puolustaa arjen teoissa kaikkien olemassaoloa ja oikeutta rakkauteen. Sitä voidaan toteuttaa vaikka seurapenkin tasolta lähtevänä. Eiköhän me se osata.

—

Piispainkokouksen viime keväänä antama esitys kirkolliskokoukselle kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallista on pyrkimys saada seksuaalivähemmistöt kirkossa tasavertaisempaan asemaan. Esitystä on kritisoitu edelleenkin syrjinnän mahdollistamisesta, mutta esityksen toteutuessa kaikkialla Suomessa samansukupuolisilla pareilla olisi oikeus tulla papin vihkimänä vihityksi kirkkotiloissa, haluamassaan seurakunnassa.

Tulin helmikuussa valituksi kirkolliskokousedustajaksi ja niinpä olin toukokuisella kirkolliskokousviikolla mukana käymässä ja kuulemassa lähetekeskustelua piispojen esityksestä. Paikalla oli myös kirkon vaikuttajanuoria NAVI-verkostosta. Kannanottona keskusteluun nuoret teippasivat kirkolliskokoussalin oveen ex temporena tekemänsä lapun, jossa luki ’turvaton tila’. Vaikka keskustelu oli enimmäkseen asiallista, niin osa puheenvuoroista aiheutti nuorille kyyneliä. Samoin minulle. Meidän seksuaalivähemmistöjen kirkossa kohtaama puhe on paikoin todella julmaa. Vielä rajumpaa siitä tekee se, että julmatkin asiat puhutaan mukamas Raamatun suulla, ja toisinaan väitetään, että ne puhutaan rakkaudella.

—

Siispä kirkko – jonka tulee olla lähimmäisenrakkauden kirkko ja joka tekeekin paljon hyvää – kohtelee samanaikaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivästi. Lyö ja silittää. Silittää tarjotessaan paljon rakkaudellista ja hyvää. Tarjotessaan diakoniaa, sanoman rakastavasta Jumalasta, laupeuden tekoja, yhteyttä, armoa ja tarjotessaan myös nämä herättäjäjuhlat Herättäjä-Yhdistyksen, seurakuntien ja satojen talkoolaisten kautta. Toivottavasti täällä teillä kaikilla on mahdollisimman turvallinen tila.

—

Kirkolliskokouksen paikoin erikoisessakin avioliittokeskustelussa puhuttiin myös rukousmummoista ja rukouspapoista. Osa kirkolliskokousedustajista maalaili, että rukousmummot jättävät kirkon, kun kirkko hyväksyy homojen vihkimisen. Rukousmummojen puolustukseksi todettiin myös, että on paljon niitäkin rukousmummoja ja -pappoja, jotka rukoilevat palavasti sen puolesta, että kirkossamme jokainen saisi olla totta.

Kiitos siitä, että teitä lienee mukana myös näissä seuroissa. Kiitos teidän entisten nuorten ja nykyisten nuorten läsnäolosta. Mummot ja papat – ja tätä termiä tarkoitan käyttää tässä yleisterminä, viittaamatta siihen onko teillä lapsia tai lapsenlapsia ja viittamatta oikeastaan sukupuoleenkaan – kiitos sukupolvien yhteydestä; kiitos siitä, että täällä vanhat tukevat nuoria ja nuoret vanhoja, ja nämä sateenkaariseurat ovat meille kaikille yhteiset.

—

Kirkko lyö ja silittää, koska se on ihmisten kirkko. Me olemme kirkko, ja me ihmiset olemme paitsi rakastavia, myös raadollisia. Toiseen vuosituhannen vaihteen Nuori Yty -lehden numeroon me silloiset teinit valitsimme teemaksi lähimmäisen vastuun. Lähimmäisyys on tärkeimpiä asioita, mitä meillä ihmisillä on, ja mitä voimme toisillemme tarjota. Kun näemme, että toista ihmistä lyödään, oli se sitten sanoin tai teoin, meidän vastuumme on puuttua siihen. Ei hyväksytä syrjintää, ei hyväksytä hengellistä tai mitään muutakaan väkivaltaa. Ollaan lähimmäisiä toisillemme, sillä meistä jokainen on Jumalan kuva. Meistä jokainen on Jumalalle rakas.

Liisa Kuparinen

Kirkkovaltuustoaloite: Sateenkaariyhteyshenkilöitä Jyväskylän seurakuntaan

Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätettyä huhtikuussa 2024 kielteisesti Jyväskylän kirkkotilojen avaamisesta samansukupuolisten parien vihkimisille, Jyväskylän seurakunnassa on tarpeen muilla tavoin osoittaa tuki ja hyväksyntä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin
kuuluville.

Kirkon piirissä on paljon sateenkaari-ihmisiä satuttavaa puhetta, osin hengellistä väkivaltaakin, ja on tärkeää, että sateenkaarevat ihmiset löytävät seurakunnasta työntekijöitä, joiden tietävät osaavan tukea heitä ja joihin on turvallista olla yhteydessä.
Tuore tutkimus (Ani Iivanainen 2023; Kotimaa 23.5.2024) kertoo, että puolet sateenkaarevista kirkon työntekijöistä on kohdannut hengellistä väkivaltaa jopa kollegoiltaan tai esihenkilöiltään.

Sateenkaariyhteyshenkilöt voivat parantaa sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuutta, auttaa kokemaan hyväksyntää kirkon piirissä ja madaltaa kynnystä osallistua seurakunnan toimintaan. Sateenkaariyhteyshenkilöt ovat paitsi seurakuntalaisia varten, niin toimivat myös luottamushenkilöiden ja työntekijöiden tukena, kun jokin sateenkaareva asia pohdituttaa.

Koska Jyväskylän seurakunta on iso, yhteyshenkilöitä on syytä olla useampia, esimerkiksi alueittain tai työaloittain. Ainakin nuorisotyön sekä nuorten aikuisten työn parista on syytä löytyä sateenkaariyhteyshenkilöt, mieluusti myös perheneuvonnasta. Toki myös papistossa on tarpeen olla sateenkaariyhteyshenkilö. Vapaaehtoinenkin voi toimia yhteyshenkilönä.

Tällä hetkellä sateenkaariyhteyshenkilöitä on nimettynä seurakuntiin ainakin Helsingissä, Espoossa, Tampereella, Kotkassa, Porvoossa, Kajaanissa, Joensuussa, Mäntsälässä, Varkaudessa ja Sääksmäellä. Sateenkaariyhdistys Malkuksen Taakasta voimavaraksi -hankkeessa on tehty asiasta opas ”Miten edetä, jos haluat kehittää sateenkaariyhteyshenkilön toimenkuvaa omassa seurakunnassasi” (2021). Tällä hetkellä käynnissä oleva Voimavaraksi-jatkohanke (2022-24) pyrkii hengellisten ja uskonnollistaustaisten sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen mm. vertaistuen ja neuvonnan keinoin. Hankkeen verkkosivuilla on tarjolla maksutonta koulutusmateriaalia mm. sateenkaarisensitiivisyyden kehittämiseksi seurakunnissa ja hankkeen kautta on saatavilla myös laajempaa koulutusta seurakuntien sateenkaariyhteyshenkilöille.

Osa sateenkaariyhteyshenkilöistä voisi toimia samalla hengellisen väkivallan yhteyshenkilöinä tai hengellisen väkivallan yhteyshenkilöt voitaisiin nimetä erikseen. Myös tälle tukimuodolle on osoittautunut olevan seurakunnassa tarvetta ja usein hengellinen väkivalta osuu juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Toisaalta hengellinen väkivalta on laajempi teema ja koskettaa myös monia muita. Lisäksi yhteistyö hiippakunnan häirintäyhteyshenkilöiden kanssa on kannatettavaa.

Me tämän valtuustoaloitteen allekirjoittaneet esitämme, että
1) Jyväskylän seurakuntaan nimetään sateenkaariyhteyshenkilöt ja hengellisen väkivallan yhteyshenkilö vuoden 2024 aikana
2) tehtävä päivitetään nimettyjen henkilöiden toimenkuvaan
3) tehtävään nimetyt saavat koulutusta tehtävään
4) tieto yhteyshenkilöistä saatetaan helposti löydettäväksi seurakunnan verkkosivuille ja siitä tiedotetaan Henki & elämä -lehdessä.

Jyväskylässä 28.5.2024
Liisa Kuparinen ja 23 muuta kirkkovaltuutettua

On aika avartaa kirkkoa

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.9.2022

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 15.9., ja vaalit käydään 20.11.2022. Tuolloin valitaan ihmiset, jotka päättävät seurakuntien ja kirkon suunnasta seuraavina vuosina.

Näissä vaaleissa vihreät, vasemmisto, partiolaiset ja muut avarakatseisen kirkon rakentamiseen sitoutuneet ovat päättäneet perustaa yhteisen Avara kirkko -valitsijayhdistyksen.

Avara kirkko -lista lienee ainoa takuulista äänestäjille siitä, että jokainen listan ehdokas puolustaa kirkkoa, jossa kaikilla on samat oikeudet riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Haluamme myös säilyttää diakonia-avun tukemassa heitä, jotka ovat vaarassa tippua läpi yhteiskunnan muista turvaverkoista ja tukea kansainvälisen diakonian kautta maailman hädänalaisia. Nuorisotyö ja partio taas tarjoavat tärkeää yhteisöllisyyttä muuten sirpaleisessa maailmassa.

Tällä hetkellä kirkkovaltuuston päätöksenteko on harvojen käsissä. Edellisissä seurakuntavaaleissa vuonna 2018 äänestysprosentti oli Jyväskylässä 13,5. Jokaisen ehdolle lähtevän ja äänestäjän teko painaa siis erityisen paljon.

Jotta äänestysprosentti nousisi, tarvitaan lisää ehdokkaita, koska varmimmin lähdetään äänestämään tuttua, hyväksi koettua tyyppiä.

Lopputulos riippuu ehdokkaiden yhteisestä äänimäärästä, ja siihen päästään vahvalla ehdokasasettelulla.

Miksi itse kunkin kannattaa lähteä ehdolle? Kirkkovaltuustossa ja seurakunnan muissa luottamuselimissä päätetään seurakunnan taloudesta ja toiminnan päälinjoista, rakentamisesta ja kiinteistöistä, monista työntekijävalinnoista sekä ratkotaan yhdessä arvokysymyksiä.

Myös ympäristöasiat ovat seurakuntien päätöksenteossa iso mahdollisuus. Esimerkiksi tällä hetkellä Jyväskylän seurakunnassa valmistellaan uutta metsästrategiaa ja valmistaudutaan seurakunnan ympäristötyön väliauditointiin.

Kirkkovaltuutetut valitsevat maallikkojäsenet kirkolliskokoukseen, joka taas päättää valtakunnallisista kirkon linjauksista, muun muassa siitä, joko lähivuosina kirkon papit saisivat – sen oikeaksi kokiessaan – vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit. Nytkin näitä vihkimisiä tapahtuu, mutta vihkiessään pappi ottaa riskin varoituksen saamisesta tai jopa pappisoikeuksiensa menettämisestä.

Lähde sinäkin ehdolle mukaan rakentamaan kaikille avointa kirkkoa. Valitsijayhdistyksiin voit tutustua Jyväskylän seurakunnan vaalisivuilla.

Liisa Kuparinen, Reetta Suonpää, Irma Hirsjärvi

Kuparinen on kirkkovaltuutettu, KTT ja valitsijayhdistyksen yhteyshenkilö; Suonpää on kirkkovaltuutettu ja toimintaterapeutti; Hirsjärvi on kirkkovaltuuston varavaltuutettu, FT ja tutkija. Kaikki ovat Avara kirkko -valitsijayhdistyksen ehdokkaita Jyväskylästä.

Monet kristityt arvostavat sateenkaarikulttuuria

Julkaistu Keskisuomalaisessa18.8.2021

Jyväskylän uuden kaupunginhallituksen ensimmäisessä kokouksessa kaupunginhallituksen perussuomalaiset jäsenet Kaisa Garedew ja Janne Luoma-aho halusivat yhdessä kokoomuksen Kati-Erika Timperin ja keskustan Heidi Rentolan kanssa viranhaltijapäätöksen Pride-liputuksesta kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Garedew kertoi perustelleensa kaupunginhallituksessa tekemäänsä esitystä todeten: ”Sateenkaarikulttuuri loukkaa sellaisia, jotka kunnioittavat Jumalaa ja kristillisiä arvoja” (KSML 11.8.).

Tässä Garedew puhui suulla suuremmalla antaen ymmärtää tietävänsä yleisesti Jumalaa ja kristillisiä arvoja kunnioittavien loukkaantumisista.

Itse kristillisiä arvoja, muun muassa lähimmäisenrakkautta, kunnioittavana koen Garedewin lausunnon loukkaavaksi. Lausunto luo myös perusteetonta vastakkainasettelua.

TOTUUTENA EI VOI väittää, että yleisesti kristillisiä arvoja kunnioittavat vastustaisivat sateenkaarikulttuuria. Kristillisiä arvoja kunnioittavien joukko on moniääninen ja moninainen.

On totta, että monet kokevat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteet kielteisinä, mutta yhtä lailla merkittävä osa kristillisiä arvoja kunnioittavista ei suinkaan loukkaannu sateenkaarikulttuurista vaan hyväksyy sen, kunnioittaa sitä tai elää sitä myös itse.

Pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa.

Myös evankelis-luterilaisen kirkon papistossa on kymmeniä pappeja, jotka ovat esimerkiksi jo vihkineet sateenkaaripareja (Kotimaa 28.9.2020). Puolet papistosta kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä (Lauta Kallatsan väitöskirja 2020).

JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTA on järjestänyt mm. sateenkaarimessuja Pride-viikoilla ja sellainen on ohjelmassa nytkin. Edellä mainitut esimerkit eivät kuvasta sateenkaarikulttuurista loukkaantumista vaan ymmärtääkseni pyrkimystä yhdenvertaisuuteen, mikä kaupungin viranhaltijapäätöksessäkin kuvattiin liputuksen yhdeksi perusteluksi.

Jatkossa olisi toivottavaa, että vaikka perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien valtuustoryhmät (KSML 14.8.) sekä yksittäiset kaupungin luottamushenkilöt henkilökohtaisesti vastustavatkin Pride-liputusta, pitäydytään vastustuksen perusteluissa henkilökohtaisissa näkemyksissä tai faktoissa. Loukkaantumisen kokemuksen ei pidä väittää kuuluvan sellaiselle suuremmalle joukolle, jota kaupunginhallituksen jäsen ei kokonaisuudessaan edusta eikä tunne.

Liisa Kuparinen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen tohtori, kirkkovaltuutettu, varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen (vihr.).

Kirkkovaltuustoaloite: Jyväskylän seurakunnan edellytettävä tukemaltaan lähetystyöltä sitoutumista yhdenvertaisuuteen

Jätimme seuraavan ”Vihreä kirkko – Tulkaa kaikki” -valtuustoryhmässämme muotoilemamme kirkkovaltuustoaloitteen 12.1.2021

Naisten pappeus hyväksyttiin Suomen kirkossa vuonna 1986, mutta osa kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei edelleenkään hyväksy naisia pappisvirkoihinsa eikä toimi naispappien kanssa yhteistyössä.

”Yhteinen todistus – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus 2018” toteaa, että kirkon lähetystyötä toteutettaessa noudatetaan pappisvirkaa koskevia periaatteita: ”seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöt toimivat kirkon päätöksen (1986 pappisviran avaaminen naisille) ja seurakuntien käytäntöjen mukaisesti”. Kirkon uudessa vuoteen 2026 ulottuvassa ”Ovet auki” -strategiassa taas todetaan: ”Edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa”, ”Toimimme aktiivisesti vihaa ja syrjintää vastaan” ja ”sukupuolten välinen tasa-arvo nimenomaan kristinuskoon palautuvana arvona on syytä tuoda esille globaalissa keskustelussa”.

On ristiriitaista, että Jyväskylän seurakunta tukee lähetysjärjestöjä, jotka eivät ole sitoutuneet jo vuonna 1986 voimaan tulleeseen virkakäsitykseen eivätkä noudata kirkon strategian henkeä. Kun naisia ei hyväksytä papin tehtävään, toimitaan myös vastoin Yhdenvertaisuuslakia, joka työnantajuuden osalta velvoittaa niin kirkkoa, seurakuntia kuin kirkollisia järjestöjäkin.

Jyväskylän seurakunta itse noudattaa toiminnassaan Lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, jossa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä, sekä Yhdenvertaisuuslakia, joka kieltää syrjinnän mm. seksuaalisen suuntautumisen perusteella (Jyväskylän seurakunnan Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2020). Lähetyksen peruslinjaukseenkin peilaten on asianmukaista edellyttää samaa käytäntöä lain noudattamisesta myös Jyväskylän seurakunnan tukemilta lähetysjärjestöiltä.

Jyväskylän seurakunta on kirkkovaltuuston kokouksessa 15.12.2019 päättänyt, että ”jatkossa yhdenvertaisuuskysymykset huomioidaan jo (lähetystyön) sopimuksia ja avustuksia valmisteltaessa”. Tämä päätös on jäänyt toteuttamatta vielä vuonna 2020, mutta päätös on syytä ottaa huomioon myös tämän aloitteen taustana.

Esitettävät toimenpiteet:

Esitämme, että Jyväskylän seurakunta pyytää jokaiselta lähetystyötä tekevältä järjestöltä, jota seurakunta harkitsee taloudellisesti avustavansa tai joka on seurakunnalta avustusta hakemassa, lausunnon siitä, miten järjestö suhtautuu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiin. Erityisesti tämä tarkoittaa suhtautumista naisten pappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin.

Lähetysjärjestöiltä voisi kysyä:

Hyväksyykö järjestönne naispapit järjestönne läheteiksi, työntekijöiksi ja toimimaan pappeina? Tekeekö järjestönne yhteistyötä naispappien kanssa?
Millainen on koulutussisältö, jota tarjotaan järjestönne läheteille? Minkälaiseen lähetystehtävään tai kristinuskon levittämistyöhön lähettinne koulutetaan? Miten järjestönne suhtautuu kohdemaiden paikallisiin kulttuureihin?
Mikä on järjestönne näkemys seksuaalivähemmistöistä? Hyväksyttekö seksuaalivähemmistöihin kuuluvan henkilön järjestönne työntekijäksi, papiksi ja lähetystyöhön?

Jyväskylän seurakunta päättää tukea jatkossa vain sellaisten järjestöjen lähetystyötä, jotka ovat sitoutuneet kirkon virkakäsitykseen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon.

Lähetystyön avustuksia jaettaessa on syytä ottaa huomioon nykyistä vahvemmin myös kansainvälinen diakoniatyö ja muut kuin kirkon viralliset lähetysjärjestöt, kuten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneet körttien Herättäjä-Yhdistys sekä Kirkon Ulkomaanapu ja Merimieskirkko.

Jyväskylässä 12.1.2021

Liisa Kuparinen ja 15 muuta allekirjoittajaa

Onnibus kulkee, tasa-arvotyö ei

Julkaistu Keskisuomalaisessa 10.4.2016

Onnibusin tulo joukkoliikenteeseen on ollut piristysruiske. Yhtiö on avoimesti haastanut muut bussiyhtiöt ja VR:n. Piristyksestä kertoo sekin, että yksityisautoilijat ovat entistä useammin valinneet joukkoliikenteen etenkin hintojen alennuttua (KSML 5.4.).

Rohkean yhtiön taustalla on taho, josta suuri yleisö ei tiedä. Onnibusin omistushan on vain 23-prosenttisesti Suomessa.

Loput 77 prosenttia omistaa skottimiljardööri Brian Souter. Souter on kotimaassaan tunnettu homovastaisesta kampanjoinnistaan. Hän on mm. käyttänyt yli miljoona euroa kampanjaan, jolla pyrittiin estämään paikallisen lain muuttaminen tasa-arvoisemmaksi seksuaalivähemmistöille.

Vaikka Souter käyttääkin yksityisomaisuuttaan, rahat ovat kertyneet liiketoiminnasta. Näin myös Suomessa Onnibus-matkaan käytetyt eurot saattavat päätyä tukirahoiksi syrjivään toimintaan. Onnibus ei siis ole paras ja eettisin vaihtoehto matkustajalle, joka haluaa tukea tasa-arvoista yhteiskuntaa ja veroeurojen pysymistä Suomessa.

Matkustajan etu olisi, että suomalaiset omistaisivat enemmän Onnibusia. Toivomme yhtiön sitoutuvan eettiseen kuluttamiseen ja yhdenvertaisuuteen.

Tehdäkseen pesäeron suuromistajansa syrjivyyteen toivomme Onnibusin ja sen suomalaisomistajien tukevan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä Suomessa. Hyviä kohteita on paljon.

Liisa Kuparinen
puoluevaltuuskunnan varajäsen (vihr.)
Jyväskylä

Tommi Tapiainen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Jämsä

Kohti kantaa ottavia ehdokaslistoja

Julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.1.2016

Kotimaan Toimittajalta-palstalla 3.12. Tuija Pyhäranta kirjoitti väriä tunnustavien puoluelistojen olevan kirkolliskokousvaaleissa poikkeuksia. Lapuan hiippakunnassa puoluelistat ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus – vaikka useimpien nimestä ei voi puoluetta tunnistaa.

Nyt edessä olevissa vaaleissa on mukana Muutoksen tuuli- lista, jolla on ehdokkaita useista eri puoluetaustoista ja eniten puoluepolitiikasta irrallisia ehdokkaita. Koin Muutoksen tuuli -listan perustamisen tärkeäksi, jotta kirkon hallinto saadaan vastaamaan paremmin kirkon jäsenistöä. Nyt luottamushenkilöt ovat huomattavasti kirkon koko jäsenistöä konservatiivisempia.

Olisi suotavaa, että asia edellä toimivat ehdokaslistat yleistyisivät. Poliittisilla puolueilla kun vaikuttaa olevan kirkollisessa päätöksenteossa varsin vähän eroja. Ehdokaslistoilta on usein puuttunut oleellinen yhteinen nimittäjä ja samalla listalla on voinut olla hyvin eri näkemyksiä edustavia ehdokkaita.

Muutoksen tuuli –listasta haluttiin takuulista siitä, että ehdokkaista kaikki ovat avarakatseisia. Ehdokkaat tietysti kannattavat naispappeutta ja suhtautuvat hyväksyvästi samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin. Lista edustaa avarakatseista kansankirkkoa, jossa halutaan käydä keskustelua avoimesti ja rakentavassa hengessä, osallistetaan seurakuntalaisia, hyväksytään ehdoitta erilaiset ihmiset joukkoon.

Haluamme antaa seurakuntalaisille ja kirkkoon aiemmin pettyneille viestin siitä, että kirkko on meidän kaikkien kirkko; kirkko, johon jokainen on tervetullut.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu, kirkolliskokousvaalien ja hiippakuntavaltuuston vaalien ehdokas, Muutoksen tuuli,
Jyväskylä