Olen usein kuullut arveltavan, että ”kun teillä on se koiratalo, niin teillä on varmaan koirille jokin oma huone”. Siihen minä taas olen vastannut, että ”ei, vaan koko talo on koirille”. Nyt olen kuitenkin hoksannut, että ei se ihan niin ole. Meidän koiramme eivät nimittäin pääse kiipeämään käyttöullakolle.

Turca ullakon portailla

Turcan ja Carlosin sijasta talolla joulun jälkeen vieraillut koirapoika Pyry kiipeämistä kyllä yllättävän onnistuneesti yritti. Kuvaajana tietenkin myöhästyin tilanteesta ja päätinkin sitten yrittää astetta helpompaa: koira istumaan ja ”paikalla”-käsky. No niin, sain koiran kuvaan…

koiravieras

Takaisin käyttöullakolle. Tänään sain vihdoin viimein aikaiseksi siivota ensimmäistä kertaa kunnolla myös siellä. Meillä on siis tällainen kompakti, noin 17-neliöinen käyttöullakko. Ainoakodin käyttöullakkopakettiin kuului lattian tekeminen ja timpureille maksettiin sitten vielä vähän ekstraa, kun hoksattiin, että seinälevyt pitäisivät tilan siistimpänä ja miellyttävämpänä. Vinkin seinistä taisin löytää alkujaan Villa Lehtonen-blogista.

käyttöullakko

Toiseen suuntaan taas näyttää tältä:

käyttöullakko

Alkujaan haaveilin, että paitsi että ullakko palvelee varastotilana, sinne voisi tehdä myös lueskelusopen lattiatyynyineen ja ehkä hätätilassa ja sään salliessa (syksyisin / keväisin) myös majoittaa yövieraita. Nyt siivotessa oli kuitenkin niin monta kertaa lähellä imurin pudottaminen luukusta alas, että kauhukuvat unissaan alas kierimisestä käänsivät ajatukseni. Ehkä tämä saa sittenkin palvella vain varastotilana – tai ainakin tuo aukko tarvitsee jonkinmoisen turvakaiteen tai muun suojauksen.

Myös Turcan mielestä käyttöullakko on vähän pelottava.

Turca

Kun koirat eivät saaneet minua muuten tulemaan alas, ottivat ne varmat konstit käyttöön ja sanoivat painokkaasti ja monta kertaa HauHau(s). Uskoin.

koirat