Category Archives: Stoori

Koirapoika fysioterapiassa

(Siirretty Keskisuomalaisen lopettaneelta Stoori-blogialustalta. Julkaistu alkujaan Stoorissa 4.2.2016.)

Ei tuosta emännän bloginpitämisestä mitään tule… päiväkausia kirjoittamatta mitään! Nyt täytyy talon isännän tarttua toimeen. Minä poika se kerron teille millaista on huolehtia tällaisen raavaan uroon lihaksistosta, nivelistä, ja mitä ne siellä kehoni tärkeimmän osan, vatsan, ympärillä olevat jutut ovatkaan.

Kaikenlaisen syötävän lisäksi sain joululahjaksi myös jotain paperinmakuista purtavaa. Mamit kertoivat, että se on tarkoitettu nautittavaksi ulkoisesti hieronnan, venyttelyn ja vesijuoksun muodossa. Paperissa luki “lahjakortti” ja se oli hankittu kuulemma hyväntekeväisyysjärjestö AlmaHelpin huutokaupasta ja siitä maksetuilla rahoilla autettaisiin koiria ja kissoja Romaniassa. Entisenä kodittomana espanjalaiskoirana tämä kavereiden (ja kissojen) auttaminen kelpasi minulle, vaikkei paperin maku yltänytkään siankorvien tasolle.

Olinhan minä jo useamman kerran viime syksynä käynyt tuossa lihashuoltopaikassa, mutta tämä kerta se onkin spesiaali, kun tästä minä kirjoitan blogiin! Ihmiset muuten kutsuu sitä mitä tuolla tehdään fysioterapiaksi, joten käytän minäkin sitten sitä sanaa.

Kuulemma ensimmäinen vaihe fysioterapiaan menemisessä on ulkona: täytyy jättää hajuviestit muille mupeille lumihankeen. Jostain syystä kuulemma jäinen vesi on parempi paikka tähän kuin sisätilojen vesijuoksuvesi. Eläytykääpä muuten vähän: ei ole kivaa hommaa tuo tarpeiden teko pakkasessa varsinkaan, kun kameran linssi tuijottaa näin läheltä!

Sitten hirmuisella hulinalla sisään: moimoimoimoi kaikki! (Ihmiset kuulemma kuulevat tuon ihan eri tavalla: “hauhau-räyh-hauhau-räyh-hau!” ja väittävät minun olevan ystävällisyydessäni liian kovaääninen.) Yritän selvittää minkä huoneen ovesta saan mennä sisään ja lopulta tärppää. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen minulle levitetään oletettavasti punainen matto (en tosin erota värejä kovin hyvin) ja koipieni liikkuvuutta tutkitaan.

Lopultakin… “Sitten Carlos altaaseen!” Tämän minä osaan!

Nyt ovatkin vaihtoehdot vähissä. Seinä on kuonon edessä, seinät ovat sivuilla ja seinä laitetaan hännän taakse – ja lattia alkaa liikkua! Tassua toisen eteen siis!

Pakko myöntää, että välillä hengästyttää ja tulee janokin. Onneksi siihen pulmaan on apu lähellä…

Muutaman kävelypyrähdyksen ja niiden väleissä pidettyjen hengähdystaukojen jälkeen pääsen kuivausvaiheeseen. Tai näkökulmastahan se riippuu: minä kastelen ihmiset turkkiani ravistelemalla ja ihmiset kuivaavat minut.

Minä kuiva, muut märkiä – voidaan siirtyä eteenpäin! Nyt kun lihakset ovat vetreinä, on helppo juttu hypätä hoitopöydälle. Pöytätasolla on sopivasti pyyhkeitä ja kaikki keskittyvät yhä vain minuun, joten rentoutuminen on helppoa. Vähän hassulta tosin tuntuu tuon sähkövempeleen liikuttelu selässäni. Kuulemma laserhoidosta on kyse. Kuulemma se auttaa selkäkipuihini. Seliseli, silitelkää mieluummin.

Rentoutuminen keskeytyy, kun äippä keksii, että nythän on hyvä sauma tutkia hampaitani ja puhdistaa silmistäni rähmiä… Voi rähmä, tästä ei oltu sovittu!

Äippä, eiköhän me olla valmiita nyt? Joo, lähdetään kotiin!

Facebooktwittermail

Yllättävimmät (vesi)koiratuotteet TOP 3+1

(Siirretty Keskisuomalaisen lopettaneelta Stoori-blogialustalta. Julkaistu alkujaan Stoorissa 17.1.2016.)

Haukahduksia HauHausista on blogin nimi. Eli siis mitä? Tässä blogissa tarinoivat kaksi entistä katukoiraa, nykyistä talonomistajaa, Espanjasta suomalaistuneita maahanmuuttajia, espanjanvesikoirat Turca ja Carlos. Kolmantena pyöränä mukana häärii koirien äippä, Kuparisen Liisa. Turca ja Carlos kirjoittelevat blogiin rescue-näkökulmalla kaikesta tärkeästä, kuten koiramaisesta asumisesta ja elämisestä. Joskus saa äippäkin suunvuoron.
 
Tässä me ollaan, keskellä on se äippä (parempi selventää, kun ollaan niin samannäköisiä). Hau ja moi!
 

Esittelyt hoidettu, aika mennä ensimmäisen postauksen itse asiaan…
Ihmisen paras ystävä, lenkkiseurana personal trainer, arjessa itsetunnon kohottaja, vaikeuksissa terapeutti, aina uskollinen elämänkumppani – neljä jalkaa, kirsu ja häntä. Koska tässä blogissa tassuttelevat espanjanvesikoirat, aloitetaan blogi tämän koirakaksikon tykkäämään vesielementtiin liittyvien Top3 (vesi)koiratuotteiden esittelyllä. Kaikki muuten näille pakkasille sopivia juttuja…
 

1. koirauimala

 
Kuten saattaisi päätellä jo tämän koirarodun nimestä, on näiden kiharaturkkien elementti vesi. Kesällä järvissä vietetään mielellään enemmän aikaa kuin on terveellistä, joten talvella on korvaava uintipaikka näille kavereille hitti. Koirauimaloita on ollut Suomessakin nyt muutaman vuoden ajan – ja ovatpa muuten melkoisen suosittuja paikkoja. Paitsi koirien hauskanpidon merkeissä, koirauimaloissa käydään treenaamassa lihaksia veden rentouttavassa huomassa. Kuvassa tyylinäytteen antaa Turca.
 

2. vesijuoksumatto

Siinä missä ihmiset edellä, kyllä koirat perässä… Onhan sitä ihmisillekin uintia, vesipalloa ja vesijuoksua. Koirat treenailevat vesijuoksumatolla erityisesti osana fysioterapiaa. (Eli kyllä, koirille on omat fysioterapeutit ja fysioterapiat.) Koiraherra Carlos on tutustunut tähän iloiseen vesiliikuntamuotoon viime syksystä lähtien osana selkänsä kuntoutusta. Carlos edustaa kuulemma sitä yhtä prosenttia koirista, joka säntäsi heti ensimmäisellä kerralla vesijuoksumatolle ilman pienintäkään epäilystä vedellä täytetyn laatikon funktiosta. Vesieläin mikä vesieläin.
 

3. sauna

Myönnetään, tämä ei ehkä ole vielä massatuotantoa. Mutta siinä missä Suomi on pullollaan koiraihmisiä ja moni on niin hurahtanut nelijalkaisiin perheenjäseniinsä, että jakavat mielellään koko kotinsa koiriensa kanssa, ei se nyt niin outoa ole, että koirat otetaan huomioon myös oman kodin saunan suunnittelussa. Saunominen ei toki ole joka koiran juttu ja tarkkana sen määrässä pitää olla myös koiran lämmönsäätelyä ajatellen, mutta jostain syystä sauna tapaa kiehtoa erityisesti espanjanvesikoiria. Tässä siis Turca ja Carlos omassaan, koiratalo HauHausin saunassa. Tämä blogi kulkeekin ainakin etäisesti asuntomessutalo HauHaus -blogin tassunjäljissä.
 

3+1-bonuksena koirien tossut

Vettä se on lumikin… Tämä talven vesimuoto asettaa haasteita vesikoirienkin ulkoilulle, varsinkin jos sattuu olemaan kovin kylmänarka, kuten meidän Carlos. Onneksi tähänkin haasteeseen on nykyään toimivia ratkaisuja. Videolla koirakaksikkomme totuttelee tämän talven ensimmäistä kertaa tossuihin tassunsuojina. Turca arvosti tossuja huomattavasti vähemmän kuin Carlos: merkkinä tästä arvostuksen puutteesta piti tassuja nostella liioitellun ylös. Carlosta sen sijaan naurattaa; jes, nyt ei tassut luista! Jäällä juostessa kelpasi tamineet molemmille; tossujen kanssa ei tarvitse kinkata kolmella jalalla milloin mitäkin tassua kylmästä aristaen.
 

Facebooktwittermail