Kirjoittajan arkistot: Liisa

Elämää talon ulkopuolella

Siitä huolimatta, että välillä mielessä ei ehdi juuri muuta pyöriä kuin talo, on elämää myös talon ulkopuolella. Carlosin, ja sivuroolissa myös agilitykoiramme Turcan kanssa tuota elämää on vietetty muun muassa koulutuskentällä Etoelävän rallytoko-kurssin merkeissä.

rallytokoa

rallytokoa

Meidän Carlosin kanssa harrastusmahdollisuudet ovat hieman rajalliset, koska espanjalaispoikamme kärsii herkästi nivelkivuista. Kun Carlos aikanaan röntgenkuvattiin, arveli lääkäri, että koiraparan selkäranka on saattanut joskus Espanjan aikoinaan jopa murtua. Rankka entinen elämä on siis jättänyt jälkensä ja siksi Carlosin kanssa täytyy toimia maltin kanssa ja välttää esim. raskasta kiipeämistä ja hyppyjä. Rallytokossa koirakaveri on kuitenkin elementissään ja saipa se tänään myös peräti kaksi uutta lempinimeä: Heiluva Häntä ja Lentävät Korvat.

Tässä postauksessa esittelen kolmen HauHausissa mukana olevan yhteistyötahon koiratuotteita: Back on Trackin verkkoloimen, Nutrolinin ravintoöljyt sekä Hau-Hau Championin training stickin.

Carlos on päässyt kevään aikana kokeilemaan paria tuotetta sillä toiveella, josko niistä olisi apua nivelkipuihin. Back on Trackin verkkoloimi pitää koiran lämpimänä ja vilkastuttaa verenkiertoa laukaisten samalla lihasten jännitystiloja. Carlos on luonnostaan herkästi paleleva, joten kaveri on ottanut loimen päälleen muutenkin mielellään.

Toinen kokeilemamme tuote on ollut Nutrolinin ravintoöljyt: Carlosilla erityisesti Nutrolinin Nivel-versio. Carlos on kyllä edelleen kipuillut poikkeuksellisen raskaiden päivien jälkeen, mutta huomattavasti vähemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten. Kiitos siis Back on Trackille ja Nutrolinille mahdollisuudesta tutustua tuotteisiin. Myös suuri rasvojen ystävä Turca on päässyt käyttämään Nutrolinin ravintoöljyä – ja on ihan yhtä terve kuin ennenkin. 😀

Back on Track ja Nutrolin

Kun Carlos on päässyt nauttimaan erityisesti terveystuotteista, on Turca saanut tyydyttää rasvannuolemisvimmaansa Hau-Hau Championin nuoltavien herkkujen eli training stickien kanssa. Nämä epäilyttävästi roll-on -deodoranttia muistuttavat, mutta tavallisista deodoranteista poikkeavan tuoksun jättävät lihaliemipurtilot ovat Turcalle ihan paras motivaattori muun muassa kynsienleikkuuseen, trimmaukseen ja tottelevaisuuskoulutukseenkin. Turca on muuten hyvin valikoiva palkkioherkkujensa suhteen, mutta nuoltava herkku tällä tytöllä toimii. Näyttäähän se kyllä vähän hölmöltä – ”syöttääkö tuo koiralleen dödöä”…

training stick

Facebooktwittermail

Tauon aika

HauHausissa on paiskittu hommia. On kitketty rikkaruohoja…

rikkaruohojen kitkentä

…maalattu sokkelia…

sokkelin maalaus

…maalattu terassin, kuistin ja autokatoksen kaiteet vielä toiseen kertaan…

kaiteiden maalaus

…kaivettu kuoppa parille lisäpensaalle…

kuopankaivuu

…ja vahattu koiraportit – noin niin kuin muun muassa. Paljon paljon muutakin on tapahtunut, ja iso kiitos etenemisestä kuuluu myös oiville talkooavuillemme!

koiraporttien vahaus

Mutta tiedättekö mitä? Välillä täytyy huilia…

huilitauko

…pitää tuumaustauko (tässä Carlos muuten upouudessa NaNi Designin pedissä)…

NaNi Designin peti ja Carlos

…ja pistää arjen keskellä vaikka leikit pystyyn… Meillä tuo kauan kaivattu maisemanvaihtotauko koittaa huomenna, kun ajellaan Jyväskylästä nelisen tuntia kohti Kalajokea ja käydään hakemassa tuntumaa messumeininkiin. Loma-asuntomessut ja 1,5 vuorokauden tauko arjesta ja talosta – here we come!

koirien leikit

Facebooktwittermail

Ensimmäinen nurmenleikkuu, ah!

Oli sitä hetkeä odotettukin. Hain Boschin akkukäyttöisen Rotak 37-ruohonleikkurin postista, purimme sen paketista, ja vaikka meistä se kameraa kantanut osapuoli päätti paeta koleaa säätä auton lämpöön, en minä millään malttanut odottaa kokoamisen kanssa, vaan heti oli laitettava kone kasaan.

Ruohonleikkurin kasaamista

Ruohonleikkurin kasaamista

Koneen kasaus

Koneen kasaus

Rivitaloyhtiössä, jossa aiemmin asuimme, oli käytössä Boschin sähkötoimiset, johdolliset ruohonleikkurit, jotka olivat tosi keveitä ja helppoja käyttää ja siksi halusin nytkin etsiä meille jotain vastaavaa. Vielä parempi vaihtoehto omakotitalopihaan oli kuitenkin akkukäyttöinen leikkuri, sillä pitkän johdon kanssa työskenteleminen on aina vähän haastavaa ja ulottuvuuskin loppuu herkästi kesken. Toista oli tämän kanssa. Helppoa ja näppärää, sujuivatpa tiukkojen kulmien teko ja agiliitykeppien rajattuen välienkin ajo leikiten. Taustalla siis HauHausin pihaan äskettäin PetNetStoresta kotiutuneet agilitykepit – Turcaa, lähdetäänkö treenaamaan!

Nurmikon leikkuu

Edelleen on nurmialueella myös kohtia, joissa vihertää huolestuttavan kitukasvuisesti. Toivotaan, että viherrakentajamme keksivät pulmaan avun. Ainaki he ovat luvanneet ottaa vastuun siitä, että nurmi lähtee asianmukaisesti kasvuun. Pari kertaa apuun on rientänyt myös Turca. Koiratyttö tosin käsitti toiveemme yhdenmukaisuudesta hieman väärin ja luuli, että nykyisetkin ruohonkorret on syytä syödä pois…

Turca ja alkava nurmi

Facebooktwittermail

Sunnuntaisiesta

Ah, näitä hetkiä on odotettu. Koira syliin ja omalle terassille riipputuoliin loikomaan.

riipputuolissa

Tämä Riippumattojen maailma -verkkokaupasta saatu La Siesta Paloma-tuoli mahduttaa huoletta vaikka vähän isommankin sylikoiran ihmisloikojan kaverina.

riipputuolissa

Pienen rentoilun jälkeen jaksoikin sitten taas painia…

painia

…ja maalata.

maalausta

Toivottavasti myös sinulla oli kiva päivä, tuumaavat Turca ja Carlos.

Turca ja Carlos

Facebooktwittermail

Päijänteen aalloilla

Tällä viikolla käytiin messurakentajien kanssa Päijänne-risteilyllä. Lähtö oli Jyväskylän satamasta, josta edettiin Äijälänrannan messualueen vieritse Äijälänsalmen kautta Päijänteelle. Oli hienoa nähdä Äijälänrannan lähiseutuja järveltä käsin.

Äijälänsalmen silta

Äijälänsalmen silta

Päijänteen saaria

Äijälänrannan kerrostalot

Äijälänrannan kerrostalot

Äijälänrannan kaislikkoa

Äijälänrannan kaislikkoa

Muutama kymmentä metriä tämän metsänlaidan takana ovat Äijälänrannan messutalot. Tämä metsikkö onkin aiheuttanut paljon keskustelua. Monien mielestä maisema messualueelle pitäisi ”siivota”, tuoda messualue järveltä päin paremmin näkyviin ja samalla tietysti paremmat järvinäkymät Äijälänrannan nykyisille ja tuleville asukkaille. Kyseinen metsä on kuitenkin suojeltu luontoarvojensa perusteella, ja HauHausin väen mielestä se on ihan ok niin. Harvemmin metsiä turhaan suojellaan, joten meidän puolestamme pikkutikat, pikkutyllit, pensastaskut ja kivitaskut kumppaneineen ovat olemassaolollaan ansainneet säilyttää pesimäpuunsa. Kyllä me ihmiset ihan riittävästi luontoa riistetään muutenkin.

Äijälänrannan metsärantaa

Äijälänrannan metsärantaa

Rhea-laivan kantta

Messuväkeä

messurakentajia

messurakentajia

Näiden naapureiden kanssa on mukava jutustella. Alla poseeraa Noppa-kotien rakennuttaja ja yrittäjä Ari.

Noppa-kotien Ari

Jyväskylän satama on saanut viime vuosina uutta ilmettä ja on nykyisin viihtyisä rantapromenadi. Messuille pääsee muuten myös risteillen satamasta – ja yllä olevat maisemat puhukoot sen puolesta kannattaako tuota kulkuvaihtoehtoa kokeilla. 🙂

Satamaan

Facebooktwittermail

Touhukkaat timpurit

Meillä on ollut mainiot timpurit talolla pieniä fiksailuja ja toisaalta sisustusvaiheen kiinnitystöitä tekemässä.

Timpurit kiinnityspuuhissa

Timpurit ovat saaneet järjestystä aikaan myös varastoomme, kun ovat kiinnittäneet sinne mm. joukon Pislan ripustuskoukkuja ja Sovellan rengastelineen. Kunhan saadaan oma osamme, tavaroiden paikoilleen järjestäminen, loppuun asti tehtyä, täytyy julkaista muutama kuva tuostakin tilasta, joka messuilla tulee olemaan yleisöltä suljettu.

Pislan koukkujen kiinnitys

Timpuriporukalla on hauskan leppoisa, mutta silti tarkka ja tehokas ote työhön. Poppoon vastuumies Juho kertoi, että työpäivä alkaa silloin, kun hän herää ja soittaa muille pojille herätyssoiton – tavallisesti kuulemma töihin lähtö koittaa siinä aamuviiden-kuuden aikaan. Tässä täytettiin työmaapöytäkirjaa palo-osastointiin tehdyn paikkaamisen osalta.

työmaapöytäkirjan täyttöä

Kiinnittivätpä timpurit kärsivällisesti uudestaan seinältä alas tulleen akustiikkataulun. Tällä kertaa tarrakiinnitystä vahvistettiin liimalla ja nauloilla, joten nyt pysyy varmasti. Akustiikkalevymme ovat siis Konton tuotteita, luonnonmateriaalista, turpeesta tehtyjä kevyitä ja ekologisia levyjä. Akustoivia levyjä HauHausiin kaivattiin äänimaailmaa rauhoittamaan sen äärimmäisen teoreettisen tilanteen (heheh) varalta, että koirat joskus haukkuisivat hieman kovempaa.

akustiikkataulut seinälle

Upean designin akustiikkalevyille taiteili Hañhi Design, jossa on ennenkin tehty taidetta Konton tuotteille. Tällä kertaa Hañhen taiteilija suunnitteli koirateemalla jotain ihan uutta. Ideana oli, että taulujen sisältö ei olisi liian ilmeinen eikä aukeaisi heti ensimmäisellä vilkaisulla. On ollut hauska huomata, että siinä on onnistuttu, kun moni talossa vierailija on ensin taulujen läheltä ihmetellyt epämääräisiä viivoja, ja hahmottanut koirakuviot vasta kun olen kehottanut katsomaan tauluja muutaman metrin kauempaa.

akustiikkataulut seinälle

Facebooktwittermail

Sadevedet hyötykäyttöön

HauHausin seinään asennettiin viime sunnuntaina Houseman-yrityksen kehittämä sadevedet hyötykäyttöön keräävä Vesitasku.
Hieman yllätyimme talolle maalauspuuhiin tullessamme paikalla olleesta pakettiautosta ja asentajista, arvelimme nimittäin asennuksen tapahtuvan myöhemmin, mutta tuo yllätys oli pelkästään positiivinen.

vesitaskun asennus

vesitaskun asennus

Vesitasku kerää siis katolta tulevat sadevedet hyötykäyttöön. Säiliö on 190-litrainen ja täyttyy kuulemma hyvinkin nopeasti, joten hyöty pihan kastelussa on merkittävä. Harmittaa nimittäin joka kerta, kun joudumme vesijohtovedellä pihaa kastelemaan; siinä on rasitetta sekä ympäristölle (veden puhdistus jne.) että etenkin lompakolle. Sadevedet hyötykäyttöön keräävä järjestelmä olikin meillä jo ihan talonrakennuksen alkumetreillä toivelistalla, mutta siihen ei varsinaisesti ehditty koskaan paneutua, ja nyt Houseman hoiti homman niin sulavasti, että helpolla päästiin nytkin.

Talvella Vesitaskun kansi käännetään toisinpäin, jolloin mahdollinen vesi ei kerry säiliöön, vaan ohjautuu silloin ylivuotoputken kautta suoraan sadevesikaivoon.

Tässä testattiin Vesitaskun telineen kestävyyttä.

Vesitaskun teline

Vesitaskun sijoituspaikkaa piti miettiä hetki. Meillä on talon takapäädyssä kodinhoitohuoneen ja siis koirien kurakelisisäänkäynnin vieressä ulkona vesipiste, josta ei normaali kasteluletku kuitenkaan yllä aivan talon etupäätyyn asti. Oleskelupihan puoli tai tuo takapääty olisi ollut muuten järkevä paikka Vesitaskulle, myös siksi, että siellä se ei ole visuaalisesti niin hallitsevassa roolissa, mutta vedensaannin kannalta tarve on suurempi tontin etukulmalla. Niinpä paikka löytyi heti autokatoksen viereltä, jolloin siitä saadaan helposti tarpeelliset kasteluvedet mm. autokatoksen viereiselle istutusalueelle. Hieman paikka ehkä rikkoo talon sympaattista yleisilmettä tuossa, mutta talon väreihin sointuessaan onneksi aika minimaalisesti. Ja tärkeintä on, että lompakko ja luonto tykkäävät. 🙂

(ja please, hypätkää katseellanne suoraan Vesitaskusta istutusalueelle älkääkä vilkaiskokaan autokatoksen kohtaa… maalaustöiden myötä se on päässyt kaaostumaan, mutta me luvataan siivota ennen messuja! 🙂 )

Vesitaskun sijoittelu

Facebooktwittermail

Plääh

Tämä on taas näitä päiviä, kun hyvin pienistä asioista tulee stressikertoimien myötä hyvin suuria asioita. Viikko pari sitten raksa-arjen suurelta takaiskulta tuntui räystään alle ilmestynyt ampiaispesän alku. Tänään vastaavia fiiliksiä on nostattanut:

– akustiikkataulu oli tippunut kiinnikkeistään lattialle (ei onneksi vaurioita!)
– pimennysverhon säätönaru oli tullut katkaistua liian lyhyeksi
– kotiautomaatiojärjestelmän mobiilikäyttöliittymä viipyy
– nurmi kasvaa yhä huolestuttavan laikukkaasti
– vaikka välillä autokatos oli jo siisti kaikesta raksatavarasta, ollaan taas siinä pisteessä, ettei katokseen auto mahdu
– yksi sivu aitaa viipyy ja meitä huolestuttaa katoaako sen pystytyksen mukana järvinäkymämme
– jokainen edistysaskel tuntuu paljastavan uuden puutteen
– sopivan kompostorin löytäminen pihalle vaikuttaa olevan ylivoimainen tehtävä
– pyykinpesukonekin puuttuu yhä
– emme pysty -asenne ja emme ota vastuuta -asenne
– ja paljon muuta hyvin pientäsuurta

Taitaisi olla paikallaan tarttua Facebookissa pyörivään positiivisuushaasteeseen, jotta nämäkin asiat jaksettaisiin nähdä ratkaistavina haasteina, ei uuvuttavina ongelmina.

Tepsivä konsti on myös ottaa pari koiraa kainaloon. Tänä iltana lenkkeiltiin oikein isommalla porukalla kesäisessä sateessa. Kiitos Turca, Carlos, Pyry, Vili ja Molla – raksa-ajatukset pysyivät hetken taka-alalla.

koirat lenkillä

Facebooktwittermail

Äijälänrannan kattojen yllä

Tässä blogin pitämisessä aletaan tarvita jo koiramaisia jäljestystaitoja; niin paljon taas laahataan aiheiden ja kuvien julkaisutahdissa tämän hetken perässä.

No, kuitenkin, tuossa toukokuun loppupuolella kiikuttiin Äijälänrannan kattojen yllä uljaan Dino-henkilönostimen kyydissä. Aiemmin oli harmittanut, ettei tänä vuonna päästy perinteiseen vapputivoliin, mutta näiden korkeuksien myötä se puute tuli kompensoitua täysin!

ylhäällä

Kattojen yllä

Kattojen yllä

Kattojen yllä

Samalla oli hauska päästä ensimmäistä kertaa kunnolla näkemään, että meidän kattohan on siisti. Hyvää työtä Ruukin väki!

katto

Ylhäältä käsin on hyvä esitellä myös jokunen HauHausin lähinaapureistamme. Rajanaapurinamme on mm. tämä Jukka-talo, josta tässä tosin näkyy lähinnä vain autokatos.

Jukka-talo

…sekä tämä hulppea Muurametalojen kohde

Muurametalo

ja tietysti talo Luck.

talo Luck

Freesiatien päässä on vielä Talo a ja näkyypä alla olevassa kuvassa myös talo Heikkinen.

talo a ja talo Heikkinen

Jo nämä kuvat toimivat hyvänä vastineena niille lausunnoille, joissa on epäilty Jyväskylän messuja tylsiksi ja vain tavanomaisia taloja esitteleviksi. Ja toisaalta yhtä lailla hyvänä vastineena lausunnoille, joissa on epäilty messuilta puuttuvan ”tavallisten ihmisten tavalliset talot”, on täällä nimittäin niitäkin. 🙂
Näiden kuvissa näkyvien talojen lisäksi lähinaapureinamme on vielä toinen, pienempi Muurametalo ja Lappli-talo, jonka rakennuttajalle kuuluu kiitos siitä, että hän pelasti meidät tuossa päivänä eräänä ampiaiskatastrofilta – kiitos Antti! 🙂

Ei tuo Dinon nokassa korkeuksiin kohoaminen kuitenkaan pelkkää huviajelua ollut… 95-prosenttisesti sillä noustiin nimittäin maalaamaan taloa. Syksyltä oli jäänyt talon päätykolmio vaille maalia ja reilun 5 metrin korkeus olisi ollut turhan haastava ja vaarallinen tikkailla taiteiltavaksi.

Yläkolmion maalaus

Nytpä tuli se kuntoon. Maalaus jatkui lähes päivittäisenä tuon Dino-vierailun jälkeenkin, kun maalit olivat vailla myös kaiteet ja pilarit. Sittemmin on vielä yritetty saada toista pintamaalikerrosta talon värejä vahvistamaan, ja siinä taitaa yhä olla muutamiksi päiviksi työtä. Talo on maalattu ja maalataan kokonaisuudessaan Cellon maaleja käyttäen.

Dinon korissa

Dinon korissa

Facebooktwittermail

Hengähdys

Välillä on tarpeen ottaa astetta rennompi näkökulma raksailuun. Carlosin kanssa tämä tapahtui eilen karistamalla talviturkit Jyväsjärveen.

uimassa

Onpa muuten mahtavaa, kun uimaranta tulee ihan viereen – matkaa kotiovelta on 200 metriä. Suoraan tontin rajalta taas on järvelle vain 60 metriä, mutta suorinta reittiä ei tule kulkua olemaan.

uimassa

Ilahduttanut on myös kukkaan puhjennut pihan kirsikkapuu.

kirsikkapuu

Jokseenkin yllättävää tällainen kukkiminen – yleensä kun meillä enemmänkin kasvit kuolevat ja kuihtuvat (no, emme me niitä hoitaakaan muista…). Nyt sen sijaan on jokainen pihaan istutetuista kasveista osoittanut selviä kasvun merkkejä.

kirsikan kukat

Eilisillan viimeinen talovisiitti tuli inspiroiduksi La Siesta – riipputuoleista. Muistimme yhtäkkiä haaveemme riipputuoleista ja nyt on sellainen tilauksessa terassille. Ah! Sopii meidän arkeemme, ja maan tasosta korkeammalle noustessaan on jälleen myös koiraystävällinen ratkaisu jättäessään temmellystilaa koirille.

Samalla talopyrähdyksellä Turca otti muutamat spurtit. No, tämä kuva ei varsinainen onnistumisen esimerkki ole, mutta ehkä siitä se oleellinen näkyy: ilo, vauhti ja pihan vihreys.

Turca juoksee

Hau-Hau Championin kotitarveagilityrengas on alkanut tulla Turcalle tutuksi, vaikkei vielä aktiivikäytössä olekaan, kun yritetään joiltain osin vasta pinnistelevää nurmikonkasvua rauhoittamaan. Taustalla näkyy koirien ”leponurkkaus” (krhm, toiselta nimeltään pissapaikka…), jonne opetetaan koirat tekemään asiansa silloin, kun hätä tai muuten vaan koivennostofiilis yllättää kotipihalla. Tuolla saa myös harjoittaa kaivauksia ja hypähtää kivelle tarkkailemaan viereistä metsikköä ja sen takaa siintävää järveä.

koirien kulmaus ja agilityrengas

Eilisiltana hyvän hengähdystauon tarjosi myös Teatterikoneen ”Jalat alta! – Pariterapiaa” -esitys. Niin mainio, elämänmakuinen ja oivaltavan hauska tuo esitys oli, että viime vuosina rakoillut uskoni teatteriin palautui kertaheitolla.

Facebooktwittermail