Aihearkisto: mielipidekirjoitus

Lähimmäisyys ja ystävällisyys rakentavat

Julkaistu Kotimaa24-verkkopalvelussa 8.2.2016

Dalai Laman kerrotaan sanoneen: ”Minun uskontoni on hyvin yksinkertainen. Uskontoni on ystävällisyys.” Ei kuulosta hullummalta uskonnon pohjaksi. Ystävällisyys on sisällöllisesti sukua lähimmäisenrakkaudelle, mikä on tärkeää meilläkin.

Lähimmäisiä lähellä ja kaukana

Muutamia vuosia sitten ollessani mukana kirkon nuorisotyössä tein artikkelia kirkon nuorten lehteen nykyisin jo edesmenneestä kirjailija, uskonnon lehtori Katri Taanilasta. Katri Taanila kertoi kysyneensä erään kerran luokaltaan: ”Kumpaa on helpompi rakastaa, lähellä vai kaukana olevaa lähimmäistä?” Syntyneen hiljaisuuden rikkoi lopulta poika sanoillaan: ”Kaukana olevaa tietysti.” Taanila kysyi syytä vastaukselle, johon poika selitti: ”No silloin ei tarvitse niin välittää.”

Katri Taanila muistutti, että meidän tulee rakastaa myös kauimmaista lähimmäistä. Turvapaikanhakijat, lähetystyö, arjessa kohdatut täysin vieraatkin ihmiset – kaikkien näidenkin tulee olla lähimmäisenrakkautemme ja ystävällisyytemme kohteina.

Ystävällisyyttä ja yhteistyötä

Meidän tulee pyrkiä olemaan ystävällisiä myös kirkon piirissä ja myös niille, joiden kanssa olemme uskonasioista tai oppikysymyksistä eri linjoilla. Ystävällisyys lienee avain myös sujuvaan yhteistyöhön ja vain sujuvalla yhteistyöllä voimme rakentaa kirkosta entistä parempaa.

Ehkä vähimmäisvaatimuksena tässä ystävällisyyden ja lähimmäisyyden tavoittelussa voisi pitää Kultaista sääntöä, Jeesuksen opetusta Vuorisaarnassa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Tässä on haastetta erityisesti silloin, kun meille itsellemme ei olla ystävällisiä. Silti ja silloinkin tulisi pyrkiä tähän: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” (Matt. 7:1) Toisaalta: Ei tuomita, koska toisen yläpuolelle asettuminen ei ole oikein ja meidän ihmisten ymmärrys on ylipäätään vajavainen. Jätetään tuomitsemiset Jumalalle ja muistetaan me ihmiset se, mikä on varmimmin oikein: toinen toisemme kunnioittaminen ja lähimmäisenä toimiminen.

Ystävällisyys poikii ja rakentaa

Työtä tässä ystävällisyyden opettelussa meillä vielä on. Pari viikkoa sitten tuli tv:stä ohjelma ”8 myyttiä työstä”, johon oli haastateltu Yhdysvaltojen entistä Suomen suurlähettilästä Bruce Oreckia. Oreck sanoi ”Suomessa asiakaspalvelu on silloin hyvää, kun ravintolassa tarjoilija ei ole asiakkaalle vihainen.” Vaikka lause on sanottu pilke silmäkulmassa, kertoo se silti paljon. Meillä suomalaisilla on parannettavaa sekä työssä että vapaalla.

Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta antaa paremman mielen itselle ja toiselle. Ystävällisyys jatkaa matkaansa moninkertaistuen ja jakautuen matkalla. Mitäpä jos kirkonkin piirissä toimiessamme yrittäisimme päivittäin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuinka voisimme tänään olla ystävällisiä, lähimmäisiä sekä läheisille että kaukaisille lähimmäisille? Ystävällisyyden, lähimmäisyyden ja toinen toisemme kunnioittamisen kautta saamme parhaiten rakennettua myös kirkkoa.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu
kirkolliskokousvaaliehdokas
Muutoksen tuuli -ehdokaslista
Jyväskylä

Kohti kantaa ottavia ehdokaslistoja

Julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.1.2016

Kotimaan Toimittajalta-palstalla 3.12. Tuija Pyhäranta kirjoitti väriä tunnustavien puoluelistojen olevan kirkolliskokousvaaleissa poikkeuksia. Lapuan hiippakunnassa puoluelistat ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus – vaikka useimpien nimestä ei voi puoluetta tunnistaa.

Nyt edessä olevissa vaaleissa on mukana Muutoksen tuuli- lista, jolla on ehdokkaita useista eri puoluetaustoista ja eniten puoluepolitiikasta irrallisia ehdokkaita. Koin Muutoksen tuuli -listan perustamisen tärkeäksi, jotta kirkon hallinto saadaan vastaamaan paremmin kirkon jäsenistöä. Nyt luottamushenkilöt ovat huomattavasti kirkon koko jäsenistöä konservatiivisempia.

Olisi suotavaa, että asia edellä toimivat ehdokaslistat yleistyisivät. Poliittisilla puolueilla kun vaikuttaa olevan kirkollisessa päätöksenteossa varsin vähän eroja. Ehdokaslistoilta on usein puuttunut oleellinen yhteinen nimittäjä ja samalla listalla on voinut olla hyvin eri näkemyksiä edustavia ehdokkaita.

Muutoksen tuuli –listasta haluttiin takuulista siitä, että ehdokkaista kaikki ovat avarakatseisia. Ehdokkaat tietysti kannattavat naispappeutta ja suhtautuvat hyväksyvästi samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin. Lista edustaa avarakatseista kansankirkkoa, jossa halutaan käydä keskustelua avoimesti ja rakentavassa hengessä, osallistetaan seurakuntalaisia, hyväksytään ehdoitta erilaiset ihmiset joukkoon.

Haluamme antaa seurakuntalaisille ja kirkkoon aiemmin pettyneille viestin siitä, että kirkko on meidän kaikkien kirkko; kirkko, johon jokainen on tervetullut.

Liisa Kuparinen
kirkkovaltuutettu, kirkolliskokousvaalien ja hiippakuntavaltuuston vaalien ehdokas, Muutoksen tuuli,
Jyväskylä

Kela-korvauksen korotus ei saa nostaa psykoterapiahintoja

Julkaistu Keskisuomalaisessa 29.12.2015 otsikolla ”Ei tulonsiirtoa psykoterapiassa”

Lukuisten valtiovallan päättämien kiristysten rinnalla on päätetty myös jotain hyvää: Kelan maksamat kuntoutuspsykoterapian korvaukset nousevat.

Ensi vuoden alusta aikuisten psykoterapiakorvaus on samalla tasolla kuin nuorten terapiakorvaus. Tämä on merkittävä helpotus monelle pienituloiselle kuntoutuspsykoterapiaa tarvitsevalle.

Kelan psykoterapiatuen tulevasta korotuksesta onkin ehtinyt iloita jo moni, jolla on nyt ollut vaikea maksaa kalliita terapiamaksuja. Korotukseen sisältyy kuitenkin riski siitä, että psykoterapeutit nostavat hintojaan.

Useat psykoterapeutit ovatkin jo aiemmin ilmoittaneet korottavansa taksojaan, mikäli Kela-korvausta nostetaan. Psykoterapiaa tarvitsevien terapiamaksujen kohtuullistamiseksi tarkoitettu korotus menee tällöin väärään tarkoitukseen.

Tyypillinen terapiatunnin hinta yksityisellä psykoterapeutilla on 65–85 euroa, terveyspalveluja tuottavilla suuryrityksillä usein jopa kymmeniä euroja enemmän. Tähän asti aikuisasiakkaan Kela-korvaus on ollut 37–45 euroa, jolloin kahdesti viikossa terapiassa käyvän asiakkaan omavastuu on ollut tyypillisesti 220–320 euroa kuukaudessa.

Summa on usein kohtuuton työttömälle, opiskelijalle tai muulle pienituloiselle. Kela-korvauksen korotuksella summa on laskemassa alle puoleen.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on kustannustehokkainta terveydenhuoltoa. Tästä on kyse myös Kelan tukemassa psykoterapiassa, joka on tarkoitettu niille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyden häiriön vuoksi uhattuna.

Psykoterapia on todettu myös tehokkaaksi hoitomuodoksi. Silti psykoterapia tavoittaa nykyisin vain pienen osan mielenterveyden häiriöitä sairastavista. Yksi todennäköinen syy tähän on psykoterapiamaksujen suuruus.

Vetoamme psykoterapeutteihin: älkää nostako asiakkaiden psykoterapiamaksuja, vaan siirtäkää Kelan korotus täysimääräisenä sinne minne se kuuluukin: tärkeiden terapiankäyntien mahdollistamiseen mielenterveyskuntoutujille.

Liisa Kuparinen, Jyväskylä
Minna Sorsa, Ylöjärvi

Asumisen kustannusten nousu on katkaistava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 27.11.2015

Asumisen kustannukset ovat nousussa. Hallitusohjelman vaikutus on suurin omakotitalossa asuvien asumiskustannuksiin, jotka kasvavat keskimääräisessä kotitaloudessa jopa yli 400 eurolla vuodessa (Asumismenot 2015 –tutkimus).

Lisää kiristystä on tulossa useissa kunnissa, myös Jyväskylässä, ensi vuodelle suunnitelluista kiinteistöveron korotuksista. Jyväskylässä omakotitaloasujan asumiskustannukset ovat jo nyt suurten kaupunkien keskiarvon yläpuolella. Jo ennen kiinteistöveron korotusta Jyväskylässä vero on ollut maan ja suurten kaupunkien keskiarvoa suurempi.

Silloin kun korotetaan tasaveroja, mikä kiinteistöverokin on, osuu korotus aina kipeimmin vähävaraiseen, kuten toteaa myös Jorma Kemiläinen (Ksml 27.10.). Siksi korotuksissa on syytä olla hyvin varovainen ja korotusten kohdistaminen progressiivisiin veroihin olisi oikeudenmukaisempi ratkaisu.

Oletus kiinteistöveron korotuksen taustalla tuntuu olevan, että omakotiasuja on aina varakas. Tämähän on virheellinen käsitys. Omakotitaloasuja on entistä useammin vähävarainen eläkeläinen. Myöskään työikäinen omakotitaloasuja ei ole välttämättä varakas tai hyvätuloinen. Keski-Suomi on yhä karulla piikkipaikalla työttömyysasteessa eikä sairastuminenkaan valikoidu kohteeseensa asumismuodon perusteella.

Jyväskylän Energia kertoi aiemmin (Ksml 11.9.) tavoitteesta nostaa vesimaksuissa perusmaksun osuus 30 %:iin laskun loppusummasta. Tavoite on outo, kun katsotaan nykyistä vesilaskua taajamassa asuvalta omakotitaloasukkaalta, joka on velvoitettu kuulumaan vesi-, jätevesi- ja hulevesiverkostoon. Perusmaksujen osuus on kahden hengen asuttamassa omakotitalossa keskimääräisellä vedenkulutuksella (155 l/hlö/vrk) jo nyt yli 50 % ja säästäväisellä kulutuksella jopa yli 70 %. Perusmaksujen suuruutta tulisikin laskea ja kulutuksen hintaa tarvittaessa nostaa.

Yhteiskunnan tavoitteena on, että ikääntyvät voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Silti omakotitaloissa asuvien eläkeläisten asumismenot ovat nousseet viimeisen neljän vuoden aikana eniten, jopa yli 9 % vuosittain. Omakotitalosta tulee varsinkin yksin asuvalle ja ikääntyvälle loukku, kun hänellä ei ole enää varaa huolehtia asumisen kustannuksista, eikä koti välttämättä mene kaupaksi kalliiden remonttienkaan jälkeen.

Omakotiliiton Omakotitalkkaritoiminta, joka on suunnattu erityisesti ikääntyneille mm. kotona asumisen tukemiseen, vähentää laitospaikkojen tarvetta ja sitä myöten laitosasumisesta yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja. Samalla talkkaritoiminnassa työllistetään pitkäaikaistyöttömiä. Kolmannen sektorin tuottamien asumispalveluiden järjestämiseen, kuten omakotitalkkaritoimintaan, tarvitaan pitkäjänteistä yhteiskunnan sitoutumista ja taloudellista tukea. Tämä toiminta on kuitenkin vaarassa palkkatukirahoituksen kiristysten vuoksi. Keski-Suomessa omakotitalkkaritoimintaa ei ole päästy käynnistämään, vaikka tarvetta sille eittämättä on.

Koska asukkaan on vaikea oleellisesti säästää asumisen kuluista omilla ratkaisuillaan, on oikein, että yhteiskuntana emme tee asumisesta liian kallista.

Liisa Kuparinen
Risto Korhonen
Jyvässeudun omakotiyhdistys

Kuka kelpaa kirkkoon?

Julkaistu Kotimaa24-verkkopalvelussa 29.5.2015

Osallistuin Kirkkopäiville Kouvolassa. Heti Kirkkotorille – järjestöjen ja yhteistyötahojen esittelypöytien luo – saapuessani törmäsin teemaan, josta nyt kirjoitan. ”Haluaisitko osallistua vaimosi kanssa avioliittoleirille?” kysyttiin edessäni kulkeneelta mieheltä. Jatkoin eteenpäin ja näin tasa-arvoisen avioliittolain kumoamiseen pyrkivän Aito avioliitto -hankkeen pöydän. Ahdisti. Heräsi tunne, että tämä paikka ei ole seksuaalivähemmistöille.

Kuka kelpaa kristityksi?

Minulle kirkossa luovuttamattominta ovat lähimmäisenrakkaus ja armo. Ihminen kelpaa sellaisenaan. Vaatimuksia ei ole syytä esittää kuin korkeintaan itselleen. Luulisi, että juuri kirkossa tämä muistettaisiin parhaiten. Sen sijaan kirkko onkin taho, joka rakastamisen sijasta lyö.

Miten tähän on ajauduttu? Aiemmin homon oli pakko olla näkymätön. Pikku hiljaa jotkut piispat, papit ja muut kristityt ovat sanoneet ääneen, että homot ovat paitsi totta, myös hyväksyttyjä. On osoitettu hyväksyntää, puolustettu paikkaa kirkon penkissä. Seksuaalivähemmistöt ovat uskaltaneet tulla näkyviksi. Tähän rohkeuteen ja luottamukseen on vastattu lyömällä, henkisesti ja hengellisesti. Se on hirvittävää.

Homoille on kerrottu, että teidän tulee eheytyä sairaudestanne. Halunne solmia avioliitto halventaa meidän heteroiden avioliittoja. Näkymisenne viettelee homoiksi niitäkin, jotka eivät sitä muuten olisi. Kaikki teissä on syntiä. Vanhempanne ovat epäonnistuneet kasvatuksessanne, kun teistä on tullut tuollaisia. Lapsennekin te kasvatatte kieroon. Jos teille avataan ovi, seuraavaksi tulevat sisään moniavioisuus, pedofilia ja eläimiinsekaantuminen.

Olisiko puhumattomuus parempi?

Kirkossa on yritetty keskustella rakentavasti, kuten sivistyneessä yhteisössä kuuluu. Kirkkopäivillä ohjelmaan oli otettu mukaan ”Vihkiikö kirkko?” –paneelikeskustelu, ja panelisteilta oli etukäteen pyydetty toisia kunnioittavaa keskusteluotetta. Panelisteissa oli piispa ja pappeja. Yksi kuului seksuaalivähemmistöön. Yksi vastusti homosuhteita perustaen näkemyksensä luomiskertomuksen pohjalta tulkittuun käsitykseen kahdesta selkeästi erilaisesta, toisiaan täydentävästä sukupuolesta. Avauspuheenvuorot olivat melko asiallisia, tosin oli niissä kivuliastakin kuunneltavaa. Viimeistään kun yleisö päästettiin ääneen, alkoivat jälleen ylilyönnit. Paneelin aikana ja sen jälkeen moni vuodatti kyyneleitä.

Olen uskonut avoimen keskustelun voimaan. Enää en ole varma. Kun kirkon piirissä keskustellaan seksuaalivähemmistöistä, on lopputulos useammin tuhoava kuin rakentava.

Keskustelussa todettiin, että aihetta tullaan puimaan vielä vuosikymmenet. Varmasti näin. Näissä keskusteluissa satutetaan vielä lukemattomia ihmisiä. Mitä jos palattaisiin tilanteeseen, jossa keskustelua seksuaalivähemmistöistä ei käydä? Keskityttäisiin vaihteeksi kirkon ydinsanomaan: lähimmäisenrakkauteen ja armoon.

Ihmisarvon kannalta on ehdotonta, että ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Kun kirkossa näin ei tehdä, ymmärrän hyvin, että asianosaiset päätyvät kirkosta eroamiseen, ja että saman ratkaisun tekevät solidaarisuussyistä monet muut. Onko meillä varaa tähän?

Annetaan rakkauden rakentaa

Entä jos kirkko ei muodostaisi omaa kantaa vuonna 2017 voimaan astuvaan tasa-arvoiseen avioliittolakiin? Tämä kysymys nousi keskustelussa esiin yhtenä vaihtoehtona. Jossain vaiheessa joku pappi vain vihkisi avioliittoon samaa sukupuolta olevan parin. Asiasta kohkattaisiin aikansa, siitä kanneltaisiin tuomiokapituleihin. Lopulta todettaisiin, että kyllähän meidän nykyinen kirkkolakimme tämän mahdollistaa. Tämä on mahdollinen tie, ja kelpaisi minulle.

Rakkaus lisää ihmisten hyvinvointia ja maailman hyvää. Kun ihmiset solmivat liittoja ja sitoutuvat toisiinsa, tulee Jumalan rakkaus näkyväksi maailmassa. Annetaan sille mahdollisuus.

Liisa Kuparinen
Kirkkovaltuutettu, Jyväskylä

Hyvinvointia myös eläimille!

Julkaistu Keskisuomalaisen verkkosivuilla 17.4.2015

Liisa ja koiransa Turca, entinen katukoira Espanjasta Ihmisten ja eläinten hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Luonnossa liikkumisella ja lemmikkieläimillä on usein tervehdyttävä vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Tuotantoeläinten terveydellä ja hyvinvoinnilla on yhteys ruuan turvallisuuteen. Toisaalta eläinten laiminlyöntitapauksissa on taustalla usein uupumus tai sairaus. Siinä missä työssään viihtyvä ja motivoitunut tuottaja jaksaa parhaiten huolehtia eläimistään, jaksaa hyvinvoiva lemmikinomistaja välittää lemmikkinsä hyvinvoinnista. Toisaalta monelle pienituloiselle tai köyhällekin lemmikki on tärkeä, ja sen hyvinvoinnista pidetään huolta, vaikka se joskus tarkoittaisi omista tarpeista tinkimistä.

Teollistumisen myötä tuotantoeläimistä on tullut yhä enemmän hyödykkeitä, ja nykyään harvalla on kovin läheistä kosketusta ruuan tuotantoon. Siihen liittyviltä epäkohdilta saattaa olla helppo ummistaa silmät. Kun aikoinaan lähin kosketus eläimiin syntyi ennemmin kotieläinten kautta, ovat lemmikkieläimet nykyään saaneet tärkeän sijan monessa kodissa. Lemmikkien ja niihin liittyvien harrastusten ympärille on syntynyt myös monenlaista liiketoimintaa. Moni lemmikinomistaja on valmis sijoittamaan paljonkin rahaa lemmikkiinsä ja lemmikin kanssa tehtäviin asioihin. Toisaalta esimerkiksi erilaisten koiraharrastusten kirjoon sisältyy myös monenlaista sellaista toimintaa, josta voidaan nähdä olevan hyötyä muutenkin kuin vain lemmikin ja lemmikin omistajan hyvinvoinnille: koiraa voidaan kouluttaa myös tavoitteellisesti esimerkiksi pelastus-, raunio-, kuulo-, sieni- tai vaikka kaverikoiraksikin.

Jokaisella meillä on vastuu eläinten hyvinvoinnista – ei vain mahdollisen oman lemmikin osalta. Meidän on toisaalta puututtava epäkohtiin niitä huomatessamme, toisaalta myös pohdittava omien valintojemme vaikutuksia. Monessa kohtaa äänestämme kukkarollamme: on hyväksyttävä se, että tuotantoeläintenkin hyvinvointi maksaa.

Yhteiskunnan tasolla meidän on vietävä pikimmiten loppuun eläinsuojelulain uudistus, jota kuluneella kaudella ei valitettavasti saatu aikaan. Jo nykyisellään laissa todetaan, että eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä ja otettava huomioon eläinten fysiologiset sekä käyttäytymistarpeet, mutta monet eläinsuojelulakiin liittyvät alempiasteiset säädökset vesittävät nykyisellään lain hyvää tarkoitusta. Esimerkiksi sellaiset kivuliaat toimenpiteet, kuten karjuporsaiden kastraatio ja vasikoiden nupoutus eli sarvenalkujen tuhoaminen, ovat edelleen sallittuja ilman kivun lievitystä. Muutostarvetta olisi myös siinä, että eläintenpitokieltoja valvottaisiin paremmin eläinsuojelurikosten uusiutumisen välttämiseksi, ja eläinten hylkäämisiin ja pentutehtailuun puututtaisiin nykyistä tiukemmin. Tuotantoeläinten elinoloja tulisi myös kohentaa esimerkiksi tilantarpeeseen liittyen.

Oli kysymys sitten lemmikki-, tuotanto- ja luonnonvaraisista eläimistä, tulee eläinsuojelulain toteuttaa tarkoitustaan: suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, sekä edistää niiden hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Yhteiskuntamme hyvyys näkyy siinä, miten välitämme niistäkin, joilla ei ole kukkaroa ja äänioikeutta.

Liisa Kuparinen

Pankkipalvelut turvattava kasvukeskusten ulkopuolella

Julkaistu Keskisuomalaisessa 3.2.2015 ja lyhennettynä Sisä-Suomen Lehdessä 10.2.2015

Pankit tahkoavat hyvää tulosta heikentäen samalla palveluitaan. Nordea kertoi 28.1. viime vuoden liikevoittonsa olleen yli 1,1 miljardia euroa. Omistajille maksettavaa osinkoa yhtiö kasvattaa reilusti ja suunnittelee hallituspalkkioihin yli 15 prosentin korotuksia. Nordean varatoimitusjohtaja kertoo voiton syyksi asiakkaiden palvelemisen.

Nordean lausunto palvelusta on irvokas, kun otetaan huomioon pankkipalvelujen todellinen tilanne Keski-Suomessa. Viime vuosina konttoreita on suljettu runsaasti ja palveluaikoja supistettu. Keskisuomalainen testasi konttoreiden jonotusaikoja joulukuussa ja testin tulos sekä kanssajonottajilta kerätyt haastattelut kertoivat palvelun huonosta saavutettavuudesta.

Alimitoitettu kassapalvelijoiden määrä asiakasmäärään nähden ei ole hyvää palvelua. Sitä ei ole myöskään kassapalvelun rajoittaminen pariin kolmeen tuntiin keskipäivän molemmin puolin (Osuuspankki) tai aikomus keskittää kassapalvelu koko Keski-Suomen osalta vain yhteen, Jyväskylän keskustan, konttoriin (Nordea). Eikä hyvää palvelua ole palvelumaksujen korottaminen niiltä asiakkailta, joilla ei ole vaihtoehtona maksuttomiin palveluihin siirtyminen.

Pankkien tavoitteenahan näyttää jo pitkään olleen ohjata asiakkaat pakon avulla pois konttoreista ja käyttämään yksinomaan verkkopankkia ja automaatteja. Tässä suunnitelmassa pankit syrjivät surutta niitä asiakkaitaan, jotka eivät pakonkaan edessä kykene muuttamaan toimintatapojaan.

Kaikilla ei ole tietokonetta saati tahtoa tai kykyä opetella sitä turvallisesti käyttämään. Esimerkiksi pankkien hylkäämässä Suolahdessa arkea on, että ikääntyneet joutuvat maksamaan julkisen liikenteenkin rapauduttua taksikyydin Äänekoskelle ja pian Jyväskylään asti päästäkseen hoitamaan pankkiasioitaan.

Talousmaailman oppeja on, että yrityksen tuloista valtaosan tuo asiakkaiden vähemmistö ja tälle opille näyttää Nordeakin toimintansa rakentavan. Nordean Suomen vähittäispankin johtaja toteaa videotiedotteessa (Nordea 28.1.) tavoitteeksi asiakkaiden auttamisen vaurastumisessa viitaten tällä ilmeisesti sijoittaja-asiakkaisiinsa.

Vaikka pankkia itseään eniten vaurastuttavat asiakkaat ovatkin pankille tärkeimpiä, hylätä ei saa myöskään pihtiputaan mummoja. Nykyisin laki takaa jokaiselle oikeuden pankkitiliin. Nykytilanne ei riitä. Laissa täytyy taata jokaiselle myös todellinen mahdollisuus käyttää tiliään; kassapalvelut tulee säilyttää myös kasvukeskusten ulkopuolella. Taloudellisia resursseja siihen Nordean kovan tuloksen perusteella on.

Liisa Kuparinen
it-ekonomi
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Jyväskylä

Syrjinnän rakenteita on purettava

Julkaistu Keskisuomalaisessa 11.12.2014

Tasa-arvoisen avioliittolain käsittely eduskunnassa on nostanut esille kysymyksiä lasten oikeuksista. Lastensuojelujärjestöistä valtaosa otti lakialoitteen läpimenemiseen myönteisen kannan. Argumentaatiossaan järjestöt muistuttavat lapsen oikeuksien sopimuksesta, joka ei määritä vanhempia eikä sisällä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta.

Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen periaate on syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus. Sen mukaan sopimuksessa tunnustetut oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa sukupuoleen tai sosiaaliseen alkuperään perustuvaa erottelua.

Äänestyksessä Perhehoitoliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Aila Paloniemi vastusti tasa-arvoista avioliittolakia. Hän perusteli valintaansa lapsen oikeudella sekä isään että äitiin (Ksml 29.11.). Sen lisäksi, että perustelu on YK:n lasten oikeuksien sopimuksen vastainen, kääntää se myös selän monelle tukea tarvitsevalle lapselle ja nuorelle.

Samaa sukupuolta olevan kanssa seurustelevat nuoret ovat yliedustettuina lastensuojelun parissa. Lastensuojelutyötä tekevien mukaan tämä johtuu osaltaan kaikista niistä yhteiskunnan ennakkoluuloista ja toimista, joilla sivuutetaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret. Onnettomuustutkintakeskus on tänä vuonna raportissaan ”Lasten kuolemat” todennut yhteiskunnallisen suhtautumisen seksuaalivähemmistöihin tekevän sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiään etsivistä nuorista haavoittuvia ja arvioi ainakin 2–3 nuoren riistävän vuosittain itseltään hengen seksuaaliseen identiteettiin liittyvien kysymysten vuoksi.

Näiden nuorten pahoinvointia ja sairastumista voidaan vähentää purkamalla yhteiskunnassa olemassa olevat syrjivät rakenteet.

Lastensuojelun ja lasten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta olisi toivottavaa, että valtakunnallisen perhehoitoliiton puheenjohtaja ei sivuuttaisi lasten oikeuksia tasa-arvoiseen kohteluun yhteiskunnassa. Asettumalla tasa-arvoisen avioliittolain puolelle Aila Paloniemi antaisi lapsille ja nuorille viestin, että heillä on täysi oikeus olemassa oloon riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan tai perhemuodostaan. Tätä vastuunottoa lasten hyvinvoinnista odotamme.

Sari Makkonen
Liisa Kuparinen kansanedustajaehdokas (vihr.)
Jyväskylä

Miksi kristittyjä täytyy puolustaa kristityiltä?

Julkaistu Keskisuomalaisessa 8.10.2014

Esillä on jälleen ollut vanha tuttu aihe: onko muu kuin miehen ja naisen välinen parisuhde hyväksyttävissä ja sopiiko sateenkaariperheiden arkea käsitellä kirkollisissa viestimissä hyväksyvässä sävyssä, kuten tapahtui Jyväskylän seurakunnan Henki & elämä -lehdessä (12/2014). Niin kirkkovaltuuston nykyinen puheenjohtaja (Palokka-lehti 4.9.) kuin myös joukko muita seurakuntalaisia (Ksml 25.9.) moisen tuomitsivat.

Asiasta älähtäneet olivat siis sitä mieltä, ettei kirkon julkaisu saa pitää esillä samaa sukupuolta olevien parisuhdetta myönteisessä valossa. Onneksi moni kirkossa on asiasta eri mieltä ja tämä onkin tärkeää tuoda esille.

Mielestämme kirkossa tulee olla tilaa meistä ihan jokaiselle: homolle, heterolle, liberaalille, konservatiiville ja niin edelleen. Jokaisen tulee olla hyväksytty omana itsenään ja jokainen saa olla näkyvä osa kirkkoa.

On nurinkurista, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeutta olla näkyvä osa kirkkoa kyseenalaistavat toiset kristityt. Nyt harmillisen moni on päätynyt hylkäämään kirkon sen sisältä nousseen vihapuheen vuoksi. Onkin surullista, että kirkon konservatiivit ovat olleet hanakampia julistamaan usein kovin tuomitsevia ja vaativia näkemyksiään kristinuskosta kuin se joukko, joka on näkemyksissään armollisempi. Hiljaisen uskon puolustajat ovat usein liian hiljaa silloinkin, kun pieni ihminen tarvitsee puolustajaa.

Olisi järkevää kyetä parempaan toistemme ymmärrykseen kirkon sisällä. Kiistoja ja suvaitsemattomuutta tässä maailmassa on jo riittämiin. Hyväksyvänä ja rakastavana lähimmäisenä oleminen on tärkeämpää kuin tuomitseminen. Jälkimmäinen on syytä jättää yksin Jumalalle.

Unelmiemme kirkko on lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisö. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.

Haluamme myös kiittää seurakunnan kirkkoherraa ja viestintäpäällikköä napakasta vastauksestaan seurakuntalaisten kirjoitukseen (Ksml 26.9.). Vastaajat totesivat sateenkaariperheiden tukemisen sopivan hyvin kirkon linjauksiin. Sopu sijaa antaa – kirkossakin.

Liisa Kuparinen
seurakuntavaaliehdokas
Vihreät niityt –ryhmä
Jyväskylä