Nyt ollaan Äijälänrannassa, fyysisesti jo aika lähellä talounelmaamme. Käytännössä tästä väliaikaisasunnosta on HauHausiin matkaa enää 175 metriä ja hauskasti voidaan nyt ikkunasta seurata asuntomessualueen rakentumista.

Etenkin Carlosille muuttoruljanssi on ollut stressaava kokemus. Hätiin otettiin Thundershirt, jonka tarkoitus on rauhoittaa koiraa jatkuvalla, lempeällä paineella. Emme varsinaisesti tiedä onko siitä ollut konkreettista hyötyä, mutta ei puku haitaksikaan ole. Niinpä puku on ollut lisänimen ”huolipoika” saaneen Carlosin käytössä usein erilaisissa muutostilanteissa.

Ei se tuulesta temmattu neuvo ole, että muuttolaatikoita kannattaa
varata yksi per neliö. Vähän tuosta määrästä pihisteltiin, mikä
tarkoitti sitä, että muuttotalkoolaisillekin jäi kannettavaa, kun
kaikkea ei voinut viedä
nokkakärryillä. (Kiitos Aleksi, Katja, Juha x2, Paula, Mika, Anne, Eila, Riitta ja Jukka sekä Tiia!)

Meillä oli muutossa apuna Kuljetus ja muutto O. Jylhä, jonka kanssa muutto sujui hienosti. Muuttoajan varaus onnistui sujuvasti, laatikot olivat oivalliset ja itse muuttomiehet tehokkaita ammattilaisia. Positiivinen yllätys oli, että muuttomiehet paikkasivat jopa suurpiirteisten pakkaajien (krhm) jälkiä ja oma-aloitteisesti suojasivat arimmat kalusteet ja kodinkoneet.

Vielä hyötyliikuntaväline kyytiin ja matka Äijälänrantaan saattoi alkaa.

Äijälänrannassa meillä on kerrostaloasujiksi sillä tavoin poikkeuksellisen hyvät oltavat, että asunnossa on oma ulko-ovi omalle terassille. Sitä kautta oli varsin näppärää hoitaa myös muuttoa – varsinkin, kun lähes koko upouuden talon muutkin asukkaat näyttivät tekevän muuttoa samaan aikaan.

Tässä vaiheessa Äijälänrannan uutta asukasta vielä hymyilytti, kun äidin tekemä lihakeitto odotti liedellä ja muuttoapulaiset hoitivat kantohommat…

Omillemme jäätyämme alkoikin hymy sitten hyytyä, kun tila oli alkanut käydä jotenkin ahtaaksi. Tätä se nyt on sitten seuraavat 6,5 kuukautta. Seuraavaa, sitä suurta, muuttoa odotellen, Liisa. 🙂

Meidän messuprojektiimme kuuluu jopa kolme muuttoa. Ensimmäinen oli jo muutamia kuukausia ennen konkreettisen rakentamisen aloittamista, kun jouduimme myymään silloisen rivitaloasuntomme rakentamislainan edeltä pois. Tuolloin varauduimme tulevaan 2 kuukauden ulkomaan työmatkaani hankkimalla väliaikaisasunnon koirien yksinhuoltajaksi jääneen puolisoni työpaikan vierestä ja muutimme Lutakkoon.

Nyt kun matkakomennus on takana, haluamme lähemmäksi lopullista määränpäätä ja muutamme Äijälänrantaan. Messutaloon emme kuitenkaan vielä pääse – nykyään asuntomessutalossa ei saa asua ennen messuja. Niinpä pakkaamme koirat ja muun tarpeellisen ja muutamme messualueen viereen juuri valmistuneeseen kerrostaloon. Siitä on hauska seurata myös messualueen rakentumista.

It’s not a Cat in a Box – it’s the Dog in a Box!