Jätin tämän laatimani valtuustoaloitteen kaupunginvaltuuston kokouksessa 10.6.2019. Aloitteen allekirjoittivat lisäkseni 30 muuta valtuutettua, joukossa valtuutettuja jokaisesta ryhmästä, ja vihreä valtuustoryhmä kokonaisuudessaan.

Jyväskylän ihmisasukkaiden lisäksi jyväskyläläiskodeissa asuu huomattavan paljon koiria, arviolta lähes 20 000. Paitsi että koirilla on itseisarvo ja tärkeä merkitys ihmisten perheenjäseninä, ne myös monin tavoin tukevat ihmisten hyvinvointia. Koirien myötä ihmiset lenkkeilevät, ja koirat tukevat myös ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä, kuten uusiin ihmisiin tutustumista. Koirilla on siis merkitys ihmisten henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa. Jyväskylässäkin toimii myös vapaaehtoistoimintana mm. kaupungin vanhuspalveluiden piirissä ikäihmisiä virkistämässä käyviä kaverikoiria sekä hali-bernejä, kirjastoissa ja kouluissa lasten lukemista tukevia lukukoiria sekä pelastuskoirakoita tukemassa viranomaisia etsintä- ja pelastustehtävissä.

Viime vuosina Jyväskylä ei ole juurikaan pystynyt kehittämään kaupungin koirapalveluita, kunnes nyt on taas pitkän tauon jälkeen suunnitteilla kaupungin toteuttamia koirapuistoja. Jyväskylän koiranomistajat on kuitenkin paikallaan ottaa huomioon myös monin muin tavoin, sillä näin tuetaan kymmenien tuhansien kuntalaisten hyvinvointia. Koirakansalaisten huomioon ottamisella ei aina tarvitse olla merkittäviä kustannusvaikutuksia, vaan usein kyse on myös pienistä, mutta koiraystävällisyyttä merkittävästikin lisäävistä ratkaisuista.

Jyväskylän koiranomistajien hienoa vastuullisuutta kuvastaa se, että kysyessäni Jyväskylän koiraharrastajien Facebook-ryhmässä toiveita kaupungin koira-asioiden kehittämisestä, kahdessa päivässä saamastani 220 vastauksesta yli 70:ssä toivottiin kävelyteiden varsille lisää roska-astioita; koirien jätökset siis halutaan kerätä, mutta hankaluudeksi koetaan roska-astioiden vähyys. Jäteastioiden puutetta oli koettu mm. seuraavilla alueilla/reiteillä: kevyen liikenteen väylät Keljosta Nenäinniemeen ja Ristonmaalta Keljonkankaalle, Seppälä, Viitaniemen-Taulumäen rantareitti, Saarijärventien varsi ja kevyen liikenteen väylä Palokkajärven vierellä, Väinölä, Mannila. Yhteensä alueita tai reittejä, joilla koettiin roska-astioiden puutetta, mainittiin kahden päivän aikana 43 laajasti lähes koko kaupungin alueelta eli puute on yleinen.

Muita toiveissa esiin nousseita tai muutoin tiedossa olevia selkeitä parannuskohteita ovat:

• Kaupungin virallisen koiranuittopaikan turvallisuuspuutteet (Paikalla on usein koirattomien vierailijoiden jättäminä pulloja, myös rikottuina, samoin huumeneuloja, ja aidan ulottuvuus veteen on useille koirille riittämätön, sekä aita on paikoin kumollaan.)
• Koirankoulutukseen soveltuvien kenttien vähäisyys tai (tiedossa olevan) käyttöluvan puute niille. Nyt kaupungin alueilla on useita hiekka- ja nurmikenttiä vähällä käytöllä, kun taas koiraharrastajilla on pulaa koulutuspaikoista. Koulutetuista koirista hyötyvät kaikki kaupunkilaiset. Toki roska-astioiden olemassaolosta on huolehdittava ja kenttien yhteydessä on hyvä muistuttaa, ettei koira saa tehdä tarpeitaan kentille. Koirankoulutuksesta huolehtivien, vastuullisten koiranomistajien piirissä tämä toki onkin hyvin noudatettu sääntö.
• Olemassa olevien koirapuistojen puutteet turvallisuudessa (Aatoksenkadun puistossa isojen ja pienten koirien välinen aita on paikoin helposti ylitettävissä, pieni koira mahtuu myös porttien ali) tai käytettävyydessä (Aatoksenkadun puiston hiekka pölisee, virikkeiden vähäisyys, vesihanan puute koirien juomaveden saamiseksi)
• Talviaikaisten koiranulkoilutusreittien puute metsissä ja järvien jäillä
• Koirille sallittuja uintimahdollisuuksia olisi järvien rannoilla hyvä olla enemmän (nyt esim. Äijälänrannassa järvelle pääsy on estetty kasaamalla suuria kiviä rantakaistaleelle, myös muunlaiset esteet järvelle pääsyyn ovat tavallisia). Samoin on tarve turvallisille luonnonrannoille vesipelastusharjoitteluun siten, että niille pääsee autolla (mm. välineistön kuljetuksen vuoksi).
• Koirakieltokylttejä on myös paikoilla, joilla ei ole perustetta kiellolle, kuten joillain venerannoilla.
• Killerillä ajoreitti Jyväskylän Agility Teamin hallille on siinä määrin kuoppainen, että on vaikea löytää autolle ja matkustajille turvallisia ajoväyliä.
• Myös lasten ja nuorten koiraharrastusmahdollisuuksia erityisesti koiraurheilun osalta on syytä tukea samoin kuin tuetaan monien muiden urheilulajien kohdalla. Koirapalveluyritysten ja koiraharrastusseurojen kohdalla koulutusmaksut ovat paikoin huomattavan kalliita, sillä kulut ovat suuret yritysten ja seurojen vastatessa mm. tilakustannuksista koulutushallien kohdalla sataprosenttisesti itse.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylän kaupunki:

• kartoittaa ajankohtaisesti edelleen jyväskyläläisten koiraharrastajien toiveita koiraystävällisyyteen liittyen ja käyttää tuloksia koirapalveluiden kohentamiseksi. Kartoituksen ja kohentamisen tukena on syytä käyttää ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä ”Koirapalvelut Jyväskylässä – Jyväskylän kaupungin viherpalveluohjelman osa II – koirapalvelut” (Pekka Ilén, 2009), jossa on perusteellisesti selvitetty tarpeita koirapalveluiden kehittämiseksi ja esitetty tähän konkreettinen suunnitelma kustannusarvioineen, mutta joka suunnitelma on monin osin jäänyt toteutumatta.
• kartoittaa puutteet kadunvarsiroska-astioiden määrässä ja sijoittelussa ja laatii suunnitelman roska-astioiden määrän kasvattamisesta siten, että taajama-alueilla roska-astiat niin koiran jätöksille, kuin toki muullekin roskalle, löytyvät kohtuullisin välimatkoin (esim. enintään n. 500 m välein runsaasti käytetyillä reiteillä).
• varmistaa kaupungin ainoan virallisen koiranuittopaikan turvallisuuden tihentämällä paikan siivoustahtia ja jatkamalla aitaa järvessä pidemmälle.
• säilyttää ja palauttaa järvien rantoja virallisten uimarantojen ulkopuolella sillä tavoin rakentamattomiksi, että koirienkin kanssa säilyy pääsy uimaan useissa kohdissa kaupungin alueen järviä, ja varmistaa seurojen kanssa yhteistyössä, että myös vesipelastusharjoitteluun löytyy soveltuvat, turvalliset luonnonrannat.
• luovuttaa kaupungin ulkokenttiä ja kesäisin ulkokaukaloita myös koiraharrastajien koirankoulutus- ja koiraurheilukäyttöön ja tiedottaa tästä koiraharrastajia. Samalla kaupunki selvittää kaupungin liikuntapaikkojen varausjärjestelmästä mahdollisesti puuttuvat, mutta koiraharrastuskäyttöön soveltuvat kentät ja lisää ne varausjärjestelmään siten, että ne ovat laajasti kaupunkilaisten varattavissa. Varausjärjestelmästä jo tällä hetkellä maksutta varattavissa olevien hiekkakenttien myötä koiraharrastajille tarjoutuu mahdollisuus myös maksuttomiin / edullisiin koirankoulutustunteihin. Mahdollisten maksullisten käyttövuorojen kohdalla sovelletaan koirankoulutus- ja koiraurheilukäytön kohdalla junioreihin samoja alennetun hinnoittelun periaatteita kuin muidenkin liikuntamuotojen kohdalla.
• ottaa uusien koirapuistojen suunnittelussa käyttäjälähtöisesti huomioon virikkeellisyyden, turvallisuuden ja käytettävyyden.
• pitää koirakieltokylttejä esillä vain sellaisilla paikoilla, joilla se on lain, järjestyssääntöjen tai muun erityisen vakavan syyn vuoksi tarpeellista.
• pohjustaa talvisin hiihtäjien lisäksi myös lenkkeilijöille, niin koirallisille kuin koirattomillekin, kävelyreittejä luonnon helmaan. Tässä apuna voi toimia Suomen ladun luoma ohjeistus monikäyttöreiteistä.